Nimettyjä päiviä

Olen kuullut paljonkin kasvukauteen, kylvöön ja vuodenaikojen vaihteluihin kuuluvia sanontoja. Naisten viikkohan on tunnettu sateistaan ja nimistä Esteri.

Vapun päivästä muistan sanonnan: "jos on Vappuna lunta maassa, on sitä katollakin"

Anteeeksi, että poikkesin alheesta!

Heinäkuun 26 päivä on Martan päivä, joka on jäänyt mieleeni mieluisana äidin nimipäivän viettona.
Jo lapsuudestani on muistikuva sukulaisten ja ystävien iloinen joukko, jotka kokoontuivat kakkukahville Martan päivänä:D
Äiti valmistamassa täytekakkua keittiössä aamupäivällä. ja me tytöt vesi kielellä katselemassa. Olihan sodan jälkeiset vuodet ja täytekakku oli ykkössijalla niukkojen vuosien jälkeen.

Niinpä äitikullan nimipäiviin on aina liittynyt iloinen juhlantuntu!

Myöhempinä eläkevuosinaan oli äidillä tapana kutsua pikkulounaalle lähimmät perheineen, ja minä olin ottanut tehtäväkseni perata pari rasvasilliä uusien perunoiden kyytipojaksi.

Äitini halusi sillin ihan *naturellinä* vain sipulirenkaiden kanssa, ja olenkin aina nauranut miten ihmeessä hänestä oli niin vastenmielistä sillin kauniisti perkaaminen.

Minusta on hauskaa uudesta sillistä irroittaa fileet, kauniin kiiltävät, nyppiä kaikki ruodot tarkaan ja leikata sopiviksi suupaloiksi vadille:D
Sitruunalla minäkin pesun jälkeen hieraisin käten, ja sillivati käsissäni saavuimme äidin lounaalle:D

Monta kertaa äiti nappasi heti palan suuhunsa ennen kuin asetti vadin pöytään, ja kaikki me tiesimme kuinka hän nautti kun sai sen valmiiksi tehtynä.

Pihaa koristamaan toimme myös kimpassa kesäkukkia, joita ihailimme ikkunasta!

Ihania ja rakkaita muistoja aurinkoisista nimipäivätraditioista:D

Ihan aiheessahan Sinä Ruuneperi pysyit kuten lähes aina, ja Esterinkin mainitsit. Esteriä sanotaan sateen jumalattareksi, mutta uskottavampi selitys lienee, että Suomessa on ollut Ester-merkkinen paloruisku.

Lämpimästi muistelet Martta-äitiäsi, texsanell...(sanoin mielessäni Nelli), iloinen kesäjuhlan tuntu välittyi. Meidänkin äidillä oli myöhemmin tapana tarjoilla nimipäivänsä tienoolla kalaruokaa isolle joukolle. Syöjämäärän mukaan muikkuja, perunoita, sipulia , suolaa, maustepippuria, vettä ja ennen kaikkea reilusti reilusti voita haudutettiin muuripadassa varovasti, etteivät muikut rikkoontuneet. Nimensä mukaisesti rantakala keitettiin ja syötiin rannassa, lisänä ruisleipää, rieskaa ja kotikaljaa. Isän bravuuri oli savustetut muikut, joten niistä kekkereistä kehkeytyi oikeat "muikkuvestivaalit".

Eräs paikallislehti kysyy viikkohaastattelussaan, mikä on ollut erikoisin juhlan aihe. Kaikenlaisia kissanristiäisiä sitä vietetäänkin, viimeksi oli talon suihkuhuoneen remontin valmistumisen kunniaksi suihkuseurapiirijuhlat joku järkännyt. Lasten synttäreilläkin pitää nykyisin olla jokin teema, sen mukaan tarjottavat, pukeutuminen, jotkut tilaavat ohjelmaakin tai lapset viedään jonnekin elämyspaikkaan. Huhhuh, varustelukilpailuksihan se joillakin menee.
Mukaviahan ovat varpajaiset, harjakaiset, maistiaiset , rääppiäiset ja kaikenmoiset muistajaiset, aina löytyy syy kokoontua yhteen iloa pitämään.

Tänään on muuten sydänpäiväkin.

Tietääkö kukaan, miksi sanotaan miestä joka luottaa varmoihin päiviin ?

eppäilen

isäksi kutsutaan sellaista tomppelia.

Välillä pistää silmään, että taas on joku nimetty päivä menneillään. Niitä palstallakin oli yhteen aikaan huomioitu ja ihmettelin että mistä ne nuo kaikki tietoonsa saavat. Nyt minullakin on ollut tämä keltakantinen almanakka, jonka nimi on nykyään Suomen kansan kalenteri. Siitähän näkee että syyskuussa nimettyjä päiviä on vaikka kuinka paljon, siis nimipäivien lisäksi.
Viikko sitten oli autoton päivä. Suomalaisen kananmunan viikko on 26.9-2.10, Toissapäivänä oli maailman matkailupäivä sekä puun päivä, 30.9. on kotien päivä. Syyskuun alkupuolella olivat mm. positiivisuusviikko, hyvien tapojen päivä, Alzheimer-päivä ym.

Aiemmin oli enemmän huomioitavaa, mutta nykyään huomioin ystävieni ja jälkeläisteni nimi- ja syntymäpäivät muistamisilla. Lapsukaisille ne päivät ovat tuiki tärkeitä. Ystävien kanssa syy tapaamiseen.
Huomaan olevani aika tylsä tyyppi, kun en jaksa kaikkia vanhoja muistojani luettavaksi kirjoitella. Olisihan niitäkin.

Nimipäivälaulut muistan erityisenä huomionosoituksena, varsinkin kun isossa perheessä ei lapsia ehditty aina erikseen yksilöinä huomioimaan. Yleensä laulettiin aamulla tuttu Onnen kyyhky lentää, ja siihen sovitettiin lapsen nimi. Isä kuoromiehenä lauloi äidille serenadejakin, muutenkin kotona laulettiin paljon juhlapäivinä. Nykyisin turhan usein tyydytään laulamaan suomennettu Paljon onnea vaan. Päiväkodeissa huomioidaan lauluilla kaikkien lasten nimipäivät ja on laulullisia nimenhuutojakin. Alakoulun alkaessa värkätään oma nimikortti ensitöiksi naulakkoon ja pulpetille, siitä alkaa tutustuminen.

Keväällä oli pikkusiskoni kuusikymppiset, ja hän sai kuulla miehensä lahjana ammattilaulajan laulamana Sinä kullanmurunen ja Laula tyttö sinisilmä, punaposki ruususuu .

Tällä palstallakin on kerätty nimikkolauluja, ja niistä löytyy linkkejä. Tässä melko kattava naisten lista .

http://www.hypermedia.fi/VYS/laulut-1.html

Vexi Salmelta on ilmestynyt kirja Laulu nimipäivälle, jonka sisällöstä olen nähnyt otteita Positiivarissa. Sanoituksissa on tuttuja sävelmiä, esim. Emma-valssi. Mutta helppohan on itsekin niitä riimitellä - muistelen esim. Ruuneperin sepityksiä nähneeni.

Olen saanut paljon lahjana perennoja ja pensaita, eikä kaikille ole löytynyt nimiä. Niinpä minulla on antajan mukaan Pirkko-lilja ja Anna-Maija -ruusu. Pahvisia kortteja ja puheluita on mukava lähettää ja saada, mutta ihan hauska tapa on nämä sähköisetkin, joita lähetellään paljon keskustelupalstoillakin, jos on kuvansiirtomahdollisuus.

http://www.youtube.com/watch?v=g4UV0wZtlwM

Tässäpä minun nimelleni tehty laulu, joka ei kyllä ole mun suosikki kappale,

Ruotsalainen Mary on saanut paljon enemmän minua kiinnostavan sanoituksen

http://www.youtube.com/watch?v=FmbazxP6TnY

Onko muillakin laulu omalle nimelle. Tässä minun.
http://www.youtube.com/watch?v=z4TXGmpB1N0

Moi, vaan
Oletkohan minun tuttava irma?

