Pakko kaiketi purkaa tuntoja johonkin. Sitä kai tämä on. Että joku lukee nämä ja samalla kirjotitaessa asiat selkiytyy (?)..
Kyseessä on tilanne jota on jatkunut jo kaksi vuotta. Olen kiinnostunut eräästä naisesta, mutta ajoitukseni oli häntä lähestyessä huono. Hän oli varattu ja tämän hetkistä tilannetta en tiedä. Ainakaan missään kiinteässä suhteessa hän ei ole. Mutta hänellä voi olla kaukosuhde kun en hänestä sen enempää tiedä.
Tunnen hänet puolittain ja sen vuoksi uusi lähestymisyritys olisi kiusallinen. En tahdo tyrkyttää itseäni ja tuntuu että sillä osaltolla olen jo tarpeeksi ryöminyt hänen edessään. Ylpeys se kai on minullakin. Mutta...
Jokin minussa estää minua päästämästä irti. Tunsin jo ajat sitten että tuhlaan häneen aikaani ajattelemalla kun oikeasti voisin olla kokemassa, näkemässä ja touhuamassa muiden naisten kanssa täysin vapaasti. Nytkin kesä hujahti mennä tuosta vain ja vaikka ajattelin etukäteen että löytäisin seurustelua yms. niin en kyennyt kunnollisia aloitteita tekemään. Treffeillä kävin mutta ne eivät tuntuneet oikein miltään.
Olen viime aikoina saanut paljon suorastaan kutsuvia katseita naisilta ja tänään kaupungilla ollessa olisi ollut mahdollisuus iskeä ehkä liutaakin naisia.
Mutta en osaa päästää tästä yhdestä naisesta irti. Ehkä kyse on jostain muistoista joita käyn läpi tai siitä harmittelusta ettei meille tule mitään. Tiedän vain että muut jäisivät jälkeen jos saisin mahdollisuuden häneen.
Jo ajat sitten epäilin että sovimmeko tämän naisen kanssa edes yhteen tai olisiko hän kiinnostunut minusta, mutta sitten taas tulee jotain uutta joka saa minut ajattelemaan että nuo molemmat voisivat olla totta.
Antaisin toisen käteni jos pääsisin tämän naisen kanssa edes kahville tai elokuviin, jotta voisimme katsoa onko meidän välillä jotain vai ei.
Mutta jos kysäisen häntä ja hän on edelleen varattu tai ei kiinnostunut niin hän jatkossa välttelisi varmaankin minua.
Ehkä on parempi vain unohtaa. Sitäkin on tehty jo pitkään monia monituisia kertoja.
Ainut asia mitä oikeasti tiedän on se että vaikka hän toki on nätti niin olen tavannut monia kauniita naisia. Hän on vain ainut joka saa minut jollakin tasolla täysin sekaisin.
Ehkä tämä kaikki on vain typeryyttäni ja jos kulutan enemmän aikaa tässä niin lopulta menetän mahdolisuuteni myös näihin muihin naisiin.
En tiedä onko minulla enää voimia kysyä häneltä kiinnostuksestä. Ehkä on parempi jättää hänelle hyvästit.
Kyseessä on tilanne jota on jatkunut jo kaksi vuotta. Olen kiinnostunut eräästä naisesta, mutta ajoitukseni oli häntä lähestyessä huono. Hän oli varattu ja tämän hetkistä tilannetta en tiedä. Ainakaan missään kiinteässä suhteessa hän ei ole. Mutta hänellä voi olla kaukosuhde kun en hänestä sen enempää tiedä.
Tunnen hänet puolittain ja sen vuoksi uusi lähestymisyritys olisi kiusallinen. En tahdo tyrkyttää itseäni ja tuntuu että sillä osaltolla olen jo tarpeeksi ryöminyt hänen edessään. Ylpeys se kai on minullakin. Mutta...
