Olen melko yksinäinen todellisuudessa. Nimellisesti mulla on varmaan yli 100 kaveria, mut ei yhtään oikeeta.
Oon ollut nyt pari päivää pois kuvioista ja puhelin ei ole soinut kertaakaan. Tai kerran on jossa ois kuulemma pitänyt mennä nakkaan rööki jollekkin.
Perjantaisin soi yleensä puhelin ja mielissään oottaa vastaa siihen, mut sit: "voikko hakia?".
vitun jees et ihmiset on noin kivoja, kun olen täysi-ikäinen. Jotain täysi-ikäisiä kavereita toki on, mut eipä kellään oo mulle asiaa, kukaan ei jaksa puhuu mun kans vaan aina on joku muu.
Pääsin tossa kesän alussa kouluun ja olin suorastaan innoissani siitä. Mut nyt ei ole tullut käytyä siellä, kun tuntuu oudon mahdottomalta nousta sängystä pois, saatan lojuu samat kamppeet yllä koko päivän himas ja itsemurhaa haaveilen melko paljon. Olen jopa miettinyt melko rankasti sitä ja hukkumiskuolema tuntuu lempeimmältä lähdöltä.
Tääkin koulus käyminen loppui, kun sain kuulla juttuja, et eräs meidän luokkalainen tyttö sanoi mua oudoks hiippariksi siellä koulussa eräälle tuttavalle. Oon tämmönen ujo ja paskaläjä. Siel koulus aloin sit kyseleen kokeesta ja koko luokka sano yhteen ääneen: "ei se sulta onnistu ja sit naureskelivat mulle", ihan kiva!
Olen ajatellut alkaa ens jakson alussa käymään ihan skarpisti tuol koulus, jos sen myötä tää fiilis menis kuosiin, mut ei oikeen hulluna ois motivaatiota mennä kyseiseen mestaan jos luokkalaisia vituttaa olemassaoloni. Mul on kyllä massia, ei olla silleen mitään hullun köyhiä, ja pukeudun kyllä siististi kun rahalla sattuu saamaan, mut oon vaan vitun ujo!
Oon ollut nyt pari päivää pois kuvioista ja puhelin ei ole soinut kertaakaan. Tai kerran on jossa ois kuulemma pitänyt mennä nakkaan rööki jollekkin.
Perjantaisin soi yleensä puhelin ja mielissään oottaa vastaa siihen, mut sit: "voikko hakia?".
vitun jees et ihmiset on noin kivoja, kun olen täysi-ikäinen. Jotain täysi-ikäisiä kavereita toki on, mut eipä kellään oo mulle asiaa, kukaan ei jaksa puhuu mun kans vaan aina on joku muu.
Pääsin tossa kesän alussa kouluun ja olin suorastaan innoissani siitä. Mut nyt ei ole tullut käytyä siellä, kun tuntuu oudon mahdottomalta nousta sängystä pois, saatan lojuu samat kamppeet yllä koko päivän himas ja itsemurhaa haaveilen melko paljon. Olen jopa miettinyt melko rankasti sitä ja hukkumiskuolema tuntuu lempeimmältä lähdöltä.
Tääkin koulus käyminen loppui, kun sain kuulla juttuja, et eräs meidän luokkalainen tyttö sanoi mua oudoks hiippariksi siellä koulussa eräälle tuttavalle. Oon tämmönen ujo ja paskaläjä. Siel koulus aloin sit kyseleen kokeesta ja koko luokka sano yhteen ääneen: "ei se sulta onnistu ja sit naureskelivat mulle", ihan kiva!
Olen ajatellut alkaa ens jakson alussa käymään ihan skarpisti tuol koulus, jos sen myötä tää fiilis menis kuosiin, mut ei oikeen hulluna ois motivaatiota mennä kyseiseen mestaan jos luokkalaisia vituttaa olemassaoloni. Mul on kyllä massia, ei olla silleen mitään hullun köyhiä, ja pukeudun kyllä siististi kun rahalla sattuu saamaan, mut oon vaan vitun ujo!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sori ajankohta, mut en vaan onnistu nukkuun vaik mua väsyttää älyttömästi, huomen ei olis muutenkaan koulua hyväkslukujen ansiosta.
Kukaan ei halua kovinkaan syvällisesti keskustella tai pohtia näitä asioita. Se katsotaan yleensä jopa psykoosiksi. Mällätä ja juosta nyt skitsofreenikon ohjauksella jonkun perässä. Mällätä sosiaalisella kanssakäymisellä ja juosta jonkun perässä skitsofreenikkona. Kyllä pasifismissa nyt vain yksinkertaisesti on jotakin ideaa, ottaen huomioon frustraation ja anatomian, ehkä jopa pään ja florismi. Yleensä tuen armeijaa ja sen käymistä. Se luo raikkautta, tilaa ja vapautta, elää elämäänsä ja mahdollisuuden fokusaatioon, mutta se on vasta kokeilussa.
"Ympäristöön osoitettu pasifisti."
- Saattaa taas hieman pelottaa hetkittäin esim. juuri nyt.
(kts. näytellä sosiaaliryhmää ja sosiaaliryhmässä)
lool tää on vaa joku ihme provo joka ei viittaa mihinkää :D Tai jos viittaa nyt ei puhuta normeille ihmisille vaan jollekin professorille.
Ja alkuperäselle kirjottajalle:
Muokin ´´usein´´ ollaan sanottu oudoksi. No kaksi kertaa jotka muistan, mutta kun ne tuntuu niin syvällä se tuntuu kuin olis monta kertaa, enkä oo koskaa unohtanu.
Ja hiljaiseksi ylä-asteella muo sanottiin, oli ´´outoa´´ jos puhuin ääneen. Koska en oikeasti ole hiljainen ihmiselle kenet tunnen, olen sosiaalinen ja tykkään ihmisistä, olen vain arka ja roolini vanki, niin siksi tuntuu niin inhottavalta, ku se hiljainen on tässä iässä ns. haukkuma sana. Joka tarkoittaa vähänniinkuin tylsää. En edelleenkään osaa oikein puhua ääneen ryhmässäni (siis olen eri koulussa nyt, en tosin enää ylä-asteella) ja kyllähän se häiritsee. Lintsaan paljon.. Mutta ei muo enää oudoks nimitellä... :/
Mitä vittua solkkaat?
Jos sinulla on masunnusta, pyydä päästä juttelemaan koulun terveydenhoitajalle tai jollekin muulle asiantuntijalle. Tsemppiä..