Aloitetaampa alusta, kaikki ei ole sitä miltä näyttää vai mitä?
Näyttää että aurinko kiertää maapalloa ja siihen ihmiset uskoivatkin siihen tuhansia vuosia, mutta se olikin niin että maapallo kiertää aurinkoa.
Korvien välissä olevat ongelmat saattavat näyttää myös olevan jotain muuta kuin mitä ovat. Normaali ihminen voi joskus pukeutua tai käyttäytyä valtavirrasta poikkeavasti, ei tarkoita sitä ettei ole normaali jos ei kaikessa noudata enemistön tyyliä. Se on pelkästään elämää rikastuttava asia, on niin mukavaa kun meitä on niin erillaisia ja eri luonteisia. Se rikastuttaa elämäämme paljon. Mutta milloin jokin poikkeavuus menee yli normaalin?, kun on jokun tunne alueen totaalinen puute..
Esim .Meillä kaikilla on normaalisti neljä raajaa, ne poikkeavat toisistaan monilla tavoin, mutta se on normaalia vaikka siis vaihtelevuutta esiintyykin.
Mutta jos joltakin puuttuu yksi raaja, niin onko se normaalia? Sitä ei sanota enään normaaliksi vaan liikunta rajoitteiseksi, jonka henkilön täytyy itse ottaa huomioon kaikkialla. Hän ei voi tehdä kaikkia töitä mitä muut tekevät esim. metsurina olo on mahdotonta, mutta tietokone insinöörinä voi toimia oikein hyvin. :)
Sitten itse asiaan, nph henkilöllä puuttuu sekä empatia että kyky tuntea rakkautta kokonaan. Nämä kaksi toisiaan lähellä olevaa ominaisuutta on ihmisen sosiaalisen kanssakäymisen kannalta elintärkeitä ja on suorassa suhteessa myös tunneälyn määrään.
Tätä ei siis missään tapauksessa tule sekoittaa normaaliin vaihteluun ihmisten ulkonäössä tai luonteissa.
Täällä jatkuvasti otetaan esille se että kukaan ei ole täydellinen. Mutta nph ongelman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ei todella mitään. Tämä on aivan väärä palsta käsitellä sellaisia asioita, täällähän pitäs keskustella narsimista ja siihen liittyvästä luonnehäiriöstä, joka on aivan toinen asia.
Suomi24:n pitäsisi perustaa palsta "ihmisen lievät erillaisuudet" jossa voisitte jauhaa ko. asioita..
Ja sitten koetaan kovin ahdistavaksi ja rajoittavaksi kun joku kertoo elämän kokemuksia parisuhteesta narsistin kanssa ja sanoo suoraan minkälainen narsisti on.
Empatian ja rakkauden puute on siis todella vakava asia, huomattavasti paljon vakavampi kuin jonkun raajan puuttuminen. Se tekee ihmisestä täysin sopimattoman minkäänlaiseen parisuhteeseen, tai työpaikkaan. Mistä syystä?.. en jaksa siitä taas kirjoittaa :), lainaan taas tuota linkkiä.
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Kuitenkin..Hyvää perjantaita itse kullekkin :)
Ps, jos herneet on loppuneet niin M.B on luvannut idättää lisää :o}
Näyttää että aurinko kiertää maapalloa ja siihen ihmiset uskoivatkin siihen tuhansia vuosia, mutta se olikin niin että maapallo kiertää aurinkoa.
Korvien välissä olevat ongelmat saattavat näyttää myös olevan jotain muuta kuin mitä ovat. Normaali ihminen voi joskus pukeutua tai käyttäytyä valtavirrasta poikkeavasti, ei tarkoita sitä ettei ole normaali jos ei kaikessa noudata enemistön tyyliä. Se on pelkästään elämää rikastuttava asia, on niin mukavaa kun meitä on niin erillaisia ja eri luonteisia. Se rikastuttaa elämäämme paljon. Mutta milloin jokin poikkeavuus menee yli normaalin?, kun on jokun tunne alueen totaalinen puute..
Esim .Meillä kaikilla on normaalisti neljä raajaa, ne poikkeavat toisistaan monilla tavoin, mutta se on normaalia vaikka siis vaihtelevuutta esiintyykin.
Mutta jos joltakin puuttuu yksi raaja, niin onko se normaalia? Sitä ei sanota enään normaaliksi vaan liikunta rajoitteiseksi, jonka henkilön täytyy itse ottaa huomioon kaikkialla. Hän ei voi tehdä kaikkia töitä mitä muut tekevät esim. metsurina olo on mahdotonta, mutta tietokone insinöörinä voi toimia oikein hyvin. :)
Sitten itse asiaan, nph henkilöllä puuttuu sekä empatia että kyky tuntea rakkautta kokonaan. Nämä kaksi toisiaan lähellä olevaa ominaisuutta on ihmisen sosiaalisen kanssakäymisen kannalta elintärkeitä ja on suorassa suhteessa myös tunneälyn määrään.