Tänään näköjään nimipäiviä viettää Siru, Sorja, Sirja. Eikös palstalla ole ainaskin 1 Siru, se Rudin hellu ?? Se on Rudilla ruusukauppaan meno tänään.

Olen kirjoitellut lähinnä 60 :lla, mutta pian kuulun tänne ikäni vuoksi. Olen käyttänyt vaihtelevaa nikkiä, mutta voisin aloittaa rekatulla täällä. Kokeilin ja sieltähän annetaan ihan outoja vaihtorhtoja, jotenkin etu ja sukunimistäni yhdistellen. Oma ehdotukseni ei mene läpi. Onko tuo texsanell samanlainen tapaus, kun sitä on täällä oudoksuttu ? Ehkä meni hiukan ohi aiheesta, mutta nikkihän on nimi myös.

Mahtaako texsanell huomata täältä kysymystäsi, voithan tehdä asiasta oman ketjunkin. Käsittääkseni hänellekin oli tarjoiltu vaihtoehtoja.

Miten lämmintä onkaan ulkona, raikasta hengittää ja mukavan kosteaa, hipiällekin hyväksi. En uskalla vielä kukkasipuleita istuttaa, jos tätä intiaanikesää kestää pitkäänkin.Huomiseksi lupaillaan kahtakymmentä astetta, saadaan tällainen yllätyslahja luonnolta näin lokakuun alkaessa. Illalla tarkenee seurata ulkosalla tähtien syttymistäkin. Mitenkähän muuttolinnut nyt toimivat, paljon on jo liikehdintää. Kurkiaurat lentävät juuri meidän tienoon yli suoraan meren yki Viroon ja siitä eteenpäin.

Tulin äsken sisälle ja istahdin lukemaan palstaa. Millään ei malttaisi olla sisällä, ilman ollessa aivan ihana ja lämmin.

Ruskan kaunistamassa Auroran puistossa istui lapsikatras hoitajansa kanssa picknickillä niityllä, en ollut uskoa silmiäni eväskori ja mehupullo viltillä. Hoitaja valokuvasi erilaisia sieniä, ja lapset kirmailivat niityllä riemukkaasti vähissä vaatteissa! Sellainen lokakuun vaihde, Viisas hoitaja kun ottaa irti viimesetkin kesäriemut:D

Tuosta nimimerkistä, juuri noin olivat vaihtoehdot. Oman nimen variaatioista oli muunneltava sopiva. Mahdollisuudet olivat vähäiset, ja tulos on tuo! Siihen on nyt tyytyminen.

Eihän tuo muutos parempaan suuntaan mennyt, mikä lie ideana siihenkin!

Ennen muinoin oli käyttäjätunnus ja salasana. Sen lisäksi sai vakita vielä "nikin". Nykyään käyttäjätunnus on sama kuin "nikki".

Rekkautuessa siihen tulee ne ehdotukset, mutta niitähän ei ole pakko käyttää. Voit vapaasti keksiä minkä haluat, merkkien käyttö on siinä neuvottu.
Kaikki ehdotuksesi eivät silti lainkaan kelpaa, sillä silloin jollain muulla on jo se. Yritä keksiä sellainen, mikä ei ole kellään muulla.

jätän tämän nikkiasian hautumaan, kävi kuten texsnellille.

Erittäin jouten kun olen tässä, kaivoin vanhat allakkani esille, ovat vuosilta 1999-2010, tämänvuotinen esillä pöydällä. Mitenkähän nämä ovat säilyneet, jätin kyllä tällaista pientä tavaraa säilytettäviksi tytöilleni, kun silloin 2001 läksimme Viroon siitä Vihdin erikoisesta kallion kylkeen rakennetusta mökistä.

