Mulla on vaan niin paha olla

koita löytää joku aikuinen ihminen jonka kanssa voisit keskustella, jos vaikka kouluterveydenhoitaja tai koulupsykologi. ei kannata jäädä yksin potemaan huonoa oloa. itselläni on ainakin hyviä kokemuksia keskusteluista mielenterveys ammattilaisten kanssa, ei siinä ole mitään pelottavaa. heille ihmisten ongelmat ja pahat olot on arkipäivää.

kirjoittamalla voi joskus myös poistaa omaa pahaa oloaan, mutta suosittelen että etsit apua koulun tai sitten vaikka mielenterveystoimistojen kautta, jos sellainen löytyy paikkakunnaltasi.

älä jää yksin murehtimaan.

Terve! Olen jo itse kouluni käynyt. Sisälläni on tuntunut myös samoja asioita.

Itkua, masennusta, riittämättömyyttä, alemmuutta, vihaa, surua, tuskaa ja ahdistusta. Johtuen koko peruskoulun kestävästä koulukiusaamisesta.

Se on totta että psykologin kanssa puhuminen auttaa.

Oletko ajatellut kokeilla masennuslääkettä? Itselläni auttoi ja pääsin noista tuntemuksistani pikkuhiljaa irti.

Itsemurha ei ole oikea ratkaisu. Ne ihmiset jotka sinusta välittävät jäisivät suremaan todella paljon.

Tsemppiä ja voimia!

Aina liikuttaa koko koulua jos joku oppilaista kuolee oli kuolemansyy mikä tahansa. Et varmasti edes tajua kuinka montaa ihmistä asia loppujen lopuksi liikuttaa.
Itekki miettinyt paljon itsemurhaa. Hain apua kun lukiossa alko olla niin kamala ja väsynyt olo, menin koulupsykologille puhumaan. :) Oot niin arvokas nuori ihminen, että sun pitäs tehdä ittelles iso palvelus ja vaikka varata koulupsykologilta, koulukuraattorilta tai terveydenhoitajalta aika ja kertoa tuo mitä meillekki oot kertonu. On aina vakava asia, jos etenkin noin nuori ihminen miettii itsemurhaa.
Jos ei kirjottaminen auta yritä vaikka kuunnella musiikkia. Voit myös soittaa MLL lasten ja nuorten puhelimeen (MLL-nettisivulla) Tai soittaa kriisipuhelimeen jos tulee niin paha olo. Seki löytyy netistä.

Toivon NIIN että olosi paranee ja haet apua jos nää tunteet ja ajatukset jatkuu ja pahenee. Mitä aikasemmin hakee apua, sitä parempi.

viestissä sanottiin, apua kannattaa todella hakea mahdollisimman nopeasti, kun huomaa olonsa huononneen rajusti. Olet niin nuori, että tuossa iässä masennus voidaan paremmin hoitaa niin, että se ei tule uudelleen ja uudelleen eteen eri elämäntilanteissa. Tämä on siis se juttu, minkä takia kannattaa hakea keskustelu- ja kaikkea apua, mitä vain on saatavilla. Olet ansainnut sen!

Puhun omasta kokemuksestani. Oman avun turvinkin voi toki toipua, mutta usein se paha palaa takaisin vainoamaan, jos sen yrittää vain itsekseen käsitellä ja unohtaa. Nyt olen jo aikuinen ja yllätys - edelleen tällä palstalla, enkä voi sanoa toipuneeni. Olen vihdoin päättänyt hakeutua jonkin hoidon piiriin, vuosien jahkailun jälkeen. Viestini on, että älä missään nimessä odota olosi pahenemista.

Saattaa hyvin olla, ettet koe nyt niissä olosuhteissa, joiden keskellä elät, hyötyväsi millään tavoin aikuisten kanssa keskusteluista. Esim. jos koulua ei pysty vaihtamaan, niin eihän se kavereita tuokaan niissä samoissa ympyröissä. Silti, on kyettävä katsomaan, toivomaan hiukan pidemmälle, vaikka se masentuneena on hyvin hankalaa. Kun vaihdat koulua tai muuta sosiaalista ympäristöä, aloitat vaikka uuden harrastuksen, olet varmasti apua saatuasi paremmissa lähtökohdissa tutustua ihmisiin kuin nyt. Muista myös, että eivät ne kaikki ihmiset suinkaan ole pahoja tai "vihaa sinua", useimmat vain ovat niitä heikkoja, jotka toimivat ryhmän paineen alla, jos on päätetty, että "jostakin ei kuulu tykätä". Se sama kuvio ei toistu joka paikassa, koska se ei johdu sinusta.

