"Meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit."
"Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
"Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Vastaukset 128
Vanhimmat
Hyvä kun otit asian puheeksi. Loputon pelkän narsistin syyttely alkaa jo käydä hermoille.
" "Meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit."
"Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html"
"Hyvä kun otit asian puheeksi. Loputon pelkän narsistin syyttely alkaa jo käydä hermoille. "
xxxxxxxxx
Narsistin aiheuttamahan se NPHU (jos sitä nimitystä halutaan käyttää traumoista mitä narsisti uhrilleen aiheuttaa) on, joten millä logiikalla se vapauttaa narsistin syyllisyydestä omiin tekoihinsa?
Ja tuohan tarkoittaa, että narsisti pystyy aiheuttamaan uhrilleen jopa mielenterveyshäiriöitä, miten sellainen ihminen voisi olla syytön ja pestä kätensä kaikesta ja syyllistää uhria?
Tuo nimitys NPHU:han tarkoittaa sitä että narsisti on sen aiheuttanut, kukaan ei ole NPHU ennen kuin on joutunut tekemisiin narsistin kanssa eli tällä tavalla "viallinen" (narsistien mielestä?) ennen narsistia.
Tuo on narsistien tapa hämmentää käsitteitä ja asioita, antaa esimerkiksi asiateksteille ihan omanlaisia ja itse keksittyjä merkityksiä, sumuttaa ja hämmentää selkeää ajattelua.
Tuo on nasisteille ominainen tapa, että annetaan vaikutelma että tässä tapauksessa nyt tämä NPHU, joka koskee uhreja, olisi jotain pahaa, joka vika uhrissa itsessään (todellisuudessa oire jonka narsisti itse on aiheuttanut), samalla tavalla olen monen monituisia kertoja kuullut, että sitten kun narsistin uhrin voimat alkavat loppua kaikesta yrittämisestä, uhri alkaa olla ahdistunut, masentunut ja väsynyt ja elämäniloton, narsisti on ensimmäinen joka pilkkaa noita asioita (vaikka itse on saanut ne aikaan) = mielellään levittelee juoruja että nyt se on tullut hulluksi ja halveksii "niin heikkoa" ihmistä, joka ei enää koskaan hymyile eikä ole enää kaunis, energinen ja iloinen, on ahdistunut ym., mutta ei koskaan myönnä että se on hänen oman "työnsä" tulosta.
Niin...
Käänteisnarsisti on yleensä kait vähän sama homma kuin se "ohutnahkainen" joka tyypillisesti takertuu paksunahkaisempaan "perusnarsistiin".
"Mutta muista:
Joskus me erehdymme luulemaan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa rakkaudeksi.
Itsemurhan tekeminen toisen ihmisen vuoksi ei ole rakkautta.
Itsesi uhraaminen toisen ihmisen vuoksi ei ole rakkautta.
Se on hallitsemista, läheisriippuvuutta ja vastariippuvuutta.
Sinä kontrolloit narsistia antamalla, aivan samoin kuin hän kontrolloi sinua oman patologiansa kautta.
Sinun ehdoton jalosydämisyytesi toisinaan estää häntä kohtaamasta Todellista Itseään ja siten paranemasta.
On mahdotonta olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se olisi merkityksellinen narsistille.
On tietenkin mahdollista olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se on merkityksellinen sinulle.
Muokkaat omaa käyttäytymistäsi taataksesi narsistin rakkauden jatkumisen, et tullaksesi hylätyksi.
Tämän ilmiön turmiollisuus on tässä:
Narsisti on käänteisnarsistin elämässä merkityksellinen, olennaisen tärkeä ihminen ("esine"). Tässä on narsistin vaikutusvallan ydin käänteisnarsistia kohtaan. Ja koska käänteisnarsisti on sopeutuessaan narsistiin tavallisesti hyvin nuori - kaikki keskittyy hylätyksi tulemisen pelkoon ja kuoleman pelkoon huolenpidon ja hoidon loppuessa.
Käänteisnarsistin sopeutuminen narsistiin sisältää yhtä paljon narsistin (eli oman vanhemman) ilahduttamista kuin silkkaa kauhua, joka tulee loputtomasta oman itsensä ilahduttamisen torjunnasta."
Sam Vaknin
Kiva lukea taas nopsasti Vakninia, for the old times =)
> Sinun ehdoton jalosydämisyytesi toisinaan estää häntä kohtaamasta Todellista Itseään ja siten paranemasta.
Paino sanalla 'toisinaan'. Nimittäin toisinaan ehdoton jalosydämisyys onkin aivan välttämätöntä, jotta toinen kohtaisi todellisen itsensä ja paranisi. Tuomioistuimessakin hyvä tuomari käyttää aina harkintavaltaansa ja kekseliäisyyttään, joskus pitää jättää rangaistus tuomitsemattakin. Useinkin.
