Yk-

Tilastojen valossa minä en olisi syrjäytynyt. Olen akateemisesti koulutettu ja käyn päivätyössä. Todellisuus on kuitenkin, että kun lähden töistä ja/tai suljen työpuhelimeni ei elämässä ole mitään. Henkilökohtaisia puheluita en saa eikä minulla ole ystäviä joiden kanssa tekisin yhtikäs mitään. En ole koskaan seurustellut mutta siitä huolimatta yhteiskunta ei luokittele minua syrjäytyneeksi.

Jos olisin jättänyt koulunkäynnin peruskouluun ja omaisin ison kaveripiirin jonka kanssa juhlisin jatkuvasti, Minulla olisi ollut useita parisuhteita, vakavia ja ei niin vakavia ja eläisin sosiaalituella niin yhteiskunta luokittelisi minut syrjäytyneeksi.

Onko näissä tilastoissa mitään järkeä? Työttömyys ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi syrjäytynyt ja toisinpäin. Tuli vain tällainen asia mieleen tässä kun ylitöistä palatessa linja-autoon sattui nuorten miesten rymyremmi.
352
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Koskapa hakeuduit tälle palstalle kertomaan yksinäisyydestäsi,vanhoillislestadiolaisuus ilmeisesti kiinnostaa ???
Vai halusitko vain keskustelua ????
Jos haluat kavereita,kiinnostaako joku hengellinen yhdistys ????
Onhan niitä monia meno-paikkoja,mutta annoit ymmärtää,että "rymyremmit" ei kiinnosta,joten kun etsit,voit löytää muutakin illanvietto-paikkoja esim.seurat jossakin valitsemassasi hengellisessä piirissä.

Äänestä

Onko tämä yksinäisyys uskonnon syytä? Ehkä olet homoseksuaali etkä vain ole hyväksynyt sitä vielä? Tai et ole halukas suurperheen vanhemmaksi?

Ei sukupuolielämäänsä kannata antaa jonkun uskonlahkon päätettäväksi. Nykyaikana seuraa kyllä löytyy joka lähtöön. Ei tarvitse koluta baareja tai tyytyä rauhanyhdistyksen tilaisuuksiin ja iltakyliin. Seuranhakuilmoitus vaan tasokkaaseen Internet-palveluun ja kirjoittelemaan ihmisille.

Äänestä

Hei, olipa mikä tausta hyvänsä niin ihminen kaipaa seuraa. Missä ovat työteverit, koulukaverit, sukulaiset, harrastuksen kautta tulevat tutut?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sin... kirjoitti:

Tilastojen valossa minä en olisi syrjäytynyt. Olen akateemisesti koulutettu ja käyn päivätyössä. Todellisuus on kuitenkin, että kun lähden töistä ja/tai suljen työpuhelimeni ei elämässä ole mitään. Henkilökohtaisia puheluita en saa eikä minulla ole ystäviä joiden kanssa tekisin yhtikäs mitään. En ole koskaan seurustellut mutta siitä huolimatta yhteiskunta ei luokittele minua syrjäytyneeksi.

Jos olisin jättänyt koulunkäynnin peruskouluun ja omaisin ison kaveripiirin jonka kanssa juhlisin jatkuvasti, Minulla olisi ollut useita parisuhteita, vakavia ja ei niin vakavia ja eläisin sosiaalituella niin yhteiskunta luokittelisi minut syrjäytyneeksi.

Onko näissä tilastoissa mitään järkeä? Työttömyys ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi syrjäytynyt ja toisinpäin. Tuli vain tällainen asia mieleen tässä kun ylitöistä palatessa linja-autoon sattui nuorten miesten rymyremmi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu