Miehen vauvakuume

Ei lapsen tekoon vauvakuumetta tarvita. Itseasiassa vauvakuume on aika huono syy tehdä lapsia. Minusta on vaan hyvä, että mietit tuollaisia asioita. Faktahan on kuitenkin se, että kukaan ei pysty sanomaan tai lupaamaan, miten asiat tulevaisuudessa menee. Kukaan ei koskaan tiedä, miten synnytys menee, millainen lapsesta tulee, onko elämä onnellisen auvoisaa vai tuskaisen kivikkoista. Ihan samalla tavalla kuin et omaa tulevaisuuttasikaan voi ennustaa, maailmanloppukin voi tulla vaikka ensi vuonna. Vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty, tulevaisuuden murehtiminen ei auta mitään, koska kaikkeen emme voi itse vaikuttaa. Oikeastaan voimme vain tehdä parhaamme tilanteissa, joihin voimme vaikuttaa. Raskausaikana voit tehdä parhaasi, jotta sinä ja lapsi voitte mahdollisimman hyvin. Voitte miehesi kanssa parhaanne mukaan antaa lapselle hyvän kotikasvatuksen, jotta hänestä ei tulisi riiviö. Voitte päättää, että murkkuikäinen saa rakkautta ja rajoja, vaikka teitä kuinka silloin koeteltaisiin. Jos ystävien saaminen on hankalaa, te voitte parhaanne mukaan auttaa ja olla turvana. Todennäköisesti elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, niin kuin kaikilla. Kyllä kaikesta selviää, olethan tähänkin asti selvinnyt.

Oman lapsen hankkimiseen ei myöskään vaadita sitä, että jokaikinen pienokainen on omasta mielestä ihana. Ei se tarkoita sitä, ettetkö omaa lastasi rakastaisi. Se on eri asia, kun lapsi on sinun ja miehesi aikaansaannos, jonka kanssa elät ja jonka opit alusta asti tuntemaan. Kuka sanoo, että vieraita lapsia täytyy rakastaa, ethän sinä kaikista aikuisistakaan pidä.

Lapsen hankkiminen muiden painostuksen alla on tietysti myös hyvin huono idea, joten mieti ihan rauhassa, mitä juuri sinä haluat. Haluat tai et halua lapsia, se on ihan ok. Miehesikin haluaa vain olla kanssasi, joten olet onnekas. Kunhan et tee päätöstä sen perusteella, että pelkäät tulevaa. Haluatko elää miehen kanssa kahden, jolloin elämässänne varmastikin on paljon hyviä että huonoja hetkiä? Vai haluatko kasvattaa perhettänne lapsella, jolloin elämäänne myöskin varmasti kuuluisi paljon hyviä että huonoja hetkiä, ne vain voisivat olla hieman erilaisia?

Olen itsekin mietiskellyt samanlaisia asioita. Olen kyllä vähän nuorempi, joten aikaa miettimiseen on ollut enemmän. En itsekään ole ihastuksissani kaikista lapsista, jotka kohtaan. Joistakin pidän enemmän, joistakin vähemmän. Vaipanvaihdot ja itkupotkuraivarit eivät ole erityisemmin houkuttaneet. Toki tiedän, että niiden lomaan mahtuu paljon hyvääkin. Koska mieheni haluaa lapsia, olen joutunut miettimään asiaa tosissani. Tosin minunkin mieheni on sanonut, etteivät lapset ole kynnyskysymys, ja siitä todella arvostan häntä. Olemme päätyneet siihen ratkaisuun, että meille tulee lapsia, jos on tullakseen. Olen saanut miettiä asiaa rauhassa ja päätynyt siihen lopputulokseen, että kyllä minäkin haluan luoda ja kasvattaa uuden elämän mieheni kanssa. Vaikka siihen liittyy paljon pelottavia asioita, haluan myös kokea sen tunteen, kun saan syliini pienokaisen, joka on osa minua, osa miestäni ja silti täysin oma pieni persoonansa. Haluan kokea sen kaiken, jonka vanhempanikin ovat kokeneet ja teen parhaani, että lapsemme tuntisi itsensä yhtä onnelliseksi ja rakastetuksi kuin minä olen tuntenut. Uskon myös, että ihan biologiallakin on sormensa pelissä päätökseni kanssa. Koska kyllä minullakin kouraisee vatsanpohjassa, kun katselen rakasta miestäni ja mietin miten hyvä isä hänestä tulisi.

Toivotan sinulle onnea, mihin päätökseen sitten päädytkään. Mutta yritä tehdä päätös sen perusteella, mitä haluat elämältä, eikä sen perusteella, mitä pelkäät.

Tunnistin Kuumeettoman viestissä paljon itselleni tuttuja tuntemuksia. Olen samaa ikäluokkaa ja en ole koskaan kokenut vauvakuumetta, vaikka ystäväpiirissä alkaa jo paljon olla lapsia. Itse kanssa mietin ja murehdin liikaakin tulevaa, jos olisi lapsi, niin olisi se terve, jaksaisiko siitä huolehtia jne.

Avomieheni on tosi lapsirakas ja haluaa lapsia tulevaisuudessa. Tuskin parempaa isää voisi lapselle kuvitella. Olen useampaan otteeseen maininnut, että itse en ole niin innoissani vauva-ajatuksesta. Miehen vastauksista on saanut sen kuvan, että hän ajattelee mieleni vielä muuttuvan. Itse en ole niin varma asiasta. Aikaakaan ei ole enää vuosikausia mietittäväksi, kun ikää karttuu.

Seurustelkaahan vielä muutama vuosi ja sitten. Liian aikaista olisi nyt. Kaksi vuotta seurustelua antaa vielä väärän kuvan ihmisestä. Kolmivitossena sitten teet lapsia, kerkeet hyvin, kunhan olet terve ja et ylipaoinoinen tai anorektikko, etkä juo, polta ja huoraa.