Täällä on useasti kirjoitettu anteeksiannosta, pitäs antaa anteeksi vuosien- vuosi kymmenien rääkki tuosta vaan. Joillakin ei ole selvästikkään selvillä mistä on kyse, valaistaampa vähän.
Pienet virheet voi ohittaa ilman sen kummempaa, me kaikki teemme virheitä, joten niistä ei puhuta enempää.
Mutta miten suurempien tekojen kohdalla on?
Anteeksi anto tarkoittaa sitä että asiaa ei enään muistella eikä oteta esille, se hautaa sen asian lopullisesti ja parisuhteessa mennään "onnellisena" eteenpäin.
Jotta päästään anteeksianto vaiheeseen, niin se edellyttää että rikkoja tunnustaa, katuu tekoaan ja pyytää anteeksi ja muuttaa tuossa asiassa käytöstään, ei jatka tilanteeseen johtanutta käytöstään missään muodossa.
Aitoon katumiseen ei liity koskaa valehtelua eikä vilppiä, jos liittyy niin katuminen ei ole aitoa, vaan tarkoitus on päästä kuin koira veräjästä, kun on jostakin kiinni jäänyt.
Miten on, pitääkö nph ihmiselle antaa anteeksi vaikka hän ei osoita katumisen merkkejä?, jos joskus heikkouttaan jotain myöntää, niin peruu sen tai syyttää (kuten aina) muita omista teoista.
Ei tarvitse ei nyt eikä myöhemmin, siitä asiasta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Tämä tarkoittaa yksikertaisesti sitä että muistaa toisen teot ja myös minkälainen hän on. Se ei tarkoita katkeruudessa roikkumista ei toisen tuomitsemista millään muotoa.
Peraate on että katumattomalle ei anneta anteeksi eli toisin sanoen ei NOLLATA tilannetta, siitä anteeksiannossa on kyse, tilanteen nollamisesta
Ei muusta, vaikka ei voi antaa anteeksi, niin kyse ei siis ole katkeruudesta, kostamisesta, tuomitsemisesta.
Jos joku ajaa auton kolmion takaa kylkeesi, mutta ei myönnä virhettään, mitä teet. Yleensä soitat poliisin paikalle. Mutta sitten alkaa joku ohikulkija moittimaan sinua siitä että olet anteeksiantamaton ja roikut katkeruudessa, lisäksi hänen mukaansa tuomitset toisen. "Että pitkö sinun tilata vielä poliisi paikalle?". Sinä yrität selittää että tuo toinen ajoi autoni kylkeen niin pahasti että 10 000 euron autoni on todenäköisesti lunastus kunnossa, eikä myönnä syyllisyyttään, ja minulla on vain liikenne vakuutus, joten en saa korvauksia mistään.
Jokainen ymmärtää, että anteeksianto (tilanteen nollaaminen kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan) tällaisessa tilanteessa ei ole kovin järkevää, mutta osa palstalaisista on sitä mieltä että vuosia jatkunut henkinen pahoinpitely, joka on johtanut monet ihmiset terapiakuntoon, pitäisi antaa anteeksi ilman toisen minkäänlaista katumusta, puhumattakaan muuttumisesta.
Pienet virheet voi ohittaa ilman sen kummempaa, me kaikki teemme virheitä, joten niistä ei puhuta enempää.
Mutta miten suurempien tekojen kohdalla on?
Anteeksi anto tarkoittaa sitä että asiaa ei enään muistella eikä oteta esille, se hautaa sen asian lopullisesti ja parisuhteessa mennään "onnellisena" eteenpäin.
Jotta päästään anteeksianto vaiheeseen, niin se edellyttää että rikkoja tunnustaa, katuu tekoaan ja pyytää anteeksi ja muuttaa tuossa asiassa käytöstään, ei jatka tilanteeseen johtanutta käytöstään missään muodossa.
Aitoon katumiseen ei liity koskaa valehtelua eikä vilppiä, jos liittyy niin katuminen ei ole aitoa, vaan tarkoitus on päästä kuin koira veräjästä, kun on jostakin kiinni jäänyt.
Miten on, pitääkö nph ihmiselle antaa anteeksi vaikka hän ei osoita katumisen merkkejä?, jos joskus heikkouttaan jotain myöntää, niin peruu sen tai syyttää (kuten aina) muita omista teoista.
Ei tarvitse ei nyt eikä myöhemmin, siitä asiasta ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Tämä tarkoittaa yksikertaisesti sitä että muistaa toisen teot ja myös minkälainen hän on. Se ei tarkoita katkeruudessa roikkumista ei toisen tuomitsemista millään muotoa.
