Syksyn merkki, vaaka, olen kumminkin syksy on niin raskasta aikaa olla yksin. Minulla oli 2,5 vuotta kipuileva suhde. Olen ollut leskenä kuutisen vuotta. Vaihtanut asuinpaikkaa ja ystävän löytäminen tuntuu toivottomalta. Luulen olevani soiaalinen, empaattinen, ei vaan ole paikkoja missä näitä taitojani käyttäisin. Olen ollut treffipalstoilla, anti aika heppoista. Naislesket, ikätoverini, oletteko tyytyväiset yksinoloon, jos ette mistä kumppanin löydätte?
Minulla on ikävä ystävää
Ihon ikävä
30295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miten olisi jos kokeilisit paikallista kansankuppilaa, voit vaikka ylläättyä ; )
Kahvikuppila on ihan eri kuin kansankuppila. Vaikka siellä lättyä lärveen työnnettäisiinkin.
Kumppanin voi löytää ihan mistä vain. Ystävällisyys ja empaattisuus auttaa asiassa, kyky kanssaelää.
Älä masennu, ota osaa elämään, tuskin kukaan tulee kotoa sinua etsimään.
Jospa joku löytää onnensa kuppilasta, kuten joku ehdotti? En tiedä, ei ole kuppilakokemusta, mutta ihmisiä sielläkin lienee.
Eihän ihmisyys ole paikasta, saati ajasta kiinni.
Jokainen ihminen osaa rakastaa, jos toisessa on rakastettavaa.
Onnea elämääsi! ♥
.
Keski-Euroopassa ihmisten olohuone ruokatunneilla tai eläkeläisten ajanviettopaikka ovat kahvikuppilat, meillä ei ole täällaistä kulttuuri pohjaa joten se siitä ; )
Jos olisit matkustellut myös Suomessa ja vieraillut esim. Helsingissä, tietäisit täällä olevan erittäin rikas ja monipuolinen kahvilakulttuuri.
Kahviloiden terassit olivat lämpimänä perjantaina vielä illallakin niin täynnä, ettei istumapaikkaa tahtonut löytyä. Onneksi joidenkin komistusten pöydissä oli tilaa ja pari sellaista tarjosi hetkeksi myös mukavaa juttuseuraa. ;)
Suomi ja suomalaiset eroavat nykyisin hyvin vähän keski-eurooppalaisista. Tasokkaita kahviloita löytyy joka kaupungista ja pikkukylistäkin. Jos matkustaa myös Suomessa, saa ilokseen todeta saman kuin monet turistit. Suomalaiset ovat erityisen ystävällisiä ja avoimia sekä erilaisille kulttuureille että ihmisille.
Kyllä näin varmasti on kuin kirjoitat, mutta kahvilakulttuuri ja kesäterassit laaja-alaisesti ovat vasta nuori tuttavuus suomalaisille. Kahvilakulttuurin kahtiajako näkyy parhaiten vanhemmissa ikäluokissa, joissa terassilla mennään juomaan viinaa ja jos sinne pyytää piipahtamaan ystävää etsiessä, houkuttelee ryyppäämään. Tuolla 70-palstalla ruuneperi oli nähnyt aiheelliseksi aloittaa jopa uuden ketjun kahvilakulttuurin turmelevasta voimasta ; ).
"mustikseni"
Olen tästä kirjoittanutkin aiemmin, tietysti :)
60-luvulla, kun koulupoika lähti Ruotsiin tienaamaan, tuli hän myös lomilla Suomeen.
Silloin baarit toimivat kahviloina ja asusteet olivat säädyllisä farkkuja, eikä ulkona ollut pöytiä joiden ääressä olisivat tytöt näyttäneen sääriään, saati sitten reisiään.
Oli mahtava vallan tunne kun oli rahaa millä tarjota limskaa ja viinereitä tytöille.
60-luvun kulttuuri on minulle sitenkin tuttua ja vanhaa tarinaa. :)
H.
Niin olinhan minäkin siellä Ruotsissa juuri samoihin aikoihin ja kun lomille tultiin oltiin älleviä, puhuttiin huonoa suomea ja juotiin keskikaljaa kievareissa. Ei ollut terasseja ei, mutta seuraa riitti roiskesuoja minihameessa ; )
Oi, minä olen löytänyt ystäviä ja erityissydänystävän juuri kuppilasta.
