ylipäätänsä kaipaat vielä?
Miksi
kerrotko.
48775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
etkö sä?
Koska en saa häntä mielestäni.
Mene ensiksi pois näiltä palstoilta. siitä se lähtee.
Ei se auta. On kokeiltu. Mutta kiitos neuvosta.
En tiedä... Ei kai sitä voi järjellä selittää, saati itse päättää mitä tuntee... :(
niinpä J. rakastan enkä mitään sille mahda
hän oli vaan niin valoisa ja valloittava persoona.
Järki haluais jättää, mutta sydän ei
Noin tyhmään kysymykseen ei voi vastata. Siihen ei ole tarkentavaa vastausta.
Kun ihmistä kaipaa, sitä vaan kaipaa. Se riittää syyksi.
Jaa ketä?
Kaipaan, koska kaikki jäi kesken.. mitään ei selvitetty. Milloinkaan ei puhuttu tarpeeksi. Ei ollut mahdollisuutta tutustua toiseen kunnolla, saada selville toisen ajatuksia ja toiveita, koska tapaamisiakin oli ihan liian harvoin. Ei ollut mahdollisuutta saada tietää millaista yhteinen arki olisi ollut, seksi ja tunteet, yhteiset matkat ja kokemukset.. kaikki jäi vain arvailujen varaan.
Siis luovutit?
Siis mies luovutti. Ei halunnut edes kokeilla ja katsoa mitä meillä olis voinut olla.
No meillä se oli toisin,nainen luovutti
Kyllä tunnustan että luovutin... en pystynyt käsittelemään tunteitani sillä kaikki tuli niin äkkiä. Nyt jälkeenpäin kaduttaa... olisi pitänyt antaa mennä vaan.
Onko se myöhäistä? Fiksu ihminen, jos kerran tunteita oli oikeasti, ymmärtää jos kerrot tuli sillon vaan liian äkkiä tai että sulla oli silloin jotain keskeneräistä juttuja.
Se, että pelästyy tunteitaan usein liittyy siihen että niitä tunteita on enemmän mitä itse edes tietää.
Rakkaus on niin iso asia, että sen takia kannattaa ottaa riski ja yrittää.
No miksi en?
Voisiko muuten ap. kertoa onko hän mies vai nainen.
Mies.
Taidat olla provo.
Voisitko kertoa suurinpiirtein mistä päin. Kenelle menee viestisi?
jotain häntä kohtaan ja juuro kun tunteet oli roihahtaneet liekkiin tiemme erosivat ja kaikki jäi kesken... en pysty häntä unohtamaan, kaipaan vain. Taisin oikeasti rakastua, niin kuin eräs ystäväni väitti.
tavalla voin myös sanoa, että kaikki jäi kesken hänen kanssa ja nyt sitten pysty unohtamaan..
kaikki jäi kesken täälläkin,mutta luotan että se vielä jatkuu joskus,jonain päivänä!
oletko mies vai nainen? mikset ota yhteyttä?
(korjaus edelliseen viestiin: juuro=juuri)
no kun en uskalla....tai kerään parhaillaan rohkeutta siihen.ei ole tapaistani luovuttaa helpolla,varsinkin kun oikeasti tuntuu,että tässä voisi jotain ollakin.
otat yhteytä vaikka Facebookissa!
Kaikki ei ole siellä.
Enirosta nro.
Kertoisipa joku viisaampi sen, miksi.
henkilössä, jota jää pitemmäksi aikaa miettimään, oli jotakin erityistä. Ehkä häntä kohtaan tunsi jotakin erilaista kuin aiemmin. Ajatuksia vain.
En ymmärrä. Siksi koska olen kiintynyt johonkin mysteeriin, jota ei olekaan. Helpompaa vuosi vuodelta. :-),
niisk. Hänelle.
Ehkä se, ettemme saaneet asioitamme selvitettyä. Hän ei jaksanut keskustella kanssani. Erosimme rumasti, kun minulta loppuivat voimat kannatella itseäni ja suhdettamme, jos sitä suhteeksi edes voi sanoa. Emme enää tapailleet toisiamme. Häneltä taisi loppua kiinnostus jo paljon ennen. En ollut hänelle minkään arvoinen. Olisin halunnut olla hänelle tärkeä. Hän rikkoi minut, eikä tehnyt mitään rikkoutuneella ihmisellä.
Rakastin, ja petyin pahasti. Siinä kai syy, jonka vuoksi vielä ikävöin.
Lisään vielä, että meillä oli hyvät aikamme. Silloin olin onnellinen. Mitä sitten tapahtui? En tiedä. Haluaisin tietää.