Peraate on että katumattomalle ei anneta anteeksi eli toisin sanoen ei NOLLATA tilannetta, siitä anteeksiannossa on kyse, tilanteen nollamisesta
Ei muusta, vaikka ei voi antaa anteeksi, niin kyse ei siis ole katkeruudesta, kostamisesta, tuomitsemisesta.
Jos joku ajaa auton kolmion takaa kylkeesi, mutta ei myönnä virhettään, mitä teet. Yleensä soitat poliisin paikalle. Mutta sitten alkaa joku ohikulkija moittimaan sinua siitä että olet anteeksiantamaton ja roikut katkeruudessa, lisäksi hänen mukaansa tuomitset toisen. "Että pitkö sinun tilata vielä poliisi paikalle?". Sinä yrität selittää että tuo toinen ajoi autoni kylkeen niin pahasti että 10 000 euron autoni on todenäköisesti lunastus kunnossa, eikä myönnä syyllisyyttään, ja minulla on vain liikenne vakuutus, joten en saa korvauksia mistään.
Jokainen ymmärtää, että anteeksianto (tilanteen nollaaminen kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan) tällaisessa tilanteessa ei ole kovin järkevää, mutta osa palstalaisista on sitä mieltä että vuosia jatkunut henkinen pahoinpitely, joka on johtanut monet ihmiset terapiakuntoon, pitäisi antaa anteeksi ilman toisen minkäänlaista katumusta, puhumattakaan muuttumisesta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eikä anteeksi antaminen tosiaankaan tarkoita sitä, että alkaa pettää itseään kuvitelmalla (tai antaa jonkun manipoida itsensä kuvittelemaan näin), että mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunutkaan ja vielä mieluummin sitten siirtyykin narsistin puolustelijaksi.
Riittää kun antaa itselleen anteeksi, että on jostain syystä sekaantunut tällaiseen tunne-elämältään häiriintyneeseen ihmiseen. Riittää kun tajuaa, että narsisti on narsisti eikä ole itse päättänyt olla sellainen vaan häneltä vaan puuttuu ne tunne-elämän palikat, millä tajuta miten normaali ihminen toimii.
Ei ole katkeruudessa tai narsistissa roikkumista se, että tiedostaa sen tosiasian millaisia narsistit ovat, on tästä tietoinen myös suhteesta irti päästyään ja halutessaan jakaa tietoa muillekin, asian tiedostaminen on merkki vahvistumisesta ja oman itsensä ja itsekunnioituksensa takaisinlöytämisestä, siitä että on löytynyt syy, miksi toinen aiheuttaa ne kauheat kärsimykset uhrilleen ja sen tajuamisesta, että ei ole itse paljoakaan voinut vaikuttaa siihen, miten narsisti toimii, ei ole syyllinen narsistin narsistiseen toimintaan.
Sen tiedostaminen, minkälainen narsisti on ja tätä kautta se, että vastaisuudessa osaa varoa joutumasta narsistin vaikutuspiiriin, on merkki terveestä ajattelusta, siitä että on pystynyt oppimaan kokemuksistaan. Narsistille tällainen oppiminen on valitettavasti mahdotonta, narsisti ei opi virheistään vaan jatkaa saman kaavan mukaan toimimista, koska hänellä ei ole kykyä tarkastella omaa itseään eikä ole kykyä tajuta syy- ja seuraussuhteita.
Anteeksiantaminen ei ole tosiasioiden kieltämistä, vaikka täällä usein tunnutaankin syyllistettävän juuri siitä, kun niin ei tee.
"Anteeksiantaminen ei ole tosiasioiden kieltämistä, vaikka täällä usein tunnutaankin syyllistettävän juuri siitä, kun niin ei tee."
"Täällä on useasti kirjoitettu anteeksiannosta, pitäs antaa anteeksi vuosien- vuosi kymmenien rääkki tuosta vaan. Joillakin ei ole selvästikkään selvillä mistä on kyse, valaistaampa vähän."
Ajattelin olla ystävällinen ja supistaa kaksi hyvin asiansa lukeneen kirjoittajan kommenttia valmiiksi niille, jotka eivät jaksa lukea/eivät osaa tekstistä poimia asiaa niin päin kuin se siinä on esitetty kaikesta huolimatta/ja muuten vaan laiskoille. :)
xcch, kirjoitit hyvin tuosta anteeksi antamisesta sellaiselle ihmiselle, joka ei näe itsessään mitään syytä edes pyytää anteeksi ja jota ei luultavasti hetkauta pätkääkään se, onko toinen antanut anteeksi vai ei. Ainoa tieto, mikä narsistille merkitsee on se, että jos toinen on antanut anteeksi, niin onko hänen mahdollista jatkaa hyväksikäyttöään vai ei. Jos on antanut anteeksi mutta toinen on jyrkkä sen suhteen, että suhde ei enää jatku, niin uskon, että narsisti p*skat välittää siitä, onko se toinen antanut anteeksi vai ei.
