Viikko ja pari päivää aikaa ristijäisiin ja ihminen kieltäytyi kummiksi tulemasta.
Miksi ensin suostua ja sitten kieltäytyä?
Mistä nyt uusi kummi? Lapselle oli tulossa vain kaksi kummia. En tiedä?
Hävettää, surettaa, on niin lyöty olo.
Miksi ensin suostua ja sitten kieltäytyä?
Mistä nyt uusi kummi? Lapselle oli tulossa vain kaksi kummia. En tiedä?
Hävettää, surettaa, on niin lyöty olo.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Täytyy hattua nostaa tälle ex-tulevalle kummille että pystyi sanomaan ettei hän haluakaan tai pysty kummiksi.
Ajattele jos olisi vaan tullut ja olisi tiennyt ettei kykene hommaan. Tuo tarvitsee kyllä paljon ihmiseltä että kykenee sen sanomaan!
Minusta sinun pitäisi olla kiitollinen että teki nyt asian selväksi. Mitä se sitten olisi ollut jos olisikin ryhtynyt tehtävään ja toiminta olisi ollut niin ja näin?
Hattua voisi nostaa jos hän olisi kieltäytynyt aikaisemmin, eikä noin myöhään.
Kelju temppu, tosiaan.
Joillakin vaan on kyky ajatella vain itseään, eikä oteta huomioon muita. Minusta on tosi ajattelematonta ensin suostua ja sitten perua ihan viime tingassa. Olisi kieltäytynyt kummiudesta heti eka kerralla kysyttäessä.
Minulla kävi niin, että kummiksi lupautui eräs henkilö. Hän oli kuvitellut, että kummin velvollisuus on muistaa jouluna rahalahjalla. Joka vuosi viikko ennen joulua, hän toi kirjekuoren lapsellemme. Ei milloinkaan keskustellut tai osoittanut muulla tavoin kiinnostustaan lastamme kohtaan. Kun lapsi pääsi ripiltä, on paikkakunnallamme tapana kummin mennä alttarille ja olla siunaamassa nuorta. Rippijuhliin lähetimme kutsun kummille ja kerroimme/pyysimme häntä suorittamaan tämän kunniatehtävän. Päivää ennen rippijuhlia soitin kummille ja varmistin hänen tulonsa. Kummi ilmoitti ettei hän suostu alttarille menemään ja sillä siisti. Yritin vakuutella, ettei alttarilla tarvitse puhua, vaan siellä vain seisotaan nuoren takana, mutta kummi piti päänsä eikä suostunut. Minua ja lastani moinen loukkasi ja tytär itki ja pelkäsi jäävänsä yksin alttarille. Tehtävä, johon kummia olisi tarvittu, oli pieni mutta sitäkin arvokkaampi ja tärkeä tyttärelleni.
Meitä on moneen.
Itse olisin tyytyväinen, jos joku kummiksi pyydetty kieltäytyisi siitä, jos ei oikeasti kummin tehtävään halua. Itse ainakin toivon omien lasteni kummien olevan sitoutuneita lapseen ja olevan mukana lapsen elämässä, lahjat ym. on toisarvoisia asioita. Harmittaisi todella paljon, jos huomaisin myöhemmin tehneeni huonon valinnan.
Onko mahdollista että kyseessä olisi sellainen tapaus, että on lupautunut kummiksi tietämättä mikä kummin tehtävä on, sittemmin ottanut asiasta selvää ja kieltäytynyt?
Jos minä olisin lupautunut kummiksi tietämättä mitä se tarkoittaa käytännössä, olisin myös perunut sen. Ei minusta ole huolehtimaan kenenkään lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja katsomaan, että lapsi noudattaa kristillisiä arvoja jne.
Niin, itse en ole kummi kenellekkään, eikä minun lapsillani ole kummeja. Tärkeitä aikuisia ihmisiä tietysti on, mutta tuo on minun mielestäni jotenkin liian outoa, että valitsisin perheestä/ystävistä jonkun, joka lukisi lapselleni raamattua ja keskustelisi siitä hänen kanssaan, tulisi jotenkin sellainen olo, että lastani aivopestään! No, jokainen taaplaa tyylillään.
"Ei minusta ole huolehtimaan kenenkään lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja katsomaan, että lapsi noudattaa kristillisiä arvoja jne."
