en jaksa enää, joka päivä toivon että kuolisin ja tekis mieli tappaa itseni mutta olen pelkuri ja en ole vielä tehnyt...pitäisi tehdä jotain kun elämä pelkkää paskaa on, ei täällä enää ketään olisi joka mua pidättelisi...
nukun päivä pitkät kun en jaksa nousta ja ahdistaa mennä ulos ja tuntuu kuin kaikki puhuisivat ja olisvat mua vastaan..
ois mulla psykologi vuoro mut se on vasta ens vkoksi, entiedä miten jaksan sinne asti ja jaksanko edes mennä, vaikka pakko kai olisi:( ongelmä on myös siinä että puhuminen on niin vaikeaa ja hankalaa? onko teilläollut samantapaisia ongelmia ja miten olette selvinneet ?
asiaa olisi mutta en jaksa kirjoittaa enempää...
nukun päivä pitkät kun en jaksa nousta ja ahdistaa mennä ulos ja tuntuu kuin kaikki puhuisivat ja olisvat mua vastaan..
ois mulla psykologi vuoro mut se on vasta ens vkoksi, entiedä miten jaksan sinne asti ja jaksanko edes mennä, vaikka pakko kai olisi:( ongelmä on myös siinä että puhuminen on niin vaikeaa ja hankalaa? onko teilläollut samantapaisia ongelmia ja miten olette selvinneet ?
asiaa olisi mutta en jaksa kirjoittaa enempää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun luen tätä viestiäsi niin kuulostaa siltä niinku olisin itsekirjoittanut tuon..
Olen jo 3 vuotta elänyt tämän ahdistuksen kanssa.. välillä on helpottanut joksikin ajaksi mutta nyt on ollut pitempi aika taas että on tuntunut että onko tämä kärsiminen sen arvosta että elän vielä?!
Joka aamu on yhtä helvettiä..en jaksa nousta sängystä..jään sängyn pohjalle vaan nukkumaan .. ja nukun päivän.. yöllä taas en saa unta ja valvon vaan miettimällä asioita.. Paljon on suunnitelmia mutta en uskalla toteuttaa..
Monesti olen miettinyt että jos tämä olo ei nyt helpotu muutaman päivän päästä niin teen sen... mutta silti olen niin raukkamainen pelkuri ollut etten ole uskaltanut.
Hoitoa olen saanut Suljetulta osastolta ja Myös käynyt terapiassa n.3 vuoden ajan..
Puhuminen on auttanut tähän asti mutta nyt on ollut pitkä aika etten ole enään jaksanut edes puhua.. enkä ole jaksanut olla edes kavereitteni lähellä..kaikki ahdistaa.. tuntuu ettei kukaan välitä ja että kaikki on ihan sama.
Olo on niin tyhjä ja paska.. Olen syönyt masennuslääkkeitä vuoden ajan mutta edes ne eivät enään auta oloani..
Aina olen sanonut että puhuminen auttaa.. muttaku en osaa tai jaksa enään puhua.. :/ minulla on koko ajan tunteita sisällä mutta sitten kun tulis vaikka hyvi hetki purkaa ne ja puhua niin musta ei lähe mitään irti..en osaa vaan enään puhua ja itkeä pahasta olostani.. itken vain yksin tätä paskaa elämää..
Toivottavasti edes joku jolla on samallaisia kokemuksia niin voisi olla Täällä kertomassa omista kokemuksistaan..en jaksa enää olla yksin asian kanssa.. Sentään pystyn kirjoittamaan vielä pahasta olostani..
Kun lukee tätä palstaa tulee lähes aina jostain viestistä tunne että ihan kuin mun kirjottama. Itselläni on paha sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistus ja masennus. Mikään ei tunnu onnistuvan ja poljen elämässä vaan paikoillani. Valvon myöskin yöt ja nukun päivät. Ei mun elämällä ole mitään tarkotusta. Ajattelen usein itsemurhaa mutta olen myöskin niin pelkuri etten siihen pysty. Apua olen hakenut mutta sekin tuntuu lähinnä turhauttavalta kun ei sekään ole ratkaissut mun ongelmia.