Tätä ei siis missään tapauksessa tule sekoittaa normaaliin vaihteluun ihmisten ulkonäössä tai luonteissa.
Täällä jatkuvasti otetaan esille se että kukaan ei ole täydellinen. Mutta nph ongelman kanssa sillä ei ole mitään tekemistä ei todella mitään. Tämä on aivan väärä palsta käsitellä sellaisia asioita, täällähän pitäs keskustella narsimista ja siihen liittyvästä luonnehäiriöstä, joka on aivan toinen asia.
Suomi24:n pitäsisi perustaa palsta "ihmisen lievät erillaisuudet" jossa voisitte jauhaa ko. asioita..
Ja sitten koetaan kovin ahdistavaksi ja rajoittavaksi kun joku kertoo elämän kokemuksia parisuhteesta narsistin kanssa ja sanoo suoraan minkälainen narsisti on.
Empatian ja rakkauden puute on siis todella vakava asia, huomattavasti paljon vakavampi kuin jonkun raajan puuttuminen. Se tekee ihmisestä täysin sopimattoman minkäänlaiseen parisuhteeseen, tai työpaikkaan. Mistä syystä?.. en jaksa siitä taas kirjoittaa :), lainaan taas tuota linkkiä.
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Kuitenkin..Hyvää perjantaita itse kullekkin :)
Ps, jos herneet on loppuneet niin M.B on luvannut idättää lisää :o}
Vastaukset 18
Vanhimmat
Juu :) Tai luvannut ja luvannut.. huomauttanut, että äkkiäkös niitä idättää lisää :)
Saahan niitä itsenäisestikin viljellä, meikäläiseltä tilattuna saattaa tuo kilohinta hieman heilahtaa yläkanttin.. Perjantain kunniaksi ;)
Miten näet asian, onko empatiattomuus tai tunne-elämän vamma valinta jonka ihminen tekee esim lapsena haluten sitä ?
Empaatittomuus tai tunnekylläisyys vaihtelee alvariinsa, sanoo vuoristoradan malliin.
Ennen tätä sanottin maanisdepressiiviseksi mielialaksi. Diagnosoija oli kai ajastaan jäljessä kun ei lisännyt tähän narskuiluakin.
"Miten näet asian, onko empatiattomuus tai tunne-elämän vamma valinta jonka ihminen tekee esim lapsena haluten sitä ? "
Ei henkilö itse sitä ole valinnut, niin kuin tuossa vertauksessa ei kukaan ole valinnut raajan menetystä.
ps,minusta sinulla ei ole nph ongelmaa,
"minusta sinulla ei ole nph ongelmaa"
*Hali *
Ei olekaan (tietenkään ;) ) mutta kriteerit silti täyttäisin jos tuntisit ja siitä pääsenkin lempiaiheeseeni että mistä erottaa "parantumattoman änpeehoon" narsistisesti vammautuneesta mutta kehityskelpoisesta (ei joka elämäntilanteessa, ehkä joskus tai ei koskaan jos olosuhteet ei vie oikeaan suuntaan ja esim vahvistavat sitä käytöstä) kun molemmat toimii samoin.
Yön hiljaisina hetkinä kun en saanut unta, mietin keskustelua erään tutun kanssa jonka lapsuus oli ollut vaikea. Sen seurauksena tälle miehellä on kehittynyt todella hankala luonne. Jatkuvia ongelmia tappeluita + muuta.
Hän on myöntänyt ongelman, puhuu siitä usein ja on tehnyt kovasti töitä luonteensa muokkaamiseksi paremmaksi, hyvin on onnistunut vaikka joitakin särmiä voi havaita kun tulee vaikeuksia. Puhuimme myös eräästä toisesta henkilöstä joka on hankala, mutta ei myönnä sitä koskaan, vika on aina muissa. Tuon keskustelun aikana huomasin eron hankalan ihmisen ja narsistin välillä.
Tavallinen ihminen luonteesta riippumatta voi myöntää ongelman ja tehdä sille
jotain. Samoin hän voi elää normaalia elämää ajoittain pitkään ja kun ongelma on otettu hallintaan niin käytännössä kokoajan.
Nph narsisti sen sijaan on täysin sokea omalle puutteelleen, hän pitää itseään totaalisen erillaisena kuin todellisudessa on. Tämän takia hänelle on turhaa ajan hukkaa yrittää kertoa, että hänellä on korjaamisen varaa suhtautumisessa toisin ihmisiin varsinkin puolisoon.