Jokin minussa estää minua päästämästä irti. Tunsin jo ajat sitten että tuhlaan häneen aikaani ajattelemalla kun oikeasti voisin olla kokemassa, näkemässä ja touhuamassa muiden naisten kanssa täysin vapaasti. Nytkin kesä hujahti mennä tuosta vain ja vaikka ajattelin etukäteen että löytäisin seurustelua yms. niin en kyennyt kunnollisia aloitteita tekemään. Treffeillä kävin mutta ne eivät tuntuneet oikein miltään.
Olen viime aikoina saanut paljon suorastaan kutsuvia katseita naisilta ja tänään kaupungilla ollessa olisi ollut mahdollisuus iskeä ehkä liutaakin naisia.
Mutta en osaa päästää tästä yhdestä naisesta irti. Ehkä kyse on jostain muistoista joita käyn läpi tai siitä harmittelusta ettei meille tule mitään. Tiedän vain että muut jäisivät jälkeen jos saisin mahdollisuuden häneen.
Jo ajat sitten epäilin että sovimmeko tämän naisen kanssa edes yhteen tai olisiko hän kiinnostunut minusta, mutta sitten taas tulee jotain uutta joka saa minut ajattelemaan että nuo molemmat voisivat olla totta.
Antaisin toisen käteni jos pääsisin tämän naisen kanssa edes kahville tai elokuviin, jotta voisimme katsoa onko meidän välillä jotain vai ei.
Mutta jos kysäisen häntä ja hän on edelleen varattu tai ei kiinnostunut niin hän jatkossa välttelisi varmaankin minua.
Ehkä on parempi vain unohtaa. Sitäkin on tehty jo pitkään monia monituisia kertoja.
Ainut asia mitä oikeasti tiedän on se että vaikka hän toki on nätti niin olen tavannut monia kauniita naisia. Hän on vain ainut joka saa minut jollakin tasolla täysin sekaisin.
Ehkä tämä kaikki on vain typeryyttäni ja jos kulutan enemmän aikaa tässä niin lopulta menetän mahdolisuuteni myös näihin muihin naisiin.
En tiedä onko minulla enää voimia kysyä häneltä kiinnostuksestä. Ehkä on parempi jättää hänelle hyvästit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole ainoa joka tuntee tuolla tavalla voisin nimittäin kirjoittaa ihan samalla tavalla mutta naisen näkökulmasta...
No, jos haluat niin kerro omasta tilanteestasi. Ehkä jakamalla voimme hieman helpottaa oloa.
En tiedä esimerkiksi olenko ihastunut tähän naiseen vai olenko luonut päässäni hänestä vain tämän selvittämättömän mysteerin. Mutta olipa kuka tahansa muu nainen lähellä niin ei saa vastaavaa vaikutusta aikaiseksi kuin hän.
Se mikä tässä riepoo on se että en tahtoisi pilata välejämme ja tahtoisin että meille jää hyvät muistot toisistamme. Jos yrittäisin tutustua häneen ja osoittaa kiinnostusta niin en tiedä mitä siitä seuraisi.
Odotin jo aiemmin että vaikka hän on nainen niin hän olisi tehnyt asialle jotain kun vaikutta kuitenkin suhteellisen itsevarmalta. Tosin välillä hänessä on jotain ujouden piirteitä.
Tuntuu niin typerältä tällainen juttu että miettii toisen mahdollisia tuntoja tai sitä että voisiko joku homma toimia kun maailma on naisia täynnä.
Vähän aikaa sitten harmittelin asiaa kovastikin kun olen tuhlannut aikaa tähän naiseen, mutta sitten taas näin häntä ja sydämeni suli...ajattelin että en todellakaan ole tuhlannut hetkeäkään häneen.
Sitä yrittää olla niin järkevä ja voimakas mies, mutta sitten tulee joku tuollainen nainen joka saa polvet ihan veteliksi ja kädet vapisemaan.
Samalla toisaalta harmittaa se jos olen tehnyt jo asiat väärin enkä ole huomioinut häntä tarpeeksi.