Olen aina mielelläni piipahtanut meidän kyläkuppilaan ja minulla on siellä monta mukavaa juttukaveria, joten en kyllä voi sanoa kärsiväni yksinäisyydestä tai surevani syksyn tuloa. Suosittelen minäkin kuppilaanmenoa, ihmisiä siellä on.
Hauska lukea luulojasi!
Hui mitä nyt tapahtuin? Vastasin aaveelle? Enhän mä ole edes juopotellut että näkisin harhoja....
Niin, joko alat tajuta kuka häärrää ja määrää?
Paloma:))
Ihanaa, että edes jollakin täällä on huumorintajua, älyä ja ymmärrystä, vaikka muillekin jakaa.
Inhottaa tyhmä tollous ja itseriittoisuus, liika. Kuin myös kritiikitön itsensä imartelu.
Täällä kirjoittaa ihmisiä, erilaisia, tyhmiä ja tolloja kuin myös älykkäitä. Ei ole aiheellista ketään luokitella ja kertoa inhoavansa.
Kai sentään sinäkin siedät kiitoksen, vai etkö edes sitä?
Kaykö katteex?
Ihminen saa sentään edes kiittää`?
Entä itsesi, oletko parenpi. Kuinka voit väittää tuntemattomasta, että hän on läpikotaisin ilkeä? Missä on rumaa tekstiäni aina kun kysyn kukaan ei ole pystynyt toteen näyttämään.
Kaikki mainitsemani eli kaksi ovat tosi mukavia kirjoittajia ehkä sinulle puskaan, mutta jos et tanssi heidän pillin mukaan tulee turpaan..
Pitääkö päätäsi silittä, alapa etsimään sitä viestiä jossa olen ilkeä ?
Etsippä nyt viesti joka on poistettu.
Olet todella sairas riidankylväjä.
Lue jos kerkiät tuolta alhaalta, mutta äkkiä ; )
Kuules ulpukka tiedän, että ulpukka on kaunis vesikasvi, mutta ei sinulle sopiva, nimimerkki, vastauksesi korppikselle "Olet todella SAIRAS riidankylväjä" tuo mieleeni paskahuusini takana kasvaa viholaista.
vastaisin alkuperäiseen aloitukseen Olen ollut sinkkuna eron jälkeen 5 vuotta ja ystävättärien yllyttämänä etsinyt uutta kumppania. Ei ole onnistunut. Täytyy vain todeta että tässä iässä vapaat, hyvät miehet on vähissä ja meitä vapaita naisia on tuhottomasti liikeellä. On ihan tuurista kiinni jos jonkun saa. Varattuja jotka hakee vaihtelua on yllinkyllin. Vapaita on jonkin verran, mutta valitettavasti näillä on yleensä niin suuria puutteita ja ongelmia että ei huvita seurustella sellaisen kanssa. Jos seksi on sinulle tärkeää mielestäni suhde normaaliin varattuun mieheen on turvallista. Muita vaihtoehtoja en näe.
Kahvila- ja kuppilakeskustelu on ihan teoreettista. Asun Hesassa eikä täällä ainakaan mitään sellaisia ole mistä kunnon miehen löytäisi. Kyllä siinä saa monta kahvikupillista napata omassa seurassa jos tähän uskoo.
Jos tämän ikäluokan edustajista hyvää mieskumppania etsii, kahvilaa parempia etsintäpaikkoja ovat erilaiset harrastus- ja erityisesti vapaaehtoistyötä tekevät ryhmät.
Kahviloissa tapaa mukavaa juttuseuraa ja tietysti on mahdollista sattumalta kohdata myös se etsitty Ihana Vapaa. Marketeissa ja toreilla on todennäköinen onnistumismahdollisuus vähintään samaa luokkaa. - Ei muuta kuin pilke silmäkulmassa ja iloinen hymy huulilla liikkeelle ja elämäkin alkaa hymyillä. - Ainakin on mukavampaa, vaikkei sitä etsittyä löytyisikään.
Huomaattte jos yleensä mitään luette ajatuksella, että seriffi häärää tässä ketjussa ja ei tarvitse edes tehdä vääriä johtopäätöksiä kenen viestit lähtee lädöö, ei silti kopion ne ja kokeilempas pienillä muutoksilla taas pysyykö ; )
Vielä sen verran, että seriffin velvollisuuksiin oletetusti kuuluu uusien aloitusten syöttö palstalle ja usein jos ne alkavat poiketa asiallista keskustelua aloituksen aiheesta, ne nostetaan keskusteluiden yläpalkkiin ikään kuin plussaamaan palstan elävyyttä ja ikäryhmän kirjoittajien osallistumisen aktiivisuutta.