Miettiessä tuli mieleen, että Itse petos häiriöitä on monen laisia ja niissä kaikissa on sama itsepetos kuvio vaikka oireet ja varsinkin teot vaihtelee..
Esimerkkinä voisi ottaa muutaman.
- Alkoholisti, ei tunnusta sitä että on riippuvainen alkoholsta.
- Anorexia, pitää itseään lihavana vaikka on todellisuudessa luurangonlaiha.
- Bulimia, syömishäiriö myös.
- Humeiden käyttäjä
- NPH, on mielestään maailman viisain ihminen vaikka tunneäly on 2-3 vuotiaan tasolla., eli toisin sanoen lähellä nollaa kun pitäs olla 80%.
Eli tuossa se ero on, siis tiedostaako ihminen tilanteen vai ei, näillä muilla on kohtuullinen mahdollisuus päästä pois itsepetosmaailmasta, mutta nph:lla todella harvinaista.
Luettelit listan aikamoisen hankalia "vaivoja" joihin kaikkiin pätee samantyyppisiä lainalaisuuksia.
Syömishäiriöt ja päihdeongelmat ovat maailman vaikeimmin hoidettavia ongelmia ja näin voitaisiin ajatella olevan myös nph : n kohdalla, ääripäissä kun mennään.
Kukaan heistä ei hakeudu avun piiriin tai ymmärrä tarvitsevansa apua ennen pohjaa. Narsistisen ongelmat ilman esim alasajavaa addiktiota tms eivät niin helposti "romuta sinne veneen alle" ja siksi matka voi jatkua kuvitellen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sen kuplan rikkominen on vaikeampaa.
Se on eri asia sitten jos aivojen alueella on jotain häikkää mikä ei enää ole korjattavissa ja näin monelle addiktillekin käy jos ei alkujaan jo ole niin ainakin ajan kanssa.
Olen periaatteessa kärsinyt kaikista noista "vaivoista" joita luettelit vaikka en anoreksiasta/bulimiasti ihan sen perinteisessä merkityksessä vaan kyse on lähinnä ollut sekamuotoisesta versiosta jossa eri kaudet vaihtelee. Kamaa ja viinaakin on vedetty. Sekä oltu äärimmäisen narsistisia ja joskus siellä ihan alarekisterissäkin kun oli pohjakokemus. Myös perheeni kärsi näistä asioista sekä kumppanini joten olen kokenut asiat molemmilta puolilta. (plus useita useita kavereita).
Yksikään "oikea" addikti (syömishäiriö-holisti-linjalla) ei tajua vakuutteluja, todellisuutta ja kusettaa kaikki itsensä mukaan lukien niin kauan kuin maa pettää alta.
Eikä noistakaan mainituista "vaivoista" yksikään ole sen lopullisessa muodossaan oikea valinta kun homma on jo mennyt sairastumisen eli patologisuuden tasolle.
Sitä ennen voi uhota kuinka vedän sitä ja tätä ja kontrolloin itseäni syömättömyydellä tai liikkumalla kuin väkkärä ympäri vuorokauden mutta sitten kun se "addiktioratas" rakentuu sinne aivoihin kunnolla - jokainen katuu sitä "valintaansa" eli ei ole tajunnut mihin on lähtenyt mukaan.
En usko että narsistisen suojakuoren "valinnut" lapsi ja sitä kautta kasvaessaan "rauhaa saanut" on sitä todellakin tietoisesti valinnut päästäkseen tuhoamaan ihmisiä ympäriltään.
Sitä paitsi mielestäni myös ääri-ilmiöt kuuluvat populaation vaihteluun (myös fyysisellä puolella) vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että olisi kauhean kiva kun "tietynlaisia" ihmisiä ei olisi olemassakaan.
Siistii jutella monologina mutta tarkoitan siis sitä "että puolisoni valitsi viinan ennen minua" tai "äiti rakastaa kaljaa enemmän kuin meitä lapsia" ei ole totuus tietyn pisteen jälkeen.
Luulen että monesti vika on juopolla ja muulla addiktilla kun ei uskalla pyytää apua. Silloin ei voi oikein oppiakaan mitään muuta tapaa tehdä. Mietin vaan.
Sanotaanko niin, että siinä vaiheessa kun itseinho alkaa tosissaan mutta ei kykene lopettamaan (esim viinan tai huumeiden kanssa jo fyysinen riippuuvuuskin voi pakottaa siihen, lisäksi vielä sen tuottamat defenssit ja pääongelmat), on jo niin itsevalheidensa peitossa (kuten syömishärötkin) ja HÄPEISSÄÄN ettei kykene. Sitten vetää taas vähän viinaa tai kamaa tai hallitsee syömisiään ja kuvittelee olevansa jälleen omavoipaisesti hallinnassa.