Ainoa tapa antaa anteeksi tällaisissa narsistisuhteissa on päästä vain itsensä kanssa sopuun, sille mitä on tapahtunut ei kukaan jälkeenpäin voi yhtään mitään. Jostain tuli mieleeni että joku narsistin uhri kirjoitti jossain, että "anteeksi antaminen on sitä, että lakkaa toivomasta itselleen parempaa MENNEISYYTTÄ". Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, tulevaisuuteensa kyllä.
> narsisti p*skat välittää siitä, onko se toinen antanut anteeksi vai ei.
Anteeksianto ei ole ehdollista eikä sen voima riipu siitä jolle annetaan, vaan siitä joka antaa.
> Ainoa tapa antaa anteeksi tällaisissa narsistisuhteissa on päästä vain itsensä kanssa sopuun, sille mitä on tapahtunut ei kukaan jälkeenpäin voi yhtään mitään.
Suunnilleen noin, että anteeksiantaminen on itsensä kanssa sopuun pääsemistä. Harvoinpa mikään vetoomustuomioistuin hirveyksiä käsittelee.
"Riittää kun antaa itselleen anteeksi, että on jostain syystä sekaantunut tällaiseen tunne-elämältään häiriintyneeseen ihmiseen. Riittää kun tajuaa, että narsisti on narsisti eikä ole itse päättänyt olla sellainen vaan häneltä vaan puuttuu ne tunne-elämän palikat, millä tajuta miten normaali ihminen toimii."
Juuri näin henna, täyttä asiaa koko sinun kirjoitus :).
Mitä katkeruuteen ja vihan tunteisiin tulee, niin se on toinen prosessi, josta pitää jossakin vaiheessa tehdä avaus. Lähinnä ohjeita eri kirjoittajilta siitä miten ko,. tunteista pääsee eroon ja saa elämänsä raiteillen.
Narsimin todellisen luonteen tiedostaminen ja kokemuksista kertominen ja sitä kautta muitten auttaminen ei tietystikkään ole merkki katkeruudesta, vaan selviämisestä ja elämän jatkumisesta. Minä kirjoittelen täällä kokemuksia ja näkemyksiä narsistin todellisesta luonteesta, mutta silti en ole katkera.
Tämän palstan kirjoitukset ovat avanneet silmäni näkemään narsimin koko kirjon, se helpottaa elämää :)
Tämä prosessi sekoitetaan usein anteeksiantoon, johon se ei välttämättä kuitenkaan liity . Toki silloin kun anteeksiantoon on edellytyksiä, niin ko. tunteet täytyy saada pois, muuten on käytännössä vaikea itsellä noudattaa lupausta, että kaikki on annettu anteeksi.
"Mitä katkeruuteen ja vihan tunteisiin tulee, niin se on toinen prosessi, josta pitää jossakin vaiheessa tehdä avaus."
Viha ja katkeruuskin on normaalin ihmisen normaali reaktio kaltoinkohteluun ja jopa raakuuksiin, mitä narsisti pahimmillaan harjoittaa.
Totta kai on.
Mutta niistäkin voi ajan kanssa sitten päästä ylitse. Tuolla ekassa artikkelissa oli ihan suoranaisia neuvojakin kuinka antaa itselle ja toisille anteeksi.
Tietysti, kuten sanottu, jokainen saa valita ja jokaisella on aikataulunsa.
Ja jos näihin tunteisiin kiinnijääminen jotain kiehtoo niin siittä vain. Yleensä se ei vain ole "tuntumatta" lähipiiriss.
Höpö höpö tuota pakonomaista vääristelynhalua.
"Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Se parantaa ihmissuhteita sekä fyysistä terveyttä. On tärkeää muistaa, että anteeksiantaminen ei tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista. Kyky antaa anteeksi kasvaa tutkimusten mukaan iän myötä."
"Toinen tilanne, jossa anteeksiantoharjoitus ei ole paikallaan, on tilanne jossa pahoinpitely tai hyväksikäyttö jatkuu edelleen, koska silloin uhrin turvallisuuden takaamisesta tulee tärkein asia."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00012
"Anteeksianto on tullut työvälineeksi myös psykiatriassa ja ihmissuhdetyössä. Aihetta tutkiva lääkäri ja psykoterapeutti Tuulikki Saaristo näkee anteeksiannon parantavan elämänlaatua ja lieventävän mielenterveysongelmia.