Asialliset hommat tietysti hoidetaan sääntöjen mukaan.
Juu, mutta riippuu "mitä vastaan taistelee".
Sori sanavalinta, älä takerru siihen, ei ollut freudilainen... vai oliko.... ;)
Tämä on kyllä parasta: uhri onkin käänteisnarsisti.
Jokohan nyt menee perille, että uhrinkin pitää miettiä omaa osuuttaan..?
Ei uhrin ainakaan tarvitse miettiä omaa osuuttaan siihen minkälainen narsisti on ja narsistin tekoihin, koska narsistihan tekee ensin sen uhrin ja aiheuttaa toiselle ihmiselle ahdistusta, kaikenlaisia ongelmia ja vaikeuksia, jolloin hänestä tulee tämän narsistin uhri, joka on sekoittanut hänen elämänsä, joskus jopa hänen mielenterveytensä.
Henna MYÖNTÄISIT jo SINÄKIN, että sinulla on nphu ja että olet käänteisnarsisti.
En mä tiä mitä hait mutta käänteisnarsisti ei ole "samasta puusta" veistetty kuin "perinteinen" (täysin) vaan toimii hieman eri motiivein vaikka onkin narkissoksen tavoin riippuvainen toisen tai toisten antamasta palautteesta (ja siksi romuttuu aiheettomastakin kritiikistä eikä erota rajojaan).
Esim heidän itsekritiikkinsä on helposti liitonnaista siihen "miksi tuo ei pidä minusta tai on ilkeä minulle" kun pitäisi keskittyä siihen miksi tarvitsen hyväksyntää ihmiseltä joka ei tule sitä minulle antamaan ja vain mollaa.
Hänen "pahuutensa" on kontrollointia, uhrautumista, valtapeliä ja tosikkomaisuutta, herkkänahkaisuutta (koska epäilen että siinä ollaan tavallaan narsistisessa alarekisterissä koska ollaan niin "herkkiä" eikä omaa minuutta kyetä pitämään jos toinen sanoo toisin) joka tuottaa taas omia ongelmiaan.
Ohutnahkaisen narsistin, käänteisnarsistin ja läheisriippuvaisen raja on aika häilyvä ja monesti uhrikirjoituksista tulee mieleeni jopa joku näistä kun heitä kuvataan. Kunnon paksunahkainen spede on ihan oma lajinsa.
Henna... ei kyse ole siitä että miettisi miksi toinen tekee niin vaan miksi minä teen niin. Miksi tahallisesti sekoitat nämä ?
Kyse itsetutkiskelussa jne on itsestä ja omista valinnoista eikä toisen.
Väistely ja kieltäminen. Defenssejä...
Diih...
Mä en yhtään ihmettele tuon perusteella mitä on lukenut (kiertely, valehtelu, vääntäminen, vänkääminen, vääristely, jatkuva jatkuva jatkuva jankkaaminen samoista asioista mitä itse tekee, syyllistäminen, defenssit jne) että ongelmia tuli.
Menin liian pitkälle mutta se on mielipiteeni.
Sori vain =)
Kukaan meistä ei ole samasta puusta veistetty. Käänteisnarsisti mahdollistaa sen, että narsisti käyttää häntä hyväkseen. Vika ei ole siis pelkästään narsistissa vaan myös käänteisnarsistissa: molemmissa! Tätä eivät uhrit eli käänteisnarsistit yleensä tajua tai myönnä.
En tiedä oliko se liian pitkälle menemistä. Totuushan se varmasti oli... ja totuus usein satuttaa.
Mutta myös vapauttaa!
Juuh... mutta ehkä tuo "vika" sanana aiheuttaa sen tunnun, että on jotenkin ansainnut esim väkivaltaa. Sehän on kuitenkin jokaisen valinta.
Vika sanana...osuus ? Tarve ? Halu ? (sori A, en sekoita sun juttua tähän, muuten vain)
Mä olen samaa mieltä siitä, että jos jää "rakastamaan" (mikähän olisi parempi sana : hakemaan hyväksyntää, kontrolloimaan ? ) selkeästi väkivaltaista ihmistä...on jotenkin hukassa (johon auttaa itsestä huolehtiminen).
Käänteisnarsistin itsetunto on nollassa. Hänen minuutensa rakenne on riippuvainen sen toisen mielipiteistä. Minun on "pakko".. en voi muuta...hän tekee noin...hän ei hyväksy...hän ei...
Mitä sinä itse haluat ?
Ja sitten pamahdetaan narsistiseen yläkattoon ja aletaan käyttäytymään kuin ne... joita halveksii.
