Kuljen mutkaista tietäni kaitaa,
taivallan pienen peltoni laitaa.
Siinä oli mullassa vaivainen sato,
nyt siellä möyrii kasteinen mato.
Korjasin talteen talvisen evään,
sillä näkee vielä tulevan kevään.
Hyvin kestää laarissa laita,
pakkanen puree jo hallaisia maita.
Paikalla pienen sukujen maan,
sieltä ma arkeeni voimia saan.
Siellä on paljon tehtyä työtä,
unholaan painuu muuten aikojen myötä.
taivallan pienen peltoni laitaa.
Siinä oli mullassa vaivainen sato,
nyt siellä möyrii kasteinen mato.
Korjasin talteen talvisen evään,
sillä näkee vielä tulevan kevään.
Hyvin kestää laarissa laita,
pakkanen puree jo hallaisia maita.
Paikalla pienen sukujen maan,
sieltä ma arkeeni voimia saan.
Siellä on paljon tehtyä työtä,
unholaan painuu muuten aikojen myötä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huomet p_p :)
Mutkaista tietähän me kaikki taidetaan kulkea...
Runossasi luen konkretiaa mutta toisaalta myös elämänkaarta
Pidin pp jälleen kynäsi jäljestä!
Kiitos siis runosta tästä, lukuhetkestä aamuhämärässä. :)
Elämän kaarta, kapeaa sarkaa,
muistot haalenee, mielestä karkaa.
Mitä oli ennen, mitä on nyt,
sitä nuo sanat on kysynyt.
Lienee mieli vastausta vailla,
jollei kulje isiensä mailla.
Siellä olen isäntä, siellä olen renki,
voimaansa uhkuu vielä taattojen henki.