Sitä on verrattu jopa penisilliiniin tulehdustautien hoidossa. Enää anteeksiantoa ei voida jättää pelkästään teologeille.
Vääryyttä kärsineellä saattaa olla suppeita käsityksiä anteeksiannosta: Sille en taatusti anna ikinä anteeksi! Vasta kosto helpottaa.
Anteeksianto ei kuitenkaan ole kauppatavaraa, vaan omasta vihasta ja arkea vangitsevasta tunnekuonasta irrottautumista. Ihminen ryhtyy työstämään ajatuskuvioitaan uusiksi ja saa välimatkaa asiaan. "
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Anna anteeksi itselle ja toiselle/HS20040405SI1TL01ais
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/LetGo.html
Mietin sellaista, että onko mahdollisesti niin, että jotta asia menisi jotenkin päin jonnekin, niin se pitää kärjistää tavalla tai toisella?
Ihan viisaita ajatuksia anteeksi antamisesta.
Anteeksi antamattomuutta ei ole se, kun tiedostaa sen, minkälainen narsisti on. Onko se vaikea ymmärtää?
Anteeksi annon suhteen jo lähtötilanne on vinoutunut, kun eihän narsisti pyydä edes vilpittömästi anteeksi eikä koe että mitään anteeksi annettavaa olisi.
Edelleen kaikesta huolimatta olen samaa mieltä kuin olen aikaisemmin kirjoittanut:
- narsistin kyseessä ollen, narsistille ainoa anteeksiannon merkitys on siinä, että narsisti kokee, että anteeksi antanut ihminen on nollannut hänen tekonsa ja on valmis jatkamaan hyväksikäyttösuhdetta, ei hän tunne mitään omantunnon tuskia teoistaa, joihin kaipaisi anteeksiantoa, koska ei koe tehneensä mitään väärin.
- näissä tällaisissa suhteissa anteeksianto tarkoittaa sitä, että uhri saa rauhan itsensä kanssa ja hyväksyy sen että narsisti on tunne-elämältään sairas ihminen, joka ei pysty muunlaiseen elämään.
Muuten, sellainenkin tuli nyt mieleen, kun tuosta uhriasenteesta ja katkeruudesta ja vihasta puhutaan tällä palstalla niin paljon, että onkos tullut mieleen että minkä jotkut kirjoittajat kokevat vihaksi ja katkeruudeksi exää tai yleensä narsisteja kohtaan onkin sitä että tulkitaan väärin se että joku on vihastunut vain toisen kirjoittajan kirjoituksesta, joka on hänen mielestään vääristelevää ja täyttä puppua?
Totta kai.
Just keep it rolling.
Mutta jatkuva suoranainen valehtelu siitä, että toinen sanoo jotain mitä ei edes sano on eri asia.
"narsistin kyseessä ollen, narsistille ainoa anteeksiannon merkitys on siinä, että narsisti kokee, että anteeksi antanut ihminen on nollannut hänen tekonsa "
Toistan samoin itseäni : siitä anteeksiannosta ei ole tarvetta kertoa sille toisella tai kenellekään muullekaan yhtään mitään. Se on tarkoitettu vain omaan käyttöön, oman hyvinvoinnin parantamiseen eikä siihen liity toisten ihmisten reaktiot tai ajatukset ollenkaan!
Kyllä sä vääristelet ihan suoraan sanoen monestikin asioita tai luet niitä suodattimen läpi. Se on jo nähty ihan räikeästikin. Mun mielestä on outoa väittää jatkuvasti toisella olevan esim joitain salaisia tarkoitusperiä selkänsä takana vaikka ihan suoraan sanoo mitä koettaa...noh, sanoa. Ei kannata olla niin varma että kaikki ovat vihollisia tai "perässäsi".
Puskahuutelijat on totta kai erikseen mutta niitähän löytyy monelta kantilta huutelevia.
Rauha rauha.
Anteeksianto ei tapahdu toiselle sen toisen vuoksi. Silloinhan se on pahimmillaan kauppatavaraa myös niin päin. Tehdään tiettäväksi, että annanpas tässä sulle nyt anteeksi, käyttäydypäs nyt kiitollisuuden vuoksi tästä lähtien vaikka noin niin ei tarvitse toista kertaa pyydellä anteeksi/annella anteeksi.
Anteeksiantaminen on jotakin, joka on merkityksellisempää ja korjaavampaa sille, joka pystyy kaikesta huolimatta yrittämään anteeksiantoa ja/tai antamaan anteeksi.
