kuoleman jälkeen? Onko kuoleman jälkeistä elämää? Mistä tiedät?
Mitä meille tapahtuu
Immortal soul
34150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
http://areena.yle.fi/video/1315511829091
kun kuolee niin kuolee ja elämä loppuu siihen tätä mieltä mää oon.
Taitaapa jäädä edelleenkin arvailujen varaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Yksikään ei ole tullu kertomaan kokemuksiaan.
Sehän on tieteellisestikin todistettu, että kuoleman hetkellä ihmisestä häviää painosta noin 20 grammaa.
Onko se sitten tämä paljon puhuttu Sielu, joka poistuu savimajasta, vai tuleeko silloin ne synnit anteeksi.
Näistä ruumiista eroamisista kyllä puhutaan.
Eiköhän sekin tapahtuma liity jollakin tavoin aivojen toimintaan, vielä elävällä ihmisellä.
Lääkärin kuolleeksi toteama Ihminenkin saattaa vielä itsenäisesti hengittää tunteja.
Se on ainakin varmaa, että kuoleman jälkeen yksi hokema toteutuu.
Maasta Sinä olet tullut ja maaksi Sinun pitää jälleen tulemaan.
hah haa. Vai tieteellisesti todistettu.
http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=521
Uskomattomia tarinoita elää, ja yhden sellaisen kuulin viime kesänä. Erään kaverini sisar ja isä kuolivat molemmat alkukesästä. Sisaren mies oli Tukholman Globenilla (oliko sinne päin?), kun hän kuuli "äänen", joka käski mennä väkijoukossa erään tuntemattoman naisen luo. Nainen oli Ruotsin tunnetuin selvännäkijä, joka kertoi odottaneensa miehen yhteydenottoa, ja kertoi terveisiä miehen kuollelta vaimolta. Kaverini isä oli myös tunkeutunut selvännäkijän puheille (siellä tuonpuoleisessa), ja oli halunnut lähettää terveisensä pojalleen, sille, jolla on avaamattomassa pakkauksessa hieno leikkiveturi. Kaverillani on.
Tarinan todenperäisyyttä on vaikea tietää, mutta siihen asti, mitä kaverini kertoi, sen uskon. Ei minulla ole tapahtuneelle selitystä eikä ollut kaverillanikaan. Hän on järkiuskoinen ihminen, joka joutui epäilemään järkensä riittävyyttä. Joskus on helpompi uskoa "yliluonnolliseen" kuin järkeensä.
Kirjoitin pitkän vastauksen, joka hävisi mystisesti--))
Ilmaisin alkuun hämmästykseni siitä, että sinä Jocus*, järki-ihminen, olet joutunut kokemaan jotakin, mikä ei ole oikein järjellä selitettävissä. Lapsenmielisille ovi toiseen todellisuuteen on ollut aina auki...
Selvänäkemisestä yleensä olen kyllä aika paljon tiinan linjoilla. Yrittäjiä on paljon ja taso on kirjava
Noista "kuoleman jälkeisistä" kokemuksista puhuttiin takavuosina paljonkin, ihan kirjoiksi asti. Mutta kuten Tase-Pappa sanoi, niiden todistusvoima jäi kai sittenkin aika vähäiseksi.
Sensijaan tälläkin palstalla jotkut ovat kertoneet, että kokevat rakkaitten vainajiensa läsnäoloa elämässään. Suurinpiirtein tuohon rajoittuvat omatkin kokemukseni. Tietysti voidaan selittää, että kaipaus ja mielikuvitus saavat noita kokemuksia aikaan, mutta jos ne antavat lohtua ja auttavat eteenpäin niin mitä väliä ?
Auli-aulin kokemus onkin sitten jo aika erityinen. En ole ennen kuullut noin aktiivisesta "yhteydenpidosta".
Mutta eivätkö kulttuurit eroa suhteessa vainajiin aika paljon toisistaan ?
Sulle DW: älä nyt hiilly. Mielipiteesi on noteerattu, mutta ei kai meidän tarvi sen takia suutamme sulkea ? Tiedä vaikka säkin pehmenisit vanhempana..))
