Elikkäs olen seurustellu kohta vajaat kaksi vuotta..Onnellisesti on tähän asti mennyt, kaikkee suunniteltu, kaiken piti olla hyvin.
Mutta sitten mä menin ja ihastuin poikaystäväni ystävään..En ikinä olisi uskonut siinä näin käyvän, en ikin olisi uskonut että mulla olisi tunteita jota kuta muuta kohtaa.
En saa tätä toista mielestäni millään. Oma suhteeni poikaystäväni kanssa kärsii tästä kaikesta, hän ei tiedä suuremmin tunteistani tätä toista kohtaa.
Olen täydellisestä ristitilanteessa, suoraan sanottuna ihan kusessa tään homman kanssa.
Tiedän että saisin heistä kumman haluaisin sillä ihastukseni tuntee samoin minua kohtaa, joka tekee tästä kaikesta hyvin hankalaa.
Minä vaan sitä että onko muilla mitenkä käynyt tälläisissä tilanteissa, kumman olet valinnu? Onko suhde toiminut? Entä ex? ...ylipäätänsä immeisten kokemuksia.........
Mutta sitten mä menin ja ihastuin poikaystäväni ystävään..En ikinä olisi uskonut siinä näin käyvän, en ikin olisi uskonut että mulla olisi tunteita jota kuta muuta kohtaa.
En saa tätä toista mielestäni millään. Oma suhteeni poikaystäväni kanssa kärsii tästä kaikesta, hän ei tiedä suuremmin tunteistani tätä toista kohtaa.
Olen täydellisestä ristitilanteessa, suoraan sanottuna ihan kusessa tään homman kanssa.
Tiedän että saisin heistä kumman haluaisin sillä ihastukseni tuntee samoin minua kohtaa, joka tekee tästä kaikesta hyvin hankalaa.
Minä vaan sitä että onko muilla mitenkä käynyt tälläisissä tilanteissa, kumman olet valinnu? Onko suhde toiminut? Entä ex? ...ylipäätänsä immeisten kokemuksia.........
Vastaukset 8
Vanhimmat
No ootko ajattellu että samalla voit rikkoa monta sydäntä. Ei kannata alkaa seurustelee saman tuttava piiriin kuuluneen henkilön kanssa.
Kuulepas, tiedä minä itsekin että ei tää oikein ole! Mutta oletkos sinä hyvä ihminen kuullut tunteista, intohimosta, välittämisestä...ne on tunteita joille ei joka tilanteessa voi mitään.
Olen minä yrittänyt "lopettaa" tunteeni tätä toista ihmistä kohtaan, mutta vaikeaa se on. Onko sitä ihmisen aina uhrauduttava toisten takia, entä oma elämä...oma hyvä olo!!!????
Mielestäni tuollaisissa tilanteissa on uhrauduttava.Tämä maailma muutenkin on itsekäs,mutta silti on sääntönsä.Hiljainen sopimus "Kumppaninsa kaveriin/ystävään ei kosketa,kuten sama pätee kaverin/ystävän omaan ei kosketa" Tuota sääntöä ei saa rikkoa. Tottakai ymmärrän nuo kuvailemasi tunteet,mutta ne ovat ohimeneviä.Usko minua.Tiedän mistä puhun.Älä sorru. Kyllä pystyt taistelemaan vastaan.Oma hyvä olo saavuttaa sinut, kun se on oikein.Poikaystäväsi sydämen särkeminen hänen kaverinsa kanssa ei hyvää oloa tee ja jos yhtään miehiä tunnen he eivät anna ihastuksen pettää kaveriaan. Hyvä kaveri ei niin tee.Miehet useimmiten ovat naisia lojaalempia kavereille.Vaikka eivät toki täydellisiä.Älä mene kaverusten väliin.Lopulta voi myös käydä niin,että sinuun sattuu.
Mitä mieltä oikeesti oot tosta että ihastut poikaystäväsi kaveriin. Ajatteleppa jos asiat olisivat toisten päin,eli jos poikaystäsi ihastuisi johonkin sinun kaveriisi nii miltä susta tuntuis? Tai mistä sitä tietää että onko se touhunnut jo jotai sun kavereiites kanssa. ;) maailmassa on monta "meitä" pientä jotka eivät ymmärrä sanaa oikea "RAKKAUS"
Voiskohan olla niin, että se kuumin huuma omassa suhteessa on hiipunut ja sinä olet ns. "rakastumisriippuvainen" eli aina hakemassa sitä suurta tunnetta, ja lisäksi vielä sekoitat intohimon rakkauteen, jos niin on, vaihdat usein partneria. Mutta älä silti syö kuormasta, voit menettää paljon.
Tuo voisi kuulostaa järkeen käyvältä, tavallaan...ajattelisinn näin että se alku huuma on haalistunut ja sitä tunnetta kaipaisi takaisin! Juuri tänään mietin, että kun sen ajan saisin poikaystäväni kanssa takaisin..mutta eihän se ole mahdollista. =/
Tämä nykyinen suhteeni on ensimmäinen pidempi aikainen suhde..elikkäs kohta on se kaksi vuotta täynnä. Kaikki tämä tosiaan tuntui aikaisemmin riittävän..mutta nooh..yritän parhaani!...
Mulle on käynyt samoin,meillä oli salainen suhde siihen päälle vielä,kuitenkin lopetimma kaiken koska ajattelimme minun poika kaverin tunteita, ja totuus olis ollut se että hänen kaveri oisi joskus anteeksi saanut mutta minä en.Mutta on toinenkin juttu,näin jälkeenpäin kun olen eronnut entisestäni niin joskus olemma pohtineet tämän salasuhteen kans että miten meille olis käynyt jos oisimma vain alkaneet yhteen,meillä on sitä pikku kipinää yhä tallella.Muistelemme aina aikoja kun tapaamme ja pohdimma jos olemma tehneet oikein.Hän on nykyään kahen lapsen isä ja mulla on myös ihana poikakaveri ketä en vaihtais kyl kehenkään tällähetkellä,en varmaan salasuhteesekaan,mutta kyl joskus miettii miten kaikki oisi mennyt,jos oisimma pari vieläkin kaiken salailun jälkeen,,,tee omatunnon mukaan,mieti tarkkaan,,,
Olin itse ehkä joku kuukausi sitten osallisena tälläiseen juttuun. Tyttöystäväni ihastui parhaaseen kaveriini.
Minut pidettiin pimennossa kuukausi tästä kaikesta. Selviä merkkejä "suhteesta" tai jostain vastaavasta huomasin oikeastaan joka päivä.
Sitten eräänä päivänä tyttöystäväni kertoi tästä tykkäämisestä ja siitä, että se on mennyt ohi.
Niin myös menee sinun tykkäämisesi, toivon mukaan.
Voimia sulle selviytyä tästä. Ja onnea suhteeses! (Toivottavasti siihen vanhaan...)