Kuule nuori ihminen, sinun iässäsi on monella juuri noin. Minulla oli 15-vuotiaana samoin asiat. Nyt aikusena olen hyvin sosiaalinen ja ystäviä on ja mielekäs elämä. Olen uskovainen ja sillä on varmaan suuri merkitys.

Vaikka on vaikea kirjoittaa, kirjoita vain vaikka yskittäsiä lauseita uslos. Jos tuntuu, että ei voi niitä kaikille kirjoittaa, laita ne ylös paperille tai omalle tallenteelle. Kun kirjoittaa, samalla jäsentää tunteitaan ja ajatuksia. Voi sittten oivaltaa uusia näkökulmia ja ratkaisujakin.

Voin kertoa,15 vuoden päästä huomaata,
ettei se koskaan helpottanut =/

älä viitsi latistaa toisia, mistä voit tietää kuinka paha olo on ketjun aloittajalla?
oliko sinun paha olosi samanlaista?

itse olen ottanut vastuun omasta elämästäni, en enää halua täyttää uskontojen vaatimuksia ihmisen täydellisyydestä. en ole täydellinen, minusta ei ole repimään silmää päästä mikä houkuttelee syntiin, hyväksyn itseni huonona ja heikkona, jos se ei kelpaa mahdolliselle jumalalle saa hän syyttää siittä itseään, hänhän minut on luonut, en minä itse ole itseäni luonut.

Hei samoi tuntemuksii mullakin,15v tyttö ja oon just alottanu käymään koulupsykologilla. En tiiä auttaako,mut se selviää. Et säkään voi tietää onks siit hyötyy jos et kokeile. Eikä kenenkää pitäs saada tietää et käyt,kukaa ei ainakaa tiiä mun tapaukses.. niin,tsemppii!

lähipiirissä ketään jolle puhua, kannattaa varata aika kuraattorille tai terveydenhuollosta, psykologille... Kyllä se ainakin vähän auttaa, mutta pillereihin älä tartu. Ne huonontaa oloa.

Oo ite 20v ja vanhemmat jankannu siitä asti kun oon ollu nuori et kyl se siitä helpottaa kun vanhenet ym. Nyt siitä kulunut, joku 6v ja tuntuu että on vain pahentunut kun muut päässeet elämässä eteen päin. Minua sukulaiset painostaa opiskelemaan ja sekin oli suuri shokki kun menin ammattikuoluun enkä lukioon. Ilmeet oli sitä luokkaa että tuosta tulee salee spurgu.. No eka ja toka vuos meni ihan jees, mutta ei se huono itsetunto siitä vain parane. Minua kiusattiin monta vuotta koulussa ja sorruin paineen alla itsekkin siihen tyhmyyteen. Olen osalta pyytnytkin anteeksi ja olen saanutkin, koska he tuntevat ja tietävät etten ole oikeasti sellainen. Koitin olla kovis ja nyt olen yksinäisempi kuin koskaan. Masentaa ja ahdistaa sekä jännittää.. olen käynyt ammattikuolua kohta viisi vuotta, eikä silti taida mennä läpi. Olen pelkkä kasa paskaa. Erilaisia mielialalääkkeitä olen kokeillut aikamoisen listan varmaan 6 pelkkiä SSRI lääkkeitä. Niistä en ole saanut suurta hyötyä, korkeintaan väliaikaisesti. Ajattelin että kun saisin rauhoittavia olo helpottuisi tuolla muiden keskellä. Paskat se siitä miksikään mennyt, "fyysiset" tärinät ym. itse kontrolli helpotti, mutta sisällä myllersi edelleen. Tiesin että noista bentsoista jää vielä lisäksi koukkuun. En niitä ole kuitenkaan ole joka päiä popsinut. Ihme juttu kun eivät nekään tehoa tähän jännitykseen. KUn on paljon ihmisiä ympärillä en tiedä minne päin katsoisin. Edelleenkin ongelmat tuntuu pahenevan kun muut pääsevät eteen päin elämässä ja mä vaan tunnun olevan se sama 13v poika. En osaa puolustaa itseäni ja jännitän jokaista askelta koulun pihalla.