Ihminen joutuu koko elämänsä tasapainottelemaan myös (unohda nyt se toinen johon et voi vaikuttaa ) oman narsistisen tasapainonsa kanssa ja jotkut kieltävät tämän totuuden kokonaan.
Why ?
Sitten on ne marttyyrit...
Juu, mutta mä vastustan periaatteessa rauhan säilymisen vuoksi tuollaista kommentointia mutta on toi jo niin sairasta että ihan periaatteessa (periaatteen periaattesta) alkaa ihmetyttämään ja naurattamaan totaalinen sokeus.
Ihminen on viallinen. Myös sinä. Myös minä. Myös kaikki.
Sen narsistisuudenkin osalta.
Mitä helkuttia sitä esittämään muuta ja puhumaan jostain itsetutkiskelusta väkivaltaisen idiootin seurassa ikään kuin väitettäisiin sen liittyvän siihen toiseen(Mutta halu uskoa niin on kova koska se suojaa totuudelta) kun sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
jankutusta ja jankutusta ihan paskasta suoraan sanoen. Jatkuvia aloituksia samasta asiasta mikä samalla tavalla selitetään uudestaan ja sitten taas ollaan marttyyria. Huh huh.
Mutta, viihdearvo pitää aina muistaa =)
En sekoita tahallisesti tai tahattomasti näitä kahta asiaa. Nämä ovat vain KAKSI ERI asiaa ja tarkoitan sitä, että ei ole uhrin SYYTÄ tai uhrista riippuvaista se että narsisti käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Senkin tiedostaminen on mielestäni tärkeää, että ylipäänstä saa sen palapelin kasaan siinä mielessä, että mieltää mitä on tapahtunut.
KOKONAAN TOINEN ASIA, mikä kyllä liittyy tähän samaan ongelmaan, on se että tottakai itsetutkiskelu on tarpeellista ymmärtääkseen esimerkiksi sen, miksi on mennyt esimerkiksi narsistin syyllistämiseen ja mitätöimiseen, miksi se on ollut mahdollista vuosienkin ajan, miten pitää toimia, ettei enää toista (tai joillakin kolmatta, neljättä jne) kertaa tapahtuisi niin että kokisi jonkun kanssa taas itsensä uhriksi ja se ei välttämättä tarkoita sitä, että AINA pitäisi tulla siihen lopputulokseen, että itsessä on myös PALJON narsistisia piirteitä (uskon että useimmissa ihmisissä on jonkin verran), syyt ja elämäntarinat voivat olla niin monenlaisia ja minusta tuntuu, että yksi oleellinen syy on se, uhrit eivät ole niin hyviä pitämään OMIA RAJOJAAN, tajuamaan missä oma itse alkaa ja missä se toinen alkaa, heille ei ole ihan selvillä, missä heillä on oikeus sanoa toiselle EI.
Minusta tuntuu, että itsetutkiskelu on uhreille jotenkin itsestäänselvyys (mutta se voi johtua siitä, että itse olen mielestäni kova tutkiskelemaan myös omia puutteitani - vaikka luulen, että jostain ilmestyy kirjoitus että en ole, mutta tuo on minun mielipiteeni), ehkä yleistän sen väärinkin, että kaikki uhrit olisivat. Siitä itsetutkiskelustakin huolimatta nph oli minulle kuin ufo, jonkalaista ihmistä en alkuun ymmärtänyt ollenkaan ja oli jotenkin vaikea mieltää, että joku ihminen voi toimia niin kuin he näyttävät toimivan, oli paljon helpompi syyttää itseään, että itse olen koko ajan käsittänyt jotain väärin. Siksi että narsistin toiminta on minulle ollut jotain käsittämätöntä, olen keskittynyt enemmän kirjoittamaan heistä ja jättänyt vähemmälle sen itsetutkiskelusta kirjoittamisen, koska minusta se on jotenkin niin itsestäänselvyys. Ja olen käsittänyt kehotukset itsetutkiskeluun ja peiliin katsomiseen juuri sellaiseksi, että halutaan antaa mielikuvaa että narsistien tuhoavat ym käyttäytyminen johtuisi uhrien käyttäytymisestä.
Enempää en jaksa taas selostaa ja en tiedä selvensikö tuo ajatuksiani vai ei.
Joskus minusta tuntuu, että me puhutaan lopulta samasta asiasta???? mutta käsitetään se vain jotenkin kummallisesti väärin????????
Nyt vasta, kun olin kirjoittanut tuon ylläolevan, luin tämän sinun kirjoituksesi. AIka pitkälle samaa tuossa minäkin yritin selittää, toisin sanoin vaan.
Jos henna sanot olevasi narsistin uhri, niin oletko siis käänteisnarsisti?
(Sam Vaknin tuosta on siis puhunut, hän, jota olet monesti lainannut.)
