ELÄMISESTÄ, ollakko vai eikö olla??

Kukaan ei tiedä elämäntarkoitusta. Edes Raamatussa sitä ei kerrota. Onko kuolemanjälkeen elämää vai ei? En tiedä. Raamatun mukaan on. En väännä siitä pidempään mutta esim. Jehovantodistajat eivät usko helvettiin.

Kaikki kristinuskonpiirissäkään olevat tahot eivät usko helvettiin siten, että se olisi tarkoitettu ihmisille, vaan saatanalle ja pahoillehengille. Osa taas toista mieltä.

Olen 30v työssä käyvä perhellinen mies. Välillä masentaa ja ahdistaa. Työ stressi , laskut painaa, parisuhde painaa vastuu painaa. Työelämää vielä ainakin 32vuotta edessä mikä neuvoksi.

No eihän täällä ole pakko olla. Entä jos poistan itseni omankäden kautta? Joidenkin mielenterveysihmisten mukaan itsemurha on kaikkeinhuonoin perintö minkä voi lapsilleen jättää. Onko näin? Jos kuolen omilta vanhemmiltani jäävä perintö tulee omille lapsilleni.

Haluaisinko apua. No tottakai. Töissä käymättömyyden ja pienen toimeentulon.

Mutta eihän täällä pakko ole keikkua aina pääsee pois.

Onko jumala olemassa on helvettiä? Miksi soutuisin helvettiin jos tappaisin itseni?

Onko vastauksia? Herättääkö kysymyksiä??
183
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Hyviä kysymyksiä - valmiita vastauksia ei minullakaan ole noihin tarjota. Itse painin osittain samojen kysymysten kanssa. Kai ne vastaukset ovat aina erilaisia joka ihmisen kohdalla.

Usko ja elämäntarkoitus ovat kai niitä henkilökohtaisimpia asioita mitä on. Vaikka joku kertoisi mikä on elämäntarkoitus tai mihin sinun tulisi uskoa, niin uskoisitko? Muuttaisiko jonkun toisen näkemys omaa kokemustasi asioista? Mistä hänkään sitä sen paremmin tietäisi.

Liika on liikaa työelämässä, vastuussa, kaikessa. Toisaalta olisitko kuitenkaan onnellinen silloinkaan, jos ei olisi lainkaan työtä tai ihmisiä, joiden hyvinvoinnista nyt olet vastuussa? Mielestäni turhan moni ajattelee, että nauttisi elämästä ilman työtä ja vastuuta, vaikka varmaan se olisikin kivaa hetken aikaa. Pidemmän päälle uskon, että sitä alkaisi tuntea itsensä turhaksi ja merkityksettömäksi.

Yhteen kysymyksistäsi on mielestäni selkeä vastaus: kyllä, vanhemman itsemurha on kaikkein huonoin perintö lapsille. Lapsen näkökulmasta rahallista perintöä tuskin voi verrata isän tärkeyteen. Ja mitä jos kuoleman jälkeen onkin elämää, eikö silloin kaduttaisi nähdä omien lasten suru ja oma kyvyttömyys tehdä enää sitten asialle mitään?

Itse olen kärsinyt masennuksesta ja toisinaan mikään ei tunnu miltään. Tai sitten kaikki tuntuu paskalta. Ja sitä tuntee itsensä kyvyttömäksi tekemään asialle mitään. Jos kaikkea työtä on liikaa ja mikään ei innosta, jostain täytyy vaan vähentää.

Itselläni auttoi työn vaihtaminen vähemmän vaativaksi ja samalla päätin lopettaa vaatimasta itseltäni ylisuorituksia muutenkin. Masentuneena sitä ottaa jotenkin kohtuuttomasti stressiä ihan kaikesta sellaisestakin mistä ei ehkä normaalisti ottaisi, niin kuin vaikka vanhenemisesta, ulkonäöstä, muiden odotuksista, työelämän vaatimuksista, asuntolainoista yms. Ja sitä syyllistää itseään "vääristä" valinnoista, mikä ei ainakaan auta asiaa. Tai niin ainakin itse teen. Jotenkin jos saisi nuo ahdistavat asiatkin asettumaan oikeaan mittakaavaan, niin huomaisi ehkä, että monet niistä ovat turhia. Kai kysymys on loppujen lopuksi siitä, että ottaa itse vastuun omasta onnellisuudestaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


eksyttämässä kirjoitti:

Kukaan ei tiedä elämäntarkoitusta. Edes Raamatussa sitä ei kerrota. Onko kuolemanjälkeen elämää vai ei? En tiedä. Raamatun mukaan on. En väännä siitä pidempään mutta esim. Jehovantodistajat eivät usko helvettiin.

Kaikki kristinuskonpiirissäkään olevat tahot eivät usko helvettiin siten, että se olisi tarkoitettu ihmisille, vaan saatanalle ja pahoillehengille. Osa taas toista mieltä.

Olen 30v työssä käyvä perhellinen mies. Välillä masentaa ja ahdistaa. Työ stressi , laskut painaa, parisuhde painaa vastuu painaa. Työelämää vielä ainakin 32vuotta edessä mikä neuvoksi.

No eihän täällä ole pakko olla. Entä jos poistan itseni omankäden kautta? Joidenkin mielenterveysihmisten mukaan itsemurha on kaikkeinhuonoin perintö minkä voi lapsilleen jättää. Onko näin? Jos kuolen omilta vanhemmiltani jäävä perintö tulee omille lapsilleni.

Haluaisinko apua. No tottakai. Töissä käymättömyyden ja pienen toimeentulon.

Mutta eihän täällä pakko ole keikkua aina pääsee pois.

Onko jumala olemassa on helvettiä? Miksi soutuisin helvettiin jos tappaisin itseni?

Onko vastauksia? Herättääkö kysymyksiä??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu