Ainoa lapseni 11v, jonka yksinhuoltaja olen, sanoi jonkin aikaa sitten että haluaisi muuttaa pysyvästi isänsä luokse. Syynä tähän on ilmeisesti mukavat viikonlopputapaamiset, jolloin lapsi saa yllinkyllin huomiota ja tehdä mielensä mukaan. Isä myös mukisematta ostaa kaikki karkit ja hampurilaiset, joita hän pyytää, minun luonani hän saa niitä hyvin harvakseen.
Yritin selittää, että isä ei ole halunnut ikinä huoltajuutta, ja isä on myös paljon työmatkoilla, poissa Suomesta, silloin hän ei voi lastani huoltaa. Lapseni sanoi että hän pärjää yksin jo.
Toivottavasti se oli vain ohimenevä päähänpisto, mutta aloin jo pelkäämään mitä jos sittenkin isä alkaa lapseni pyynnöstä ajamaan itselleen huoltajuutta. Mitä voin tehdä? Eikö jo isän runsaat työmatkat ole este sille? Silloin joutuisin kuitenkin huolehtimaan hänestä, koska muita sukulaisia paikkakunnalla ei ole. Neuvoja, että saisin mieleni rauhoittumaan, kiitos?
Yritin selittää, että isä ei ole halunnut ikinä huoltajuutta, ja isä on myös paljon työmatkoilla, poissa Suomesta, silloin hän ei voi lastani huoltaa. Lapseni sanoi että hän pärjää yksin jo.
Toivottavasti se oli vain ohimenevä päähänpisto, mutta aloin jo pelkäämään mitä jos sittenkin isä alkaa lapseni pyynnöstä ajamaan itselleen huoltajuutta. Mitä voin tehdä? Eikö jo isän runsaat työmatkat ole este sille? Silloin joutuisin kuitenkin huolehtimaan hänestä, koska muita sukulaisia paikkakunnalla ei ole. Neuvoja, että saisin mieleni rauhoittumaan, kiitos?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mikä oli oikein ongelmasi?
Sekö että tyttö haluaa muuttaa isänsä luo?
Tuon ikäinen lapsi voi käytännössä itse päättää muutostaan isänsä luo, jos isä siihen suostuu.
Isä on usein poissa, joskus kuukaudenkin kerrallaan työmatkalla. Mielestäni olisi parempi asua minun luonani, ja sitten tapailla isää viikonloppuisin jos isä on Suomessa.
mikäkö? ;o) (raha ja kateus isän ja lapsen keskenään toimeentulemisesta)
eikai kukaan usko et toi yhäri ois kertonu kaikkea miks lapsi oikeesti haluaa veke ton yhärin vaikutuspiiristä!
mut ku äippä itte katsoo parhaakseen et.... (parhaakseen ei lapsen parhaaks!)
Eikö muksu vois vierailla sinun luonasi, sillon kun isä on työmatkoilla?
Kyllä, mutta kyllähän lapsen on oltava jossakin koulussa, ja paras on lähinnä oleva koulu. Jos lapsi asuisi isänsä luona, hänen olisi matkustettava joka aamu ihan toiselle puolelle kaupunkia kouluun. Ei minulla ole autoa, jolla sinne joka aamu heittää.
Parasta olisi mielestäni asua minun luonani, käydä lähikoulua, ja sitten olla perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan isänsä luona.
Sitäpaitsi isä on niin huithapeli että koulunkäynti varmasti kärsisi. Isä varmaan itsekkin tietää tämän, eikä ole halunnut huoltajuutta. Ajattelen lapseni parasta, sen lisäksi että ikävöisin itseni varmaan kuoliaaksi...
Lapsen parhaaksi ei ole aina se mitä lapsi itse haluaa. Murrosikään tuleva nuori on oikukas ja haluaa olla siellä missä saa eniten periksi ja vapauksia. Kerro hänelle mitä se on käytännössä eli siinä kouluisessa arkipäivässä se elämä, hänellä voi olla liian ruusuiset kuvitelmat elämästään isällään. Hienoahan se on jos lapsen asumisen voisi jakaa 50/50 ja asuttaisiin lähekkäin, mutta se nyt vaan on usein ihan mahdottomuus. Tyhmä olisi isäkin jos suostuisi koska ei ole kokoajan kotona ja näin hankaloittaisi lapsen elämää. Ei me vanhemmat olla sitävarten että me toteutetaan lastemme jokainen oikku. Ei 11v ole kypsä olemaan yksin viikkoja.
eikä varsinkaan se mitä vanhemmat haluaa :D
Niin, samaa mieltä olen minäkin. Pelkään vain lapsen isän mielipiedettä/reaktiota asiaan, että hän haluaisi asua siellä. Toivottavasti pystyn puhumaan hänen tai sosiaaliviranomaisten kanssa järkevästi asiasta, jos se tulee eteen.
Onko exälläsi uusi suhde, joka asuu myös siellä, hänen kanssa ei tyttö ole yksin ja hän varmaan on tytön kanssa isän ollessa työreissulla ja voihan tyttö tulla sulle ainaski viikonloppuina.
Ei ole, exsällä ei ole uutta suhdetta, ja tuskin tulee olemaan (sitoutumiskammoimen jos minulta kysytään).
Jos tyttäresi haluaa olla isän tyttö, vaikka isän on reissussa, kannattaisi harkita sitä vaihtoehtoa vakavasti, vaikka isä onkin reissun päällä.
Minkälaiset välit sinulla on tyttäreesi?
Ystävät sisarukset, kaverit, sukulaiset asuinpaikkakunta, koulu ovat tärkeitä lapselle.
Lapsilla on oikeus esittää omia toivumuksiaan, mutta tialanne saattaa olla tyttärelle hieman vaikea, mitä mieltä sossut ovat asiasta?
Hesarissa oli 17.3.2009 juttu. Miehen ja isyyden merkitys huomioon huoltajuusriidassa.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Miehen ja isyyden merkitys huomioon huoltajuusriidoissa/1135244099360
----
Tottakai joka rentulle kakara vaan, isällä on oikeus vaikka räkäkännissäkin hoitaa kakaroitaan kun on joka tapauksessa aina parempi kun se äiti, oli sitten mikä juoppo, narkkari, hullu ym.. hyvänsä tokihan äiti on aina vielä huonompi....... se on se kakaran paras.....
Oikein hyvä linkki, ja kirjoitus.
En ole ikinä ollut sitä mieltä, että lapsellani olisi huono isä. Mutta hän on paljon poissa, ja kun on paikalla, antaa mielestäni aivan liikaa periksi lapsen toiveille (esim hampurilaishimolle).
Saa nähdä, miten käy, mielelläni en huoltajuutta vaihtaisi. Olenhan jo tähän asti ollut täysin yksin vastuussa lapsesta, eikä lapsen isä varmaan selviä ilman apuani kaikista koulujutuista koska ei ole tottunut niitä hoitamaan.
ei se lapsen isä ole huono yhtään muta ei se selviä lapsen kans ja ku se antaa periksikkin..... H A L O O O O O ! ! ! etkö sä säälinkerjääjä oo jotain ny vailla? (eiks nii et isi hylkää mut MÄ en!?) kai mua nyt kehutaan ja säälitellään...........................
Suurin osa ex- miehistä on kykenemättömiä /sopimattomia huoltajikisi ja tämä se on se FAKTA.
Olet siis monin, monin, monin kertainen ex ja puhut kokemuksesta, muuten ei voi yleistää.
On se ihme että "fiksut" naiset HALUAVAT mm. mennä naimisiin/avoliittoon/ostetaan asunnot sun muut juuri tuollaisten miesten kanssa joista ei muka ole isiksi missään nimessä....
Voisiko vetää johtopäätöksen sinun yhäriruikuttajan höpöttelystä että: "oma lehmä ojassa", siis nimenomaan oma LEHMÄ joka meneen kaiken edelle......
Ei tarvi kun ympäristöään seurata niin sen jo näkee että harvasta miehestä on lasten kokoaikaisiksi huoltajiksi.......
Miksi ne fiksut miehet menee naimisiin LEHMIEN kanssa??????
Minun ymparistössäni taas, ystävieni miehet ja selkeästi suurin osa työkaverieden miehistä ovat vastuunsa kantavia ja kelvollisia isiä yh-isiksikin. Omassakaan ei ole valittamista sen puoleen. Voisin ihan rauhallisin mielin luottaa häneen lasten ainoana huoltajana.
Lehmien kanssa? ? ?en ole ennen kuullutkaan et eläimien kans voi avioitua...........
Homot ja lesbot voi avioitua, mutta elukoitten kans??????????????
Avioeroissa ja huoltajuuskiistoissa on kiinnitetty huomiota riitaisiin parisyhteisiin, sekä oloitettu kouluttamaan sosiaalityöntekijöitä huoltajuuskiistoissa lisääntyneisiin ongelmiin, sekä lasten asemaan.