JOS JOKIN UHRIN OMINAISUUS MAHDOLLISTAA SEN ETTÄ NARSISTI KÄYTTÄÄ HÄNTÄ HYVÄKSEEN, NIIN VIKA ON AINA NARSISTISSA, HYVÄKSIKÄYTTÄJÄSSÄ!
Normaali ihminen ei hyväksikäytä toista ihmistä, vaikka se olisi mahdollistakin. Sellainen ihminen, jolla on omatunto.
Vai ajatteletko esimerkiksi että kun joku heikko vanhus on avuttomana pyörätuolissa ja joku tyyppi potkii tuolin nurin ja pahoinpitelee ja ryöstää hänet, niin silloinkin vika on molemmissa kun tämä vanhus mahdollisti tuon teon?
Kerro ensin mitä käänteisnarsisti tarkoittaa.
Tiedät kyllä mistä löydät tuon tiedon, mutta koska yrität nyt väistellä, niin laitan sinulle tähän suoran linkin sinullekin tuttuun sivustoon.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Sinun ei tarvitse vastata, parempi kun mietit itse.
Eihä uhri ole heikko läheisriippa vaan vahva ihminen ?
Okei H, mä huomaan monesti, että meillä menee ristiin vain ilmiasun ja ilmaisutavan vuoksi vaikka puhutaan samasta asiasta. Monien muidenkin kanssa on niin.
Koen ihan samoin kuin sinä, ei se ole sen kummempaa.
Tack ja hyvää lauantaita.
Vastaus oli sille, joka kirjoitti:
"Käänteisnarsisti mahdollistaa sen, että narsisti käyttää häntä hyväkseen. Vika ei ole siis pelkästään narsistissa vaan myös käänteisnarsistissa: molemmissa! "
Ja tässä oli puhe siitä että uhri olisi käänteisnarsisti, joka ei ollut minun väittämä.
Eli jos joku uhri olisi ns. käänteisnarsisti ja se tarkoittaisi sitä että hänen itsensä arvostaminen ei ole tarpeeksi vahvaa, niin vastuu on edelleen narsistilla narsistin omista teoista.
Narsistien uhrit eivät ole mikään yhtenäinen ja samanlainen joukko ihmisiä kuten nph:t ovat, koska heillä on sama tunne-elämän vamma ja hyvin saman tapaiset käyttäytymskaavat uhrejaan kohtaan.
Tsiisus miten mielipuolisen maanista toi sun juttus..!
Tuo ei ollut siis Lynett:lle
Ai jaa, tässä ketjussa onkin tarkoitus kikkailla sanalla narsistisen persoonallisuushäiriön uhrit.
En ainakaan pikaisella lukemisella nähnyt tuossa tekstissä sanaa "käänteisnarsisti" käytettävän synonyymina tälle narsistisen pesoonallisuushäiriön uhrit -ilmaisulle.
Jos siis sana "käänteisnarsisti" tarkoittaa vastakohtaa narsistille, kun narsisti on pohjattoman itsekäs niin "käänteisnarsistilta" puuttuu tervettä itsekkyyttä, niin sana on ymmärrettävä. Luultavasti minulta suhteen aikana puuttui tervettä itsekkyyttä. Mutta ihmettelen, että mikä kirjoittamani perusteella saa sinut luulemaan että vieläkin puuttuisi. Tuossa linkissä olevassa tekstissä taidettiin myös mainita että uhrilla on mahdollisuus MUUTTUA, mikä mahdollisuutta narsistilla ei valitettavasti ole.
Tuota tässä ketjussa jonkun esittämää väittämää:
"Jokohan nyt menee perille, että uhrinkin pitää miettiä omaa osuuttaan..? "
ei linkin teksti ollenkaan tue siinä mielessä, että uhri olisi mitenkään vastuussa narsistin teoista ja siitä minkälainen narsisti on, mitä taas "oman osuuden miettiminen" juuri tarkoittaa mielestäni. Oman osuuden miettiminen on hyväksi siksi että sitä kautta pystyy vahvistamaan itseään ja tulee "immuuniksi" narsistin manipuloinnille, pääsee suhteesta eroon.
Yritys muuttaa musta valkoiseksi. Ja tuollaisesta en jaksa jauhaa enempää.
Henna hyvä, ei ole kyse siitä että pitäisi olla vastuullinen toisen valinnoista =)
Pliiiiiiiiiiis=)
Käänteisnarsistilla on huono kaiku koska narsisti sanana viittaa peruskielessä negatiiviseen systeemiin.
Jos mietitään käänteisnarsistin "osuutta", se tarkoittaa esim sitä, miten tällainen ihminen voi koukuttaa täysin epärealistisesti ja väkivallalla ketään. Se on avain omaan vapauteen eikä liity "narsistiin".
