Umpikuja

Yritä etsiä se eprimmöinen syy, joka sinut tähän ahdonkoon johdatti. Miten niin olet väsynyt ihan kaikkeen. Jostain se on lähtenyt liikkeelle.

Köyhyyttä on kaikialla eikö se raha onnea tuo.

Puhuminen auttaa monesti, jos on joku kelle puhua.

Aina löytyy joku, kellä menee vielä huonommin.

Älä ainakaan kateellinen ole, se katkeroittaa mielen eikä johda mihinkään.

Minä päätin hankkia lääkkeet. Mulla ei ole niitä vielä, mutta hankin ne. Tänään?

En jaksa tätä p*skaa. Jos niillä saa apua tähän kurjaan oloon ja mitättömään elämään, niin se on varmasti sen arvoista.

Lumiukkona luokses pompin- juuri tuohon jollain menee aina huonommin asiaan vedoten, olen kieltänyt itseäni puhumasta asioistani kenellekään. Eihän minulla ole oikeutta kaataa omia asioitani toisten kannettavaksi. Enkä minä rikkauksista haaveile, mutta joskus olisi kiva tuntea, millaista on kun ei tarvitse arpoa laskujen ajallaan maksamisen ja syömisen välillä.
Sain tarpeekseni- olen iloinen jos koet että lääkkeet auttavat sinua. Toivon että todella pääset yli omista ongelmistasi. Minua eivät lääkkeet ole auttaneet, kun niitä aikaisemmin olen syönyt. Tulee vaan entistä sairaampi olo, enkä muutenkaan kaipaa kemiallista onnea.... Olen niin s******n hankalakin vielä. Juuri tämän takia minun pitäisi tehdä yhteiskunnalle palvelus ja jäädä junan alle

MInua esti päättämästä päiviäni aikoinani kuoleman ja helvetin pelko. Ja niin sinuakin. Umpikujasta on varma tei ylsöpäin - tuntui mmilöta tuntui nyt tällä hetkellä. Älä sittenkään luovuta, älä vaadi itseläsi liikaa. Rukoile ja luota. Kyllä Taivaan Isä järjestää sinulle ulospääsyn ja tunnelin päästä alkaa valo pilkistää.

Kyllä- minä pelkään helvettiä, ja ylipäänsä mitä tahansa mitä elämän jälkeen sitten onkaan. Mutta eipä se jumala silloin aikoinaan auttanut, kun vielä jaksoi johonkin sellaiseen uskoa :) "Jumalallakin" näkyy olevan omat suosikkinsa, kun toisten niskaan (enkä nyt tosiaankaan tarkoita itseäni kärkipäässä) kasaantuu enemmän kuin yhden ihmisen ikinä tässä elämässä kuuluisi kantaa.
"sain tarpeekseni" valitettavasti en edes muista syömäni lääkkeen nimeä, käytin sitä aika lyhyen jakson, olisiko ollut vuoden päivät joskus nuorempana.

Koettelemukset, -niiden läpikäyminen ja kestäminen muovaa luonnetta ja vaikka välillä tuntuisikin että niiden paino on aivan kohtuuttoman raskas, niin kuitenkin ne jäävät taakse. Vaikka elämän matkalla edessä olisi esteitä esteiden perään, ei määränpää kuitenkaan muuta muotoaan tai katoa minnekkään. Suorinta tai helpointa reittiä ei määränpäähän oikeastaan ole edes olemassa, vaikka moni luulisikin niin. On helppoa päättää, että ohjaa itsensä suorinta tietä onneen, mutta ihmisen oma tahto tai voima eivät välttämättä riitä muuhun kuin sellaisen rakennelman pystyttämiseen, joka kaatuu viimeistään elämän matkan viimeisillä metreillä. Ne onnen täyttämät hetket ovat silloin koettu, nähty, kadotettu. Niitä ei saa takaisin.

