Minulla on jokseenkin sama ongelma kuin eräällä palstan kirjoittajalla, eli kissa pissaa joka paikkaan. Pissaileva kissa on kuitenkin 5v tyttö.
Jaksan juuri ja juuri huolehtia kissojen hiekat, terveelliset ruoat, mattojen pesut, siivoukset ym ym ja elämässä on taas muutenkin vaikeaa. Jouduin antamaan koirani pois masennuksen takia. Tuolloin olin tilassa, etten tuntenut mitään.
Myöhemmin itkin pois antamista lohduttomasti.
Nyt olen taas tilassa etten tunne yhtään mitään. Saan raivareita, ajattelen vain pahaa ihmisistä, olen hajottanut asuntoa (Kissan virtsailu alkoi ennen tätä käyttäytymistäni.) En kertakaikkiaan vaan jaksa. Olen käyttämässä kissaa eläinlääkärillä, mitä sen jälkeen? Onko mitään sijaiskotia, vai luovunko vaan molemmasta kissasta?
Toinen kissa on kiltti ja sen kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia, edes terveyden suhteen. Mutta kissani ovat parhaat kaverukset ja tottuneet toisiinsa. Jos luovun toisesta, joudun myös luovuttamaan toisen samaan kotiin.
Edessä on myös ehkä ero kumppanista masennuksen takia, joten uusi muutto olisi kissoille tulossa joka tapauksessa ja lisää stressiä. Nyt minun periaatteessa olisi helpoin luopua, koska en tunne mitään. Jos alan taas tuntea ja parantua, itken itseni kipeäksi koska kaipaan kissojani..
Jaksan juuri ja juuri huolehtia kissojen hiekat, terveelliset ruoat, mattojen pesut, siivoukset ym ym ja elämässä on taas muutenkin vaikeaa. Jouduin antamaan koirani pois masennuksen takia. Tuolloin olin tilassa, etten tuntenut mitään.
Myöhemmin itkin pois antamista lohduttomasti.
Nyt olen taas tilassa etten tunne yhtään mitään. Saan raivareita, ajattelen vain pahaa ihmisistä, olen hajottanut asuntoa (Kissan virtsailu alkoi ennen tätä käyttäytymistäni.) En kertakaikkiaan vaan jaksa. Olen käyttämässä kissaa eläinlääkärillä, mitä sen jälkeen? Onko mitään sijaiskotia, vai luovunko vaan molemmasta kissasta?
Toinen kissa on kiltti ja sen kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia, edes terveyden suhteen. Mutta kissani ovat parhaat kaverukset ja tottuneet toisiinsa. Jos luovun toisesta, joudun myös luovuttamaan toisen samaan kotiin.
Edessä on myös ehkä ero kumppanista masennuksen takia, joten uusi muutto olisi kissoille tulossa joka tapauksessa ja lisää stressiä. Nyt minun periaatteessa olisi helpoin luopua, koska en tunne mitään. Jos alan taas tuntea ja parantua, itken itseni kipeäksi koska kaipaan kissojani..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hanki ehdottomasti kissoillesi uusi koti. Sen olet niille velkaa. Kissojen ei pidä kärsiä sairautesi takia.
Kirjoititko palstalle jokin aika sitten vähän samasta aiheesta? Olikos sulla se Norjassa asuva poikaystävä vai muistanko väärin?
Olisikin Norjassa asuva poikaystävä, mutta asun avoliitossa. Mikä tekee tästä entistä vaikeampaa, koska on siis erokin edessä ja mies välittää kissoista. Kuitenkaan hän ei ota kissoja vastuulleen eron tullessa. Eli enpä taida olla.. Mutta jännä jos joku tosiaan aivan samasta ongelmasta kärsii.
Sorry, my mistake. Oli vaan niin samanoloinen kirjoitus kuin jokin aika sitten masennuksineen kaikkineen.
Toivottavasti olet hakeutunut lääkärin, siis kunnon psykiatrin eikä puoskarin hoitoon masennuksesi takia ja saanut siihen asianmukaisen hoidon & lääkityksen. Raivarit, pahan ajattelu ja asunnon hajoitus kertovat aggressiivisuudesta mutta sekin saadaan hoidetuksi. Onko sinulle tehty diagnoosia? Voisitko olla ehkä maanis-depressiivinen? Masentunut kun harvemmin pistää paikkoja päreiksi.
Aika p*ska on avokkisi jos ero tulee sairautesi vuoksi.
Jos ajattelet kissojesi parasta niin hoida ittesi kuntoon ja jos se ei onnistu, niin etsi niille uusi koti. Hätätilanteessa löytöeläinhoitola tai kuntasi eläinlääkäri voi auttaa.
Harmi etten löytänyt aiempaa samaa asiaa käsittelevää ketjua, sillä siitä olisi voinut olla ehkä sulle apua. Oli vaan niin samantyylinen tarina ja kirjoitus :)