Anteeksianto ei tarkoita sitä, että palataan anteeksiannon kautta sitten siihen asetelmaan, jossa tapahtui se asia, joka aiheutti vahingon. Anteeksianto on enemmänkin luopumista omasta loukkaantumisen ja loukatuksitulemisen tunteestaan, jota monet kantavat kuin haarniskaa. (haarniskat ovat painavia ja uuvuttavia)
Anteeksianto antaa asioille tilaa vaipua mieltä aktiivisesti vaivaamasta niin, että on energiaa muuhunkin kuin siihen oman loukkaantumisensa hysäämiseen. Mutta se ei tarkoita sitä, että sen myötä tapahtunut muuttuu tapahtumattomaksi. Eikä tapahtunutta tarvitse unohtaa myöskään.
Anteeksianto on ehkä enemmän väline itselle loukkaantumisen aiheuttaman suunnan vaihtumisesta eteenpäinvieväksi ja kantavaksi ennemmin, kuin omaa loukkaantumisentunnetta yksityiskohtaisesti ronkkivaksi pitkäksi monologiaksi siitä, kuinka vihaa, on vihainen, on katkera ja kostonhimoinen ja kuinka se toinen on vaan niin jotakin.
No mä kyllä ymmärrän mitä henna tarkoittaa tuossa. Olen itsekin ollut vastaanottavana osapuolena leikissä, joka on rakennettu sen ympärille, kuinka minun pitää tajuta pyytää ensinnäkin anteeksi siitä, tästä ja tuosta syystä (toisen ei tarvinnut oman ilmoituksensa mukaan olla kiinnostunut siitä, että miltä hänen käytöksensä tuntui minusta), ja kun olen jotakin asiaa, jossa olen itse kokenut käyttäytyneeni toista loukaten, pyytänyt anteeksi (vilpittömästi) niin olen saanut kuulla kuinka en osaa pyytää anteeksi oikein ja siitä hermostuneena räjäyttänyt epähuomiossa potin, jonka päälle olen saanut kuulla, että eipä hän antanutkaan anteeksi koska hän arvasi, että en osaa pyytää anteeksi oikeasti.... ja että turha pyytää anteeksi, kun en selvästikään tajua anteeksiPYYNNÖN merkitystä. (mikä oli juurikin se sovittelu niin, että minun olisi pitänyt palata kuuliaiseen olotilaan ja unohtaa hänen taholtaan kokemani loukkaukset siinä tiimellyksessä)..
Moni tilanne elämässä on aiheuttanut sellaisen-alaleuka loksahtaa ja sanaakaan ei tule ulos-reaktion, ja anteeksipyyntömanipulointi on yksi monimutkaisimmista asioista ollut tajuta, että mitähän tässä juuri tapahtui.
Tosin, näin iloisena narsistina, valitsin olla itse oikeassa ja päättelin toisen joko omaavan omituisen ja väärän käsityksen asioista tai että hän yritti vaikuttaa minuun syyllistämällä.
Siinä suhteessa asia meni niin, että kun hän ilmoitti, että minun pitää pyytää häneltä anteeksi, koska.... Niin minun mielestäni asioista lähdetään oikeasti keskustelemaan hieman toista kautta. Eli sitä kautta, että kerrotaan miltä itsestä tuntuu ja jos toinen ei ole tarkoittanut loukata, niin se asia on siinä. Ja jos on tapahtunut suurensuuri loukkaantuminen niin usein jo se kirvoittaa sen anteeksipyynnön siltä, joka oli aiheuttamassa sitä loukkaantumista tavalla tai toisella.
Pahimmillaan anteeksipyynnöstä ja -antamisestakin saa "aseen" toista vastaan, jolloin ainakin valtataistelun merkit täyttyvät. Narsismista en mene takuuseen, moni suht einarsistinenkin on sortunut kovisteluun anteeksipyyntöjen suhteen ja anteeksiannon vaatimuksiin.
Onko se sitten vääränlaisen anteeksipyyntötapakulttuurin seurauksista tai syvään juurtumisesta. Moniko ei muista, kuinka lapsuudessa piti pyytää ja antaa anteeksi käskystä, jotta saa jatkaa leikkejä? Sillä ei tuntunut juuri koskaan olevan mitään tekemistä oikean anteeksiannon ja anteeksipyynnön kanssa.. Ikäänkuin, mitä vaan saa tehdä, kunhan pyytää anteeksi!
Hajatelma.