Sinulle Jocus
Ei tuo tarina mielestäni niin kovin uskomaton ole. Leskeksi jäänyt mies oli saattanut tunnistaa selvännäkijän (Ruotsin tunnetuin), vaikka ei sitä tiedostanutkaan. Siitä eteenpäin asioita voi aika paljon selittää ,"inhimillisillä tekijöillä" sattumalla, jne..
Itselläni on ollut useita hyvin voimakkaitakin kokemuksia, joita joku voisi pitää yliluonnollisina (tai todennäköisemmin epäuskottavina), minulle ne ovat täysin luonnollisia ja itsestäänselviä, joskin vaikeasti muille selitettäviä.
Äärimmäisen harvoin olen kenellekään kokemuksistani kertonutkaan, ettei pidettäisi vielä tavallistakin hassahtaneempana.
Noin suurin piirtein, ajattelen että meillä on ainakin kuudes, kenties seitsemäskin aisti ja laumaeläinten "tietoja" ja taitojakin vielä jäljellä. Jos esim. määrätty paikka herättää lähelläni olevassa ihmisessä voimakkaita muistoja ja tunteita, ne siirtyvät myös minuun helposti, olen sellaiselle hyvin altis. Sanaakaan ei tarvitse vaihtaa eikä edes olla kasvokkain. Joskus harvoin kun myöhemmin on tullut asioita puheeksi, on toinen voinut hämmästellä "tietämieni" yksityiskohtien osuvuutta. Minulle se on aivan luonnollista, järkeenkäypääkin, mutta todellakin vaikeasti selitettävää, kun se on sellainen epämääräinen tiedon ja ymmärryksen sekamelska. Pitäisiköhän joskus viitsiä sen verran, että yrittää pilkkoa sen osiin ja etsiä sopivat sanat ja lauseet.
Taitaa jäädä tekemättä, kun tapaan nostaa tassut pystyyn jo yksinkertaisen käyttö/kokoamisohjeen kohdalla.
Niin ja sitten se sattuma. Yhdessä kokemuksessani oli toisena osapuolena orava, joten siinä täytyi mielestäni olla kysymys täysin sattumasta.
Luulen, että niin on aika usein joissakin uskomattomissa tapahtumissa.
Kirjoita aloituksesta, älä keskity arvostelemaan muita kommentoijia. Hunkkeli tekee sitä ihan riittävästi, etenkin kun ei tarvitsisi senkään tehdä sitä ollenkaan.
=DW=
Maailmassa on paljon enemmän käsittämättömiä asioita kuin sellaisia mitkä ymmärrän. Ateisti olen, kun en jumaliin usko. Jos joku sanoo, ettei jumalia ole, sekin on vain uskoa.
Kertomassani tapauksessa meedio ja kuolleen naisen mies eivät tunteneet toisiaan ja mieskin tiesi naisen meedioksi vasta jälkikäteen. Vielä vähemmän meedio voi tietää kaverini metallisesta pienoisveturista (kirjoitin virheellisesti lelusta), kun hänet tavannut kaverini lankomieskään ei siitä etukäteen tiennyt.
Kaiken voi aina selittää sattumilla. Kun sattumia sitten on kyllin monta peräkkäin, niiden todennäköisyys lähestyy nollaa, ja silloin vaaditaankin jo lujaa uskoa sattumiin. Paljon selvännäkemisessä on varmaan tietoista tai tiedostamatonta huijausta. Tarinan minä uskon, kun tunnen ystäväni joka sen kertoi, mutta sitä minä en tiedä, miten tapahtuneen voi selittää.
Jälleensyntymisoppi on uskomuksista mielenkiintoisimpia. (Tunnetuin on Shanti Devin tapaus, jonka muistan lukeneeni jo 50-luvulla Seurasta.) Se mahtuisi paljon paremmin oikeustajuuni kuin pakanalliseen uhraukseen pohjaava lunastusoppi.
Kertomani tarinan uskon, mutta selittämään en sitä pyri, en edes sattumalla. Ennakkoaavistuksia kaikille ihmisille joskus tulee, mutta ovatko ne vain tiedostamatonta päättelyä tai sattumia, se jää varmentamatta. Osa tapauksista on hyvin vaikeasti selitettävissä muuten kuin jollakin yliaistillisella.
Aistiemme lukumäärää emme tiedä. Voiko tieto liikkua meille tuntemattomia teitä? Ennen puhelimia ihmisillä oli enemmän aavistuksia, etiäisiä ja enneunia. Luin taannoin mitatusta valoa nopeammasta liikkeestä, jota ei pitäisi Einsteinin mukaan olla. Tiedemiehet pohtivat (mittavirhettä ei löydetty!), onko mahdollista, että on olemassa neljäs ulottuvuus, joka muodostaisi oikotien.
Osa yliluonnollisista ilmiöistä muuttuu vielä luonnollisiksi, niin uskon.
Cernissä todellakin löydettiin se valoa nopeampi hiukkanen, joten taitaa Einsteinin teoria mennä uusiksi.
Eläinmaailmassa ja luonnossa yleensä on paljon käsittämätöntä, mutta selvännäkijät menevät kyllä yli hilseen mulla. Olen kuullut huhuja, että jotkut ns.
selvännäkijät tienaavat aika mukavasti.
Noo, toistaiseksi havainto ei vielä ole lainkaan varma. Tehty se on ja toistettukin, mutta se mitä tapahtui on vielä kovin tulkinnanvaraista.
Joka tapauksessa havainto horjutti vakiintuneita tieteellisiä totuuksia. Puheet ylimääräisestä ulottuvuudesta antavat aavistella, että tiedekin voi paljastaa vielä käsittämättömiä ilmiöitä ja selittää sellaista, mitä nyt pidämme yliluonnollisena.
Nooo, itse asiassa säieteorian mukaan ulottuvuuksia piti jo olla toistakymmentä, osa vain surkastuneita heti alkuräjähdyksen jälkeen mutta olemassa kuitenkin...
Mutta johan joku tutkija lupasi syödä telkkarissa likaiset kalsarinsa jos tuo tulkinta lopulta oikeaksi osoittautuu....
Minä elän tässä yksinkertaisessa kolmiulotteisessa maailmassa enkä heti usko että enää uusia suuntia oppisin tuntemaan. - Eivätkä uudet ulottuvuudet mahtaisi ollakaan maallikon silmin havaittavia. Tieteen perustotuuksien kyseenalaistaminen herättää silti aina mielenkiintoa ja saa pohtimaan, mikä muukin tieteellinen totuus voi vielä muuttua.
ne selvännäkijätkin on aikas ovelaa porukkaa ne osaa toisen huomaamatta udella asioita ja sitten tekee niistä johtopäätöksiä ja joskus kyselemättäkin niitten jutut osuu oikeeseen oon käyny nuorempana useampaankin kertaan ennustajalla ja totesin että riippui omasta mielialastani mitä ne mammat tiesi viimeisen kerran kun kävin niin en vastannu sen kyselyihin niin sepä ei niinsanotusti nähny oikeestaan mitään sen vaan tiedän ettei kukaan kuollu oo tullu kertoon mulle koskaan mitään.
Kuolema on nukahtaminen ikuiseen uneen, ruumiini siunataan ja pannaan grematorioon, muutun tuhkaksi, katoan täysin näkymättömiin, ei luunsiruakaan jää maan päälle, tuhka sirotellaan joko haravoiden maahan kasvien lannotteeksi, tai huuhdellaan meren aaltoin, tai ravistellaan kovassa tuulessa tuulenvietäväksi, jostaki hyvin korkealta paikalta.
sieluni tuhkana leijuu
tuulessa pilvihin
maahan sateena saapuu
uutta elämää antamaan
olen poissa
ei muista kukaan
se kohtalo on jokaisen
Uskisjutut on aanuksesta.
Ja niille on omat palstansa. Eikö perkele ole muuta tekemistä kuin jauhaa paskaa yleispastoilla ja karkotttaa vähätkin käyttäjät?