Elämän matka ei kestä kovin kauaa. Häilyvät hetket tai aine eivät ole iättömiä tai ajattomia. Jotkin asiat sen sijaan voivat olla. Ne eivät hajoa, vaan jatkavat olemassaoloaan. Sukupolvia tulee, ja ne katoavat. Niitä pysyvämpää ja kestävämpää on jokin josta kaikki on saanut alkunsa. Maailmassa on paljon pimeyttä, mutta itsekkyyden ja pahuuden lisäksi on kuitenkin valoa, totuutta. Totuus ei pelkää tulla valoon. Sen sijaan valhe ja pahuus pakenevat valoa, totuutta. On katsottava valoon, seurattava sitä poikkeamatta poluille, jotka johtavat pimeyteen. Vaikka moni polku näyttäisikin lavealta, houkuttelevalta, se voi johtaa harhaan. Harhailu voi johtaa syvemmälle joka johtaa pimeyteen. On kuljettava sitä tietä, mikä on totuudesta, ylitettävä esteet, seurattava valoa. Sillä kaikki mikä kestää tulla valoon, on totuudesta. Kaikki tapahtuu lopulta niiden parhaaksi, jotka rakastavat totuutta ja valoa, sillä onhan parempi ylittää esteet ja katsoa valoon ja löytää iätön ja ajaton päämäärä elämälleen, kuin harhailla poluilla joiden kuvittelee olevan oikeita teitä, mutta kuitenkin ne johtavat harhaan -harhaan joka paljastuu viimeistään kun elämän matka on lopussa.

Ihminen ei voi itsellensä luoda onnea, ja omat rakennelmat, joita jotkin ovat koko elämänsä rakentaneet paljastuvatkin utopioksi. Onnen illusiio. Sen särkeminen alkaa oman voimansa kieltämisestä. Yksin kukaan ei voi löytää onnea, tai mitään tarkoitusta elämälleen. On luotettava siihen mikä ei näy. Rakkautta ei voi konkreettisesti nähdä, eikä Jumalaa. Sen sijaan voi nähdä ympärillään muitakin kuin itsensä, -lähimmäiset, luonnon, taivaankannen. Omien koettemusten jälkeen seuraa aina jotain, sillä koettelemuksetkaan eivät ole iättömiä tai ajattomia. Vaikka omat koettelemukset olisivatkin vielä painamassa maahan, voi silti yrittää luovuttaa niistä vähistäkin omista voimista vielä sen, mikä luovutettavissa on, -muiden hyväksi. Vaikka aina tähän ei voimia riittäisikään, täytyy silti katsoa valoon ja totuuteen. Ne kestävät ja johtavat rakkauteen. On olemassa myös ääretön rakkaus. Se ei ole ihmisistä. Se oli alussa, ja on aina ollut. Ilman sitä olisi vain pimeyttä. Usko ja luottamus siihen johtavat siihen, mille ihmiset ovat antaneet määritelmän onni. Se on kuitenkin paljon määritelmiä suurempaa. Se ei ole verrattavissa ideaaliin, vaan se on elämän a ja o, alku ja loppu. Nöyrille tie on auki. Kukaan ei voi kuitenkaan olla täydellinen. Heikkouden myöntäminen on ensimmäinen askel...

jokaisen heikkous on jokaisen vahvuus. Täytyy olla realisti elämässä. Totuushan on se, että jokainen kuolee. Itsemurha on helppo tie ulos. Äärimmäisen vaikea ja synkkä tietysti, mutta kuolema itse on kaiken vapaus. Elämä voi olla elämisen arvoista jos sen oikein oivaltaa. helvetti ja muu pelottelu on vain kekseliäiden keksimä pelote..... Helppoa on ohjata ihmisiä pelolla. Paras tie onneen, turvallisuuteen ja hallittuun "massaan" on reilu johtaminen. Sitä taitoa ei hallitsijat osaa, olipa kyse mistä uskontokunnasta tahansa ja/tai politiikasta.