Yksipuolinen ihastuminen varattuun ja vieläpä ystävään. Suorin sanoin näin. En mielestäni ole riippuvainen luonteeltavni, mutta ihmetellä pitää miksi tämä kaipuu on kestänyt niin helvetin kauan. Kohta 3 vuotta. Kaikkea olen yrittänyt tehdä irti päästäkseni. Minä todella odotan sitä päivää kun voin häntä ajatella ilman, että sattuu sekä vain ja puhtaasti ystävänä. Voin sanoa, että tälläistä kipua kenenkään ihmisen takia en ole vielä koskaan tuntenut. Kipu sydämessä ja koko kropassa. Elämä jatkuu ja arki pyörii normisti, mutta sisin muistaa vielä. Kaikkien tuntemusten työntäminen taka-alalle, aivan kuin niitä ei olisikaan, kyllä sekin kuluttaa. Olen miettinyt usein yhteydenpidonkin katkaisemaista. En tiedä. Luulin olevani jo niin aikuinen, kypsä ja järki-ihminen, vaikkakin tunteellinen sellainen, että osaan tunteeni käsitellä. Sitä olen tässä kovasti opetellut.
*Milloin loppuu*, mulla samanlainen tilanne. Kaikkeni tehnyt unohtaakseni.Seurustellut uusien kanssa ja ollu yksin. Käsitelly asiaa, mutta ei se RAKKAUS minnekkään katoa. Jäljelle jää mieletön kaipuu :(
Minä en uskalla käyttää sanaa rakkaus, mutta ainakin voimakasta kiintymystä. Tuo rakkaus sanana, se on minulle "mörkö". Pelkään sitä. Kaipuu iskee aaltoina, en märehdi tässä ikävässä koko ajan, onneksi. Tänään aalto iski aamusta. Päivään tulevaan kuitenkin avoimin mielin. En kaipaa sääliä, enkä halua roikua kenessäkään. Nämä ovat kaksi asiaa joita kammoan. Elän elämääni tietäen, että osanen minusta kaipaa häntä, ehkä aina. Sekin vaihtoehto lienee sitten hyväksyttävä. Meitä lienee monia saman kohtalon omaavia. Elämää kaikkine värisävyineen.
siksi tietysti kaipaan ,koska rakastan. Vastarakkautta en saa, mutta ei se estä näköjään mua rakastamasta tai mikä tää tunne nyt sit onkaan. Voisin ehkä unohtaa hänet,mutta kun törmäilemme melkein päivittäin yhteen,, ei mahdollista.Tää kaipuu ei ole tuskallista ja masentavaa, päinvastoin, oikeastaan nautin siitä
tuntuu oikealta hänet hyväksyy virheineen. Hänen puheistaan voi loukkaantua, hänelle voi vihastua, hänen päätöksiään ei aina hyväksy, mutta rakkautta se ei vie pois eikä uskoa. Asiathan korjaantuvat jos niin on tarkoitus kun on aika ja ihmiset ovat valmiita.
̭ ̬ ♫
Olin vielä niin tolkuttoman rakastunut kun se loppui.
Järki sanoo: unohda, sydän muistelee vielä.
Kauhea piteleminen, ettei ajattelis koko ajan.
Miten voikin vielä tulla niin pintaan.
Nyt kun aloin miettiä, niin enpä itse asiassa taidaakaan enää kaivata. Ajattelen häntä kyllä edelleen usein, mutta en esimerkiksi enää odota tulenpalavasti sitä, että taas nähdään, vaikka mielelläni tapaankin. Eikä hän ole enää mielessä heti ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla eikä yöllä, jos satun heräämään.
Nyt voisi aika olla kypsä sille kuuluisalle ystävyydelle...
Viesti katosi johonkin, joten yritetään uudestaan (kohta tietty tuplana täällä).
Kun nyt mietin, niin huomaan, etten oikeastaan enää kaipaakaan häntä. Ajattelen häntä kyllä edelleen usein, joskaan en enää heti ensimmäiseksi aamulla enkä viimeiseksi illalla, enkä yöllä jos satun heräämään. En myöskään enää odota hänen tapaamistaan tulenpalavasti, päiviä laskien, vaikka mielelläni hänet edelleen tapaankin. Pidän hänestä kovasti, mutta en varsinaisesti kaipaa.
Nyt voisi aika olla kypsä sille kuuluisalle ystävyydelle...
Ihanaa juuri niin pitää edetä, kuin rinkulat vedessä jonne olet pullopostin heittänyt. Liian suuri aalto, joka pläjähtää kerralla rakkaan naamaan saa hänet väistelemään ja haukkomaan henkeään. Nyt vettä myllyyn sopivissa erissä!
Oikea ystävyys ei katso aikaa eikä paikkaa. Elämä ei ole mikään suoritus. Älä siis kärsi suorituspaineista. Ystävyys kun puhkeaa kukkaan siinä sinulle tosi ystävä.
Kiitos kauniista ja rohkaisevasta kirjoituksestasi :)! Onneksi täällä pyörii kaltaisiasi positiivisiakin tyyppejä!
Miksiköhän kaipaan,koska rakastan sua.Elämä jatkuu kuitenkin,mut erinlaisena
kuin ennen.
Miten se jatkuu?
Yksin tietenkin.