Oli kuka tahansa oikeassa tai väärässä. Itsetutkiskelu on omien tarpeiden, tunteiden, halujen ja omiaisuuksien etsimistä.
Ne on meillä kaikilla vähän hukassa.
Dont worry =)
Älkää kukaan huolestuko, se on elämää ja se on välillä veen vaikeaa.
Hauskaa lauantaita toivottaa maailman syleilystä tänään päihtynyt L.
"Henna hyvä, ei ole kyse siitä että pitäisi olla vastuullinen toisen valinnoista =)"
En minä nyt tuossa tarkoittanut sinua, että olisit niin väittänyt, mutta sellaisiakin väitteitä täällä on mielestäni ollut.
No tuo selittää jo paljon. JOs siis mielestäsi sellaisia väitteitä täällä on ollut.
Kun taas minun mielestäni aika moni on lähinnä painottanut sitä omaa valintaa oman itsensä suhteen. Mutta periaattessahan, kun jää siihen kaltoinkohtelevaan suhteeseen, niin silloinhan tekee valinnan, joka mahdollistaa kaltoinkohtelevuuden jatkumisen..... Mikä ei taas kuitenkaan ole ykjsyhteen sen kanssa, että jäämisen valitsemisella on samalla vastuullinen niistä valinnoista, joita se toinen tekee. Ei tietenkään. On vastuullinen omasta valinnastaan. Mutta joskus ne omat valinnat mahdollistavat toisen valinnat, vaikkakin toinen tekee ne ihan itse...
ykjs.. jepjep..
"Mutta periaattessahan, kun jää siihen kaltoinkohtelevaan suhteeseen, niin silloinhan tekee valinnan, joka mahdollistaa kaltoinkohtelevuuden jatkumisen.."
Kyllä niinkin, mutta et nyt ota huomioon, että nph:ssahan ihan ydinasia (se mikä tekee nph:sta nph:n) on se että narsisti murtaa uhrinsa oman tahdon hyvin sairailla ja ovelilla ja vaikeasti tunnistettavilla keinoilla, sellaisilla keinoilla mitä narmista tietämätön ei pysty edes tunnistamaan kaltoinkohteluksi, koska varsinkin suhteen alussa keinot ovat hyvin "naamioituja" usein jopa sillä tavalla että narsisti pystyy verhoamaan ne hyvää tarkoittaviksi, murtaa uhrinsa itseluottamuksen ja minuuden (senhän narsisti pystyy tekemään ihan asiantuntijoidenkin mukaan ja se tekee narsistista narsistin), niin ettei enää voi puhua uhrin valinnan vapaudesta. Siinä vaiheessa kun uhri ensimmäisiä kertoja yrittää erota, usein narsistin keinot kovenet, kun "saalis" meinaa karata, rupeaa uhkailemaan esimerkiksi itsemurhalla, jos toinen jättää, johon normaali empaattinen ihminen kyllä reagoi ennen kuin pystyy kovettamaan itsensä niin ettei välitä edes narsistin itsemurhauhkailuista, uhristaan kiinni pitäessään narsisti ottaa peliin mukaan myös uhkailun ja väkivallalla pelottelun tai suoranaisen väkivallankin joskus, jolloin pelkokin sekoittaa tätä uhrin valinnan vapautta. Tämä tällainen pahimmillaan suhteessa jossa toinen on nph.
Normaalien ei-narsistien ihmisten välisissä suhteissa voidaan puhua valinnanvapaudesta mutta narsistin kanssa ei voi soveltaa samaa ajatusta.
En otakaan huomioon. Koska en osaa ottaa huomioon. Tajuan, että mitä tarkoitat. Mutta en tajua kuitenkaan. Se, että joku antaa itsellensä niin tapahtua, ilman, että viimeiseen asti tappelee vastaan, ilman että viimeiseen asti pitää itsestään kiinni, että vielä viime voimillaakin kyseenalaistaisi tuon toisen toimet, SE ei ikään kuin mahdu minun kaaliini.
Minun mielestäni jokainen terveellä itsetunnolla varustettu itseensä ensisijaisesti luottava terve EI anna mahdollisuutta siihen, että tuo kaikki tapahtuu. Jonka kautta seuraa se, että näkisi jonkinlaisen yhtenevyyden siinä aidossa uhriudessauhriudessa (sana kaksinkertaisena korostamassa merkityseroa sellaisesta, joka valitsee olla suhteessa narsistin kanssa) siihen narsistiin sitä kautta, että se narsisti A) käyttää jotakin hyväkseen mitä uhri ei itsestään tiedosta B) Uhri on itse elossa sen suhteen kautta, joka hänellä on narsistiin, eli hän on käänteisnarsisti.
