Aloitan tässä uuden ketjun vanhasta aiheesta pitkäksi venähtäneen jatkoksi.
Moottoripyöräilijöitä on niin monenlaisia.
Se kova ydin ovat ahavoituneet matkamotoristit. Katselin itse heinäkuisena kesäaamuna ihaillen Inarissa tommosia kuuskymppisiä saksalaismiehiä, jotka olivat Nordkapiin matkalla. Inarinjärvi oli aamulla sateisen harmaa ja vettä tiputteli. Äijien mökin edustalla oli GS Bemareita, jotka olivat käytön jälkiä täynnä. Näki että niillä oli käyty jo varmaan Saharassa tai ainakin Tunisiassa, ennenkuin matka oli maailman äärilaidalle Jäämerelle tuonut.
Miesten ajoasut olivat kauhtuneet ja haalistuneet niinkuin ne alkuperäiset kuulut James-farkutkin. Suorastaan paskaiset kledjut, jos suoraan sanotaan.
Siinä ne teräsvaarit aamuntouhuina köyttelivät pikkusateessa tavarakasoja Bemareiden päälle. Jonkun sanan keskenään vaihtoivat, mutta muuten jotenkin päättäväisen totisina karavaaniaan matkaan valmistivat. Kukaan ei taivaalle vilkuillut ja sadetta taivastellut. Ei..äijät vaan pakkasivat prätkiään stoalaisen arvokkaasti, mielessä vain päämäärä ja matka sinne. Sade oli yhdentekevä sivuseikka. Päättäväisyys huokui jokaisesta minimaalisesta liikkeestä ja eleestä.
Tosi ärjyjä äijiä olivat. Nostin ajatuksissa olematonta hattua päässäni ja vetäydyin itse asuntoauton (!) uumeniin aamukaffetta juomaan. Tunsin ihailun sekaista kateutta pullaa suuhuni tunkiessani ja ehkä vähän häpesin itseäni. Ainakin olin pettynyt omaan mukavuudenhaluuni.
Katselin vielä asuntoauton ikkunasta, kuinka pyörät pärähtivät kumeasti käymään. Meteli yltyi kun sakuäijät ajoivat letkana autoni ohi. Pian melu loittoni ja oli taas hiljaista. Haikeana katselin pihalle, mutta karavaani oli jo mennyt sateen piiskatessa ikkunaani. Istuin vielä itsekseni kaffepöydässä mietteissäni.
Sitten keräsin astiat vatiin ja lähdin tiskaamaan keittokatokseen.
Moottoripyöräilijöitä on niin monenlaisia.
Se kova ydin ovat ahavoituneet matkamotoristit. Katselin itse heinäkuisena kesäaamuna ihaillen Inarissa tommosia kuuskymppisiä saksalaismiehiä, jotka olivat Nordkapiin matkalla. Inarinjärvi oli aamulla sateisen harmaa ja vettä tiputteli. Äijien mökin edustalla oli GS Bemareita, jotka olivat käytön jälkiä täynnä. Näki että niillä oli käyty jo varmaan Saharassa tai ainakin Tunisiassa, ennenkuin matka oli maailman äärilaidalle Jäämerelle tuonut.
Miesten ajoasut olivat kauhtuneet ja haalistuneet niinkuin ne alkuperäiset kuulut James-farkutkin. Suorastaan paskaiset kledjut, jos suoraan sanotaan.
Siinä ne teräsvaarit aamuntouhuina köyttelivät pikkusateessa tavarakasoja Bemareiden päälle. Jonkun sanan keskenään vaihtoivat, mutta muuten jotenkin päättäväisen totisina karavaaniaan matkaan valmistivat. Kukaan ei taivaalle vilkuillut ja sadetta taivastellut. Ei..äijät vaan pakkasivat prätkiään stoalaisen arvokkaasti, mielessä vain päämäärä ja matka sinne. Sade oli yhdentekevä sivuseikka. Päättäväisyys huokui jokaisesta minimaalisesta liikkeestä ja eleestä.
Tosi ärjyjä äijiä olivat. Nostin ajatuksissa olematonta hattua päässäni ja vetäydyin itse asuntoauton (!) uumeniin aamukaffetta juomaan. Tunsin ihailun sekaista kateutta pullaa suuhuni tunkiessani ja ehkä vähän häpesin itseäni. Ainakin olin pettynyt omaan mukavuudenhaluuni.
Katselin vielä asuntoauton ikkunasta, kuinka pyörät pärähtivät kumeasti käymään. Meteli yltyi kun sakuäijät ajoivat letkana autoni ohi. Pian melu loittoni ja oli taas hiljaista. Haikeana katselin pihalle, mutta karavaani oli jo mennyt sateen piiskatessa ikkunaani. Istuin vielä itsekseni kaffepöydässä mietteissäni.
Sitten keräsin astiat vatiin ja lähdin tiskaamaan keittokatokseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin, joillekin moottoripyörä on retkeiluväline, ja kun paljon matkustaa, tietty karskius piintyy motoristiin itseensäkkiin.
Tosin varusteet kertoo jonkinverran motoristista, kyllä joistakin custom-mieheistäkin ja henkilöistä myös näkee ajokokemusten vuodet, muustakin kuin äijän iästä.
Tietyn tyyppiset pyörät ovat luotu maanteiden eränkäyntiin, mutta tietä pitkin pääsee millä tahansa rekisteröidyllä moottoriajoneuvolla aivan hyvin.
Toki joskus ne varusteet ovat uusia ja hienoja olleet. Tiettävästi valmiiksi kauhtuneita ei kai tällä alalla kaupitella ?
Jotkut eivät luovu paljon nähneistä nahkahousuista, vaikka uusia märänpitäviä saa kaupanhyllyltä ja joskus vanha nahkatakkikin huokuu kokemusta vuosien takaa.
