Kertokaa mulle..

On muitakin. Mulla kuitenkin siinä mielessä hyvä että lapselliset kaverini ei halua puhua kakkavaipoista. Olen myös käynyt mammatreffeillä ja perhetreffeillä ja mä oon tykännyt, ei kukaan siellä utele syömisiä ja kakkoja. Se on enimmäkseen surustelua ja uusien ihmisten tapaamista ja vaunulenkkelyä, shoppailua ja kahvittelua. Kun suurin osa kavereista on päivisin töissä kun itellä on aikaa tehdä kivoja juttuja. Riippuu kai millasia ihmisiä siellä sattuu olemaan..mun teffeillä ei oo tapana haastatella lapsen syömisiä :)

Höh miks mun "lapselliset" kaverit ei oo tollasia =)
Ihania ihmisiä, mutta nykyään tuntuu ettei niillä ole muuta elämää kuin lapset.
Itse haluan välillä juuri sitä aikuisten seuraa ja puheenaihe kaukana lapsista, vaikkakin välillä tietenkin voi heistäkin puhua.

Yksi ystäväni jolla on myös lapsi, niin päivittelee monesti, miksi ihmeessä laittaudun kun menen kaupoille.
"Ei sinun tarvitse!", "Ihan suotta laitat, minä ainakkaa jaksa enää itteeni laittaa ku oon saanu lapselle kamppeet päälle" yms. Hänen mielestään myös miehen kanssa kahdenkeskinen aika on hömpänpömppää ja että lapseen tulee keskittyä 100%:sti, kyllä se mies ymmärtää ja kun lapsi on iso niin sitten sitä voidaan taas palata toisiinsa. Niin, vieläköhän se 18 vuoden päästä toinen kiinnostaa kun 18 vuoteen ei olla panostettu parisuhteeseen?
Tämähän ei varmasti ole harvinaista, että äidit jaksavat joka päivä meikata, laittaa hiuksensa ja ostaa uusia vaatteita itselleen, mutta tämän ystäväni mielestä se on aivan turhaa. Ei minusta! Minusta on kivaa viettää aamulla pieni hetki vessassa laittaen hiuksia ja meikaten (en tietenkään joka pvä ole tälläytymässä aivan upeaan edustuskuntoon), minusta on mukava saada laittaa myös itseäni. Tulee naisellinen ja ihana olo! En tee sitä vain mieheni takia, minulle se on vain niin luonnollista eikä se ole mikään jaksamis kysymys minulle. Teen sen suunnilleen joka aamu aivan rutiininomaisesti.
Vauvani on tämän ajan isänsä kanssa, eli se ei todellakaan ole lapseltani pois että vietän 5-10 minuuttia vessassa tälläytymässä.

Mutta voeh kun nämä ystävät joilla ei ole lapsia, niin ei heitä näe niin usein koska on tietenkin paljon muuta puuhaa kuten opiskeleminen ja töissä käynti (olen 20-vuotias, joten osa kavereista vielä koulua käy, itse kävin koulun jonka jälkeen alettiin lasta hommaamaan ;))
joten useammin näkee sitten näitä joilla on lapsia. Mutta heidän kanssaan ei tule oikein puhutta muusta kuin vauvoista... Onneksi miehen kanssa voidaan puhua myös kaikesta muustakin, tietenkin puhutaan vauvasta, onhan hän meidän lapsemme, mutta myös paljon muusta. Eikä aiheet todellakaan liity aina kotiin.

Oon sun kanssa samaa mieltä. Mä kyllä laitan vauvan sitteriin hetkeks kun meikkaan ja puen. En ikinä lähde lenkkivaatteissa kaupungille. Ei se vauva siitä kärsi et meikkaat ja puet kivat vaatteet ja laitat korkkarit jalkaan, mielellään se siinä sitterissä istuu hetken ja kattoo lelujaan ennenkun puetaan ulkovaatteet ja mennään ulos. Ja ihan säälittävää kuunnella niitä äitejä jotka "ei ehdi edes suihkuun". Tottakai on vähän enemmän aikaavievää kun on vauva mut ei sentään noin. Eikä sitä vauvaa tarvii koko ajan pitää sylissä, kyllä sen voi hetkeksi laskea alas ja tehdä muuta. Ei kyllä ikinä ennen äidit ole ehtineet istua koko päivää sohvalla vauva sylissä, jos se olis se ainoo tapa. Lapsi oppii ja kehittyy kun sen laittaa matolle jumppaamaan ja leikimään leluilla, ei se mitään hylkäämistä ole.