On helppo palauttaa mieleen tapahtumia, kun olen niitä merkinnyt muistiin.
Kerronpa jotain...
1999 4.10 sadetta, portugalin tunti klo 19-20.30. Sen talven luin portugalia kansalaisopistossa, asuimme Itä-Suomessa.
25.10. Nalle Heikoilla jäillä eka kerran TV:ssä, odotimme aina kovasti tätä Pikku Kakkoselta.
27.10. Uneni telkkarissa, oli pyydetty lähettämään uniaan tulkittaviksi, joku asiantuntija oli siellä olevinaan, ihan höpönlöpöä puhui. Toinen uneni oli se iso käärme Afrikassa, jonka kanssa kaulailimme ja joka sanoi minulle...otathan mut mukaas Eurooppaan. Toinen uni äiti lehmänä oven päällä...olin kovasti odottanut häntä käymään eikä hän tullutkaan.
12.11. Lento Espanjaan, olin siellä viikon, kun yhden tyttäreni perhe asui siellä ensimmäistä kertaa, nyt ovat siellä kolmatta kertaa asumassa, jo toista vuotta.

Sitten kymmenen vuoden takaa, 2001.
28.9. lähtö Eestiin aamulla klo 8, Taeblassa noin klo 14.
8.10. Paljon kurkia lentänyt joka aamu ja yö. Lämmintä 16.
14.10. hyvin suuria kurkiauroja, myös hanhia.
31.10. Hirvittävä myrsky ja sade. Silloin eka kerran huomasin ikkunoitten huonon kunnon, tilkitsemään piti ruveta, lattia lainehti vettä.

No siinä joitain muistoja, ikävimmät jätinkin pois, kun mieheni sairastui siellä jo parin viikon kuluttua muuttamisestamme.

Edelleen merkitsen tapahtumia ja asioita allakkaani, onhan se tavallaan kuin päiväkirja.

Kyllä olen tavattoman höperö....tietysti allakkani säilyneet, olinhan takaisin Suomessa jo 2002 !!!
Silloinhan vielä sai olla yhtäpäätä Virossa vain puoli vuotta, olin seitsemän kuukautta. Hankin kyllä siellä oleskelulupalomakkeet, mutta huomasin lupapyyntöä turhaksi laittaa, niin mitääntekemättömät olisivat perusteluni oleskelulle olleet.
Olihan sekin oleskeluaika varmasti hyvinkin merkittävä myöhemmälle elämälleni.

Netissä on almanakka-arkisto. Minä olen sieltä katsonut minä viikonpäivänä minä ja perheenjäseneni olemme syntyneet.

http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/

Sivut on kuvattu alkuperäisinä.

minä olen syntynyt tiistaina. Sunnuntailapselle luvataan yleensä onnea.

Olen kanssa katsonut syntymäpäiväni Joka onkin sunnuntai --ja Suomettaren päivä.
Olin vihanen kun se nimipäivä muutettiin eri päiväksi .

olen aika utelias,kun haluaisin tietää onko meitä täällä montakin sunnuntai lasta

Itse olen syntynyt 25päivä helmikuuta , vuonna 1934

Se, joka syntyy maanantaina, on kaunis aina.

Katsohan tiistailasta, niin sulokasta!

Keskiviikon lapsella on ilo vasta!

Torstain lapsella siivet kantaa.

Perjantailapsi rakastaa ja antaa.

Lauantailapsi saa puuhata aina

vaan se, joka syntyy sunnuntaina

on hyvä ja kaunis ja huoleton aina.

Olen syntynyt lokakuun 24 päivä, eli YK:n päivänä, saan liputuksen syntymäpäivänäni.

Olen syntynyt keskellä kesää 20.7, 30 joka on ollut sunnuntai. Saunakin , jossa synnyin, on ollut varmaan vielä melko lämmin lauatain saunomisen jäljiltä.

Ennustus on että olen hyvä-kaunis ja huoleton aina.
Ei taida oikein pitää paikkaansa.

Tänään on sitten äitini syntymäpäivä .5.10-1889.
Hän on jo maannut haudassa 41 vuotta.
Muistan tuon päivän kuin eilisen.
Olin edellisenä päivänä mennyt turkuun töihin , lapset 9 ja 2 vuotiaat jäivät mummin hoitoon,
Vähän ennen yhdeksää oli töihin naapuri soittanut että tämä 9 vuotias oli käynyt siellä sanomassa että pitäisi soittaa äidille, mummi on niin outo.

