Kuinka löytää sinut. Tiedätkö sinä kuinka löytää minut?
Tiedätkö sinä minut?
Jos tiedät, kulje minua kohden. Minä odotan sinua.
Jos et tiedä minua, odota sinä.
Minä löydän sinut jonain sateisena päivänä,
juuri kun kaikki pimeys ympärilläni on murtaa minut.
Tiedätkö sinä minut?
Jos tiedät, kulje minua kohden. Minä odotan sinua.
Jos et tiedä minua, odota sinä.
Minä löydän sinut jonain sateisena päivänä,
juuri kun kaikki pimeys ympärilläni on murtaa minut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä etsi,
siten löydät.
Vahingossa. Jos niin on tarkoitettu.
Tuulen tuivertaessa
mustaa sateenvarjoa kiskoen.
Olen vahva, en päästä irti.
Vaikka kyyneleeni sulautuvat sadepisaroiden tanssiin.
Kopisevin koroin kadunkulmassa,
edestakaisin askelin.
Pimeässä ei näe.
Siinä.
Koristeisen katulampun alla
katsot silmiini ja sanot:
"Löysinpäs"
Eikä mikään murra ketään.
Kun kuljet katulampun alta ja varjosi piirtyy hetkeksi ympärillesi.
Mitä ajattelet silloin?
Kun avaat oven ja ohikiitävän sekunnin et tiedä mitä toisella puolen on.
Mitä ajattelet silloin?
Kun yön pimeimpänä tuntina valvot yksin ja katsot tyhjää katua.
Mitä ajattelet silloin?
Minä ajattelen silloin sinua.
Varjoni suojanani.
Sinäkö kosketit?
Hipaisitko hetken?
Sinäkö?
Ovea varovasti raottaen.
Hiljaa mielessäni toivon.
Olisitko?
Tyhjässä kadussa sinun kasvosi.
Muistan ensimmäisen askeleesi elämääni.
Tuona hetkenä aika pysähtyi ja katsoin sinuun.
Tiesin ettei mikään palaa ennalleen.
Sillä pysähtyneellä hetkellä sieluni otti
varovaisen ensiaskeleen kohti sieluasi.
Sieluni joka nyt vaeltaa eikenenkään
maalla löytämättä sieluasi, osaamatta
kotiin.
Ei kenenkään maa.
Koskematon, herkkä.
Mutta niin laaja.
Helppo ohittaa, jos niin haluaa.
Vaikea kohdata totuudessa.
Levottomien tyyssija.
Joskus onni kääntyy...
ainakin toivon niin.
Ja katse ei unohdu.
Olen öinen sateinen katu.
Kuiskaava tuuli hiuksillasi.
Olen poskesi kaarta piirtävä sormi.
Olen kaipaava katse jälkeesi.
Kehääkö kiertäen kuljet?
Lähtöpisteeseen.
Rautaportti narahtaa. Jää raolleen.
Tuulen saattelemana puiden oksat
hyväilevät sen kaarevia muotoja.
Lehdet varisevat.
Odotan.
Kynttilälyhty valaisee pimeydessä.
Liekki lepattaa, lämmittää.
Hiljaisuudessa leijailevat ajatukset.
Hiipivä tunne läsnäolosta
kietoutuneena ympärilleni.
Lempeä rauhallisuus sisimmässä.
Me olemme kaksi tähteä aurinkokuntamme äärirajoilla.
Kaksi yksinäistä tähteä jotka jo miljoona vuotta sitten
olimme unohtaneet miltä toinen voisi tuntua.
Nyt, ikuisuuksien jälkeen kohdattuamme
meidän tulee alkaa kaikki alusta.
Katsoa toisiimme ja astua toistemme sisään
Riisua jokainen yksinäinen panssari,
pyyhkiä jokainen arpinen jälki jostain toisesta
ikuisuudesta.
Ja iloita kaikesta minkä olimme unohtaneet.
Hyviä vinkkejä runomuodossa.
Aina kun eksyy onkin hyvä jäädä siihen, missä viimeksi on tavannut toisen tai jäädä vain paikoilleen odottamaan josko joku löytäisi. Suin päin säntäily ei tuota tulosta.
Minä olen etsinyt
en kuitenkaan löytänyt
olen siis paikoillani
liikumatta
vain käteni siirtävät maahan
taas yhtä tikkua
laskuna kuluneista päivistä
kun katson ympärilleni
niitä on kertynyt jo turhan monta....
Jokainen askel kauemmaksi sinusta ja kohti sinua.
Jokainen katse kauemmaksi sinusta ja kohti sinua.
Jokainen kosketus kauemmaksi sinusta ja kohti sinua.
Jokainen rakkaus kauemmaksi sinnusta ja kohti sinua.
Sinua joka odotat minua.
Hetken ihosi ihoani vasten.
Kaksi muukalaista yössä.