Usein olen huomannut, että tämäntyyppisten aloitusten jälkeen tietty persoona astuu ikään kuin johtamaan keskustelua. Jos satun antamaan mielipiteeni olipa se kuinka asiaan sopiva se teilataan. Nyt koska mainitsin kaksi palstan nimimerkkiä kävi hyvin äkkiä selväksi mitä viestini poisto tarkoittaa. Olen usein saanut tutkivasta journalismististäni maineen vainoharhainen ; )
Nyt pitäisi pysyi kun nuo kaksi etuliitettä ja niihin liitetytminimerkit on poistettu ; )
Niin ja mitä tulee siihen yhteen poistettuun viestiin. Tärkein sanoma siinä oli, että ulkomailla avuopuolisat ja lapset tuovat rullatuoliinkin sidottuja vanhuksia terasseille joko kahvikupposelle tai viinilasilliselle.
Meillä ei tälläistä kulttuuria ole vaan juopoksi kaiketi vanhukset leimattaisiin ja vielä pyörätuoliin sidotut josko he terasille uskaltautuisivat, ihmisten ilmoille ja kontakteja luomaan. Ei sisätilosissa piilossa ja yksin.
Suomalaise suvaitsemattomuuden huippua, ei vanhukset saa mennä kapappiin ; )))
Korppis
Tämän päivän Kymen sanomissa eräs nainen kirjoittaa,että vangit pitäisi siirtää vanhainkotiin ja vanhukset vankiloihin,jossa heillä olisi mahdollisuus mm ulkoiluun,kunnon ruokaan yms.
Otan lehden talteen ja tarkennan asiaa lähiaikoina.
Tuohan on jo kauan sitten pohdittu asia.
Johan olikin oikea oikeinkirjoitusta väärentävä vaalisaarna, etten sanoisi paasaus.
Miksi valitat? Olet sympaattisen tuntuinen nainen ja olet niiden vähien yksinäisten miesten kaipaama, jollainen itsekin olen.
Lähde liikkeelle. Ole juuri sellainen kuin olet, älä pynttää, älä maalaa. Jos osaat tanssia niin lähde aikuisten tansseihin tai laivaristeilylle. Vältä korppeja!
Älkää nyt vaan pelästykö, että tänne teidän pyhättöön on uskaltautunut yksi "muumiokin" .
On kyllä totta mitä Korpikirjailia kirjoittaa -- Suomessa vanhukset ovat toisenluokan kansalaisia.
Joskus kauan sitten ,kun itse olin nuori Oli olot paljon kehnommat ,mutta oli kuitenkin Vanhuksille Oman arvon tunto sallittu . Ei heitä halveksittu ,että kaikki ovat Dementoituneita . Niinkuin nykyään saa huomata . Jos sanoo ikänsä .
On suoranaista ikärasismia.
Tykkään myös että, he joilla olisi mahdollisuus ,tarkoitan ikäihmisiä , Tulisivat ulos ja hakisivat seuraa ,niin sitä saa , kun vaan on itse aktiivi.
Mutta jo puhuminen vieraan kanssa pidetään jotenkin omituisena .
Itselläni on Koira ja se on helpottanut lähestymistä naapurihin ,ja yleensä me koiraihmiset tunnetaankin toisemme ulkona.
60.pisillä lähestyy Eläke ikä .---koittakaahan suhtautua siihenkin positiivisesti. --- Toivon pitkää ikää teillekkin .
Tää on mukava ikä --- 77v
Miksi Suomessa on niin kiellettyä käyttää sanaa rakastaja, sitähän sinä haet. Ystävän kanssa harvemmin mennään sänkyyn eli iholle. On hassua,että näissä seksiin liittyvissä asioissa olemme niin tavattoman häveliäitä verrattuna vaikka ranskalaisiin ja kyllä ruotsalaisetkin asioista puhuvat suoremmin.
