on tämä ajankohta. Monelle syysmarkkinat ovat kuuluneet elämään jo lapsuudesta. Niin oli esim. miehelleni. Itse asuin lapsena niin kaukana markkinahumusta, ettei sitä perinnettä muodostunut. Entisessä kotikaupungissa käväisin hakemassa savolaista ruisleipää ja ohuet villakalsarit miehelleni. Viime aikoina en tehnyt sitäkään, koska papattien paukuttelijat saattoivat paukutella missä vain. Täällä en ole käynyt markkinoilla lainkaan. Minkälainen on sinun suhtautumisesi markkinoihin? Oletko kihlautunut markkinoiden aikaan? Itse kihluduin 14.10., joten se olisi ollut mahdollista, mutta ihan tavallisena lauantaina menimme kultaliikkeeseen.
Markkina-aikaa
1943
17163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En jaksa lakata hämmästelemästä, mikä aihe ketäkin kiinnostaa. Ajattelin, että aiheesi koskisi tätä nykytodelista markkina-aikaa, jolloin jos mitä kissanristiäistä vietetään suurella mainoskohulla ja väkimäärällä. Postiluukusta tupsahti juuri Stockmanin Hullut Päivät kirjanen, S-ryhmällä on menossa 3 1 päivää kampanja, Hakaniemessä on maalaismarkkinat pyhänä ja Kampissa on kampituspäivät. Että rahoistaan hyvin pääsemme eroon, jos shoppailu ja muu humu miellyttää.
Eipä olisi tullut mieleenkään markkina-aikaan - vaikkapa Hullujen Päivien aikaan - mennä kihloihin. Kyllä minusta rauhallisempi sesonki oli ja on miellyttävämpää. Tosin eipä tässä ylkiä kihlojen tai muiden kiiltävien lahjaesineiden kanssa ole tyrkyllä tungokseen saakka. Jostakin syystä sekään ei ole suuren suuri suru. Lienenkö saanut tarpeeksi sulhoa silloin aikoinaan.
Suhtautumiseni markkinoihin on yksiselitteinen. En pidä tungoksista ja vältän niitä kuten muitakin kansainvaelluksia viimeiseen saakka.Tähän ryhmään kuuuluvat myös seuramatkat. Markkinoiden aikaan minut saa liikkeelle vain sellaiselle alueelle, jossa ei ole minkään sortin markkinoita tai hilavitkuttinkampanjoita. Silti selaan Stokkan kirjan Hulluista päivistä, koska pienoinen hulluus on vain hyväksi ja apinan sukulaisena olen utelias.
Tulipa mullekin päivän postissa Hullujen päivien mainoslehti. En reagoi. Tarkoitin noita vanhanajan markkinoita. Usein täällä maalla mentiin kaupunkiin vain markkinoille ja samalla hoidettiin kaikki asiat kuten sormusten ostaminen Itse vältän tungoksia, mutta tänään taidan käydä matkan varrella katsomassa oisko tuoreita silakoita tarjolla, ovat harvinaista herkkua meille.
"1943"
Me emme ole niin vanhoja.
H.
Hunks....
Voisitko lakata käyttämästä sanontaan ME. Me muut emme ole noin törppöjä, kuin sä, joten osaamme kirjoittaa omasta puolestamme.
"yököttää"
Näyttää jatkuvan minuna, meinä ja heinä...
ilman minuakin.
Vieläkö voit pahoin?
H.
Me menimme kihloihin ruokatunnilla, muutaman viikon tutustumisen jälkeen.
Lapsuudesta muistan, muun muassa, kun sain aina markkinoilta lelun, pyöreän kiiltävästä paperista tehdyn pallon, jonka sisällä oli sahanpurua. Siinä oli kuminauha, kai se oli jojon esi-isä.
Myös ihanien pienten omenien tuoksun tunnen vieläkin.
Markkinat sopivat mainiosti syksyyn.
Omassa kotipitäjässäni on vuosikymmenien syysmarkkinaperinne.