Ja taas tulee itku. Tai sitten vetää entistä enemmän vain jotta saisi pään hiljaiseksi ja totuuden piiloon. Ihanko tällaisen ihmisen normi defenssit olisivat jo niin jotenkin alavireessä että on pakko korottaa panoksia lisäämällä (eri) päihteiden määrää. Liikunnan. Syömisen kontrollin. Toisten halveksunnan. MItä vain.
Häpeä on suuri tekijä tässä ja sen tuottaman itseinhon vallassa tulee syljeksittyä ohikulkijoiden niskaan - kuten tekee narsistinenkin.
Mä olin aikoinani ihan raivona vanhemmilleni kun toimivat niin mutta sitten kun möyrin itse sekopäissäni lattialla ja vedin ja vedin ja vedin ja... hyvä etten itkenyt ja vetänyt samaan aikaan...että että... se ei ole niin yksinkertainen "valinta" enää nousta sieltä varsinkin kun on yleensä jo ehtinyt tuhota koko muun normaalin elämänsä.
Itse kuuluin ns toiminnallisiin narkkareihin eli työssä jne käyviin mutta sitä raskaampaa on kun ylläpitää kaksois tai kolmoiselämää.
Tästä uskallan sanoa vähän jo, että tiedän mistä puhun.
Ja kun mainitsin paljon yhtäläisyyksiä "narsistiin", tarkoitin niitä "päämekanismeja" jotka ovat vallalla. Narsisti saa sitten sen lääkkeensä muualta tai molemmista.
Itse hain molemmista mm vaihtamalla seurani niin ala-arvoiseksi, että sain tunnun siitä kuinka mahtava ja hieno olenkaan. Huijatakseni. Itseäni. Ja läpi meni.
Olet kyllä Lynett tosi reipas. Varmaan esimerkki oot muille :)
Me kannustetaan sua kun tuut lähelle maalia!
Oon oon.
Ja niin kauan kuin en osaa, esitän sitä (yleinen neuvo addiktipiireissä ;) )
NÄYTTELE NIIN KAUAN KUIN SE ONNISTUU =) =) =)
Taputatteko myös ?
Meitä kun on monta, niin kannetaan sut maalin jälkeen kultatuolissa. Oot silloin niin kaunis kun kirkkaus loistaa sun silmistä ja oot ihan hikinen.
http://www.youtube.com/watch?v=FC-Kos_b1sE
=(
Tältä se tuntuu
http://www.youtube.com/watch?v=RBkjPrK4RBg
"Yksikään "oikea" addikti (syömishäiriö-holisti-linjalla) ei tajua vakuutteluja, todellisuutta ja kusettaa kaikki itsensä mukaan lukien niin kauan kuin maa pettää alta."
Noin se menee..
"Sitten vetää taas vähän viinaa tai kamaa tai hallitsee syömisiään ja kuvittelee olevansa jälleen omavoipaisesti hallinnassa. "
"se ei ole niin yksinkertainen "valinta" enää nousta sieltä varsinkin kun on yleensä jo ehtinyt tuhota koko muun normaalin elämänsä."
Kiitos kirjoituksista, kaikki täyttä asiaa. Olet hyvin alanysoinut asiat, kirjoituksesi perusteella olet ilmeisen lahjakas monissa asioissa. Uskon että sinulla on hyvä mahdollisuus selvitä, kunhan käytät järkesi selviämiseen.
Muiden apu on välttämätön, varsinkin vertaistuki. Minulla on ystäviä joilla on samatyyppiset taustat, ovat paljon kertoneet niistä.
Elämä on rakennettavissa uudelleen, oikeastaan kun asiat on kunnossa niin se rakentuu itsestään uudelleen.
Ai nou, biin teer, dan tät =)
Ja vertaistuki on parhaiten toimiva malli koko hommassa.
Mielenkiintoinen ihan oma ajatukseni (wau!) on se, että uskon näin olevan myös narsististen kanssa kunhan jotain tapahtuu että se mahdollistuu.
En millään usko, että narsistisuuteen voisi "toimia" auktoriteettijohtoinen ns hoito. Se ei voi mitenkään olla oikea lähestymistapa vaan pissii alleen.
Sen tietää jokainen addiktikin jonka päässä on siitä tai molemmista syistä sama "ajattelumalli" ja toimintamalli. Auktoriteetit sanonko minne mutta vertaistuki VOI sulattaa.
Lainaan enoni sanoja (jokainen sukulaiseni molemmilta puolilta on addikti tai on ollut, JOKAINEN) joka on ollut "kuivilla" 20 vuotta : se on niin harva kampa joka ottaa siihen täihin kiinni...
Ne neljän A:n ihmiset jotka sinne tulee : akka, asunto, ammatti, auto...harvoin onnistuu. Se onnistuu, joka sanoo että MINÄ en jaksa.