Kävin tänään kahvilla yhdessä paikassa ja tapasin siellä yhden tuttavan enkä mä osannut jutella mitään, kysyä edes kuulumisia vaikka olis kiinnostanutkin. Mä en vaan osaa yhtään tutustua ihmisiin, ja tuntuu typerältä että vaikka joillakin on nimellisesti samanlaisia ongelmia (niinkuin sosiaalisten tilanteiden pelkoa) kun mulla, ne silti tutustuu ihmisiin ja niillä on kavereita jne. Tänäänkin joku valitti jännittävänsä asiakaspalvelutyötä eikä sellainen tuottais mulle mitään ongelmia, en mä vieraita ihmisiä pelkää, tuttuja kyllä, niin typerältä kuin se vaikuttaakin. Toivottomalta tässä tuntuu se että mä olen ollut terapiassa, pitkäänkin, eikä tämä tilanne ole muuttunut miksikään.
Tuntuu että kaikki inhoavat mua
toivotonnainen
231206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Johtunee siitä, että perusturvallisuutesi nyrjäytettiin jo lapsena. Oliko toinen vanhemmistasi jotenkin epävakaa?
Tuo, kun kerrot että pelkäät tuttuja, mutta et vieraita, kertoo juuri sitä tarinaa, että joku aikuinen tuttusi lapsuudessasi oli sinua kohtaan hylkäävä eikä kyennyt luomaan tunnesidettä välillenne.
Sinulla on parempia kokemuksia aikuisista vieraista, kuin aikuisista tutuista.
Tuo tunne, että "kaikki" inhoavat polveutuu juuri siitä, että esim. äiti merkitsee lapselle tietyssä iässä kaikkea - koko maailman ihmisiä.
Mulla on sama tunne, kaik inhoo mua.
Sama vika on oikeastaan itsellänikin eli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ujoutta. Oma pelkoni ei oikeastaan johdu keskusteluiden aloittamisesta tai vastaavasta vaan siitä, että minulla ei tunnu olevan keskusteluun mitään tarjottavaa. Ystäviä on yksi tai kaksi ja samanlaisia yksinäisiä susia kuin olen itsekin. Loppujen lopuksi kun jotain virrallista bisnestä kyseisen henkilön kanssa on niin silloin ei mitään ongelmaa mutta kun pitäisi kuulumisia kysellä niin lukkoon menen. Puheenaiheiden keksiminen ja keskustelun ylläpitäminen, ne kaksi asiaam joissa pitäisi olla mestari, että pärjää ihmisten kanssa uupuvat lähestulkoon täysin.
Kontaktia ei oikein ihmisiin pysty tekemään kun aloitteita tehdessään keskustelut jäävät kahden sanan mittaisiksi. Kaikki "mitäs sulle kuuluu" tai "miten menee" kuulostaa niin kliseisiltä ja ovat niin kaksiteräisiä miekkoja.
Joo kyllä mä tiedän mistä mun ongelmani johtuvat, mutta ei se mitenkään auta mua pääsemään niistä eroon. Pirullista.
Haluat ja kaipaat hyväksyntää niiltä, joita jo vähän tunnet, mutta et pysty ilmaisemaan tuota mitenkään.
Miksi muuten menit kahville kyseiseen paikkaan? Oliko mielessäsi vain nauttia kahvista kaikessa rauhassa ilman mitään häiriötekijöitä? Söitkö mitään?
On todella hyvä kysymys miksi menin kahville, ei oli nimittäin pitäny. Miksi ihmiset nyt käy kahvilla? Enkä mä aatellu mitenkään välttää häiriötekijöitä. Miten syömiset liittyy tähän?
Kun sä nyt haluat kirjotella mulle vastauksia niin koitapa kertoa että mitä ihmettä mun oikein pitäis tehdä?
Ehkä elämäsi selkenisi, jos pystyisit perustelemaan itsellesi, miksi teet mitäkin asioita.
Ymmärrän kahvilla käymisesi, jos sinulla a) oli ylimääräistä aikaa odotellessasi jotain b) kahvihammastasi kolotti kovasti c) tiesit kahvin olevan erityisen hyvää kys. paikassa tms.
En ymmärrä, jos menit kahville vain hetken mielijohteesta, ilman selvää syytä.
Miksi et tekisi sosiaalisia elkeitä, joiksi kahvilassa käymiset herkästi muodostuvat, vain silloin, kun sinulla selkeästi on ylimääräistä energiaa. Nyt olit vain perusvireessäsi tai ehkä jopa perusvireesi alapuolella.
Tuolloin on todennäköistä, että energiaasi kuluu vain lisää hukkaan ja varsinkin, jos paikalle ilmestyy tuttujasi etkä saa vain katsella ihmisiä (jos edes nautit ihmisten katselemisesta).
Oliko kahvi edes hyvää? Kysyin vain syömisistäsi, koska usein kahvin kanssa syödään pullaa tms.
Jos ihminen on vähän hukassa itsensä ja tekemistensä kanssa, niin hänen täytyy selkeyttää omia rajojaan. Täytyy etsiä syitä ja tiedostaa niiden seuraukset.
Mitä pidempään olet ilman kahvia, sen suurempi nautinto on sitten saada sitä. Kai.
Lisäksi, jos sinulla olisi oikein selkeä syy ollut käydä kahvilla, ei ikävä kohtaamisesi tuttavasi kanssa olisi noussut mielessäsi niin suureen ingressiin, vaan olisit voinut lohduttaa itseäsi tyyliin "Olipas paska kohtaaminen, mutta kahvi sentään oli erittäin hyvää ja leivos erittäin maukas. Menenpäs ensi viikolla uudelleen tuohon ihanaan kahvilaan".
Nyt sinulla ei ole (ilmeisesti) mitään miinustettavaa tuosta pahanolontunteesta, joten koko kahvilassa käynnistä jäi mieleen vain tuo ikävä kohtaaminen toisen ihmisen kanssa.
Puhutaan vähän toisesta asiasta eli himohamstraamisesta tai shoppailuholismista. Eivät nuokaan ihmiset pysty perustelemaan jokaista tekemäänsä ostosta vaan juoksevat hetken mielijohteiden perässä, joista ilmeisesti tulee aluksi hyvä ja myöhemmin paha olo.
Jos menet kauppaan, niin punnitsetko vaihtoehdot, helpottuuko elämäsi tästä ostoksesta vai vaikeutuuko se siitä? Tuota asioiden perustelemista itselle voi laajentaa tällä tavoin, jolloin ei joudu kaiken muun lisäksi vielä talousvaikeuksiin, joka söisi itsetuntoa edelleen..
Pystytkö erittelemään itsellesi ne syyt joiden takia mielestäsi kaikki inhoavat sua? Inhoatko itse samoja piirteitä muissa? Tai pystytkö korjaamaan niitä vikoja itsessäsi? Se on toki ymmärrettävää ettei tuntemattomien kohdalla sitä ongelmaa ole, koska mitä väliä sillä on vaikka ne inhoaisivatkin - paitsi että miten ne voisivatkaan, kun eivät edes tunne sua?
Jos epäilet että ihmiset inhoavat sua koska "et osaa puhua", niin se ei ainakaan ole totta. Inhoatko sinä itse sellaisia ihmisiä jotka eivät puhu paljon? Tai kiinnitätkö niihin edes huomiota? Jos et loukkaa muita sanomisillasi tai tekemisilläsi, niin tuskinpa sinua kukaan inhoaa.
Tietty hankalaa täällä on tuntemattomana ulkopuolisena antaa järkeviä neuvoja jos terapiastakaan ei ole ollut apua, mutta itse olen huomannut pari asiaa jotka ovat auttaneet minua. Ensinnäkin sen ymmärtäminen ettei kukaan oikeasti vihaa tai inhoa minua. Ihmiset keskittyvät niin tiukasti itseensä, että täytyisi tehdä aika ikäviä temppuja saadakseni toiset inhoamaan itseä. Toiseksi, se auttaa että keskittyy keskustelukumppaniinsa ja unohtaa itsensä. Kysy tai kommentoi, vaikka se olisikin jälkeen päin ajateltuna jotain hölmöä. Ei ihmiset muodosta käsityksiä toisista yksittäisten hölmöjen kommenttien perusteella. Parempi kuitenkin reagoida asioihin kuin pysyä hiljaa. Ja jos joku ihminen sinua kuitenkin inhoaa jostain syystä, onko se niin paha juttu? Se on vain yksi mielipide, vieläpä varmaankin väärä.
"Jos epäilet että ihmiset inhoavat sua koska "et osaa puhua", niin se ei ainakaan ole totta. Inhoatko sinä itse sellaisia ihmisiä jotka eivät puhu paljon? Tai kiinnitätkö niihin edes huomiota? Jos et loukkaa muita sanomisillasi tai tekemisilläsi, niin tuskinpa sinua kukaan inhoaa."
Ihan sivuhuomautuksena, että kyllä vaan on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi sietää ujoja ja hiljaisempia. Harva on niin moukka, että tällaisen inhon tuo esille, mutta heitä on. Kun ujo ihminen saa kuulla vieraalta tai puolitutulta, että tämä ahdistuu, vittuuntuu, tuntee inhoa vähäpuheisia ihmisiä kohtaan, se vetää todella, todella sanattomaksi.
No joo, ja on ihmisiä jotka vihaavat kaikkia ihmisiä. Meitä on moneen junaan. Senpä takia kaikkia ei voi miellyttää vaikka tekisi mitä, joten miksi edes yrittää? Kunhan itse on sinut itsensä ja tekemisiensä kanssa.
no mulla on semmoinen juttu että mä en oikein viiti töissä jutella paljoankaan. mutta kyllä mä niinku uskallan jutella semmoisten kanssa jotka on niinku mun kanssa samoilla aaltopituudella.
