Koiranpentuni on juuri täyttämässä neljä kuukautta ja olemme harjoitelleet jo hyvän aikaa hihnassa nätisti kulkemista makupalojen ja naksuttimen avulla. Pentu ymmärtää naksuttimen idean hyvin, siis tietää että naksun kuullessaan on tehnyt oikein ja saa siitä palkinnoksi makupalan. Se osaa jo kävellä vierellä pidempiäkin aikoja ja ymmärtää selvästi että se on toivottua käytöstä. Opit kuitenkin tuppaavat ihmeellisesti unohtumaan jos naksutin onkin jäänyt kotiin, jolloin jotenkin tuntuu ajattelevan että ei se seuraaminen nyt olekaan niin tärkeää kun naksautusta ei kuulu vaikka muuten tietysti kehun ja palkitsen jos pentu erehtyy vierellä kulkemaan.
Lisäksi pentu on tarpeettoman mielellään kirmaamassa tapaamaan jokaista vastaantulevaa ihmistä/koiraa/lastenvaunua/autoa yms, eli kiskoo kuin höyryjuna eteenpäin vähät välittämättä komennuksista. Joskus kun pentu on oikein kuuntelevaisella tuulella saan sen huomion kiinnitettyä kädessäni olevaan makupalaan, mutta tämä on melko harvinaista.
Vetämiseen sain neuvon että vaihdan suuntaa kun pentu vetää, mutta tämä mielestäni aiheuttaa turhan paljon kiskomista omalta osaltani ja tuntuisi turhan brutaalilta pienikokoisen pennun kanssa. Olenkin mieluummin kokeillut pysähtymistä, jolloin pentu kiskoo aikansa eteenpäin kunnes huomaa ettei saavuta sillä mitään. Tämän jälkeen olen opettanut sen palaamaan vierelleni ja odottamaan lupaa jatkaa matkaa.
Minkä ikäisinä teidän koiranpentunne ovat suunnilleen osanneet kävellä hienosti hihnassa ja miten olette kouluttaneet pennun olemaan vetämättä?
Toinen ja vielä suurempi ongelma minulla on koiran puremisen kanssa. Toki osasin odottaa jyrsimistä, sillä pentu on jo rotunsa puolesta sellainen jolla on taipumusta näykkimiseen ja pureskeluun. Haluaisin kuitenkin tehdä pennulle jo tässä vaiheessa selväksi ettei se saa purra ihmisiä tai huonekaluja/ vaatteita yms. ettei minulle tule koiran kasvaessa asian kanssa ongelmaa.
Pennun suurin intohimo tuntuu olevan jalassa olevat sukat, minka vuoksi en ole pystynyt käyttämään sukkia kotona sen tulon jälkeen. Aluksi se näykki myös nilkkoja mutta enää ei pure ihoa muuten kuin hermostuessaan jos kielletään. Huonekaluja pureskelee selvästi huomionhakuisesti koska monesti varmistaa että olen huoneessa vasta kun iskee hampaansa valitsemaansa kohteeseen.
Olen kokeillut huomiotta jättämistä, mutta ei auta kun pentu tuntuu ajattelevan että saa jatkaa jos en kiellä, ja on todella vaikeaa koittaa olla huomioimatta neulanteräiviä hampaita kun ne pureutuvat sukan läpi jalkapöytään. Kieltämisestä innostuu vaan enemmän ja riehaantuu puremaan lisää. Ostin viilennettävän purulelun, jonka toivoin auttavan ikenien kutiamiseen, mutta pentu ei tykkää leikkiä sillä kun viilennän sen eli eipä siitäkään apua ole. Olen tarjonnut luvallista tuhottavaa mutta kielletyn maku on aina mieluisampi, jolloin omat jutut kelpaavat vain paremman puutteessa.
Millaisia vinkkejä antaisitte pureskeluun? Voiko se mennä itsestään ohi hampaiden vaihduttua? Olen kuullut että tällaistakin olisi tapahtunut.
Lisäksi pentu on tarpeettoman mielellään kirmaamassa tapaamaan jokaista vastaantulevaa ihmistä/koiraa/lastenvaunua/autoa yms, eli kiskoo kuin höyryjuna eteenpäin vähät välittämättä komennuksista. Joskus kun pentu on oikein kuuntelevaisella tuulella saan sen huomion kiinnitettyä kädessäni olevaan makupalaan, mutta tämä on melko harvinaista.