Niin kyllä tuolla pohjoisen leirintäalueilla näkee monenlaista motoristia. Itse koetan jo näillä (53v.) aamuilla katsella kattoa pään päälle, toki teltta on matkassa kaiken varalta, sekä makuupussi ja muita tarpeellisia varusteita. Samat kamppeet on kulkeneet matkassa jo vuosia. Joskus olemme pojan kanssa saanneet hymyileviä silmäyksiä kanssa motoristeilta, kun olemme kalustollamme ilmestyneet tankkaamaan taikka syömään huoltoasemalle, taikka mennään sitten lossilla taikka lautalla ylitystä. Aika hyvin nykyään mökkejä löytyy taikka muuta yösijaa, vaan oltiin sitä teltassakin kesällä yksi yö, kun ei kattoa löytynytkään ennakkotiedoista huolimatta, eikä enään viitsitty lähteä muualta etsimään.
Ei voi kuin tuntea kunnioittavaa ihailua Rojalilla tai yleensä valtavirrasta poikkeavilla kamppeilla ajavia kohtaan. Itse ajan häpeäkseni muutaman vuoden vanhalla raskaalla ja tehokkaalla pyörällä matka-ajoa lapin tulille..on häpeällisen helppoa joskus tuo.
...Mutta voin tässä teille luottamuksellisesti kertoa,... että syyllistyn myös säännöllisen epäsäännöllisesti polleana pyörän ja itseni esittelyyn paikallisella kaljaterassilla kahvitellen ja sadistista mielihyvää tuntien kaljaantuneiden ikätovereiden pelätessä, että teen ylivertaisen vaikutuksen heidän pöhöttyneisiin naikkosiinsa...eikö se niin ole loppujen lopuksi, että kun miehestä tulee aikuinen, on elämä ohi.
Menneet on takana ja elämä on pelkkä menolippu, Siis eläkäämme haaveissamme tätä päivää.
"syyllistyn myös säännöllisen epäsäännöllisesti polleana pyörän ja itseni esittelyyn paikallisella kaljaterassilla kahvitellen ja sadistista mielihyvää tuntien kaljaantuneiden ikätovereiden pelätessä, että teen ylivertaisen vaikutuksen heidän pöhöttyneisiin naikkosiinsa"
Hitto! Tämä ensi kesästä eteenpäin tavaksi!
Tästä ei sitten puhuta kenellekkään..
Juu, kolmisen viikkoa sitten tein 8päivän retken pohjoiseen. Yhtään yötä en viettänyt leirintäalueilla vaan nukuin teltassa maastossa. Valmistin myös sapuskani itse, varsinkin aamukahvi maistui ulkona hyvältä.
Näin ja koin elämyksiä vaikka muille jakaa.
Toukokuussa ensi keväänä menen uudelleen.
Kerran vuodessa olen pohjoissa käynyt, jo -70luvulta alkaen ja käyn niin kauan kuin pyörän päälle pääsen.
Taitaa olla tuollainen aidokas elämäntapakulkurin tyyli vähissä tänäpäivänä.
Mikään ei voita omaa sapuskaa ja kahvia kuksasta kannon nokassa. Mutta tälläinen kulkuriromantiikka kun huonolla kelillä voi liikaa piinata city-ihmistä joka ei ole tottunut sääskiin ja märkänä olemiseen.
Kuten tiedetään, ettei moottoripyöräily sovi ihmisille, joiden lomamotiivina on vain mukavuus ja ylellisyys. Vaikka rahamiestä leikkivät merkkituotepellet hokivatkin hulluina vuosina, että perseaukisten teltailu ei sovi heille, matkalle (kokkareisiin) riittää hammasharja ja luottokortti.
Motorismi on maanteiden eränkäyntiä ja tosimiesten touhua.
Miehet, jotka kulkevat omia polkujaan ovat harvassa. Minä ainakin haen elämyksiä telttailessani retkilläni.
Onneksi "jokamiehenoikeus" vielä sallii sen. Mutta pelkään pahoin, että sekin loppuu.
Raha ei kaikkea ratkaise.
Hieno kirjoitus ja kuvaus Avaajalta.
Motorismi eränkäyntiä , no ,kyllä sen noin voi ajatella.
Ennen , koltiaisena heitin haulikon selkään , ja
pusikkoon .
Nyt , jo vaari iässä ,potta päähän ja jammun sarvikkoon ,
kyllä on paljon samaa . Harmi ? vaan kun aina
oon myöhäsellä kaikesta ? niin tämä suvi meni
ihmetellessä että MIKÄ IHMEEN VÄRKKI OIKEE
MOTORIPYÄRÄ ON.(vähä alkanu päässä jyvälle)
Jos ensi kesänä jonnekkin kauas . . . . .
Mut metsästys on sellanen "riesa" et siintä ei ikinä
"normaaliks" palaja. Joka ikinen elokuun 20 klo 12
aiheuttaa jonkin asteista levottomuutta.
Taitaa tuo vanha jammut raasku tehä samanlaista
ilkeyttä ?
Mut se mukavuus , ei erämetsälläkään ollu aina mukavaa
harukoita myöten suossa , tai uimalla sorsa paisti
pois jäätävän kylmässä vedessä . . .
Mutta kyllä aika elämäntapa "intiaani" pitää äijjän
olla pitkillä moto reissuilla , kun ei noitten tarakalle
paljon luksusta kyyttiin saa . . .
Meissä 50 hepuissa tuntus olevan viälä aika lailla
sitä äijjä perimää , et elämässä pitää olla RYTINÄÄ
JA PAUKETTA .Nuorempi sukupolvi ei etes tajua
mistä puhutaan . .. jotkut kylläkin.