Mutta jos hän olisi vihjaissut oikeasti kiinnostuksestaan ja siitä että on vapaa niin olisin tehnyt aloitteen.
Asiat ei näytä menevän aina kuten elokuvissa, voihan tosin olla ettei kuulutakkaan yhteen.
Äh.. tilanne kuulostaa ihan ärsyttävän tutulta...
Nainen olen itse ja pitkälti täysin samassa tilanteessa..
Tiedän miehen olevan vapaana ja nyt vaan mietin päässäni että mahdoinkohan tehdä hänelle edes selväksi olevani vapaana itsekin.
Kiinnostaa ihan älyttömästi, ja tahtoisin valtavasti tutustua häneen nimenomaan siltä pohjalta että näkisi toimisko kemiat niin hyvin mitä ne ainakin tuntuu toimivan.
En ole mitenkään yltiö sosiaalinen luonne, perusluonteeni on se että joidenkin kanssa en tule toimeen ollenkaan, enkä vaivaudu edes yrittämään keskustelua, sitten on ihmisiä joiden kanssa tulen "ihan hyvin" juttuun ja keskustellaan niitä näitä.. ja sitten on niitä ihmisiä mikä tämä mies nyt on. Kun alan hänelle juttelemaan huomaankin että voisin kertoa koko elämäntarinan alusta loppuun ja hän saa minut nauramaan, todella, tosissaan nauramaan koko sydämestä.
Tulen tätä ihmistä kyllä näkemään vielä..mutta mutta.. tuntuu vähän siltä että tilanne meni jo, olen vähän myöhässä aina näissä tilanteissa.. laitettiin viestiä ja sain häneltä hyvän viestin johon vastasin hieman tylysti ilman että huomasin. Seuraavaan viestiin en koskaan vastausta saanut ja sen jälkeen ohimennen nähtiin ja epäilen vähän että hän päätteli ettei minua voi vähempää kiinnostaa.
Se on kamalan sääli jos tilanteet menee ohi näin vaan.
Toivon että pääsen häneen tutustumaan vielä,aika näyttää.
Tällaiset tilanteet on harmillisia. Oli joskus vuosia takaperin eräs samanlainen juttu toisen naisen kanssa. Hän taisi vain olla niin kokematon ettei osannut ilmaista tunteitaan ja kyseessä oli kaukosuhde.
Kun kuvailit tuota miestä niin tietyllä tavalla sain tuosta naisesta samanlaista kuvaa. Sitä että oli jonkin asteista sielujen sympatiaa välillämme, mutta ainakin itse olen ollut sen verran hermostunut hänen seurassaan juuri ehkä sen takia että tunnen yhteyden olevan niin vahva että en tiedä miten hän on asian nähnyt.
Olen kaiketi ollut myös hieman välinpitämätön, tosin en tyly häntä kohtaan, mutta se johtunee siitä ettei hän ole vaikuttanut järin kiinnostuneelta.
Yritin aiemmin olla suora hänen kanssaan, mutta nähtävästi hän ei pystynyt siihen.
Minulla alkaa olla tunne että se tutustumisen mahdollisuus ja se hetki joka meillä "yhdessä oli" tavallaan meni jo.
Kaiketi se epävarmuus kalvaa edelleen ja toisaalta se että kuitenkin aikaa kului hänen ajattelemiseen.
Ainakin omalla kohdalla tuntuu minulla olevan paukut loppu siltä osin että aloite tuntuu aika kaukaiselta asialta hänen suuntaansa muttei hänelläkään vaikuta olevan kuin epämääräistä käyttäytymistä josta vaikea päätellä mitään.
Jollakin ihmeellisellä tasolla jopa odotan tai toivon että näkisin hänet jonkun miehen kanssa niin se olisi sitten ohi lopullisesti.
Sinulle sanon että jos teillä on jonkin sortin kommunikaatioyhteys niin kannattaa kokeilla, mutta samalla selvittää mikä hän on miehiään. Onko luotettava jne.