Tuotahan se virallisesti se kummin tehtävä on, mutta tuskinpa kummius sitä käytännössä on kovinkaan monessa perheessä. Ei ainakaan meillä, eikä kyllä kenelläkään tutullakaan.
Olen varmasti jonkun mielestä vääräuskovainen, mutta meillä uskotaan Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen.
Seuraamme Jeesuksen tietä: Kohtelemalla toisia ihmisiä ja eläimiä niin hyvin kuin mahdollista, pyrimme elämään elämämme niin että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa muille, emme alenna niiden ihmisarvoa jotka eivät tee samoin tms.
Elämme silti mielestäni samoin kuin moni muu ei-uskovainen perhe.
Lapseni kummina toimii ihminen joka ei tunnusta Jumalan olemassa oloa, mutta silti hänellä on suurin piirtein samanlaiset arvot kuin meillä.
Minulle Jeesus ei ole ainoastaan Jumalan poika, vaan esikuva. Eikö kristillinen kasvatus sitten tarkoita kasvattaa Jeesuksen oppien mukaisesti?
Ehkä joitakin ihmsiä kammoksuttaa usko Jumalaan ja kummin tehtävä tuntuu siksi niin vaikealta? Lapsi kuitenkin tarvitsee rinnalleen hyviä, hänestä huolta pitäviä ihmisiä kasvaakseen tasapainoiseksi ja hyväksi ihmiseksi, eikö niin? :)
"Lapsi kuitenkin tarvitsee rinnalleen hyviä, hänestä huolta pitäviä ihmisiä kasvaakseen tasapainoiseksi ja hyväksi ihmiseksi, eikö niin?"
Ei hyvyys ja tasapainoisuus korreloi mitenkään kristillisten opetusten kanssa, eikä uskovaisuus ole tae hyvästä vanhemmuudesta. Olemmehan saaneet niin paljon mediassa tietoa siitä, miten juuri uskonlahkoissa tapahtuu paljon vaiettuja rikoksia, lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi ja alistetaan kaikin tavoin. Omissa silmissäni alkaa uskovaisuus ja seksuaalinen kieroutuneisuus olla enempi synonyymeja. Johtuuko nämä ongelmat siitä, että uskovaisilla on niin kompleksinen suhde seksiin?
Vesitit juuri oman tekstisi.
Jos hyvyys ja tasapainoisuus eivät korreloi kristillisten opetusten kanssa eikä kyllä kompleksinen suhde seksiinkään.
""Ei minusta ole huolehtimaan kenenkään lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja katsomaan, että lapsi noudattaa kristillisiä arvoja jne."
Tuotahan se virallisesti se kummin tehtävä on, mutta tuskinpa kummius sitä käytännössä on kovinkaan monessa perheessä. Ei ainakaan meillä, eikä kyllä kenelläkään tutullakaan."
No miksi ihmeessä niitä kummeja pitää sitten hankkia? Mitä ihmeen järkeä siinä koko touhussa on? Nyt tulee sitten vain ikävästi mieleen, että halutaan vain joku, joka ostaa lapselle sitten niitä vähän kalliimpia lahjoja.
Jos joku ihminen haluaa olla lapselle tukena ja turvana, kyllä hän sitä on ilman mitään "kummi - juttuja". Joskus voi käydä niin, että joku läheinen ihminen tulee erityisen hyvin toimeen jonkun tietyn lapsen kanssa, ymmärtää tätä ja heidän välilleen voi kehittyä syvä luottamus. Eikä sellaista pystytä luomaan kummiudella, tai poistamaan sillä että eroaa kirkosta. Niin, jos kummi joskus eroaa kirkosta, eroaa hän samalla myös kummiudesta. Ja lapsi jää ilman kummia! Kuitenkin uskon, että suurimmalle osalle sillä ei ole mitään merkitystä, vaan sillä että saadaan pippalot pidettyä ja nimettyä joku kummiksi, jos myöhemmin eroaa kirkosta ja kummiudesta, mitä väliä sillä on, kunhan lahjoja tippuu tasaisena virtana.
