En vain kykene olemaan minkäänlaisissa kontakteissa ihmisten kanssa kun häpeän itseäni ja tilannettani niin paljon.
Suurin häpeän aiheuttaja on työttömyyteni (pitkäaikainen) ja sitten myös on pahoja itsetunto ja ulkonäkö ongelmia.
En ole kyennyt edes netin kautta olemaan yhteydessä ihmisiin.
Joskus olen yrittänyt jotain chattii tai sähköposti juttua, mut en kykyne edes anonyymisti kanssakäymiseen.
Ahdistaa ja masentaa hirveästi 24/7/365.
Olen yksin sisällä aina 24 h, poistun vain pari kertaa kuukaudessa ulos hakemaan ruokaa/viemään sossun lappuja.
En jaksa edes nyt oikein kirjottaa mitään kun masentaa ja väsyttää.
Suurin häpeän aiheuttaja on työttömyyteni (pitkäaikainen) ja sitten myös on pahoja itsetunto ja ulkonäkö ongelmia.
En ole kyennyt edes netin kautta olemaan yhteydessä ihmisiin.
Joskus olen yrittänyt jotain chattii tai sähköposti juttua, mut en kykyne edes anonyymisti kanssakäymiseen.
Ahdistaa ja masentaa hirveästi 24/7/365.
Olen yksin sisällä aina 24 h, poistun vain pari kertaa kuukaudessa ulos hakemaan ruokaa/viemään sossun lappuja.
En jaksa edes nyt oikein kirjottaa mitään kun masentaa ja väsyttää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
masennuksesi voi olla oire!!! Ei syy.
Onko:
-yli-painoa
-Kipuja
-särkyä
-väsymystä
-ruokahaluttomuutta
Eikös tämä aloittaja juuri siihen viitannut että hänen maasentuneisuutensa johtuu tai on oire hänen työttömyydestään.
Kun nyt näillä sanoilla noin haluat leikkiä, ja latelet ehdotuksiasi siitä mistä aloittajan masennus voisi olla oire, niin nuo mainitsemasi oireetkin voivat olla juuri työttömyydestä johtuvia.
-Voivat
-viitannut
-voi olla
-saattaa olla
Joo työttömyys aiheuttaa kaikki maailman vaivat
sun ois pitänyt alkaa lääkäriks =D
Eihän sitä kehtaa pyytää ketään koskaan treffeillekään kun on pitkäaikaistyötön, eikä olla muutenkaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Eikä ketään edes kiinnosta työttömät ihmiset.
Ehkä välillä' voi vähän masentaakin mutta eipä kuitenkaan mitenkään hirmummin, sillä olen sinut tämän asian kanssa ja tyytynyt siihen että olen yksin lopun ikääni ja ilman töitä ja elämää.
Aika moni muukin on työtön kuin sinä! Itse olen töissä, mutta ysävissäni on myös työttömiä. Samoin mieheni oli työtön tavatessamme. Itse myös olen työtön joskus ollut.
Eli aivan hyvin voita tavata työttömänä jonkun! Vaikka pitkäaikaistyöttömänäkin. Eiköhän ne muut asiat ratkaisen suhteen jatkon :)
Mitä jos rekkautuisit jollekin nettideittipalstalle ja laittaisit kuvallisen ilmoituksen (vai onko turhan rohkeaa?). Silloin sinulle vastanneet olisivat jo tykästyneet ulkonäköösi ja tutustuminen voisi olla sen jälkeen helpompaa :)
Tsemppiä nyt kuitenkin! Toivottavasti löydät jostain apua.
Tsemppiä tosiaankin tarvitaan, minäkin olen yksinäinen pitkäaikais työtön. Ainakin täällä missä minä asun, ei löyty kavereita eikä ystäviä toisista työttömistä. Kateellisia ollaan pienestäkin asiasta, toiveena ollut että pääsis pois muuttamaan täältä. En tietä oisko se helpompaa muualla, tämä maailma on mennyt kylmäksi, läheisistä ei välitetä. Jos joku haluais kirjoitella sähköpostin kautta voisin antaa sähköposti osoitteen samoin tunteva yksinäinen. Hyvää Uutta Vuotta 2012, kaikille yksinäisille yritetään taapertaa eteen päin, ei menetetä toivoa.
Tää on kyllä tuttua, ihan kun mun laiffii.
Täältä työssäkäyvän norsunluutornista on tietty helppo huudella mutta jotain seuraavista voisi kokeilla:
- Ikä ei tullut postauksesta ilmi mutta ainakin nuoremmalle (tai vaikka vähän vanhemmallekin) opiskelu voisi olla yksi vaihtoehto? Uusi ammatti voisi avata uusia ovia ja opiskellessa olisi muutenkin tekemisissä ihmisten kanssa. Yhteishakuhan on tässä ihan oven takana...
- Jos edellinen ei ole vaihtoehto niin kannattaa kehittää itseään jollain muulla mielenkiintoisella tavalla. Jos omaa ammattitaitoa pystyy hyödyntämään tekemällä omia projekteja (koodarit pystyy koodaamaan omia juttujaan, käsityöläiset askartelemaan...) niin tämä pitää mielen virkeänä ja hyvällä onnella näistä voi olla myös apua uuden työpaikan saamisessa. Jos tämä ei ole mahdollista niin opiskele esim. jokin uusi kieli. Antaa muuta mietittävää kun oman tilanteen pohtiminen, uuden oppiminen on palkitsevaa ja nostaa myös itsetuntoa (ei nyt dramaattisesti mutta kuitenkin).
Työttömyys ei ole häpeä, jos olet töitä hakenut, etkä niitä saanut. Tämähän on yleismaailmallinen ilmiö.
Työttömiähän on Suomessa pilvin pimein eli vertaistukea olisi varmaan tarjolla paljonkin. Kannattaisi mennä näiden tilaisuuksiin.
Työttömät ry:n sivuilta löytyy tapahtumista ym. tietoa
http://www.hety.fi/
Sehän ei ole häpeä. mutta kun sinua kaltoin kohdellaan joka paikassa niin silloin tuntee kyllä itsensä pieneksi. Täällä missä minä asun ei saa vertaistukea eikä mitään muutakaan. On sellainen paikka, missä lähimmäiset on unohtettu. Täällä arvostetaan, vain pakolaisia niitä kyllä otetaan lisää ja niille järjestetään tukija sekä ohjelmaa. Yksinäisille ei ole mitään .
Mielummin kannattaa hakea apua tuohon häpeän tunteen käsittelyyn. Psykologin juttusille vaan. Ihmisen ei kuulu hävetä sellaista itsessään, johon itse ei ole syypää. Hyväksy itsesi ja opi hyväksymään muut sekä elämässä eteen tulevat asiat.
Niinhän se on, yhteiskunnan pohja sakkaa tämmöset.