olen 16- vuotias tyttö ja olen huolissani itsestäni. Olin noin puoli vuotta sitten auto onnettomuudessa ja jouduin yöksi sairaalaan. Sairaalassakin jo hoitajat olivat huolissaan henkisestä hyvinvoinnistani koska itkin koko ajan. Sain silloin henkkistä ensiapua ja sitten se asia jäi siihen. Itkin senkin jälkeen vielä joskus yksikseni tätä asiaa, mutta helpoti koska minulla oli poikaystäväni tukenani. Tasan 2 kuukautta sitten kuitenkin poikaystäväni tulli ja mitään selittelemättä jätti minut. Hänellekkin jo silloin itkin ettää mieleni ei tule kestämään tätä. Siitä arti olen ollu koko ajan maassa. Välillä on toki ns. hyviä kausia jolloin ei ole niin paha olla. Joskus itken jatkuvasti joka asiasta ja joskus en edes tiedä minkä takia itken.. Joskus voin jopa ruveta itkemään koska turhaudun kun en esimeksiski löydä mielestäni mitään hyvää päälle pistettävää. Olen laihtunut tämän kahden kuukauden aikana 5 kg. Tunnen itseni koko ajan rumaksi ja likaiseksi ja turhaksi. Joskus tuntuu kuin millään ei olisi väliä ja itsemurhaakin olen ajatellut. Välillä en edes pysty itkemään vaikka haluaisin ja olen vähän niinkuin turta kaikelle eli en saa mistään mieleihyvää enkä välitä mistään. Pari viikkua ennen tätä kolaria sain myös tietää että minulla on kasvain. Tämä on minulle kova paikka siksi että tätini kuoli syöpään pari vuotta takaperin. Tunnen itseni hylätyksi ja loukatuksi koska kerroin tästä kaikesta poikaystävälleni ja hän tietää että se on minnulle kova paikka ja jätti minut yksin asian kanssa... sain myös kuulla eräältä kaveriltani joka on myös entisen poikaystäväni kaveri että tämä olisi sanonut hänelle että jätti minut koska "kyllästyi minuun".... tämä otti myös kovitte koska en ole koskaan ennen seurustellut kenenkään kanssa ja hän oli ensi rakkauteni... ja minun on ylipäätään vaikea luottaa kehenkään koska minua on vuosi takaperin käytetty seksuaalisesti hyväksi. Olin tällöin myös sen ikäinen että kohdallani oli vielä suojaikäraja mutta en tietystikkään tehnyt asiasta mitään juttua koska oli ollut tavallaan itse tässä mukana mutta toki vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena.
Eli siis kuka voisi auttaa minua tässä? Haluaisin apua pahaan olooni mutta en itse uskalla mennä esimerkiksi koulun terveydenhoitajan puheille koska en tiedä mitä minun pitäisi sanoa ja pelkään että kaikki vain väheksyisivät tilannetta ja sanoisivat että ei minulla mitään ole....
Eli siis kuka voisi auttaa minua tässä? Haluaisin apua pahaan olooni mutta en itse uskalla mennä esimerkiksi koulun terveydenhoitajan puheille koska en tiedä mitä minun pitäisi sanoa ja pelkään että kaikki vain väheksyisivät tilannetta ja sanoisivat että ei minulla mitään ole....
Vastaukset 1
Vanhimmat
älä sure ikäviä ihmisiä. Olet loppujenlopuksi onnellisin, kun pääset ilkeistä ihmisistä eroon, kuten välinpitämättömästä poikaystävästä. Älä sellaisen perää haikaile yhtään. On parempiakin poikia olemassa. Mutta ensin, keskity itseesi. Koitahan syödä terveellisesti ja saada ajatuksesi kuntoon. Voisit tuossa iässä vielä hyvin suunnitella tulevaa ammatinvalintaa ja panostaa siihen. Vaikka se voi tuntua tylsältä, myöhemmin se saattaa palkita. Ahkera opiskelu nimittäin tai intohimo johonkin työhön.
Älä lue roskamediaa äläkä hömppäviihdettä. Se on täysin ala-arvoista. Luepa vaikka tiede lehtiä tai taloutta ja politiikkaa....... Jotain joka on realistista. Et ainakaan tule stabiiliksi ja helposti ohjailtavaksi.