Talviuni Välittänyt ei viimoista talven tuiskujen, unelmoi kai hetkistä helmojen huiskujen. Nukkui vielä sikeänä pesänsä perällä, poskea lämmitteli villanuttunsa kerällä. Niin oli syksyllä paljon marjoja syönyt, kenen k…
Illan tullen . Siihen asti, tuonne viljapellon laitaan, hikeä otsalta pyyhkien vaaleaan pellavapaitaan. Satoa kasvaa monta pitkää sarkaa, tänne se suven sulo kultajyväsinä karkaa. . Monta iltaa, kolean kasteista nurmea,…
Kutsui tanhua äestäjää jo touontöille, maa siementä kesän kauneimman heilimöille. Saman tiesi myös liitely kurkiauran, vielä poimivat tähteitä menneen syksyn kauran. Hyypän huuto yllä pitkän paljaan peltosaran, pilven r…
Kadonnut karitsa Katosi kauaksi, tuonne tarinan aikaan, eksyi polultansa suuren metsän taikaan. Kohtasiko siellä väijyvän pedon hampaan, kohtalo kova pienen karitsalampaan. Paljastuu salaisuus mustien korppien taistoon,…
Kesä on jo valmiina viittä vailla, näe ei pääskyjä, sieppoja kukkamailla. Oli vielä pikku pakkanen menneenä yönä, tanhuan aitaus on nyt paimenen työnä. Kerättiin talvella tarpeet riukuaidan, polle reen edessä matkalla m…
Syksy antaa vielä tummaa satoa, uoman pohjasta liukasta nahkiaaismatoa. Valo on arkaa kun kesä on poissa, elämän kaari sulkeutuu silloin noissa. Tiesikö lähteissään kauaksi kuutamoyössä, matka on maileja tähtien vyössä.…
Vaivainen vesi purona pohjalla kiertää, mutkitellen se rannan kiviä hiertää. Siloiseksi on ajan saatossa hellinyt posken, pyöristyneet kantit kuohuissa kosken. Kesän sateet ovat väistyneet uomaan, peurat arat sitä tulle…
Lukenut olen pitkiä rimpiesi runoja, suuruuttasi katsonut oi taigojen punoja. Lähdettäsi hetteistä sydämellä halaan, tiedän, kutsusta tänne ma palaan. Satoa kaunista syleilyssä suon, kunniaksi sen raikasta vettänsä juon…
Oli kai mainettaan parempi ken ties, tienoota kun taivalsipieni mies. Kulki kevään, käyskenteli käen ajan, tramppasi rannat ja häivytti maamonsa majat. Päivät olivat pitkät ja vaaleat valjut, laumansa naudat nupopäät ka…
Kuuntelin hartaana hiljaista sunnuntaita, katselin karuja karjan laidunmaita. Vielä aurinko lämpönsä kedolle heittää, aamukaste nurmen helmillä peittää. Siellä aika on kuihtunut kukkien karaan, luottaa hämähäkki elonsa …
Myyrä Myyrä on tehnyt pitkän työn, kaivanut koloaan läpi päivän, yön. Väsyneenä ahkeraan eloonsa pimeään, uuvuksissa painaa uneen pään. Kuulee pienen pillin tuo, se kutsuu karjaa kaitsijansa luo. Emo ohjaa katrasta karj…
Missä kulkevi mies, hän yksin vain ties. Katsellen aapansa aavaa, syleillen korpikuusien naavaa. Minne matkallaan mensi, sinne kurjet jo lensi. Kaukana tietönnä maa, siellä rauhan vain saa. Siellä elo sykkivi puussa, il…
Kuulethan miten kutsu soi, kevään kansa karkeloi. Herkässä on laulut kielen, aamuihin tuovat juhlamielen. Aukeaa jo pientareella leskenlehti, joka ensimmäisenä kukkaan ehti. Vieressä vielä kylmä jää, silti kevättä kutsu…
Kevään kanssa kahden kesken, surra ei huolia talven lesken. Antaa mennä mikä mentävä on, elon kulku tämä niin ajaton. Kultaa kajo aamua hapuillen, auringon lämpö jo kevättä tapaillen. Ei murehdi aika talven armastaan, u…
Häpeän sinua sateinen taivas, itket kuin ikuinen lapsi. Viisas on vetensä juonut, välkkyy hopeaa tuo harmajahapsi. Miksi tuulena liehut vihoinesi, tättärä tuittupää. Joka taidolla tanssii on kultainen poutasää. Murheill…
Joululaulut Laulelen tuttuja lauluja kulkeissain, välillä hyräillen niitä laulan vain. Huulien huudot laaksoon ja mäkeen, kaikuna kuulen pienen kertosäkeen. Niissä on sanat sattuman suomat, aatosten arkisten mieleen tuo…
Kuuletko tuulta joka metsissä pauhaa, sillä on mielessä aatos jolta ei saa rauhaa. Se tullut on tuomaan talven ja jään, raivoten piiskaa alas pyryisen sään. Empinyt kauan tätä tuloaan varmaan, väreillään maalannut taiva…
Katsellen taivasta aurinkoista somaa, pakkasaamulle valo tuo hohtoansa omaa. Pitkää oli poissa, kulki selkä kumarassa kai, tänään se ilon silmäkulmiinsa sai. Tuli aamun myötä kera pakkasherran, sulaan maahan paistoi vie…
Se menneisyyden aika, kaunis kaukaisuuden taika, joka muistoja isien valoi, maan uumenissa paloi. Silloin rikkauksia anto, suon reunalla vaivainen kanto, kovaa kuin luuta, se oli tervasta puuta. Siinä oli tulella henki,…
Heissulivei! Nyt tuulelle vastaan, tuudittaa puita kuin äiti pienokaistaan. Tullut lie yöllä, näkee sen huomen, tuntee voiman oksissa tuomen. Nähnyt on maita, mantuja päältä, äitinsä koti on kaukana täältä. Minne lie le…