Sinusta tulee ongelmajätettä, ei muuta.
=DW=
...
en tiedä kelle vastasit, kysyn kuitenki: onko tuhka ongelmajätettä ??
Tuhka on lannoitetta.
Ongelmajäte on kaivettu maahan mätänemään Se pilaa pohjavesiä, rehevöittää vesistöjä, pilaa maisemat, vie pinta-alaa viljelyskelpoisilta mailta, kuluttaa luonnonvaroja ylläpitokuluineen, meluhaittoja kylvämisriittien aikaan jne.
Typerintä asiassa, alunperin kyseessä ihan tavallinen orgaaninen jäte, joka kuuluisi normaaliin elämän kiertokulkuun. Just lannoitteeksi tai ravinnoksi.
=DW=
Katselen joskus aikani kuluksi meedio Lisa Williamsin ohjelmaa, en muista miltä kanavalta se tulee.
Minusta nainen on selvä huijari, mutta pitäköön jokainen mielipiteensä.
Kuollut läheiseni juttelee kanssani useinkin nukkuessani, viimeksi kysyin koska taas tulet, hän vastasi että ei voi sanoa varmasti koska, mutta lupasi tulla.
Tiesin unessa että hän oli kuollut, silti juttelemme kaikesta aivan samoin kuin eläessään, jopa kinastelemme:)
En väitä että "juttukaverini" olisi kuollut läheiseni, nämä juttutuokiot voivat kummuta muistoistani.
Omien kokemuksien mukaan oudot tapahtumat esiintyvät noin 5 kk poismenon jälkeen.
Oli yksi yli neljän vuoden jälkeen.
5kk on ollut myös tuttavilla. On mahdotonta tietää mikä on oikeastaan kysymyksessa.
Työtoveri poika "jäi" junanalle 13v. Samoin kävi muutaman 100km päässä tytölle. Tytön vanhemmat olivat hyvin järkytteneitä ja hankkivat medion hän ei saanut yhteyttä vaan poika tuli esille (sanoi nimensä) ja pyysi anteeksi, sanoi tehneensä väärin. Pitkän etsimisen jälkeen soittivat työkaverille ja kertoivat asian.
No totta kai on. Horsmat joita kuollut ruumiimme pukkaa ovat ihkaeläviä, hirvi joka niitä syö on elävä, ja ihminen joka ampuu hirven ja syö sen on elävä, ja kierros on taas umpeutunut...
Saappat nähdä, siinä sitä onkin odottamista. Kaipa sitä jatkaa olemista, jos ei muuna, niin multana.
Onhan kirkolla ollut peloke, helvetti, jota tuskin tarvitaan tämän maanpäällisen lisäksi.
.
Kysymystäsi on pähkäilty varmaan kauan ja hartaasti, ikuinen elämä kiinostaa kaikkea haluavaa ihmistä.
Mulla kun ei oo hienoa koulutusta joka olisi ajanut päähäni ennakkomalleja joista pitäsin tiukasti kiinni ettei hölmöksi leimattaisi.
Nyt voin kattella vapaasti kaikkea mitä näen ja en usko että kuoleman jälkeen kaikki päättyisi.
On olemassa kolmaskin tapa olla ja vaikuttaa,ei kuolema ja elämä oo kaikkea.
Jokainen saa olla omassa uskossaan tai siinä ajatuksessa minkä on omaksunu mut kuolemaa en pelkää .
Kaiken aikaa tapahtuu omituisia asioita jos vaan osaa ottaa vastaan.
Yleensä nämä on asioita josta saa helposti leiman ottaansa mut mitä siitä sitten.
Ihan varmaa on,että jos arkkuun ruumiina pannaan, ruumis mätänee ja lopulta arkussa maatuvat luut. Jos ruumis poltetaan, jää kasa tuhkaa ja jos tekoniveliä tai -hampaita on ollut, niiden jäänteitä.
Ovatko sielu (mieli/henki) ja ruumis kombinaatio, jossa toinen ei voi olla olemassa ilman toista? Mitään varmuutta tästä ei ole, kaikki on uskon asiaa, vastasi kyllä tai ei. Minun on helpompaa elää näitä elämän loppuvuosia uskoen,että nuo kaksi tekijää voivat hyvinkin olla erillisiä eli että henki saattaa toimia ilman ruumista ja ruumis ilman ns. mieltä/sielua. Niinpä lapsellisesti uskon,että saan tavata omaiseni ja läheiseni siellä jossakin sitten joskus - tai kenties piankin. Siinä uskossa on toivoa. Sitä tarvitsen, sillä muuten tämä vaellus on liian raskasta.
Lopullisen vastauksen saamme kuollessamme. Tyydyn siihen,että se voi olla muuta kuin luulemani. Niin on monessa muussakin asiassa eikä tarvitse edes kuolla. Jos kaiken tietäisin, miksi ihmeessä kannattaisi enää elää?
Näissä ikuisissa kysymyksissä jokainen on yksin. No, vailla kumppania olemme tänne tullessammekin. Monet koko elämänsä, mutta se on jo osittain valintakysymys ja toinen juttu. Jos henki jatkaa olemassaoloaan, on olemassa myös henkimaailma. Meidän pienet resurssimme eivät maailmankaikkeuden salaisuuksia kestäisi. Kun eivät kestä edes oman mailmamme kohelluksia.
Aika kaukanahan tuolla aaruudessa on
käyneet, mutta ei ole taivasta vastaan tullut.
Onkohan taivas pelkkää huhupuhetta.
Taivas ja h e l v e t t t i ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
Muka ihminen on niin tärkeä, ettei tajua muuttuvansa vain maanparannusaineeksi kuoltuaan.
Jotenkin näin voisi olla. Ei ole mitään taivasta tai helvettiä. Mutta voihan olla kaksoismaailma, josta silloin tällöin pääsee asioita ulos, maailma missä ei ole aikaa.
Monet kirjoittajista ei tiedä asiasta mitään muuta kuin maaksi tulloot niis sano että.....
Taivas, helvetti, ihminen kuvittelee olevansa eläintä kummempi universumin kaikkeudessa.
Ihan kuolee ja maatuu, kuin kaikki muukin oleva.
Jäljelle jää vain muisto, jos on joku muistamassa.
Ikuisuuskysymys kuoleman jälkeinen elämä. Tosi on joko toivomuksesta tuhkataan, tuhka 4,5litran uurnaan ja muistolehtoon. Maallinen maja haudataan maahan jossa maadutaan ainakin 10v. Kannakselta tuotujen vainajien luut ovat jäljellä, useilla tuntolevykin, joten arvailla voi hyvät luut säilyvät pitkään maan alla.
Sielun vaellus onkin sitten vaikeammin selitettävä. Henki - sielu, puhutaan sielunvaelluksesta, on täysi mysteeri. Jokainen tulee uskollaan autuaaksi, sanotaan joten on vapaus mihin uskoo. "Joka uskoo, se pelastuu" on henkilökohtainen valinta.
Muistelen läheisiä pois nukkuneita Pyhäinmiesten päivänä, sytytän kynttilän pöydälle, katselen valokuvia, silloin tuntuu kun he olisivat läsnä muistoissa.
Tämä on minun traditio, sanoisin yksi hiljentymisen hetki.
Sielunvaellus on kaikilla sama uskosta riippumatta. Mitä kuolleelle tapahtuu on kai tässä iässä kaikille selvää ilman selostamista.
Kertoisit ensin itse mikä on mielipiteesi, vai leikitkö Sokratesta, joka kyseli kaikilta näitä mielipiteitä ja itse hänestä tuli ikuismaailmankaikkeuden kuuluisin filosofi?
Minua kiinnostaisi tietää, jos kuoleman jälkeen ruumiista katoa jokunen gramma, olkoon vaikka Sielu, niin mihin se häipyy?
