Viimeksi olen kaukomailla käynyt vuonna 1988 kun pääsin armeijasta, silloin olin kaksi viikkoa Kanarian saarilla. En pitänyt enkä sen jälkeen ole käynyt kuin Tallinnassa mutta ei kai sitä ulkomaanmatkailuksi lasketa.
Mikä vimma se on lähteä jonnekin ulkomaille, en ymmärrä? Mitä niin ihmeellistä siellä on?
Mikä vimma se on lähteä jonnekin ulkomaille, en ymmärrä? Mitä niin ihmeellistä siellä on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaan jaksat pakkomielteisesti jankuttaa matkailun turhuudesta! Pysy mökissäsi, ei se ole keneltäkään pois - kuin ei myöskään se, että muut matkustavat.
Ja mitä parin viikon pakettimatkaan Kanarialle tulee, niin siinä taivun olemaan kanssasi samaa mieltä. Sellaiseen en kyllä rahojani tai lomaani hassaisi.
Minä olen tällä palstalla ensikertaa joten älä höpötä pakkomielteistä. Mikä sitten on sitä fiksua matkustamista?
Tuossahan GlobeTrottingMan mielestäni melkoisen hyvin tiivisti matkauilun syvimmän olemuksen.
En myöskään usko pakettimatkan turistihelvettiin olevan mikään avartava kokemus, mutta omia polkujaan tallatessaan voi tosiaankin palata takaisin koti-Suomeen (niin halutessaan) reppu pullollaan uusia kokemuksia ja seikkailuita.
Pahoittelen jos turhaan haukuin sinua pakkomielteiseksi, mutta kirjoituksesi muistuttaa niin kovasti paria muuta täällä jo aikaisemmin tarjoiltua aloitusta samasta aiheesta.
Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että jos matkailukokemuksesi rajoittuvat vuonna 1 ja 2 tehtyyn seiväsmatkaan Kanarian 'kaukomaille' ja yhteen reissuun Tallinnaan, niin otoksen suppeudesta johtuen niiden perusteella ei oikein pysty yleistämään 'matkailun olevan humpuukia'. Jos kuitenkin koet parhaaksi pysytellä 'omilla kylillä', niin toki se sinulle suodaan - eihän sinua kukaan PAKOTA matkustamaan. Kannattaa silti pitää mielessä, ja mielellään vielä sisäistääkin sanonta 'Live, and let others live'. Helpottaa kummasti omaakin ahdistusta...
Jaa että mitäkö niin ihmeellistä? No, koko halavatun maailma. Noin vaikka alkajaisiksi. Itse olen asunut nyt yhteensä 5 vuotta ulkomailla, eikä tee vielä mieli takaisin Suomeen, ei sitten millään. Ei turistirysiä kiertelemällä maailmaa näe, ne on suureksi osaksi toistensa kopioita. Ne oikeat elämykset ja jutut, mitkä tekee hommasta koukuttavan, löytyy muualta, omatoimimatkaillen.
Ihmiset on erilaisia ja tykkäävät eri asioista. Eräät on himokuntoilijoita,eräät saunoo paljon ja mielellään. Esimerkkejä on elämä täynään. Sitä en ole koskaan ihmetellyt jos jotkut käy ulkomailla, jopa jäävät sinne. Miksi vaivata päätään tuollaisilla. Kuka retkahtaa mihinkin,oleellista on että tykkää ja nauttii.
Eli ollaan erilaisia, luojan kiitos.
Olen samaa mieltä. Olen matkailija, eikä ulkomailla mitään muuta Ihmeellistä ole kuin 20-30 astetta lämpimämpi ilma.
Rysilläkin on paikkansa.
Viikko, kaksi A-I rysässä tai viikon täysihoitoristeily kiinnostavalla reitillä katkaisee tehokkaasti työstressin.
Matkailuahan sekin on.
Meillä kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet 40:n vuoden aikana.
Siinä mielessä olen jäävi arvostelemaan muita paitsi kotiin jämähtäneitä uteliaisuuden puutteesta ja yli tursuavasta itseriittoisuudesta.
Eukon kanssa 4-maanossa, yli 50 valtiota ja yhteen laskettuna noin 4,5-reisuvuotta on takana.
Omalla autolla Euroopassa noin 160000km vuokra-autot.
Lentsikkanousuja 120kpl.
Tuosta huolimatta löytyy uutta ja kiinnostavaa.
Ikäänty´misen myötä laiskuus on ohjannut kiertomatkojen ja risteilyjen suuntaan.
A-I:sta emme ole vieläkään innostuneet.
Jos joku on niin pöljä ettei tajua miksi matkustella ei ehkä kannatakaan matkustella.
Niin järkyttävää kuin tämä ehkä saattaa ollakin, niin maailmassa on paljon muutakin kuin viisi miljoonaa suomalaista ja heidän kulttuurinsa. Kaikki eivät syö Saarioisten einesruokaa, kukaan ei ole kiinnostunut suomalaisten "urheilusaavutuksista", kukaan ei välitä Virenistä tai jääkiekosta tai Talvisodasta tai siitä viimeisimmästä Miss Pohjois-Karjalasta, joka on taas kerran "valloittanut" Pariisin.