Sinne kokoontuu paikkakunnalta jo poismuuttaneet tapaamaan tuttujaan.
Se on pienelle paikkakunnalle iso perinnetapahtuma. On rockkonserttia tanssit, omat kilpailut tenaville ja kunnan omaa ohjelmaa.
Nykyisin siellä on oma osastonsa rompetorille, vanhan roinan kerääjänä viihdyn siellä hyvin. Yksin ei tarvitse siellä tavaroita katsella.
Ilman markkinarinkeliä ei yleensä kotiin markkinoilta lähdetä.
Olisi ollutkin oiva ajatus mennä kihloihin markkinoiden aikaan, hyvin muistaisi kihlajaispäivänsä ja siellä sitä voisi hyvin juhlia.
Omat kihlajaiseni sattuivat kyllä syksyyn, tosin vähän myöhäisempään ajankohtaan.
Ennen markkinoilla oli markkina tunnelmaa, kun siellä kova kilpa ostajista ja se asiakkaiden huutelu oli hauskaa.
Nykyään ne vaan värjöttelee siellä jossain nurkassa. Joku karkkikauppias pitää pussiin sitä ja tätä ja yrittää vielä siihen vanhaan tapaan houkutella.
Nuorena tyttönä olin äidin kanssa markkinoilla ja kyllä hävetti kun se tinki yhden myyjän kanssa muistaakseni pikkuhousuista.
Mutta ihmisllä oli vieressä hauskaa, ja niin äidillä ja myyjälläkin :))
Vois olla itelläkin jos sattuisi tänäpäivänä.
Äiti ei jäänyt koskaan eikä missään tilenteessa hiljaiseksi.
Nykyään ei tule juurikaan käytyä markkinoilla, menevät huomaamatta ohi.
Ihan totta, ennen oli kivaa markkinoilla, nyt ovat kuihtuneet melko pieniksi, nämä meidänkin kylän markkinat.
Lokakuussa nähdään onko siellä enää ketään, pikkuhousujen myyjiä vaikka, koetan katella.
Viipurinrinkeli kuitenkin pitää ostaa.
En tykkää viipurinrinkelistä, ei maistu millekään.
Siellähän se olikin teiän kylän markkinoilla missä tuo tapahtui.
Täällä on ne kuukausmarkkinat joka kuun eka torstai ja unhoon nekin on multa usein jäänyt.
Nyt olis taas tarvetta hunajalle, kun siellä käy eteläkarjalan suunnasta hunajan myyjä, ostan aina monta purkkia.
Enhän minäkään rinkeliä syö, mutta minusta se tuoksuu hyvälle.
Saa kai sitä edes nuuskia. :)
Kalevilta saa hyvää hunajaa, käyköhän hän sielläkin.
ÖÖÖÖÖÖ voi vaikka ollakin.
Kun en muista nimeä.
Täytynee tarkistaa seuraavlla kerralla.
Mulla kun on se dynastia joka vie kaikki nimet muistista :))
Minusta silakkamarkkinat Helsingissä on sellainen tapahtuma, joihin haluan joka syksy mennä. Joskus sattuu vielä upeat säät, joten Kauppatorin rannalla on kiva pasteerata, ostella saaristolaisten tuotteita ja maistella kalaherkkuja. Aina tulee ostettua kotiinkin viemisiä.
Silakkamarkkinat viehättävät. On kiva tunnelma ja varsinkin jos on kaunis sää, niin kyllä kelpaa kävellä siellä Kauppatorilla.
Mukava siellä on katsella ja vähän ostaakin jotakin kotiin ja lapsilleni olen myös ostanut silakkaherkkuja. En paljon raaski ostaa, ovat melko hinnakkaita nuo tuotteet, mutta jotakin kumminkin.
Nykyisin on niitä kaiken maailman markkinoina mainostettavia "hulluista päivistä, sohvanvaihto, patjan vienti markkinoita". Näillä ei ole mitään tekemistä oikeiden markkinoiden kanssa.