Joten, jotta narsistin käyttämät menetelmät toimisivat moitteetta, se vaatii jotakin siltä uhrilta. Uhrin on oltava joko A tai B. (Tai C tai D,E,F,..jne.) jolloin ainoa tie pois uhriudesta käy uhrin itsensä kautta, joka ei edelleenkään poista sitä vastuuta joka on sillä narsistilla omista teoistaan. Mikäli teot ovat sellaisia, että eivät perustu puhtaaseen uhrin omaan illuusioon. Eli että narsisti kuittaa uhrin esittämät sanalliset toiveet pelkällä pään nyökkäyksellä varsinaisesti osallistumatta keskusteluun, ja sitten uhri syyttää siitä tästä ja tuosta. No, kömpelö esimerkki oli, parempaa en keksinyt tähän hätään..
Mutta omalta kohdalta esim. Sellainen halu uskoa.. Toinen puhuu viittauksi ja "antaa ymmärtää"-tyylillä varsinaisesti suoraan ottamatta kantaa mihinkään, ja meikä uskoo.. koska haluaa uskoa. No, nykyisin en enää ihan heti uskokaan :)
*eksyinkö sivupoluille*
..viime voimillaakin.. viime voimillaansakaan..
Ei pidä tehdä päätelmiä vain yhden tai kahdenkaan lukemansa perusteella. Eikä kymmenen tai sadankaan.
Ihmisten ilmaisu on erilaista.
Kritisoi toki palstakirjoittajia, jos haluat. Keskustellen ehkä seuraavalla kerralla? Mutta loukkaukset voit jättää omalla tontillesi.
elisakettu, tässä olen eri mieltä. kyllä kymmenistä kirjoituksista voi jo tehdä päätöksiä. sadat samanlaiset viestit kertovat jo selvää tarinaa.
jos häiriöisille ihmisille ei tehdä asiaa selväksi, he jatkavat elämäänsä ilman, että tiedostavat ongelmansa. se on sekä ongelmaiselle itselleen että hänen kanssaan vuorovaikutuksessa oleville huono juttu. hyssyttely ja maton alle painaminen on kaikkein pahinta. minua mietityttää, että yrititkö juuri sitä..?
henna...
UHRI KÄYTTÄÄ NARSISTIA MYÖS HYVÄKSEEN!!!!
Kiitos vastauksestasi. Yritän selventää, mitä ajattelin tuossa.
En pyri hyssyttelemään, enkä lakaista asioita maton alle. Kyllä asiat voi ottaa esille ja sattuuhan niitä liikahduksia, että julkituominen avaa silmiä.
Lähinnä ajattelin sitä näykintäilmapiiriä, mitä paljon palstalla näkee. Hampaissa on milloin kukakin ja joukkohuumassa leiriydytään ja pommitetaan jotakuta eri tahoilta oikein joukolla. Kirjoittajia arvostellaan ja tahallisesti loukataan, mutta se ei välttämättä johda tuotteliaisiin tuloksiin, vaan kasvattaa raivoa entisestään ja sama karuselli pyörii taas. Ihmisten erilaista ilmaisua ei ymmärretä, tehdään helpostikin hätäisiä päätelmiä. Itsekin syyllistynyt tähän olen.
Minulla on huono tapa mennä tappeluiden väliin saaden itse turpaani. Yleensä vielä sellaisiin, joihin mulla ei ole osaa eikä arpaa, tai kukaan ei ole minua väliin pyytänyt. Ongelma onkin minun ja minun on se häiriöni ratkaistava. Mutta silti sivustaseuraava voi kokea pahoinvointia toisten puolesta.
Mietinkin tuossa, mikä voisi olla oikea tai reilu tapa sanoa tuntemattomalle palstakirjoittajalle, mitä hänessä näkee? Onko se suora ilmaisu, jossa on lupa käyttää raskaita aseita? Onko pehmeämpiä keinoja?
No juuri näin.. Tuli vain mieleen, että uhreja on ennenkin syyllistetty, esim. raiskauksien yhteydessä: on uhrin (siis käänteisraiskaajan) omaa syytä tulla raiskatuksi, jos on lyhyt hame tai hemaiseva ulkomuoto.
Sitähän voitaisiin samantien tehdä kaikista väärinkohtelun uhreista "käänteissitä ja -tätä" ja jakaa vastuu väärintekijän kanssa, esim. sakot ja vankilatuomiot reilusti ja tasa-arvon nimissä puoliksi. Eli kyseisen logiikan mukaan ei olisi tekoa ellei joku olisi alistunut teon kohteeksi, joten kohdekin on siis syyllinen tekoon :)
Käyttääkö myös raiskattu raiskaajaa hyväkseen, entä pahoinpitelyn uhri pahoinpitelijää, pedofiilin uhri pedofiilä, murhattu murhaajaa, ryöstetty ryöstäjää..?