Eikö ihmiset voisi keksiä jokun muun jutun kummin tilalle sitten? Pyytää jotakuta lapselle vaikka "lahjuriksi" tms. joka kuvastaisi paremmin oikeaa asemaa? Vai onko se tabu ja ihmiset tekopyhiä, että sitä ei saa ääneen sanoa, mitä oikeasti tällä kummiudella ajetaan nykyään takaa?
Ei saa suostua sellaiseen mistä ei tiedä mihin lupautuu!!
"No miksi ihmeessä niitä kummeja pitää sitten hankkia? Mitä ihmeen järkeä siinä koko touhussa on? Nyt tulee sitten vain ikävästi mieleen, että halutaan vain joku, joka ostaa lapselle sitten niitä vähän kalliimpia lahjoja."
No ensinnäkin, yritäppä kastaa lapsi ilman kummeja.
Lahjoista en todellakaan välitä tippaakaan. Kyllä itselleni ainakin omat kummini on erityisen tärkeitä ja rakkaita edelleen aikuisiällä, vaikka eivät ole kristilliseen kasvatukseeni osallistuneet millään tavalla. Ja vaikka ei välillä nähtäisi vuosiin (mm. 500km:n välimatkan vuoksi) niin silti heillä on tärkeä oma paikkansa sydämessäni. Samaa toivon omille lapsilleni.
Siksi kummin valinta on tärkeä asia, koska en halua kummiksi jotakuta joka hommaan vain on suostuvainen, vaan toivon asian olevan kummille yhtä tärkeä kuin se on minulle ja lapselleni.
Ei sitä lasta ole pakko kastaa, jos ei koe niitä kristinuskon oppeja sellaisiksi, mitä haluaisi siinä arkipäivän elämässään noudattaa. On olemassa myös muita uskontoja, tai sitten voi olla ihan kokonaan ilman uskontoa ja kastetta. Lapsi voi sitten aikuisemmalla iällä itse päättää, mitä arvoja haluaa noudattaa ja mihin uskontoon kuulua.
Jos sinun kummisi eivät olisi nimetty sinun kummeiksi, eivätkö nämä ihmiset olisi sitten olleet tärkeitä sinun elämässäsi? Eivätkö he olisi olleet yhteyksissä sinuun ilman kummiuden velvoitetta? Ikävä sanoa, mutta se kuulostaa siltä, että olet silloin vain riippakivi jota on vedetty velvollisuudentunnosta. Jos taas nämä ihmiset olisivat joka tapauksessa olleet tärkeitä sinulle, niin mihin sitä kummiutta sitten tarvittiin?
Vaikkei uskonto ole osa jokapäiväistä elämää, ei se tarkoita sitä ettei uskoa ole. Meillä lapset kyllä kastetaan, oma ratkaisu on sitten haluaako erota kirkosta isompana vai ei.
Kyllä olisivat ihan varmasti olleet yhteydessä muutenkin, mutta eivät tietenkään samalla tavalla. Tuskin oisin lapsena viettänyt heillä viikkoja kesälomalla elleivät kummejani olisi olleet. Tuskin lähettäisivät joulukorttia joka vuosi, koska ovat sen verran kaukaisia sukulaisia jne.
Onneksi sinun ei tarvitsekaan ymmärtää.
Ja tiesittejö? nytten kun oli kirkosta eroamis buumi niin laki muuttui että lapsella tarvii olla minimissään yksi kummi.
Jotkut kirjoittajista olivat iloisia siitä, että tuleva kummi perui lopulta kummihalukkuutensa. Njaa, hän olisi voinut tehdä sen aiemmin, eikä hetkeä ennen! Minusta hän käyttäytyi tökerösti näin myöhään ilmoittaessaan.
Toki voit olla iloinen siitä, että ko. henkilö ei kummiksi tullutkaan. Ehkä hän ei olisi pystynyt hoitamaan rooliaan.
Meidän yhden lapsen kohdalla oli vaikeus löytää toista kummia ja seurakunnalta ehdottivat isovanhempia kumminrooliin. Ei sekään tuntunut kivalta. Lopulta otettiin eräs sukulainen kummiksi, mutta hän ei "ehdi" olla lainkaan yhteydessä. Ei sekään niin hyvältä tunnu. Onneksi matkan varrella olemme tutustuneet ihaniin ihmisiin, jotka ovatkin lapsen elämänpolun tukena ja turvana. Harmi vaan, kun enää ei voi vaihtaa kummia.
