Hei
Olen opiskelija tyttö joka on nyt kamppaillut syömisen kanssa sellaisen reilu vuoden. Kaikki alkoi perinteisesti halulla tulla terveellisemmäksi ja aloin laskemaan kaloreita. Olin normaalipainoinen (BMI 23) josta laihduin rutkasti ja nyt vuosi myöhemmin bulimia ja ortoreksia jakson jälkeen BMI on noin 18. Olen kyllästynyt syömisen kanssa kamppailemiseen ja yrittänyt saada rentoutta syömiseen. Sosiaaliset tilanteet syömisessä aiheuttavat yleensä täyden lukon ja yritän välttää niitä parhaani mukaan. Nykyään koko elämäni pyörii syömisen tarkkailun ja suunnittelun ympärillä. Laihtua en enää halua- vaikka en mitenkään vakavasti alipainoinen olekkaan, välillä huomaan peilistä täyden luurangon joka ällöttää. Painon nostaminen jonkin verran on käynyt mielessä mutta vielä se mörkö pään sisällä kieltää syömistä tiettyjä ruoka-aineita ja pelottelee lihoamisella. Niin sanotun normaaliruoan, sen minkä itse olen luokitellut terveelliseksi syöminen ei tuota ongelmaa, ja välillä syön ihan mielelläni jopa ylikulutuksen sitä ruokaa mistä pidän. Nyt viime aikoina olen jopa sallinut herkuttelun pienissä määrin (yksi tumma suklaa pala per. viikko jne). Edistystä on siis tapahtunut mutta tarvitsisin tukea vielä lopulliseen rentoutumiseen, etenkin rajoitteiden poistamisen kanssa. Hyväksyn lievän ortoreksian mutta en halua syömiskammon, erityisesti herkkujen rajoittavan sosiaalista elämääni niinkuin se on nyt tähän asti tehnyt. Pelkään myöskin että tilanteeni muuttuisi pahemmaksi mikäli en tee päätöksiä tai muutoksia elämäni suhteen.
Matka on pitkä, enkä jaksaisi olla yksin joten olisi kiva jakaa tuntemuksia jonkun kanssa joka on kokenut tämän saman. Yhteyttä voi ottaa sähköpostiin [email protected]
Olen opiskelija tyttö joka on nyt kamppaillut syömisen kanssa sellaisen reilu vuoden. Kaikki alkoi perinteisesti halulla tulla terveellisemmäksi ja aloin laskemaan kaloreita. Olin normaalipainoinen (BMI 23) josta laihduin rutkasti ja nyt vuosi myöhemmin bulimia ja ortoreksia jakson jälkeen BMI on noin 18. Olen kyllästynyt syömisen kanssa kamppailemiseen ja yrittänyt saada rentoutta syömiseen. Sosiaaliset tilanteet syömisessä aiheuttavat yleensä täyden lukon ja yritän välttää niitä parhaani mukaan. Nykyään koko elämäni pyörii syömisen tarkkailun ja suunnittelun ympärillä. Laihtua en enää halua- vaikka en mitenkään vakavasti alipainoinen olekkaan, välillä huomaan peilistä täyden luurangon joka ällöttää. Painon nostaminen jonkin verran on käynyt mielessä mutta vielä se mörkö pään sisällä kieltää syömistä tiettyjä ruoka-aineita ja pelottelee lihoamisella. Niin sanotun normaaliruoan, sen minkä itse olen luokitellut terveelliseksi syöminen ei tuota ongelmaa, ja välillä syön ihan mielelläni jopa ylikulutuksen sitä ruokaa mistä pidän. Nyt viime aikoina olen jopa sallinut herkuttelun pienissä määrin (yksi tumma suklaa pala per. viikko jne). Edistystä on siis tapahtunut mutta tarvitsisin tukea vielä lopulliseen rentoutumiseen, etenkin rajoitteiden poistamisen kanssa. Hyväksyn lievän ortoreksian mutta en halua syömiskammon, erityisesti herkkujen rajoittavan sosiaalista elämääni niinkuin se on nyt tähän asti tehnyt. Pelkään myöskin että tilanteeni muuttuisi pahemmaksi mikäli en tee päätöksiä tai muutoksia elämäni suhteen.
Matka on pitkä, enkä jaksaisi olla yksin joten olisi kiva jakaa tuntemuksia jonkun kanssa joka on kokenut tämän saman. Yhteyttä voi ottaa sähköpostiin [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.