Jees... mulle tuli tuosta mielleyhtymä : näin pari mainosta jossa toisessa narkkari kehui parantuneensa (tilaa kirja, soita jonnekin vai mitä lie...) ja toisessa oli tyyliin "murhamies" (tvs) voi myös saada anteeksi.
Okei, sinänsä ihan kiva tarkoitusperästä riippuen... mutta eiks toi vois just välittää sellaista väärää kuvaa ?
Tosta vaan kirves heilumaan ja sitten soitan tuonne numeroon saadakseni anteeksi ;)
No ei sentäs...
"Toistan samoin itseäni : siitä anteeksiannosta ei ole tarvetta kertoa sille toisella tai kenellekään muullekaan yhtään mitään. Se on tarkoitettu vain omaan käyttöön, oman hyvinvoinnin parantamiseen eikä siihen liity toisten ihmisten reaktiot tai ajatukset ollenkaan!"
Mm. tuotahan minä olen tuonut esille aivan ketjun alusta lähtien, että narsistille ei ole syytä kertoa anteeksi annosta koska narsisti pyrkii käyttämään sitä vain hyväkseen tai sille ei narsistille ole mitään merkitystä koska ei hän koe tehneensä väärin ja "se on tarkoitettu vain omaan käyttöön" tarkoittaa minun käsitykseni mukaan samaa kuin kirjoittamani "uhri saa rauhan itsensä kanssa".
Tuossa että miten esim. sinä tulkitset kirjoituksiani saattaisi olla sinullakin peiliin katsomisen paikka?
Eli taas ollaan siinä jännässä tilanteessa : oikesti molemmat ovat suht samaa mieltä mutta silti "jokin klikkaa". Esitystapa.
Sanat.
Tässä ketjussa en kyllä lukenut kirjoitustasi.
En vain käsitä yleisesti miksi "se toinen" pitää aina vetää mukaan oman itsensä hyvinvoinnin parantamiseen ja siitä puhumiseen ellei sitten ole eroamassa syystä tai toisesta.
Tai siihen vedetään mukaan se että pitäisi "sille" kertoa jotta pikkupikkunarsulle ei tule paha mieli teoistaan. Bullshit.
Mä voinkin myöntää että välillä hengästyttää lukea kirjoituksiasi mutta tällä kertaa se menee ihan hyvin ja ollaan asiassa. Tack =)
"Anteeksianto on "prosessi, jonka aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemysten eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta." Se tarkoittaa myös sitä, että henkilö lakkaa olemasta vihainen jollekulle tai luopuu kaunasta, närkästyksestä, mielipahasta tai halusta rangaista (Wade, Worthington, 2005; Enright, Fitzgibbons, 2000)."
Nykypsykologiassa näköjään on yhdistetty anteeksianto negatiivisten tunteitten poistamiseen loukkaajaa kohtan. Eli anteeksianto kauna ja katkeruus ja vihantunteet on yhdistetty toisiinsa. Siinä tapauksessa anteeksi anto on ajankanssa välttämätöntä.
Itse avauksessa käsittelin tilannetta parisuhteen kannalta, jossa parisuhteen toimivuus edellyttää anteeksi antamisen lisäksi toisen katumista ja suunnan muuttamista ainakin vakavemmissa teoissa, ja sitä kautta tilanteen nollaamista. Tuo ylläoleva anteeksianto malli ei toimi narsu parisuhteessa, mutta jos narusta on jo päässyt eroon niin se on silloin hyvä asia.
Itse en kuitenkaan näe katkeruuden, vihantunteitten, kaunan olenva sidoksissa siihen onko antanut anteeksi. Noista vahigollisista tunteista on päästävä joka tapauksessa eroon.
Minunkin pitää psysyä nuista erossa, vaikka olen vielä narsun kanssa yhdessä. Mutta on paljon asioita joita en ole antanut anteeksi narsulle, koska syyttää minua niistä. Mutta en kanna kaunaa, enkä muistakaan nuista tunteista.
Netistä poimittua, väestöliiton sivuilta.
" Anteeksiantaminen on myös vuorovaikutusprosessi. Kumpikin parisuhteen osapuoli on ollut toimija loukkauksessa loukkauksen aiheuttajana tai siihen vastaajana.
”Uhri” voi olla vihainen, peloissaan tai katkera ja hän voi lähentyä tai etääntyä ”loukkaajasta”, hautoa kostoa, ilmaista itseään eri tavoin tai kieriskellä itsesäälissä. ”Loukkaaja” voi puolustella tai tarjota hyvitystä, osoittaa katumusta ja syyllisyyttä tai jatkaa harmin aiheuttamista.