Kiireellä juoksin 9,-n autolle autoasemalle ja sitten autolta 2 km matkan kotiin, jossa äiti makasi pioleksi halvaantuneena,
Sairaanhoitaja tuli kotiimme ja kehoitti odottamaan aamuun järjestääkseen paikan vanhainkotiin.
Olin melko shokissa varmaan kun en huomannut soittaa lääkärille enkä viedä häntä sairaalaan.
Istuin hänen vuoteensa vierellä seuraavan yön ja aamulla hän sitten vaipui uneen... ikuiseen uneen.

Varmasti oli parasta mitä saatoit äidillesi tehdä, tuo että istuit hänen vuoteensa vierellä loppuun asti. Hänen ei tarvinnut lähteä yksin.
Kyllä tuollaisen päivän muistaa kuin eilisen, aina.

Vanhempien kuolinpäivät jäävät lähtemättömästi muistiin, ainakin minulle enemmän kuin syntymäpäivät, vaikka niitäkin saatiin viettää pitkälle yli kahdeksankymmenen molemmilla. Äitini kuoli juuri ennen joulua, ja sinä jouluna tuntui liikuttavalta aukoa paketteja, jotka hän oli ehtinyt laittaa valmiiksi.

Suomessa on kahdenlaisia liputuspäiviä : viralliset ja vakiintuneet. Vakiintuneissa on monien suurmiesten ja -naisten syntymäpäiviä, joihin liittyy se aihe, millä hän on kunnostautunut. Oman päivänsä ovat saaneet J.L. Runeberg, Minna Canth, Mikael Agricola, J.V. Snellman, Eino Leino, Aleksis Kivi, Kustaa Aadolf ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa Jean Sibelius 8.12. Kovin kirjallisuusvoittoinen luettelo onkin, moni on jo ehdotellut urheilulle päivää Paavo Nurmen nimissä. Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivälle onkin nyt upeat puitteet, uudessa Musiikkitalossa on Sibeliuksen syntymäpäiväkonsertti.

Ensi sunnuntaina on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Hänelle kunnia ja arvostus tuli liian myöhään, mutta todellinen kulmakivi hän on, ja iän myötä nautin hänen kielestään yhä enemmän.

Äitini makasi TK:ssa halvaantuneena kolme vuotta. Hän hiipui vähitellen. Siinä viimeisinä aikoina oli mieheni sairastunut vakavasti ja millään en päässyt äidin luo niin usein kuin olisin halunnut. Olen ikikiitollinen edesmenneelle veljeni vaimolle, joka lähellä asuen oli läsnä. He olivat läheisiä, koska asuivat kauan samassa talossa, äiti ihan omassa taloudessaan, ja suhde oli lämmin. Äidin hautajaiset oli syyskuussa ja mieheni hautajaiset tammikuussa.
Se oli aika raskasta aikaa.

Tänään 13.10. on Suomessa ensimmäinen Kansallinen epäonnistumisen päivä. Kansalaisia kannustamaan yrittämään rohkeasti ja ottamaan oppia erehdyksistään ja virheistään. Hankkeen takana ovat Eva, Sitra ja Elinkeinoelämän Keskusliitto. Seminaarien nimekkäitä puhujia ovat mm. Jorma Ollila, Risto Siilasmaa ja Mikael Jungner.

Jo vanha kansa sanoi, että yrittänyttä ei laiteta. Vaikka tutkin huvikseni sanontojen alkuperiä, en ole sattunut huomaamaan, mihin ei laiteta.

Yrityksen ja erehdyksen sekä kantapään kautta on parhaiten oppi ennenkin mennyt perille, eihän tässä mitään uutta ole. Nyt on meillä ruohonjuuritasonkin immeisillä virallinen lupa mokailla häpeilemättä , ainakin tänään.

En olis uskonut, mutta niinhän tuossa sivun ylälaidassa lukee.
Hyvää kai näillä tarkoitetaan, mutta tuntuu ihan tekemällä tehdyltä tämäkin uusi "merkkipäivä".

sinun ama aloitteellisuus? Olisit ihan oman ketjun aloittanut jossa kaipailet hyviä aloitteen tekijöitä.
Itse tulit venyttämään ketjua, ihan asiaan kuulumattomalla viestillä.