Avioerojen määrä on noin 14.000 vuositasolla ja koskettaa n.28.000 aikuista ja n.30.000 lasta. Ilmeisesti ollaan herätty siihen, että moni lapsi syrjäytyy hänelle tärkeistä ihmisistä ja syrjäytyy.
Etelä-Karjalan kesäyliopiston koulutus.
Lapsi koston välineenä huoltajuusriidoissa ja avioeroissa.
http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19067&NakymaID=391
---
Vanhoja käsitteitä ja esenteita vanhemmudesta ollaan karsimassa.
Tasa-arvoa vanhemmuuteen. -Isät pois paitsiosta.
Koulutuksen tavoitteena ion lisätä viranomaisien kykyä arvioida isän, tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen, ilman sukupuoleen liitettyjä sterotyyppisä käsityksiä.
Menneionä vuosina äiti oli pääasiallisesti se ospauoli, jolleka annettiin lähivanhemmuus.
Miesjärjestöt ovat protestoineet tätä käytäntöä vastaan ja nyt on ilmeisesti muutoksen aika.
http://www.lamk.fi/erovanhemmuus/esittely/
---
Suuntaus näyttäisi olevan kohti yhteistyövanhemmuutta.
Lahden ammattikorkeakoulu.
Ero on aina kriisi. Erossa perhe hajoaa ja jokaisen on etsittävä oma paikkansa herhesuhteissa uudelleen.
Harva ihminen tulee ajatelleeksi minkälainen prosessi avioero on ja mitä ongelmia se tuo lullessaan kaikille perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville, tuttaville, kaverien menettämisille, koulun-, kodin vaihto jne.
Yhteistyövanhemmuus.
http://www.lamk.fi/erovanhemmuus/yhteistyovanhemmuus/
"ihmeellistä" (no ei siis todellakaan ihmeellistä) että yhäriruikuttajien palstalla tuollaiset lapsen etua ja parasta ajavat kommentit linkkeineen saavat peukut alaspäin.....
Eipä sen puoleen, olen pannut merkille että palstan pari (tai ehkä vain se yksi) yhäriruikuttajaa näkevät todellakin vaivaa tuon "miinuspeukutuksen" suhteen....
Yhden illan aikana etenkin minun kirjoittamiini FAKTA -kirjoituksiin saattaa tulla miinusmerkkisiä peukutuksia n. 15 - 20 kpl ihan lyhyen ajan sisällä ja jokainenhan tietää miten tuo säälittävyys tehdään.... Kirjaudu sisään peukuta miinus, kirjaudu ulos, kirjaudu sisään peukuta "vastapuolelle" plussa, kirjaudu ulos, kirjaudu sisään jne. jne. jne..... (no voihan sitä peukuttaa niitä miinuksia vähän väliä ilman vastapuolen pluspeukutuksiakin joten se on nopeampi tapa saada isot minkat minun ja muiden lasten etua ajavien kommentteihin.....)
Miksi muuten roikut täällä palstalla eihän sulla ole edes huoltajuuttaa kuulut just niihin huonoihin miehiin jotka ei ansaitse omia lapsiaan jolle ei ole huoltajuutta annettu, ihan syystä, se on FAKTA. Aika outoa että mies (jos sua voi sellaiseksi kutsua) roikkuu täällä naisvaltaisella palstalla ruikuttamssa samaa virttään, joka on niin nähty ja luettu.
Lapsen kuuleminen ja hänen toivomukset olisi syytä ottaa huomioon avioarossa . Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.
Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esintymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli aistinut kodin ilmapiirissä tapahtuneet muutokset, pelkäsi omaa kohtaloaanja vanhempien eroamista
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo, – mikähän mua taas vaivaa, mä olen oksentanut koko viikonlopun”.
Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen pöydälleen.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä "ulkoruokintaan".
Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.
Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.
"Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. -Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.
Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka. ja oma asunto.
Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.
Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".
Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?
--
Ihan vain periaatteellinen muistutus siitä, että tapaamis- ja huoltoasioilla (ja riidoilla) ei ole mitään tekemistä lastensuojelun ja lastensuojelulain kanssa. Huoltoriita ei ole lastensuojelua.Sosiaalitoimi antaa lausunnon, kuten laki -ja tapaamisoikeudesta oikeuden sitä pyydettäessä. Huolto- ja tapaamisoikeuksia vahvistaessaan lastenvalvoja soveltaa samaa lakia. Ei siis lastensuojelulakia, huoltoa ja tapaamista koskevassa asiassa lapsi ei edes ole asianomainen lain mukaan. Slti hänen mielipiteensä on toki selvitettevä olosuhdeselvityksessä.