Hänestä voi myös tuntua mahdottomalta antaa itselleen anteeksi tai ottaa vastaan anteeksiantoa. Sellaiset persoonallisuuspiirteet kuten narsismi, empaattisuus, ylpeys ja itsekunnioitus, tai sen puute, voivat vaikuttaa siihen, miten osapuolet vastaavat loukkaukseen tai anteeksiantoon. On vaikeus sinänsä myöntää rike ja ottaa vastaan anteeksianto."
Hänestä voi myös tuntua mahdottomalta antaa itselleen anteeksi tai ottaa vastaan anteeksiantoa. Sellaiset persoonallisuuspiirteet kuten narsismi, empaattisuus, ylpeys ja itsekunnioitus, tai sen puute, voivat vaikuttaa siihen, miten osapuolet vastaavat loukkaukseen tai anteeksiantoon
"Nykypsykologiassa näköjään on yhdistetty anteeksianto negatiivisten tunteitten poistamiseen loukkaajaa kohtan. Eli anteeksianto kauna ja katkeruus ja vihantunteet on yhdistetty toisiinsa. Siinä tapauksessa anteeksi anto on ajankanssa välttämätöntä.
Itse avauksessa käsittelin tilannetta parisuhteen kannalta, jossa parisuhteen toimivuus edellyttää anteeksi antamisen lisäksi toisen katumista ja suunnan muuttamista ainakin vakavemmissa teoissa, ja sitä kautta tilanteen nollaamista. Tuo ylläoleva anteeksianto malli ei toimi narsu parisuhteessa, mutta jos narusta on jo päässyt eroon niin se on silloin hyvä asia. "
En tiedä meneekö tämä nyt ohi aiheen, kun en jaksa hirveän tarkasti lukea näitä keskusteluja, mutta mieleeni tuli sellainen, että on ehkä eri asia miten (laajemmin) psykologiassa ja esimerkiksi terapiassa käsitetään anteeksianto, mutta kahden ihmisen välisessä suhteessahan, missä toinen on narsisti, se käytännössä toimii näin, että narsisti toistuvasti kohtelee toista ala-arvoisesti ja odottaa sitten "anteeksi antoa", joka kuitenkin narsistin mielestä tarkoittaa juuri sitä hänen tekojensa nollaamista ja sitä, että tämän "anteeksi anto" on lupa narsistille toimia samaan tapaan kuin aikaisemminkin (hän ei joudu esimerkiksi jätetyksi), niin kuin tässä aloituksessa kirjoitettiin. Itselleni tulee mieleen se, että kun narsisti oli alistanut ja mitätöinyt ja hyväksikäyttänyt ym. vuosia ja sitten suhde päättyi rajuun pahoinpitelyyn, jossa oli vain tuurista kiinni, että selvisin hengissä ja jonka jälkeen en enää halunnut jatkaa suhdetta enkä päästänyt häntä enää kotiini, niin narsisti, ensin kun oli kieltänyt "tehneensä minulle yhtään mitään" ja kun en ollut hänen kanssaan samaa mieltä niin pyysi sitten anteeksi ja sanoi ettei "muista" ainakaan mitään tehneensä ja anteeksi pyytäminen jatkui tosi kauan mutta narsistille se merkitsi vain sitä, että jos en "anna anteeksi" niin silloin en päästä häntä kotiini ja suostu olemaan hänen kanssaan mutta jos "anna anteeksi" niin hän tulee takaisin "kotiin" ja jatkan hänen kanssaan. Monet kymmenet kerrat olin vuosien aikana "antanut anteeksi" hänen tekonsa ja hän sanoi olevansa "muuttunut mies ja nyt vasta tajusi minun arvoni" mutta hyvin pian kaikki jatkui ihan samanlaisena, itseasiassa kiusaaminen vain lisäätyi, koska hän oli katkera siitä, että olin edes ajatellut jättäväni hänet ja kosti sen minulle.
"Peraate on että katumattomalle ei anneta anteeksi eli toisin sanoen ei NOLLATA tilannetta, siitä anteeksiannossa on kyse, tilanteen nollamisesta
Ei muusta, vaikka ei voi antaa anteeksi, niin kyse ei siis ole katkeruudesta, kostamisesta, tuomitsemisesta."