Vetämiseen sain neuvon että vaihdan suuntaa kun pentu vetää, mutta tämä mielestäni aiheuttaa turhan paljon kiskomista omalta osaltani ja tuntuisi turhan brutaalilta pienikokoisen pennun kanssa. Olenkin mieluummin kokeillut pysähtymistä, jolloin pentu kiskoo aikansa eteenpäin kunnes huomaa ettei saavuta sillä mitään. Tämän jälkeen olen opettanut sen palaamaan vierelleni ja odottamaan lupaa jatkaa matkaa.
Minkä ikäisinä teidän koiranpentunne ovat suunnilleen osanneet kävellä hienosti hihnassa ja miten olette kouluttaneet pennun olemaan vetämättä?
Toinen ja vielä suurempi ongelma minulla on koiran puremisen kanssa. Toki osasin odottaa jyrsimistä, sillä pentu on jo rotunsa puolesta sellainen jolla on taipumusta näykkimiseen ja pureskeluun. Haluaisin kuitenkin tehdä pennulle jo tässä vaiheessa selväksi ettei se saa purra ihmisiä tai huonekaluja/ vaatteita yms. ettei minulle tule koiran kasvaessa asian kanssa ongelmaa.
Pennun suurin intohimo tuntuu olevan jalassa olevat sukat, minka vuoksi en ole pystynyt käyttämään sukkia kotona sen tulon jälkeen. Aluksi se näykki myös nilkkoja mutta enää ei pure ihoa muuten kuin hermostuessaan jos kielletään. Huonekaluja pureskelee selvästi huomionhakuisesti koska monesti varmistaa että olen huoneessa vasta kun iskee hampaansa valitsemaansa kohteeseen.
Olen kokeillut huomiotta jättämistä, mutta ei auta kun pentu tuntuu ajattelevan että saa jatkaa jos en kiellä, ja on todella vaikeaa koittaa olla huomioimatta neulanteräiviä hampaita kun ne pureutuvat sukan läpi jalkapöytään. Kieltämisestä innostuu vaan enemmän ja riehaantuu puremaan lisää. Ostin viilennettävän purulelun, jonka toivoin auttavan ikenien kutiamiseen, mutta pentu ei tykkää leikkiä sillä kun viilennän sen eli eipä siitäkään apua ole. Olen tarjonnut luvallista tuhottavaa mutta kielletyn maku on aina mieluisampi, jolloin omat jutut kelpaavat vain paremman puutteessa.
Millaisia vinkkejä antaisitte pureskeluun? Voiko se mennä itsestään ohi hampaiden vaihduttua? Olen kuullut että tällaistakin olisi tapahtunut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
Melkein kuin kirjottaisit meidän pennusta..
Missäpäin asustelette?
Jos etukäteen päätetään, että meidän pentu sitten kasvatetaan vain lempeillä ja positiivisilla menetelmillä, joudutaan nopeasti umpikujaan. Pentu kyllä oppii tarvittavat käskyt nopeasti, mutta ei sitten välitäkään niitä noudattaa. Elämä ei ole pelkkää namia, näytä itsestäsi toinenkin puoli. Tottelemattomuudesta seuraa rangaistus. En tarkoita lyömistä enkä satuttamista, vaan välitön ikävä tai pelottava seuraus. Vaadi koiralta se mitä olet jo opettanut. Annatko omien lastesi haistatella itsellesi? Tuollainen käytös ei mene ohi vaan pahenee iän mukana. Jos et ole tiukkana, ei pentu ymmärrä, mitä siltä odotetaan. Kun sille ei kerrota rajoja.
Meillä oli jo "huonot tavat" melkein pois,nyt tuli takauma??
onko "uhma-ikä,4kk"?
Alusta vaan otettava..
Hyvä tietää ettei pentuni ole ainoa kapinallinen :D Asumme Tampereella :)
Olen myös elätellyt toiveita että kyseessä olisi jonkinlainen uhmaikä ja että otus rauhoittuu edes hiukan ajan myötä ja pystyy sitten jopa keskittymään minun höpinöihini.
Voisiko puremiseen auttaa suihkupullolla tms. suihkaisu? Joillakin tämä konsti on kuulemma toiminut niin, että laittaa pulloon vettä ja etikkaa tai muuta ikävän makuista ja sitten suihkaisee sillä pennun suupieleen kun pentu puree. Pentuni on kuitenkin niin pieni että pelkään suihkaisun osuvan myös silmään, joten en ole vielä uskaltanut kokeilla että toimisiko se minun koirani kohdalla.
Voit laittaa urheilujuomapulloon ihan vaan pelkkää vettä. Joillekin koirille toimii jo sekin. Sitruunaa tai etikkaa voi lisätä mausteeksi, jos pelkkä vesi ei riitä. Vettä pitäisi saada koiran naamalle nopeasti ja naamantäydeltä, niin se toimii herätteenä. Niinpä sumutinpullo ei ole hyvä, kun sieltä tulee parhaimmillaankin vain terävä suihkaus, joka enemmänkin ärsyttää koiraa entisestään. Vesi pitäisi saada pullosta naamalle sillä tavalla, ettei koira ehdi edes nähdä pulloa. Pullopelkoa ei siis herätellä! Pentu voisi vaikka juoda samasta pullosta hetken päästä.
Mutta pureskeluun. Pentu on sen ikäinen, että hampaat vaihtuvat. Tarjoa sille pakastettuja leluja (kastele vedellä ja pakasta) ja pakasteluita koluttavaksi. Ikenet kutiavat, kylmä auttaa. Elät nyt sitä vaihetta pentusi kanssa, jossa se käyttelee hampaitaan kaikkein eniten. Hampaiden vaihtumisen jälkeen pureksiminen tosiaan tulee vähenemään itsestäänkin. Nyt tarjoa sille purtavaa. Vettä voit roiskia, jos se puree sukkia. Ihmiseen kohdistuva näykintä on hyvä saada heti pois.
Vettä voit käyttää myös lenkillä. Pidä pentu aina sillä puolella, että itse jäät koirasi ja vastaantulijan väliin. Jos pentu vetää vähänkin vastaantulevaa koiraa kohti, vettä naamalle ja murahdus/kielto. Jos pentu toistaa ryntäyksen, vettä naamalle ja murahdus. Itse olen näin tehnyt ja yleensä muutama toisto on riittänyt. Tarkoitus on, että koira ei opi pelkäämään pulloa, eli se ei ala seurata, milloin pullo on lenkillä mukana. Plus kesähelteellä pullossa kulkee koiralle juomavesi mukana ;) Muista kehua/palkata koiraa, kun se ei kisko vastaantulijaa kohtaan, vaikka heti pärskäyksen jälkeen. Viesti menee perille.
Suunnanvaihtoakin voi kokeilla. Tee se niin että käännyt ympäri koiran puolelta, jolloin se joutuu väistämään sinua, eli sen kiskominen toista koiraa kohti samalla estyy, kun sinä kerran olet siinä edessä. Se ei ole liian retuuttava kokemus pikkukoirallekaan, katsot vain ettet tallo tassuja. Rohkeasti voit jalkoinesi töniä koiraa, sen pitää oppia varomaan sinua ja väistämään.
Mun hauvavauva alkoi yhtäkkiä käyttäytyä verraten priimasti vuoden täytettyään. Vielä edelleenkin (1,5v) koira pyrkii joskus vastaantulijaa kohti, mutta kontaktilla sen saa menemään ohi kyllä ja namilla. Tiettyjä ongelmatapauksia meilläkin on vieläkin, kuten pari pikkuista räkyttävää koiraa, joita mun koira tuntuu vihaavan...siitä kun pääsen vielä eroon, niin alkaapa olla hyvällä mallilla kaikki. Eli pitkä matka saattaa olla vielä edessä. Ole kärsivällinen.
Muista olla johdonmukainen. Jos vastaantulijoita ei saa tervehtiä, niitä ei saa tervehtiä. Voit opettaa koiralle erityisen signaalin, jonka saatuaan vastaantulijaa saakin moikata. Se voi olla esim. käskysana tervehdi. Joskus ihmiset vaan haluavat antaa koiriensa tervehtiä, siitä ei pääse yli eikä ympäri, eikä varsinkaan ohi ;)
Ohjenuorana voisi pitää sellaista, että mikä ei muutamalla toistolla selvästikään osoita tehoa, ei toimi ko. koirakolle ja on syytä kokeilla jotain muuta. Jos juttu tehoaa, sitä tietysti joutuu silti toistamaan monta monituista kertaa. Tositojen määrä lopulta riippuu, kuinka luupää koira on ;) Helpottavaa on se, että kun saat rikottua koiran fiksaation vastaantulijaa kohti, saat sen paremmin kontaktiin ja palkattua namilla.
Meillä suihkepullossa pelkkää vettä,toimii:=)