Toki lapsellisten kavereiden kanssa puhutaan myös lapsista, vaihdetaan vinkkejä ja kysytään kuulumisia mutta kyllä me puhutaan muodista, juoruista, juhlista. Kaipa sellaiset puhuu vain lapsistaan joilla ei oikeesti oo muuta.

huh ihanaa että on samaa mieltä olevia! :-)

Tulitko ajatelleeksi, että tuollaiset perhepiiriäitien kuinkas teillä syödään ja nukutaan kysymykset voivat olla tarkoitettu ihan vaan keskustelunavaukseksi? Niillä pääsee alkuun, kun keskustelukumppanista ei vielä tiedä muuta kuin sen, että hän on äiti jolla on suunnilleen saman ikäinen lapsi kuin itsellä. Kun jää on murrettu, voidaan varmasti keskustella muistakin aiheista. Jos olet itse aloitteellinen keskustelun suhteen, voit viedä jutustelun pois vaippa -ja unirytmikuvioista enemmän itseäsi kiinnostaviin aiheisiin.

Itse huolehdin itsestäni täysin, lapsi ei ole syy rupsahtaa ja olla laiska olemaan miehelle seksikäs, naisellinen!
Ei ole ihme että nykypäivänä perheenisät viekottelee nuoria, kauniita timmejä tyttöjä. Onhan he sen ansainnutkin, kun oma vaimo makaa perse ruvella kotona lihomassa ja haisemassa paskalta.

Hyvä, että Viivi Pumpanenkin sai esim.perheen isän. Ei varmasti sen perheenisän ex-vaimo kovin itsestään tai parisuhteestaan huolehtivainen ole ollut kun mies lähti paremmille markkinoille.

Monet nämä pullamössöäidit päivittelee ja haukkuu miehet lyttyyn, kun eivät suostu olemaan raivonpurkauksen kohde, valituksen kohde ja maksaja. Äiti/Nainen, joka sellaista edes olettaa, saakin olla ilman miestä ja elää sen lapsen kans jos huvittaa, on myös reilua ajatella lapsenkin etua, että viittii nähdä parisuhteeseen vaivaa ja oman miehen kunnioittamiseen ja rakastamiseen.

Noh, me ei olla kyl tarvittu puhua ruoasta ja paskasta samassa lauseessa kun avataan keskustelua. Ihan hyvin voi vain tulla katsomaan vauvaa ja kysyä nimeä. Ja ap varmaan tarkoitti tässä että niistä kakkaamisista jne jaaritellan koko päivä.

"Tulitko ajatelleeksi, että tuollaiset perhepiiriäitien kuinkas teillä syödään ja nukutaan kysymykset voivat olla tarkoitettu ihan vaan keskustelunavaukseksi? Niillä pääsee alkuun, kun keskustelukumppanista ei vielä tiedä muuta kuin sen, että hän on äiti jolla on suunnilleen saman ikäinen lapsi kuin itsellä. Kun jää on murrettu, voidaan varmasti keskustella muistakin aiheista. Jos olet itse aloitteellinen keskustelun suhteen, voit viedä jutustelun pois vaippa -ja unirytmikuvioista enemmän itseäsi kiinnostaviin aiheisiin."

joo, mutta kun koittaa muusta puhua nii nää alkaa keskenään puhua vauvoista. kun näitä ei tunnu oikeesti kiinnostavan muu kuin vauvat, koti, mitä ruokaa tekis tänään yms. En luultavasti enää mee sinne perhepiiriin, olo on niin ulkopuolinen siellä. ei vain ton keskustelujutun takia, vaan esim. mä olin ainoo joka meni käytävään imettää lasta kun taas muut tekivät sen siellä huoneessa missä oleskelimme. tunsin oloni niin erilaiseksi kuin he, heillä on hyvä ryhmä johon minä en ikinä sovi.

"Itse huolehdin itsestäni täysin, lapsi ei ole syy rupsahtaa ja olla laiska olemaan miehelle seksikäs, naisellinen!"

Totta, joitain vain ei tunnu kiinnostavan muu. ei oo lapselta pois jos äiti huolehtii ulkonäöstään, siksipä uskon ettei kaikkia äitejä vain kiinnosta panostaa miehen miellyttämiseen- mutta se on heidän asiansa.
itse kyllä tosiaan laitan itseäni ihan omaksi iloksenikin!

Et ole yksin. Minua ei ole saanut kirveelläkään mihinkään perhekerhoon. Ennakkoasennetta löytyy kyllä ja roppakaupalla.
LÖydän seurani muualta kuin retrovaattteissa kestovaippoja virkkailevien äitien luota:D
Ei ole minun juttuni.
Elämäni ei pyöri lasten ympärillä ja mielestäni ei pidäkään. Jnain päivänä lapset muuttavat pois ja mitä hörhöäidit sitten tekevät?