Kyse onkin luottamuksen menettämisestä ja sitä luottamusta ei noin vaan palauteta silloinkaan kun toinen oikeasti katuu, sillä jotain on mennyt rikki siinä ihmissuhteessa peruuttamattomasti silloin jos on tarvetta anteeksiantoon. Riippuu tietenkin myös siitä kuinka syviä ne haavat on, normaali-ihmisten (ei narsistien) kanssakäymisessä tapahtuvat kitkat on yleensä helpompi selvittää ja antaa anteeksi, vaikka siinäkin loukataan ja loukkaannutaan. Erona kuitenkin se että narsisti loukkaa tahallaan ja siinä on aina jokin taka-ajatus. Ei ole ihan helppoa uskoa että nyt se ei enää toimisikaan samalla tavalla jostain kumman syystä. Herää myös kysymys mikä se motiivi siellä taustalla on siihen muuttumiseen, mikäli se muutos on oikeasti tapahtunut.
"Miten on, pitääkö nph ihmiselle antaa anteeksi vaikka hän ei osoita katumisen merkkejä?, jos joskus heikkouttaan jotain myöntää, niin peruu sen tai syyttää (kuten aina) muita omista teoista."
Voi antaa muttei ole pakko. Voi ajatella että narsisti ei ihan oikeasti mahda itselleen mitään ja hyväksyä se asia. Voi antaa myös itselleen anteeksi että on uskonut narsistia ja joutunut harhaan.
"Voi antaa muttei ole pakko. Voi ajatella että narsisti ei ihan oikeasti mahda itselleen mitään ja hyväksyä se asia. Voi antaa myös itselleen anteeksi että on uskonut narsistia ja joutunut harhaan."
Anteeksiantamisen kuvio näyttää olevan nykyään aika laaja, johtunee sitä että sitä käytetään yhä yleisimmin yhtenä terapia keinona.
Lievimmillään anteeksiantaminen on sitä että ei kanna kaunaa eikä vihaa, ei liioin muitakaan negatiivisia tunteita. Mutta ei hyväksy toisen tekoja eikä ole erottuaan kanssakäymisissä hänen kanssaan.
Varsinainen anteeksianto edellyttää rikkojalta anteeksipyytämistä, katumista ja luopumista teoista jotka ovat vahigoittaneet suhdetta.
Olet oikeassa että se ei palauta luottamusta, se ottaa aikaa mutta tällä anteeksiannon mallilla se on ajankanssa mahdollista.
Tuolla ensimäisellä ei ole vaikutusta tähän asian, koska se on yksipuolista eikä edellytä väärintekijältä mitään reaktiota.
"Tuolla ensimäisellä ei ole vaikutusta tähän asian, koska se on yksipuolista eikä edellytä väärintekijältä mitään reaktiota."
Totta, mutta se on yleensä ainoa vaihtoehto narsistin kanssa, jos sitä katumusta ei tule eikä näin ollen todellista sopimistakaan tai anteeksiantoa. Se on vain anteeksiantajan oma tilinteko jotta voi jatkaa elämässä eteenpäin koska taaksepäin ei voi enää mennä.
Kiitoksia hyvistä kirjoituksista, taas opin jotain uutta tästä aiheesta. :)
Taas väärin, vaikeita nuo yhteenlaskut :/
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta kommentoin sen verran että anteeksi antaminen- ja antamattomuus eivät ole teoista kiinni vaan ihmisen omasta ajattelu-ja moraalikäsityksestä. Jos kukaan katsoi eilen Maria showta, jossa Jussi Parviainen esiintyi 19-vuotiaan Sanna vaimonsa kanssa, joka häntä oli pettänyt jo mennen tullen moneen kertaan ja Jussin olkaa taputtamalla lapsellisesti sanoen pyysi: "anteeksi kulta". Jussille tuo anteeksipyyntö oli riittävä, mutta monelleko se meistä olisi?
Tietysti tuo oli sovittua mediapeliä, mutta noin ajatuksena; anteeksi antaminen-ja antamattomuus on kysymys, joka jokaisella ihmisellä on hänen oman moraalikäsityksensä mukainen.
Joillekin jo toisen suuteleminen on anteeksiantamatonta ja eron paikka, kun toinen voi pahemman pettämisen antaa montakin kertaa anteeksi.
Entä jos sinua loukannut ihminen on kuollut. Voiko hänelle antaa anteeksi?
Entä jos olet loukannut jotain ihmistä, ja hän ehtii kuolla ennen kuin pyydät anteeksi?
Antteksi antamista- ja pyytämistä ei sido kuolema vaan on mahdollista antaa- ja pyytää anteeksi kuoleman jälkeenkin.
> Antteksi antamista- ja pyytämistä ei sido kuolema vaan on mahdollista antaa- ja pyytää anteeksi kuoleman jälkeenkin.
Yllättävä näkökulma. Ymmärsin että kuolleelle voi antaa anteeksi. Mutta en heti ymmärtänyt että kuolleelta voi pyytää anteeksi. Tai siis voi pyytää, mutta ...
Pitää miettiä.