Kunnon markkinoihin kuului "Laajaa Samettista Hametta ja Pitsipuseroa" käyttävä, tummatukkainen ja nasevasanainen povari.
Pikkupojasta oli ihmeellistä, miten joku osasikin niin tehdä kauppaa, mieten oikea, aito Helppoheikki suutaan soittaen teki.
Markan miljonäärit ja sitäkin rikkaammat olivat tervetulleita kojun viereen kaupan tekoon.
Jossakin pimeä pullo vaihtoi omistajaa.
Romaniheimo teki hevoskauppaa.
Nykyisin markkinat ovat lähinnä metrilakukauppiaitten, villasukkien kutojien ja muun rihkaman myyntitapahtumia.
Syksyiset Silakkamarkkinat ovat oikeaa markkinaa parhaimmillaan.
Tosin sielläkin metrilaku autosta myytynä on kaiketi silakkaa.
Hinnat tosin ovat silloin pilvissä. No mitäpä näistä. Ollaanhan markkinoilla.
Yksi parhaista oikeista markkinoista on Turun Keskiaikamarkkinat. Ne ovat TAPAUS.
Toinen markkinatapahtuma on Paraisten Joulumarkkinat. Niissä on tunnelmaa.
Suosittelen kokemaan elämyksiä. Kannattaa tulla kauempaakin.
Markkinat ovat mielestäni ihan mukavia: silakkamarkkinat, valkosipulimarkkinat, maalaismarkkinat, paikalliset markkinatorit yms. Ne tarjoavat hyvän tilaisuuden maistella ja löytää uusia herkkuja sekä tukea ahkeria suomalaisia pikkuyrityksiä, jotka kehittelevät omia tuotteitaan ja hankkivat suuren osan elannostaan markkinoita kiertäessään.
Eilen poikkesin ystävien luokse mennessäni Tikkurilan maalaismarkkinoilla, viihdyin yllättävän laajalla markkina-alueella melkein tunnin ja mukaan tarttui marinoituja valkosipulinkynsiä sekä itselleni uusia tuotteita: sotkamolaiset kylmänsavunporo- ja paholaisen lohilevitteet. Luin etiketit vasta illalla kotona ja manasin huomatessani porolevitteessä olevan (40 %) poronlihan lisäksi varmaan melkein yhtä paljon sianlihaa. Tuliaisiksi ostamani ahvenkukko maistui hyvälle.
Maalla asuneille markkinat ovat varmaan olleet tärkeä tapahtuma, ja kerran liikkeelle lähdettyä matkalla on hoidettu monenlaiset asiat. Kihlamatka markkinoille kuulostaa romanttiselta.
Ympäristön painostuksesta johtuen omat kihlajaiseni vietettiin juhannuksena ja juhlittiin päivällä kotona kaupungissa - ei edes mökillä. Jostain käsittämättömästä syystä taivuttiin vanhempieni tahtoon ja taidettiin melkein pilata muutamien muidenkin ihmisten kuin oma juhannuksemme. Karkasimme melko pian omista juhlista kahdenkeskisille jatkoille Seurasaareen, joten siitä päivästä jäi kaikesta huolimatta hyvät muistot.
Kihlautuminen ei ollut meille itsellemme ollenkaan tärkeä asia. Hääpäivä sen sijaan oli ja sen olimme päättäneet jo paljon aikaisemmin, muttemme kertoneet siitä muille. Ihmiset päivittelivät ja ihmettelivät, miksemme mene edes kihloihin vaikka olimme kulkeneet jo pitkään yhdessä. - Sehän oli suorastaan sopimatonta siihen aikaan, ja erityisesti naisen "kunniallisuutta" piti varjella . - Niin maailma ja arvot muuttuvan yhden ihmisiän aikana.
Markkinat ovat syksyyn kuuluva asia.
Markkinoilla on hauska käydä, vaiika ei mitään ostaisikaan.
Lapsuudesta on jääänyt mieleen se humu ja halvat ostokset.
Toivon todella että myyjät jaksavat kiertää maata, vaikka tulo ei ole paljon mitään.