Ja ne yliajon uhritkin pitäisi saattaa vastuuseen ...
Niinpä.. mitäs menivät jäämään alle ja sillä aiheuttivat hankaluuksia yliajajalle!
Lyhtypylväätkin pitäisi saattaa vastuuseen, ja liikennemerkit, ja niiden valmistajat. Varsinkin vastuu on siittäjällä ja kantajalla. Ilman heidän huonoa kemiaansa olisi koko kuolonkolarilta vältytty.
Nyt puhuttiin narsistin "uhreista". Älä yritä kääntää toisiin aiheisiin.
Dramaattisia esimerkkejä ... Mutta voisi kysyä myös käyttääkö koulukiusauksen uhri kiusaajaansa hyväkseen tai nettikiusauksen uhri kiusaajaansa hyväkseen. Näitä esimerkkejä ei voine ylidramatisoiduiksi sanoa.
Minua häiritsee että tähän narsismi-diskurssiin sekoittuu joissakin puheenvuoroissa sellainen sadomasokistinen diskurssi, missä on ikään kuin kaksi toisiaan täydentävää osapuolta. Minusta on turha sekoittaa sitä tähän. Jotenkin *tuntuu* että ilman sitä keskustelu 'narsismista' olisi hiukan enemmän pöydällä kuin sen alla.
No, voin olla väärässäkin. Mutta *tuntuu* tuolta. Ja se on aika turhauttavaa. :/
Eivät ne ylidramaattisia ole, mutta ERI asioita kuitekin. Ja aikuisista kuitenkin puhutaan (paitsi tietysti narsistien lapset).
KEskustelun tasosta olen samaa mieltä. Jotta olisi tasokkaampaa keskustelua, pitäisi änkyröiden pidättäytyä kommenteistaan.
Olen kuitenkin eri mieltä tuosta kahdesta osapuolesta. Parisuhdedynamiikka on aina kahden ihmisen dynamiikkaa. Narsistin kanssa ei aluperinkään onnistuisi parisuhde ihmisen kanssa, jolla on oma narsismi tasapainossa. Sadomasokistista narsistin kanssa oleminen juurikin on. Narsisti ja käänteisnarsisti yhteen sopii.
Ja uhrius on ihan oma käsitteensä, ei aina "todellista" vaan joskus myös itseaiheutettua.
Toinen erottelu vielä, joka osittain liittyy edelliseen.
Narsistiset piirteet ja käyttäytymismallit aiheuttavat ongelmia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kaikenlaisissa yhteisöissä.
Täällä puhutaan hyvin paljon parisuhteista. Narsismi-diskurssissa se on yleistä. Kirjakaupoissa ja kioskeissa myydään joukoittain parisuhdeongelmiin tarkoitettuja populääripsykologisia narsismikirjasia. Parisuhteet taas ovat useimmiten *seksuaaliseen* vetovoimaan perustuvia.
Ilmenevätkö narsistiset piirteet ja käyttäytymismallit voittopuolisesti seksuaalisuuden alueella? Ehkä, ehkä eivät. Aivan varmasti ne ilmenevät runsaasti myös muilla elämänalueilla. Haluaisinkin että keskustelu useammin laajenisi ystävyyssuhteita ja vanhempi-lapsi-suhteita koskevaksi.
Tuntuu taas vähän *tyhmälle* että tästä pitää oma näkökulma nostaa esiin. Luulisi että enemmistö ymmärtäisi meitä vähemmistöläisiä muutenkin. No, olen reipas ja avaan suuni ja kerron mielipiteeni :)
> Sadomasokistista narsistin kanssa oleminen juurikin on. Narsisti ja käänteisnarsisti yhteen sopii.
Tuo kuulostaa minusta sille, että ihmisen luonne määrittyisi hänen seksuaalisen suuntautuneisuutensa perusteella. En voi uskoa sellaista :)
Ja onhan ihmisillä muitakin suhteita toisiin ihmisiin kuin seksuaalisia suhteita :o
Hiukan rohkenen epäilen sitäkin, että seksuaalisuus määrittäisi edes ihmisten parisuhteita niin jäännöksettömästi, että sadomasokistienkaan tulisi noudattaa parisuhteessaan toisiaan kohtaan narsistisia ja käänteisnarsistisia käyttäytymismalleja :)
Minä en ainakaan ajattele seksuaalisuuden liittyvät tähän. Persoonallisuudesta ja vuorovaikutuksesta on mielestäni kyse.
> KEskustelun tasosta olen samaa mieltä. Jotta olisi tasokkaampaa keskustelua, pitäisi änkyröiden pidättäytyä kommenteistaan.
