Olen ollut sairaslomalla pahan ahdistuksen vuoksi. Huomenna pitäisi taas aloittaa työt ja sydän sykkii tuhatta ja sataa, kun edes ajattelen asiaa. Tunnen olevani niinkuin nurkkaan ahdettu eläin, joka ei pääse pois ja ainut asia mielessäni on joko hyökätä tai paeta. Ahdistaa se, että joudun tekemisiin sellaisten ihmisten (työkaverien) kanssa joiden kanssa en halua olla. Sitähän sanotaan, että on hyvää siedätyshoitoa olla erilaisten ihmisten kanssa että siihen tottuu. Miten minusta sitten tuntuu, etten totu siihen sitten ikinä?
En tiedä oikeastaan kenen kanssa haluaisin olla, kun en oikeastaan tunne ketään... suurimman osan kanssa en löydä mitään yhteistä ja elämänkatsomuksetkin ovat ihan erilaiset. Miksi sitten juuri ne, joissa näen olevan paljon samaa kuin minussa, eivät sitten halua tutustua minuun sen paremmin? Joudun pakolla olemaan sellaisten kanssa, jotka ahdistavat. Kertokaa miten pystyn jatkamaan?
En tiedä oikeastaan kenen kanssa haluaisin olla, kun en oikeastaan tunne ketään... suurimman osan kanssa en löydä mitään yhteistä ja elämänkatsomuksetkin ovat ihan erilaiset. Miksi sitten juuri ne, joissa näen olevan paljon samaa kuin minussa, eivät sitten halua tutustua minuun sen paremmin? Joudun pakolla olemaan sellaisten kanssa, jotka ahdistavat. Kertokaa miten pystyn jatkamaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedätkö mikä on ahdistuksesi taustalla? Oletko käynyt psykoterapiassa? Milloinka ahdistus on alkanut? Itsellä auttanut kun on löytänyt syyt ja ymmärtänyt miksi koen ahdistusta.