Huh huh kun olen humalassa. Täynnä kirjoitusvirheitä edellinen teksti, mutten jaksa humalassa korjata. Oikeasti masentuneet osaavat erotella jyvät akanoista; tai ainakin toivon niin. MUn niin perussetti on iskelmä ja viina. Olen aika outo lintu ikäisiini verraten. En hae mitään suhdetta, mutta rakastan Suomalaista iskelmää sen melkankolisuuden vuoksi. Olen viime vuosina tottunut rypemään tässä paskassa humalassa. Se tuntuu jollain tavalla helpottavan kuitenkin, vaikka seuraavana aamuna kaduttaa. Erilaisilla kuntoutus tuilla olen tässä elänyt ja harjoitellut omaaan alaan liittyviä tehtäviä. Siellä pystyin sentään tekemään välttämättömän, mutta silti jännitti helvetisti. Tuskin sossukaan/läkäri kattoo tätä kovin pätkään kun olen ollut jo vuoden sairaslomalla, mutta silti olen liian väsynyt käydäkseni töissä tai koulussa. Aika umpikujassa ollaan, kun tarkemmin ajattelen. Ainut milä pitää mut hengissä on mun vanhemmat; varsinkin äiti, joka jaksaa aina avustaa, oltiin sitä missä jamassa tahansa. Olen kuitenkin ajatellut asiaa hänenkin kantilta ja todennut kuinka kuluttavaa minun huotaminen on. Sitten myös siltä kantilta jos en eläisi :/ Pärjääb hyvin äitini kanssa ja hän tuntuu ymmärtävän minua, vaikka muut eivät. KUitenkin olen huomannnut että tykkääb kirjoitella/riimitellä omasta pahasta olosta/masennuksesta usein tietokoneen äärellä/paperille. Minulla käy usein mielessä esim. kavereiden sanat jotka ovat kuulleet kirjoituksiani että minusta voisi tulla esim. kirjailia. En tiedä ottaaakko noita kommentteja tosina vai ei. Useammin otan , mutta minua vaivaa itsekriittisyys muiden kriittisyyden sivussa. Kuitenkin olen ajatellut että vaihtelev psyykkeeni ei kestä normaalia joka päiväistä työtä. Toisaalta olen ajatellut jos olisin niin hyvä kirjoittaja että joutuisin esim. julkisuuteen, miten kestäisin kaiken tuon coolisti? tämä oli vain väli mietiskelmä. Tämä koko paska teksti on kirjoitettu about kolmen promillen humalassa, et virheitä riittää ihan vitusti..

mulla on nyt itseläni sama vika olen aina ysin ja itken koulussa joka kerta se sattuu mun sydämeen kunjoku luokkalainen kiusaa mua jahaukkuumaailman hunoimaksi tyttöksi ,naiseksi en haluaisi kiroila niin non ehkä viisampi poistua ja antaa sen tilanteen olla omassa rauhassa älä välitä heistä sillä heovat tyhmiä ja hunoja ihmisiä ole huoletta kyllä mä sua autan jokakerta olen itse taxi kuljetuksessa aamuisin ja iltaisin kouluni loppuu kello 2 alkaa kello 8 tasan tai puoli olen itse mimmi olen 24 vuotias nouri aikuinen nainen louta minuun

Yritä jatkaa taistelua. Itse olen täysin loppu mutta ei se tarkoita että sinun kohdallasi peli on pelattu. Suurin osa kuitenkin selviää ja elää ihan hyvän elämän. Tärkeää olisi että jaksat yrittää ja tarvittaessa pyytää apua.

yritä uutta asennetta. Nolaa itsesi. Kyllä. Näit oikein. Nolaa itsesi hauskalla tavalla ja naura flirttailevasti luokan edessä. Älä välitä mitä ne ajattelee susta. Sillä ei oo väliä! SILLÄ EI OLE VÄLIÄ. Jotkut diggaa, jotkut ei. Se on elämää. Arvaa mikä tossa tilanteessa on hauskinta, kun on pohjalla? Sulla ei ole mitään menetettävää. Tee jotain hauskaa ja järjetöntä. Etsi ilo ja opi tarttumaan siihen.

If everybody like you, nobody know anything about you or you are dead....

Tiedän, että tää ei oo helppoa. Mutta kyllä sä onnistut. Älä kuole. Kuolla kyllä ehtii vielä. Nyt on aika elää ja tehdä itsensä onnelliseksi. Tsemppii. Yrittänyttä ei laiteta.

Rukoilen puolestasi että olosi helpottuu. Minullakin on paha olla, siksi rukoilen paljon ja pyydän voimia Jumalalta. Jumala pitää meitä heikkoja sylissä.

olen 13 vuotias poika ja mul on ihan sama juttu , mutta mulla kaikki johtuu koulu kiusaamisesta.

https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx

Hei! Mites sulle nykyään kuuluu?