Ja entäs eri uskontoihin perustuva taivas ja helvetti? No, menivätpä kumpaan hyvänsä, niin entäs silloin, kun ei ollut tietoakaan moisista laitoksista Pietareineen?
Jotenkin myös mietityttää, no toki harvoin, mutta kuitenkin, mihin nämä ns. uudesti syntyvät joutuvat? Ei kai eläimiksi? Siis toisaalta tämä taivas ja hel..etti ei koskaan täyty, koska ne sielut uudesti syntyy, vai kuinka?
En tiedä ja tuskimpa kukaan, onko kuoleman jälkeistä elämää, mutta oma kokemukseni on v-77, jolloin sain palkintomatkan Ruissalon kylpylään viikonlopuksi.
Lauantai piti olla "ilta ihanin", johon olin varautunut, mutta en voinutkaan. Sitävastoin lähdin kävelemään ja minusta tuntui, että ne tienvarsi puut puhuivat minulle. Välillä ne humisi ja minä ääneen kyselin, että mitä asiaa teillä on minulle? En todellakaan ole puiden halaaja, enkä niin "korvesta" lumoutunut, koska lapsuudessani sitä tuli kiintiö täyteen, enkä koskaan puhunut puille, mutta silloin se oli jotenkin pakko.
Kotiin tultuani (Su) huomasin, että jotain erikoista on tapahtunut, mies ja lapset eivät olleet kotona ja kun he tulivat, niin 11-v tyttäreni juoksi kaulaani. "Pappa on kuollut"... lauantaina.
Tuliko silloin isäni jättämään jäähyväiset kuoltuaan? Miksi meninkin odottamani iltarientojen sijaan yöllä kävelemään ja oli jo tammikuu?
Äitni kuolinvuoteella olin, joten hän ei lähetä viestejä !!, mitä ne sitten olisikaan? Paitsi, olin jonkun meedion massatapahtumassa, kun hän kertoikin, että nainen haluaa ottaa yhteyttä henkilöön, joka on hänen vieressään ja hoivaa häntä..oli siinä muutakin...mutta merkki oli maljakko, joka on kuin liljan terälehdisä tehty!?!
Äitini palkinto hiihdosta oli ruskea maljakko, joka on kuin kukan (liljan)lehdet nostettu ylöspäin. Tuossahan se minulla on pöydälläni, jonka hain perintötilalta itselleni.
Veljeni kuoltua koin myös ihmeellisen kokemuksen. Totta´kai ajattelin, kärsikö hän ennen kuolemaansa, koska se oli autokolari. Niinpä heräsin yöllä istumasta ja jotenkin halaamasta kuollutta veljeäni.
Hän tuli luokseni (unessa) ja tiesin, että hän on kuollut, joten sanoin, että en pelkää, tule. Kysyin hänen kuolemasta ja hän näytti rintaansa, että siihen sattui, mutta kaikki on hyvin. Pyysin häntä tulemaan uudestaan, mutta eipä ole kuulunut, paitsi jotain korjaus suunitelmia keskustelimme myöhemmin unessa.
Unestani heräsin silloin istualtani, joten on se ollut melkoinen mukamas todellisen tuntuinen uni.
Mutta ei mitään yliluonnollista. Lapsena (siis 7-v saakka)pissasin alleni ja äiti oli vihainen. Minä vain näin unta, että olen WC:ssä, no, siis potalla, ja pissasin. Joten se siitä, näistä unista.
Olisihan tuo Maailman historiaa, jos täällä ratkaisisimme kuoleman jälkeisen elämän, tai elämättömyyden, kun emme hyväksy edes joitain poikkeavuuksia tässä Luonnon kiertokulussa, jotka ovat totisinta totta.
Jokainen puun lehtikin on ainoa lajissaan, verrattuna maailmankaikkeuteen ei ihminen ole paljon sitä suurempi.
Ankeaa on mikäli ei ole toivoa rakkaittensa kohtaamisesta kuoleman jälkeen.
Se on arvoitus siihen asti kunnes oma aikamme tulee.
En pelkää kuolemaa, tiedän että se on armollinen vaikkapa sitten iki-unen muodossa.