"Ensimmäiseksi aseeksi ei tule koskaan myöntää pistoolia"

Ihan normaalisti menee.

Ensimmäiseen lyhyeen aseeseen vaaditaan poliisin hyväksymän ampuma-asekouluttujat allekirjoittamat todistukset vähintään 2 vuoden harjoittelusta. Elikkä kaksi vuotta harjoitellaan laina-aseella ja otetaan jokaiselta harjoituskerralta ampumapäiväkirjaan kuittaukset.

Laki ei velvoita olemaan ampumaseuran jäsen, mutta käytännössä tämä on varsinkin uuden luvanhakijan kohdalla enemmän kuin suositeltavaa.

Lisäksi tehdään tietokoneella psykologinen testi poliisiasemalla ja viranomaiset tarkistavat taustat. Jos on nyt vaikka pahoinpitelytuomio / huumausainetuomio TAI on esim. 5 vuotta sitten teeskennellyt hullua armeijan kutsunnoissa, niin EI saa mitään aselupaa.

Lopuksi ennen lopullista päätöstä myös suoritetaan haastattelu, jossa kaksi poliisia haastattelee hakijan.

Mites on kun oon harrastanu salametsästystä jo vuosikymmeniä niin lyhyillä kun pitkilläkin aseilla. On sotasaaliita ja muita. Kannattaako tämä ottaa puheeksi kun nyt olen aatellu että ryhtyisin harrastamaan olympiapistooliammuntaa N20 sarjassa.

hyvä vaihtoehto on ostaa ilmapistooli, ei tarvitse lupaa, ja ampua pari vuotta sillä. Kohtuu edullisesti saa käytettynä hyviä kilpa-aseita. Käsittääkseni ilmapistooliharrastuskin hyväksytään ruutiaseen lupaa haettaessa.

hmm... 2v pitäs olla ampumaseuran todistus päivä kirjassa siitten saa jos rekisteri puhas ja ei mielenterv ongelmia, sitten vielä että ilma pistoolikin saattaa helpottaa vähän.

Onko se päiväkirja ampumakerroista jokin "virallinen" lappu vai ihan itse hommata vihko johon käskee merkata nimmarin jokaisella kerralla kun käy radalla?

Semmoinen epävirallinen ruutuvihkokin kelpaa.
Tosin vakuuttavampihan on silloin jos merkkaat myös laukausmäärät ja tuloksen. Ja ihan omaakin kehitystä varten on hyvä kirjata jotain muitakin suoritukseen liittyviä havaintojaan muistiin.
Ja vakuuttavuutta harrastuksen vakavuudesta antaa jos merkkaat jokapäivä myös kylmäharjoittelun kotona vaikkei siitä nimikirjoitusta saakkaan ;)

>Jep. Asiat ovat mutkistuneet hyvinkin paljon 40 vuoden aikana. Silloin -72 vain hain poliisilta ostoluvan 22 revolverille ja jompi, kumpi vanhemmista kirjoitti nimensä paperiin, koska ala-ikäinen vielä olin. Sitten vaan ostamaan ase ja samantien tekemään paperit poliisilaitokselle virallisen hallussapito/kantoluvan saamiseksi. Mitään ei silloin sen kummemmin kyselty. Väliaikaisen paperilapun sain aseen hallussapitoon ja panosten ostoluvan, kuten niihin siihen aikaan vielä vaadittiin.. Siitä sitten taas suoraan ostamaan puolipitkiä jokunen laatikko, että pääsi montulle kokeilemaan suurella innolla.. (sen hiekkamontun kohdalla on nyt asuinalue,))
>Tietty on hyvä, että nykyään hakijan taustat tutkitaan tarkasti, mutta ne oikeat kahelit, jotka haluaa aseen hommata, löytävät sen aivan varmasti. Vaikka sitten sieltä kuuluisalta kiven navalta...

Ei mitään ampumapäiväkirjaa tarvita, kouluttajan todistus riittää, lukekaapa lakia!
Tän ampumapäiväkirjan on keksinyt joku virkaintoinen poliisi.

kuulin huhun, että eräällä paikkakunnalla oli vain yksi henkilö saanut luvat pistooliin, ilmeisesti näitten uusien aselakien tulon jälkeen.
tämä henkilö oli mustalainen ja se oli ollut syy luvan saamiseen, koska muutenhan se olisi ollut syrjintää.

tämä henkilö oli mustalainen ja se oli ollut syy luvan saamiseen, koska muutenhan se olisi ollut syrjintää.

juu ja olisihan se sen hommannut jokatapauksessa..

minulla on juuri tuo--colt huntsman--tosin mustalla ei ruskealla kadensijalla

http://www.gunsamerica.com/915909675/Guns/Pistols/Colt-Automatic-Pistols/COLT_HUNTSMAN_22LR.htm

ei vaikeuksia luvissa -- well vuonna 1968 hankittuna

"Mutta kansallispuvun
asianmukaiseen varustamiseen oikeasta kuittikaupasta saa avustusta valtiolta. "

Avustus tulee kunnalta/kaupungilta ja on erisuuruinen eri paikkakunnilla mutta kuitenkin huomattavan suuri.