Jep jep. En tiiä meenkö vielä ens viikolla uuestaan, että kun eka kertahan voi olla aina tympeä, mutta toka kerralla voi olla jo kivempaakin..? En tiiä, sillee ku vauva ei ole vielä sen ikäinen että ikäistänsä seuraa kaipaa, niin ei tarvitsisi sen takia ainakaan käyä siellä. Sitte ku on sen ikäinen niin suvusta (jotka asuu samalla paikkakunnalla) löytyy kyllä samanikäisiä, ja voinhan minä hänet laittaa johonkin kerhoon.

"En tiiä meenkö vielä ens viikolla uuestaan, että kun eka kertahan voi olla aina tympeä, mutta toka kerralla voi olla jo kivempaakin..?"

Voi hyvinkin mennä noin, joten mene jos sattuu huvittamaan ja jätä menemättä, jos tuntuu ettei kiinnosta. Olet ilmeisesti kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että juttuseuraa löytyy muutenkin eivätkä sosiaaliset kontaktisi ole perhepiirin mammojen varassa :)

Puolivuotias on tosiaan sen verran pieni vielä, ettei välttämättä toisten lasten seuraa vielä kaipaa ja jos sitä lapsellekin kerran löytyy omasta tuttavapiiristäsi, niin kiva juttu. Itse jätin vauva-aikana perhepiirejä monesti väliin ihan senkin vuoksi, kun jotkut äidit toivat tosi nuhaisia ja räkäisiä lapsiaan sinne enkä halunnut meille jokaista pöpöä kerätä.

Hei täällä on kans yksi, joka ajattelee samoin. :) Olen samanikäinenkin ja minulla on samanikäinen vauva kuin sinulla. :D Kiinnostaisko sua vaihtaa sähköpostiosoitteita ja tutustua?

Minullekin on perhekahviloita ym. suositeltu, mutta taidanpa jättää menemättä. Minua nimittäin ahdistaa, jos tuntemattomat kyselee miten meidän vauva syö/nukkuu/kakkii/pissaa... Ei se minusta kuulu muille. Ja sitten yleensä vielä, jos joku vauva toimii "poikkeavasti" saa vanhemmat arvosteluryöpyn niskaansa.

Voin kyllä kavereiden kanssa jutella vauvajuttuja ja "pinnallisempia" asioita vieraiden ihmisten kanssa. Mutta joku yksityisyys minusta vauvajutuissakin... Ja kun minä menen käymään kavereiden luona (myös niiden joilla lapsia), niin kyllä mua kiinnostaa myös kaverin kuulumiset, ei vain vauvan.

Ja minä myös rakastan lastani ihan mielettömästi ja tykkään olla hänen kanssa ja olen mielestäni hyvä äiti. Mutta vauva vaan ei ole mun koko elämä...

"Ei millään pahalla, muta jotenkin huvittavaa miten ylpeä olet siitä että puhutte muodista, juoruista juhlista...
Joskus lukiossa vielä noi saattoi olla ne tärkeät puheenaiheet, kuka teki mitäkin kenen kanssa ja missä bileissä =D

Että eikö ole tärkeämpiäkin puheenaiheita jos keskustella haluaa, ja tuntea olevansa ajatteleva, fiksu nainen vielä lapsen syntymän jälkeen?

Missä kiinnostus yhteiskunnalisia asioita kohtaan, politiikka ym....?
Itse en kyllä kestäisi porukassa jossa juorut, juhlat ja muoti on puheenaiheena, mieluummin sitten puhun vauvan kakasta =D"

Tämä nyt ei ollut minulle osoitettu, mutta kommentoin silti pariin kohtaan.
Esim. tuohon että eikö ole tärkeämpiäkin puh.aiheita kuin muoti, juorut yms, mutta veikkaan, että tämä joka näin sanoi niin sanoi vain esimerkkinä..?

Itse kyllä keskustelen myös politiikasta, lähinnä mollaan millasta touhua tää suomessa nykyään on ( :D ). Tykkään kyllä jutella kavereiden kanssa heistä itsestään, että mitä heille kuuluu, ja kyllä, monesti kuulen paljon juoruja ihmisistä joita en nykyään enää näe kun olen kotiin jäänyt vauvan kanssa, ja minusta niitä on kiva kuunnella, mutta ei se tarkoita että ne juorut on tärkeitä.
Puhumme myös paljon perus tyttöjen jutuista kuten miehistä ja parisuhteesta. Minä siis olen parisuhteessa, enkä siis tosiaankaan puhu mistään joka toisen viikonlopun jätkästä, vaan miehestäni joka on myös lapseni isä.
Se on oikeastaan yhdentekevää mistä jutellaan, kunhan ei kakka-tissi-yms-yms jutuista! Näistä aiheista haluaa aina joskus eroon.