Kiinnitin huomiota Et-lehden mainostamaan juttuun, missä lehti kysyy : Haetko ystävää? ja kehoittaa menemään tietylle nettisivulle. Otsikon yhteydessä on kuva, jossa nainen ja mies halailevat. Kuitenkin tässä ystävänhaussa voi hakea vain ystävää ei pelkkää halailukumppania. Mitä hävettävää olisi ollut, jos tuo vanhemmille tarkoitettu lehti olisi kysynyt: Haetko rakastajaa vai ystävää ? Voi rakastaja olla myös ystävä, mutta ihon ikävä viittaa enempi muuhun kuin kahvitteluun.
Miesten kanssa pärjää yleensä olemalla rehellinen ja kertomalla mitä hakee. Jos nainen käyttää koodikieltä ja kuvittelee,että tottahan mies minun ajatukseni lukee, yritykseksi jää.
Aloittaja kysyy, miten muut pärjäävät. Nämä ikäluokat juuri nyt ovat varmasti ensimmäisiä, jolloin naisten hormoonitoiminta vielä on niin iskussa,että ihon ikäviä kaivataan eikä vielä olla muumioita, kuten isoäidit maaseudulla männävuosina tuppasivat olemaan. Monet meistä syövät lisäksi hormooneja, jotka vaikuttavat viettielämään. Haluja on, vaikka kohteita uupuu tai kohteilla on mielessä paljon nuoremmat kohteet.
Mielikuvitusta sopii käyttää partnerin haussa samoin kuin sitä avoimmuutta ja puheliaisuutta. Mutta mitä sinä oikeastaan haet , rakastajaa vai vakikumppania, joka olisi myös rakastaja,mutta haluaisi elää kanssasi avioliitonomaisissa olosuhteissa? Jos miehelle sanot,että haet vain ystävyyttä, mutta siihen käsitteeseen sinun mukaasi sisältyy jo toiveet yhteisestä elämästä ja vakisuhteesta , ei ihme jos pelästyvät.
Ihon ikäväkin on yksilöllistä. Kaikilla saman ikäryhmän edustajilla ei ole samanlainen ihon ikävä tai ikävä lainkaan. Kaikille ei löydy rakastajaa, ystävää ta kumppania tai tätä kaikkea yhdessä, ei nyt eikä ennenkään. Sen kanssa on vaan elettävä. Kuten myös sen,että yli kuusikymppinen nainen ei ole monenkaan tämän ikäluokan tai edes vanhempien miesten ykköskohde, oli nainen kuinka viehättävä, puhelias,avoin tai ihmeellisen kaunis tahansa. Sitä on vanheneminen.
Toiveiden mukaisen seuralaisen saaminen on aika lailla lottovoittoon verrattava lahja. Nitäkin on pieniä ja suuria eli lottovoittoja ja lahjoja. Ehkä sinun pitäisi sopeutua enemmän siihen,että olet jo yli kuusikymppinen kuin valitteluun. Rakastajia löytyy kyllä, mutta ikuinen ystävyys mittatilausmiehineen on jo toisen tason asia.
"ikääntynmisen vaikeus"
"Miesten kanssa pärjää yleensä olemalla rehellinen ja kertomalla mitä hakee. Jos nainen käyttää koodikieltä ja kuvittelee,että tottahan mies minun ajatukseni lukee, yritykseksi jää"
Kyllä minä kuvittelen, hyvinkin.
Vaan, peehana, runoksi aina menee, ja kun menee, käydään aina käsiksi.
Naisillakin pitäisi olla joku näkyvä laite, josta huomaisi että on aika laittaa kirja kiinni, tai rakkaudenkynä lehtiön viereen, pöydälle.
Nuorena oli sentään sileät, värisevät huulet.
Nyt niistä ei oikein saa selvää, värisevätkö vai eivät.
Nuorena sitä huomasi jokaisen syrjäkareisen vilkuilun, ja useimmiten lähti palaamaan jääkiekkoa. Paljon tulikin pelattua aikoinaan.
Mutta mailapoikana tuli kyllä lähdettyä neitosen peräänkin.
Joskus tuli maalikin.
Mutta naiset hei, meillä miehillä on kans jotain lääkettä, mutta se ei toimi ilman kiihoketta.
Paras kiihoke on suora katsekontakti. Ei se heti saa aikaan taskubiljardia, vaan saa se aikaan kiinnostuksen.
Ja ihan heti ei kannata kertoa mitä hakee, mies on hyvä arvaamaan.
Asiassa auttaa myös aikuisen naisen pukeutuminen.
Mieluummin mallia Catherine Deneuvesta kun naapurinmuijan pissiksestä.
H.