Masennuslääkkeisiin ei kannata kajota. Ensinnäkin ne vievät orgasmikyvyn. Onhan sentään masturbointi mukava viihdyke (ilman vinksahtanutta pornoa) ja täysin luonnollista. Oikea seksi miellyttävän henkilön kanssa on vielä mukavampaa, mutta siinä täytyy aina muistaa raskaus riskit. Yhteiskunta ja valtiot ovat globaaleja. Jokainen syntyvä ihminen on uusi jäsen. Vanhempien täytyy olla kyllin kypsiä älyämään koko verkosto. Nykyisellään ei ole turvallista tuoda lapsia epävakaaseen talousnäkymään. Toisaalta talous ei voi kasvaa ilman että se menee luonnon kustannuksella. Täytyypä siis tarkoin harkita, tekeekö lapsia ja kenen kanssa ja kuinka monta...... Vahinkolapsia syntyy, sekin on faktaa. Vietit vie mennessään tilaisuuden tullen, varsinkin nuorilla. Sen takia ehkäisyn tärkeyttä tulee painottaa ja parisuhteiden laatua.

Jokaisen yksilön elämäntavat vaikuttaa kokonaisuuteen. On siis täysin epäloogista pyöräyttää lapsia ja ajatella, että kyllä ne pärjää ja että kyllä joku ne ruokkii. Ja että voi elää täysin vastuuttomasti esimerkiksi luontoa saastuttaen vaikka rahaa tienaisi kuinka paljon. Loogisuus, ennen kaikkea.

Ja toisinaan, kiitos, minulle tuli ihan tosissaan kevyempi olo kun luin viestisi. Vaikkakin se on aika äärimäisen isossa mittakaavassa, se saa tosiaan tuntemaan että mitäs hittoa minun ongelmillani lopulta on väliä.
Lääkkeisiin en aio koskea, vaikka orgasmikyvyn menetyksellä minua on turha pelotella.... Jos minun ei ole mahdollista olla onnellinen ilman nappeja, niin minua ei ole onnelliseksi tarkoitettu.
Sivupoluille harpaten- olen kanssasi täysin samaa mieltä. Nyky-yhteiskuntaan ei ole yhdenkään lapsen hyvä syntyä, ja valitettavan moni vielä saa vanhemmikseen epäkypsiä "hups, mites se nyt noin" -tapauksia.
Aika pitkälti olen sitä mieltä, että koko ihmisrotu on aika turhaa saastaa, ajatella miten kaunis maailma tämä olisi ilman meitä....

Oletko siis työtön?

Hakeudu työvoimatoimiston kuntoutusosastolle. Pyri kuntoutustutkimukseen.

Siten voit päästä elämässä eteenpäin.

Yksi niistä asioista, jotka koen äärimäisen ahdistaviksi, on juurikin se, että ihminen ei saisi hetkeäkään olla heikko ja väsynyt, koska "yhteiskunta kärsii." Kokoajan pitää tehdä ja tuottaa, muuten olet arvoton. Kokisin olevani varmasti onnellinen, jos minulla olisi työ, jossa viihdyn ja saisin olla tekemisisssä ihmisten kanssa. En vain pysty mitenkään näkemään, miten tästä hetkestä pääsee siihen. Toivon, että asia ei edes kiinnostaisi minua, mutta tunnen jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että en pysty, ja että en ole tämän parempi ihminen. On helvetin raskasta kun tuntee kokoajan joka hetkessä olevansa täysin riittämätön, arvoton kasa paskaa, jonka pitäisi vain lakata olemasta

Ei kyse minun viestissä ollut ainakaan siitä, että pitäisi olla koko ajan tehokas.

Ajattelin vaan jos työttömyys on ongelma, niin sitä voi yrittää korjata.

Voihan sitä tehdä muutakin., vaikka hakeutua työttömien yhdistyksen tai mielenterveysyhdistyksen tilaisuuksiin ja toimintaan.

Mutta se on saletti, ettei olotila siellä neljän seinän sisällä ollessa ainakaan parane.

Muiden ihmisten kanssa oleminen, sen verran kuin jaksaa auttaa eteenpäin ja joku puuha vie ajatukset pois omasta olotilasta.

Elämässä yleensäkin ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös ihmissuhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa.

Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihmiset kokevat tämän etäisyyden omaan tahtoonsa masentavana, eikä epäaidot ihmissuhteet paranna asiaa yhtään.

Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea! Kirjan nimi on Alkuajatus