Jos menisi ulkomaille, sieltä voisi oppia jotakin. Voisi avartua, ymmärtää, että elää voi monilla eri tavoilla, voisi tutustua ihmisiin, saada itsekin arkeensa Suomessa uusia eväitä kun tajuaa että kaikkea ei täydy tehdä niin kuin Suomessa tehdään. Ja kulttuuria ja historiaa tuolla Keski- ja Etelä-Euroopassa on vähän eri lailla kuin meillä, jossa kulttuuriksi riittää kirkonkylän raitti, jossa on laatikko-Prisman vieressä laatikko-S-Market.
Sitäpaitsi ulkomailla saa jotain sellaista kummallista kuin palvelua, jota Suomessa ei saa rahallakaan.
Matkailu avartaa, miten muka? Kerro jotain ihan konkreettista miten paljon matkailleet ovat huomattavasti avartuneempia kuin vähän matkailleet?
Suomalaismiehet lähtevät Thaimaaseen halpoihin huoriin ja juopottelemaan, tuovat tuliaisena taudin, siinä on sitä avartumista?
ainakin on repussani paljon sellaisia kokemuksia, joita tuskin olisin kokenut ilman matkailua.
Toki en ensinäkään ole mies, toiseksi en harrasta sen enempää irtosuhteita kuin juopotteluakaan, eikä mitään pahempia tautejakaan ole reissultani tuliasina kotiin tuonut. Taidat viitata sukupuolitauteihin - niistäkään ei ole kokemuksia. Joten näiltä osin en ole matkoillani 'avartunut'.
Sen sijaan elämääni rikastuttavat kokemukset ovat peräisin vaikkapa omatoimitrekkailusta Himalayalla, teehetki paimentolaisten leirinuotiolla. Erilaiset paikalliset kokkaus-, tanssi- ja kielikurssit, joille olen ex tempore päättänyt osallistua. Kameliratsastus Rajastanin aavikolla (ei mikään typerä turistipyrähdys), mietiskely ashramissa, yms, yms.
Vieraiden ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus kun kerran kesken matkan sairastuin niin etten pystynyt itse hakemaan apua itselleni. Tähän perheeseen muodostui elinikäinen suhde, ja vielä vuosienkin jälkeen he kutsuvat minua tyttärekseen ja he ovat minulle toiset vanhempani maailmalla.
Ja paljon, paljon muuta! Näistä jutuista voineekin varmasti nokkelampi päätellä, että en tosiaankaan harrasta aivan tavanomaista valmismatkailua. Kuljen sinne minne nenu näyttää, ilman aikatauluja ja turhan tarkkoja ennakkosuunnitelmia. Voin pysähtyä mielenkiintoisiin paikkoihin niin pitkäksi aikaa kuin haluan, ja toisaalta taas ohittaa vähemmän mielenkiintoiset kohteet yhtä nopeasti.
Suosittelen muillekin vaihtoehtona 'rysämatkailulle'. Pienet haasteet matkan varrella kasvattavat (ja tähän väiin huomautuksena, että en ole enää mikään spring chicken, enkä myöskään pa-reppureissaaja, joka yöpyy kapisimmissa hostelleissa!), ja niistä selvitessään itseluottamus kohentuu isoin askelin. Varsin suositeltavaa etenkin niille, joiden matkailukokemukset näyttävät olevan tasoa 'kirkolta kotia'.
Mistä päin Suomea kuvittelisitte olevan näiden ihmisten, joilla on vimmainen halu neuvoa toisia ihmisiä siinä mitä muiden ihmisten tulisi esimerkiksi matkailusta ajatella. Eipä silti, eivät minua koskaan ole häirinneet nämä tällaiset matkailuonhumpuukia-ihmiset, säälinyt ehkä olen hiukan.
En viitsi edes kuvitella. Pitkin Suomea löytyy henkilöitä jotka tuppaavat omia ehdottomia ajatuksiaan ainoina oikeina totuuksina.
Kyse ei aina liity matkailuun vaan kenties johonkin ekovihreään elämiseen,
tai ravintoaineisiin, joillaki voi tietty automerkki olla elämän autuus, eräät neuvovat lasten hoidossa, että sen sellaista.
Tokihan ajatuksiaan saa julkituoda,mutta tyyli ja malli on välillä turhan totista.
Tämä taas vesittää asian,missä saattaisi olla jotain hyvääkin.
Eihän tuota kanariaa voi edes ulkomailla käymiseksi voi laskea! Semmonen turistirysä, että ei siinä kyllä sitä ulkomailla käymiseksi voi laskea! Kannattais vähä avartaa maailmakatsomusta ja käydä jossain vähän "laadukkaammassa" paikassa :)
Listaa laadukkaista paikoista joissa käy laadukkaita ihmisiä? Kanarian saarilla käy roskaväki?
Minä käyn siksi ulkomailla, että naapurit saa pohtia mistä ihmeessä sillä riittää rahaa kalliisiin matkoihin , vaikka on eläkkeellä.
Lähetän AINa kortin ,että varmaan tietävät .