Ihmiset ovat erilaisia. On normaalia jännittää ja ujostella mutta jos se rajoittaa elämää negatiivisessa mielessä niin siitä kannattaa aina puhua jollekkin ammattihenkilölle. Sosiaalistentilanteiden pelko on sairaus. valitettavasti useat ihmiset eivät ymmärrä mistä on kyse,siitä ei puhuta,eikä sitä oteta vakavasti. Jopa he jotka sitä sairastavat eivät aina tiedä/tunnusta edes itselleen vaikka kärsivät siitä. itse olen aina ollut jännittäjä mutta vasta teini-iässä oireet pahenivat. Olen saanut kyseisen diagnoosin vuosia sitten hakeuduttuani lääkärille muiden oireiden vuoksi jotka aiheutuivat sosiaalistentilanteiden pelosta. Olisikin tärkeintä mennä ajoissa lääkäriin koska pelko useinmiten vain pahenee hoitamattomana. sivuoireita voivat olla paniikkikohtaukset, masennus,ahdistus,eristäytyminen sosiaalisesta kanssakäymisestä tai jokin muu tällainen. huom. itselläni kaikki mainitsemani oireet. Tällähetkellä pelot ovat lieventyneet mutta uskon etten tule koskaan olemaan täysin vapaa ihmisten seurassa.
Naisilla on paljon ajatusta "luulen, että" .. minua inhotaan. Jätä kokonaan pois ajatusmalli. Ole järkevä ja ajattele, ettei ihmiset tule paikalle ollenkaan, jos sinua todella inhoaisivat.
Opettele lisäksi kysymyslauseita - miksi, kuka, millainen - mitä pidät .. vaikka uudesta takistani tai hiustyylistäni, mitä vanhemmillesi kuuluu ?? Kysymyslauseet on varsin helppoja opetella. Tee niin joka kerta kun tapaat ystäviä. Jo kotona tai matkalla tapaamiseen mieti valmiiksi kysymyksiä, mitä voisit esittää kaverillesi. Muista, että ihmiset rakastaa kun saavat kertoa omista asioistaan. Kysymyksillä saat ystäväsi tuntemaan itsensä tärkeäsi ja erityiseksi. Opettele siis hiukan näyttelijänlahjoja.
jep. se ettei ole toisen arjessa mukana, ei soita, ei tekstaa, ei meilaa ,ei facessa yhteydessä, ei tee tapaamisehdotuksia kertoo ettei pidä susta.
nähty on. ja ilman ystäviäkin pärjää, kun siihen tottuu aikaamyöden...
Kyselijät raivostuttavat, heillä ei ole muuta funktiota, kuin saada typeriä vuorosanoja ihmisiltä. Ihmiset inhoavat toisiaan ihan luontaisesti, koska heitä on liikaa ahdettuna samoille alueille, kuin kettuja tarhoihin. Jo 1800-luvulla tiedettiin ihmisestä kaikki tarvittava ja massakäyttäytymisiä tutkittaessa tutkijat vaiennettiin mielisairaaloihin ja tutkimustulokset siis takavarikoivat valtiot.
Itse olen ujo ja hiljainen, varsinkin jos on enemmän ihmisiä, niin meikäläinen menee jotenkin lukkoon.
Tuntuu vaan kummalta, että jotkut ihmiset on koko ajan äänessä ja juttua riittää, eikä ole pitkää hilasta taukoa.
Välillä on sellaisia tilanteita, että jos on muutama puhelias ihminen koolla ja olen siinä samassa tilanteessa, niin kun tulee sit sellainen tilanne, että se puheliain tyyppi sattuu jäämään siihen yksikseen, ja tietenkin juuri nainen.
Silloin juttelu loppuu, niin ei juttua synny, jos minä en jotain juttua heitä.
Suurin osa siitä ajasta on sitten sellaista vaivautunutta hiljaisuutta.
Kohta sitten tulee takas ne juttukaverit ja taas alkaa mahoton jutun pölinä.
En varmaan ole kiinnosta persoona tai minun kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset, joten eihän niistä juttelua synny.
Hei, kohtalontoverini! Toi sun kertomas kuulostaa niin tutulta.
vai nin
JOo............................................ mullaki kävi paska tuuri.
toivotonnainen
Mussukka.
Se johtuu vain siitä, mitä Jeesukselle tapahtui.
Läheiset pettivät.
`Niin teitä koetellaan, kuin minua on koeteltu.`
Ei sua kaikki inhoa.
Ja mä voin sanoa ihan kokemuksesta, että tiedän sen tunteen.
Ei se kiva tunne ole, mutta läpikäytävissä.