Takana siis kaksi vaikeaa synnytystä:
Ensimmäinen vuonna 2006, lapsi oli yliaikainen, lääkärit eivät ottaneet tosissaan, kun pyysin sektiota (kapea lantio, olen todella hoikka ja lapsi painoi lopulta 4kg) , siitä seurasi, että sain todella pahat 3 asteen repeämät, kaikesta ei edes enää muistikuvia, imukuppisynnytys, lapsi joutui teho-osastolle, selvisimme molemmat hengissä ja hyvävointisena lopulta, mutta lähellä oli, etteikö olisi käynyt pahemmin.
No, toinen raskaus meni myös alusta alkaen pieleen, en pystynyt nauttimaan siitä yhtään : jo toisella kuulla alkoi tajuttomat vatsakivut ja syyksi selvisi umpilisäkkeen tulehdus, leikkaus ym meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi pahoinvointi jota kesti synnytykseen asti, välillä oli sen verran pahat kuivumisarvot, että jouduin sairaalaan tiputukseen. Suunniteltiin sektio ja synnytys käynnistyi 2 viikkoa aikasemmin, leikkaus meni sillai hyvin, että 10 pisteen poika siitä tuli, mutta itselläni oli sitten erittäin vaikea toipumisaika. Viikko kotiutumisen jälkeen alkoi järjetön vatsakipu ja verenvuoto, syyksi selvisi sairaalassa se, että jotain kalvoja oli jäänyt vielä kohtuun ja niitä sitten yritettiin saada lääkkeiden avulla pois. Pikkuhiljaa parannuin, mutta tuntuu, että terveys mennyt heikompaan suuntaan, sairastelen usein yms. Sen lisäksi kys sektion jälkeen ollut aivan järjettömän kivuliaat kuukautiset (en siis pääse sängystäkään ylös, erittäin rnsas vuoto ym oireet) , en tiedä vaikuttaako ne sitten mihinkään, mutta...
Tilanne on nyt sitten tämä: Emme halua mitään muuta tällä hetkellä sen enempää kuin vielä yhden lapsen ja jätimme ehkäisynkin nyt pari päivää sitten pois. Olin aluksi aivan innoissani, nyt kuitenkin jo pelonsekaisin tuntein ja paniikkikohtauskin lähellä, kun olen käynyt läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mikä kaikki mahdollinen voisi tässä raskaudessa ja varsinkin synnytyksessä mennä pieleen. :( En tiedä, aika ristiriitaiset tunteet. Voisiko mitenkään olla mahdollista jotta kaikki menisi tällä kertaa hyvin? Tai mitä kaikkia riskejä tässä voisi nyt olla? :( Kohtalotovereita?
Ensimmäinen vuonna 2006, lapsi oli yliaikainen, lääkärit eivät ottaneet tosissaan, kun pyysin sektiota (kapea lantio, olen todella hoikka ja lapsi painoi lopulta 4kg) , siitä seurasi, että sain todella pahat 3 asteen repeämät, kaikesta ei edes enää muistikuvia, imukuppisynnytys, lapsi joutui teho-osastolle, selvisimme molemmat hengissä ja hyvävointisena lopulta, mutta lähellä oli, etteikö olisi käynyt pahemmin.
No, toinen raskaus meni myös alusta alkaen pieleen, en pystynyt nauttimaan siitä yhtään : jo toisella kuulla alkoi tajuttomat vatsakivut ja syyksi selvisi umpilisäkkeen tulehdus, leikkaus ym meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi pahoinvointi jota kesti synnytykseen asti, välillä oli sen verran pahat kuivumisarvot, että jouduin sairaalaan tiputukseen. Suunniteltiin sektio ja synnytys käynnistyi 2 viikkoa aikasemmin, leikkaus meni sillai hyvin, että 10 pisteen poika siitä tuli, mutta itselläni oli sitten erittäin vaikea toipumisaika. Viikko kotiutumisen jälkeen alkoi järjetön vatsakipu ja verenvuoto, syyksi selvisi sairaalassa se, että jotain kalvoja oli jäänyt vielä kohtuun ja niitä sitten yritettiin saada lääkkeiden avulla pois. Pikkuhiljaa parannuin, mutta tuntuu, että terveys mennyt heikompaan suuntaan, sairastelen usein yms. Sen lisäksi kys sektion jälkeen ollut aivan järjettömän kivuliaat kuukautiset (en siis pääse sängystäkään ylös, erittäin rnsas vuoto ym oireet) , en tiedä vaikuttaako ne sitten mihinkään, mutta...
Tilanne on nyt sitten tämä: Emme halua mitään muuta tällä hetkellä sen enempää kuin vielä yhden lapsen ja jätimme ehkäisynkin nyt pari päivää sitten pois. Olin aluksi aivan innoissani, nyt kuitenkin jo pelonsekaisin tuntein ja paniikkikohtauskin lähellä, kun olen käynyt läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mikä kaikki mahdollinen voisi tässä raskaudessa ja varsinkin synnytyksessä mennä pieleen. :( En tiedä, aika ristiriitaiset tunteet. Voisiko mitenkään olla mahdollista jotta kaikki menisi tällä kertaa hyvin? Tai mitä kaikkia riskejä tässä voisi nyt olla? :( Kohtalotovereita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia!