Olen pitkän aikaa miettinyt tätä asiaa.
Huomasin ensin fantasioivani naisista ja naisten kanssa kaikenlaisesta seksuaalisesta. Kiihotuin valtavasti kuvitellessani näitä juttuja.
Sitten jälkeenpäin tuli kännipussailut hyvän ystävän kanssa. Saatoimme pussailla tuntikausia ja makoilla lähekkäin sängyllä. Pian jo suutelimmekin ihan selvinpäin. Jonkun ajan päästä kädet alkoivat liikkua suudellessa vartalolla ja siitä sitten aina vaan enemmän ja enemmän. Sormetamme toisiamme, nuolemme, hieromme toistemme klittoja raivokkaasti sekä hieromme niitä vastakkain. Tätä tapahtuu jo vähintään kaksi kertaa viikossa, joskus joka päivä. Hellittelemme toisiamme ja pussailemme vähän väliä. Toisin sanoen, käyttäydymme jo kuten pari, mutta vain piilossa muilta.
Ongelma on se, että emme ole puhuneet tosissamme seksuaalisesta suuntautumisesta tai seurustelusta. Meillä on päällä aivan kuin leikki ja roolien varjolla teemme tätä kaikkea. Leikillämme puhumme meistä avioparina, miehenä ja naisena.
Tiedän, että molemmat rakastamme toisiamme. Olemme kuitenkin parhaat kaverit, mutta tuskinpa on normaalia sekstailla ja pusutella jatkuvasti parhaan kaverin kanssa? Minä tahtoisin jo tosissani jutella asioista oikeilla nimillään, ja pohtia ystäväni kanssa mitä me oikein olemme, mutta en uskalla ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, sillä en tahdo millään tavalla loukata tai saada kaveriani kiusaantumaan.
kysyn siis teiltä, olenko minä bi? Mitä minun pitäisi tehdä teidän mielestänne?
Lisään vielä, että olen jo melkoisen varma itse olevani bi. Ja vaikka minulla ei ole mitään bissejä vastaan,( päinvastoin! ) niin en voi itse koskaan olla julkisesti bi! Tiedän että vanhempani ja sukuni ei ikinä hyväksyisi sitä että seurustelisin toisen tytön kanssa..
Kiitos kun sain tänne avautua, ja kiitän kovasti mahdollisista vastauksista jo näin etukäteen. (Toivottavasti ei kukaan tunnista :D )
Huomasin ensin fantasioivani naisista ja naisten kanssa kaikenlaisesta seksuaalisesta. Kiihotuin valtavasti kuvitellessani näitä juttuja.
Sitten jälkeenpäin tuli kännipussailut hyvän ystävän kanssa. Saatoimme pussailla tuntikausia ja makoilla lähekkäin sängyllä. Pian jo suutelimmekin ihan selvinpäin. Jonkun ajan päästä kädet alkoivat liikkua suudellessa vartalolla ja siitä sitten aina vaan enemmän ja enemmän. Sormetamme toisiamme, nuolemme, hieromme toistemme klittoja raivokkaasti sekä hieromme niitä vastakkain. Tätä tapahtuu jo vähintään kaksi kertaa viikossa, joskus joka päivä. Hellittelemme toisiamme ja pussailemme vähän väliä. Toisin sanoen, käyttäydymme jo kuten pari, mutta vain piilossa muilta.
Ongelma on se, että emme ole puhuneet tosissamme seksuaalisesta suuntautumisesta tai seurustelusta. Meillä on päällä aivan kuin leikki ja roolien varjolla teemme tätä kaikkea. Leikillämme puhumme meistä avioparina, miehenä ja naisena.
Tiedän, että molemmat rakastamme toisiamme. Olemme kuitenkin parhaat kaverit, mutta tuskinpa on normaalia sekstailla ja pusutella jatkuvasti parhaan kaverin kanssa? Minä tahtoisin jo tosissani jutella asioista oikeilla nimillään, ja pohtia ystäväni kanssa mitä me oikein olemme, mutta en uskalla ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, sillä en tahdo millään tavalla loukata tai saada kaveriani kiusaantumaan.
kysyn siis teiltä, olenko minä bi? Mitä minun pitäisi tehdä teidän mielestänne?
Lisään vielä, että olen jo melkoisen varma itse olevani bi. Ja vaikka minulla ei ole mitään bissejä vastaan,( päinvastoin! ) niin en voi itse koskaan olla julkisesti bi! Tiedän että vanhempani ja sukuni ei ikinä hyväksyisi sitä että seurustelisin toisen tytön kanssa..
Kiitos kun sain tänne avautua, ja kiitän kovasti mahdollisista vastauksista jo näin etukäteen. (Toivottavasti ei kukaan tunnista :D )
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaa mun tarinalta ton lopputekstin suhteen. Itekin oon muutama kk sitten huomannut itsessäni bi-piirteitä. En tosin ole vielä seksiin tai edes suuteluasteelle päässyt. Mutta en voisi ikinä kertoa kenellekään olevani bi. Ehkä ihan parhaimmalle kaverilleni, jolle tosin kerroinkin yhdestä kokemuksestani, joka oli tosin vaan söpöä silittelyä, mutta silti. Vastaukseksi sain, että hänkin oli joskus ajatellut seksiä naisen kanssa. Mää uskon, että meitä on monia, jotka voisi kuvitella harrastavansa seksiä naisen kanssa, mutta pitää kuitenkin itseään heterona tai ainakin kaapissa olevana bi:nä. Voisin helposti kuvitella rakastuvani naiseen ja voisin jopa harkita parisuhdetta naisen kanssa, mutta en voisi ikinä tulla kaapista ulos. Tää on tosi ristiriitasta.
Joo, tiedän tunteen. Tossa vaiheessa kun ei mullakaan ollut mitään kokemuksia mistään naisten kanssa vehtaamisesta muutakuin päässäni, ajattelin, että se on ihan normaalia heteronaisen toimintaa. Lueskelin keskusteluja ja juttuja aiheesta ja siellä sitä sanottiin että kyllä sitä nainen on hetero vaikka välillä ajattelisikin elämää naisen kanssa. Ne kännipussailutkin annoin jäädä ihan kännin piikkiin, mutta sitten kun tuli noi lähemmät kokemukset naisen kanssa niin alko vähän mietityttämään. Mut ei mua todellakaan haittais kertoa muille että tykkään myös naisista, ei sillä oo mitään merkitystä mitä muut siitä ajattelee.. mut sitten suku, varsinkin äidileni se saattais olla tosi iso pala koska aikaisemmin on tullut selville ettei äitini hyväksy homoutta vaan pitää sitä sairautena! Kauhistuneena sitten kyselin, että mitä hän tekisi jos joku hänen lapsistaan paljastaisi olevansa homo/lesbo, niin tämä sanoi vievänsä sen hoitoon koska homouden voi kuulemma parantaa.. Siinä sitten melkeen itse paljastinkin itseni kun aloin väittelemään äitini kanssa että näin ei kyllä ole, vaan homous ja lesbous on aivan täysin normaali asia. Sitä päivää odotellessa että samaan sukupuoleen rakastuminen on jokaisen mielestä täysin normaali asia.
Kyllä teidän äitinnekin alkavat pitää sitä normaalina kun kerrotte heille että olette biseksuaaleja tai lesboja. Jos eivät suhtaudu siihen hyvin niin se on heille kasvun paikka. Se ON normaalia! Älkää sulkeko itseänne kaappiin, voitte katua sitä lopun elämänne. Ja aloittajalle neuvo: ota asia puheeksi rakkaasi kanssa, tuskin hän sinua puree, ainakaan hirveän kovasti.
no niin mä oon justiin melkeen samassa tilanteessa kuin sä... mut mä olen bi ja 18v niin oon sanonut koko ajan mutsille että bi on ihan normaalia ja sit sekin pitää sairautena bi seksuaalisuutta mutta oon sille jo viitannu vähän sinne suuntaan että pidän enemmän naisista tai siis oon bi seksuaali koska oon aina sanonut sille et kato miten ihana nainen ja upeet hiukset esim kun ollaan kaupassa niin sit mutsi sanoo että mikset sä kato miehiä sä katot aina vaan naisii ja mä oon vastannu että ne on ihanii ja sillee et ei mua kiinosta äijät ja miehet ja mutsi sano et okkei mut se ei kuitenkaan tiiä et oon bi mut siihen suuntaan oon sille viitannu...ajattelin laittaa mun huoneen seinät naisen kuvia täyteen ja mun piirrustuksia niin eiköhän se sitten jo tajua mikä mä oon suuntautumiseltani :D :))) oon ollu kaapissa 15v asti eli 3 vuotta kun en oo kellekkään varsinkaan mutsille uskaltanu kertoa että oon bi mutta yhdelle ihanalle ja hyvälle ystävälle jonka kanssa seukkasin ennen niin se tietää et mä oon bi ja sit sen yks toinen ystävä joka on munkin ystävä niin tietää mun suuntautumisesta....mut mul on semmonen periaate et vaikka mun suku ja mutsi ei hyväksyis mun suuntautumista niin mä oon tälläinen kuin mä oon eli bi seksuaali ja mä en muuksi muutu...ja enemmän suuntaudun naisiin :))) niin sanos muuta kumpa vain kaikki hyväksyis sen et samaa sukupuolta voi vaan rakastaa ja ettei siinä ole mitään väärää..mutta jotkut ovat niin jyrkkiä ja hyväksymättömiä se on kyllä ikävää....mutta kyllä siitä tavallaan kärsii ihminen kun ei voi avoimesti näyttää tai sanoa että on bi koska silloin tietäisi että kaikki tuomitsisivat sut ja eivät hyväksyisi niinku mun mutsi ja sukulaiset jotkut niistä hyväksyy bi seksuaalisuuden mutta mutsi ei hyväksy....se on kyllä valitettavaa...mut kaikki me ollaan persoonia ja ollaan just semmosia kuin ollaan eli kukaan ei voi kieltää ei edes oma mutsi tai sukulaiset mua olemasta bi seksuaali ja tälläinen kuin mä oon...hyväksyvät tai eivät....niidenkin pitäis vaan tajuta et mä en muuksi muutu paitsi en tuu niille vaan koskaan sitä suoraan sanomaan vaan viittaan niille pikku hiljaa olevani bi seksuaali esim mutsille sillä tavalla kun laitan naisten kasvojen kuvia seinälleni :))) mut eipäs tässä muuta näin minulla :D :)
Moi! Kysyit mitä sinun kannattaisi tehdä. Olet tekstistäsi päätellen tosi nuori. Ota pieni askel kohti aikuisuutta ja tee näin: Lakkaa leikkimästä kaverisi kanssa, ja kysy häneltä vakavasti, alkaisiko hän tyttöystäväksesi. Homma lähtee siitä sitten oikeaan suuntaan etenemään, ja tulet myös ajan kanssa sitten huomaamaan oletko homo vai et. Ei sitä kukaan meistä palstalle kirjoittelevista tuntemattomista ihmisistä tiedä. Tsemppiä :)
Miksi pitäisi ottaa selvää kaikesta, anna palaa! Jos molemmat nauttii siitä, mitä yhdessä teette, niin jatkakaa ihmeessä. Turha analysointi pilaa kaiken.
ongelma onkin se, että haluaisi vähän jopa tietää että missä tässä mennään kun on itse ihan ymmällään eikä tiedä mitä tekisi.
Ei toisten mielipiteiden vankina voi elää. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on! Keskustele ihmeessä ystäväsi kanssa, jos haluat suhteeltanne enemmän. Jos olet tyytyväinen asioiden nykyiseen tilaan, niin sitte pidä ne entisellään. Jos olette kovin nuoria, voittehan te seurustella salaakin aluksi. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee se ikävaihe, kun on aika antaa sukulaisten tykätä asiasta mitä tykkäävät! Jos he eivät voi antaa sinun olla onnellinen sellaisena kuin olet, he eivät ole arvoisiasi. Sattuuhan se hyljeksintä aluksi, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen onneen joka tulee vapaudesta olla oma itsensä!
No ikää on jonkun verran vaille 18 toisella osapuolella ja toinen sitten hitusen nuorempi (tarkkaa ikää kun ei viitsi täällä jaella) tiedä sitten onko se paljon vai vähän? :D
Tosiaan teksti saattaa olla vähän lapsellinen ja juttu muutenkin..
Olen muuten ihan tyytyväinen tilanteeseen, ei mulla ole mitään pakollisia haluja julkistaa. Tilanne vain on kinkkinen, kun emme ole jutelleet seurustelusta sen oikealla nimellä. Tässä vähän aikaa sitten koitin sanoa hänelle, että en enää jaksa tällaista roolileikkiä, mut tiedä sitä sitten mahtoiko ymmärtää sitä niin miten tarkoitin.. Kaikki olis hyvin jos vaan uskaltaisin jutella asioista niiden oikeilla nimillä niin, että molemmat on tyttöjä, rakastan sukupuolesta riippumatta ja haluaisin nyt jollakin tavalla varmuuden asiaan.
Kirjoita vaikka kirje pohdinnoistasi ja lueta se hänellä, kun hän on luonasi, jos puhuminen on vaikeaa? Näet silloin hänen reaktionsa... Jos vain ilmaiset haluavasi lopettaa leikin, hän saattaa ymmärtää, ettet halua enää olla hänen kanssaan.
Kuulostaa tosi ihanalta :)
Halusin vain kommentoida tuota kun sanoit, ettet koskaan voisi olla julkisesti bi. Olen itse 35-vuotias lesbonainen ja sinun ikäisenäsi ajattelin täsmälleen samoin. Kuitenkin kun aikaa kului ja naisistakin alkoi olla enemmän kokemusta, aloin kokea ylpeyttä kauniista naisistani ja omasta suuntautumisestani. Seksuaalisesta suuntautumisesta ja rakkaudesta saa, ja kuuluu olla ylpeä, oli se sitten heteroutta tai homoutta, tai jotain siltä väliltä :)
niin sä oot kyl oikees :)
Ei teksti minusta lapsellinen ollut, otin vain senkin mahdollisuuden huomioon :) . Ehkä asiaa tosiaan helpottaisi kirje? Itselleni on ainakin huomattavasti helpompaa kirjoittaa kuin puhua. Jossain vaiheessa sitä pinna kuitenkn katkeaa ja silloin voi asia tulla esitetyksi huonosti, eikä sitä edes välttämättä itse huomaa. Joten eikö olisi parempi rohkaista mielensä ja kirjoittaa/puhua asiasta nyt kun pystyt vielä ilmaisemaan sen selkeästi ja juuri niin kuin haluat?