Nykyisin kummeja voi lisätä myöhemmin jos siltä tuntuu. Tiedänkin tällaisen tapauksen.
Komppaan muutamaa muuta sinulle jo vastannutta. Ole kiitollinen, että sinulle läheinen ihminen on niin suoraselkäinen, että kieltäytyy etukäteen tehtävästä, jos tuntee, ettei ole siihen kykeneväinen. Paljon enemmän asiasta olisi aiheutunut pahaa mieltä ja eripuraa vuosien saatossa, jos hän velvollisuudentuntoisena olisi suostunut ja sitten laistanut käytännössä kuitenkin.
Kaksi kummia on hyvä määrä ja ihan tarpeeksi. Se ei ole "vain". Useimmissa perheissä nimetään korkeintaan se kaksi kummia. Ja jos aikaa on vielä kaksi viikkoa, puhukaa puolisosi kanssa, olisiko joku, jota tahtoisitte vielä pyytää, ehtiihän tässä.
Onko kummin tehtävä ja velvollisuus uhrata viikoloput lapsenvahdin rooliib?täytyykö kummim asettaa elämässsä kummilapsen tarpeet omien edelle,eli voiko kummi suunnitella omaa elämää vk pidemmälle?miten paljon kummi joutuu luopuu omasta elämästäänbja rueta ns. Hoitotädiksi lapselle ainoins vapaapv:nä?onko kummilla koskaan vapaapv elämässä vaan ohjaako kummilapsen perhe kummin tekemisiä jatkoss?pitääkö kummilapsi olla tärkein asia elämässä ja perässä tulevat äiti,sisko tai jopa poikaystävä? Olen kuullu hyvin paljon törkeitä hyväksikäyttöjä kummia kohtaan,mutta täytyy olla aika tyhmä mikäli oman elämä jää toiseksi kummiuden sijaan.eli karkeasti sanottuna luovutko omasta elämästä ja elelet kummilapsesi ehdoilla? Eikai kukaan aseta kummilasta oman miehen tai äidin tai lapsen edelle?????
I
Täällä ollaan heti tuomitsemassa kummiksi lupautunut ja sittemmin perunut henkilö, mutta aloittaja ei maininnut mitään syytä perumiselle. Kai nyt kummiksi lupautunut sentään jonkun selityksen antoi, ja kai sitä häneltä kysyttiin. Mikähän se siis oli? On todella ikävävä, että joku peruu noin viime tipassa, ja hiukan noloahan se on kysellä ketään toista kummiksi paria päivää ennen ristiäisiä.
Luulen, että kummiksi lupautunut huomasi ettei hänestä ole hommaan. Joko hän huomasi ettei kykene nimenomaan teidän lapsen kummiksi, tai sitten kuuli muualta jotain ikävää kummin tehtävistä. Tuolta kummi-palstalta voi käydä lukemassa minkälaisia odotuksia joillain vanhemmilla on kummeja kohtaan. En olisi itsekään lähtenyt toisen kummilapseni kummiksi, jos olisin arvannut etukäteen minkälaisia vaatimuksia vanhemmilla on kummille.
Kiinnostaa edelleen syy miksi kummi perui. Jos syys on tämän keskusteluketjun kaltainen, en ihmettele lainkaan perumista:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10112094
Kummiksi kieltäytymisen syy oli että vanhin lapsemme on vilkkaampi yksilö ja he eivät halua oman lapsensa saavan huonoja vaikutteita meidän esikoisesta.
Esikoinen on kyllä vilkas, mutta ei millään tavalla ilkeä tai huonokäytöksinen. Halaa, pussaa ja juttelee paljon, eikä pysy aloillaan ja on hyvin elämänmyönteinen yksilö. Ei satuta ketään, ei puhu rumasti, ei kiukuttele ja niineespäin.
Minusta on kyllä hienoa että kieltäytyi, mutta olisi voinut kieltäytyä paljon aikaisemmin. Hänellä oli tarkoitus olla ilmoittamatta kieltäytymisestä kokonaan ja vain jättää ristiäisiin tulematta, mutta sain tietää asiasta muuten ja kun kysyin pitääkö paikkansa niin hän myönsi.
Löysimme lapselle toisen kummin joka on kummiuden ottanut ilolla vastaan.