Selvennän että itse en ole "arvostellut keskustelun tasoa". Pidän keskustelijoita arvossa ja moniin muihin foorumeihin nähden olen nauttinut ja kunnioittanut keskustelun luonteesta juuri tällä foormuilla.
Halusin vain tuoda esiin sen, etten katso suopeasti sadomasokistisen diskurssin limittämistä narsismi-diskurssiin. Ensi kerran tämä alkoi häiritä minua jo kolmatta vuotta sitten. Pidän ongelmallisena sitä, että tätä erottelua näiden kahden diskurssin välillä ei ole kyetty selkeästi tekemään.
Laajemmin toivoin myös kyettävän uudelleenarvioimaan yleensä parisuhdeproblematiikan keskeistä asemaa narsismi-diskurssissa.
Epäilen myös hiukan, että sadomasokismi-diskurssi ja parisuhdeproblematiikka ovat näin keskeisesti esillä sen vuoksi, että tällä sivustolla niiden asema on hyvin korosteinen, monistakin syistä.
> Ja uhrius on ihan oma käsitteensä, ei aina "todellista" vaan joskus myös itseaiheutettua.
Olen törmännyt mitä eleganteimpiin ilmauksiin sille mitä tavataan kutsua 'valehteluksi'. Omassa kokemusmaailmassani eräissäkin "itseaiheutetun uhriuden" ilmenemismuodoissa on hyvin vahva 'seksuaalisen häirinnän' elementti. Tämä on osaltaan saanut minut radikaalisti uudelleenarvioimaan suhtautumistapojani tällaisiin toimintamalleihin.
Soisin viestini sävyn olevan sen painavasta sisällöstä huolimatta sekä kepeästi- että vakavastiotettava. Epäilen toki, että tarvitaan vähintään B52 ennen kuin sen synnyttämä keskustelu täällä vieläkään nousisi siivilleen.
> Minä en ainakaan ajattele seksuaalisuuden liittyvät tähän. Persoonallisuudesta ja vuorovaikutuksesta on mielestäni kyse.
Oletteko 15 10 ymmärrettävä samaksi kirjoittajaksi kuin 1 6, jolloin voisin pyytää täsmentämään merkityseroa näiden kahdella eri nimimerkillä kirjoittamienne viestienne välillä? (Jos ette, suhtaudun vain mielipide-erona.)
"Laajemmin toivoin myös kyettävän uudelleenarvioimaan yleensä parisuhdeproblematiikan keskeistä asemaa narsismi-diskurssissa."
Minuakin häiritsee se, että keskustelu liittyy yleensä parisuhdeasioihin.
Minusta olisi mielenkiintoisempaa keskustella narsismista yleisemmällä ja filosofisella tasolla ja toisaalta lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvänä asiana.
Mutta lukuisista viesteistä käy ilmi, että yleisesti ottaen kirjoittajat eivät ole halukkaita tai eivät osaa keskustella narsismista ainakaan omakohtaisena kokemuksena tai tarkastella asiaa itsensä kannalta (vaikka silloin jos parisuhteessa on narsismiin liittyviä ongelmia).
Aihniin, joo sama tyyppi.
> Minusta olisi mielenkiintoisempaa keskustella narsismista yleisemmällä ja filosofisella tasolla ja toisaalta lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvänä asiana.
Mutta lukuisista viesteistä käy ilmi, että yleisesti ottaen kirjoittajat eivät ole halukkaita tai eivät osaa keskustella narsismista ainakaan omakohtaisena kokemuksena tai tarkastella asiaa itsensä kannalta (vaikka silloin jos parisuhteessa on narsismiin liittyviä ongelmia).
- Minusta keskustelun narsismista 'yhteisöllisenä' kysymyksenä avaa parhaiten 'syntipukin' käsite. Parisuhde taas on yksi keskeinen elämänalue, missä pohjakosketus omaan henkilökohtaiseen narsismiinsa voi herättää pohtimaan samalla yhteisöllistä ja kulttuurista narsismia.
Kiitos selvennyksestä. Tuossa viestissäni, joka on päivätty 00:46 esitin kolme näkökulmaa, joista katsoen en pidä sadomasokismi-diskurssin ja narsismi-diskurssin limittämistä toisiinsa hedelmällisenä. Kommentoi joskus niitä lähemmin. Ymmärsin nimittäin aiemmasta viestistäsi sinun päätyneen minuun nähden toiselle kannalle. Voimme oppia jotakin :)
"Minusta keskustelun narsismista 'yhteisöllisenä' kysymyksenä avaa parhaiten 'syntipukin' käsite."
MInua kiinnostaisi kuulla, mitä tarkoitat tuolla syntipukki-asialla. Tarkoitatko, että narsistia ajatellaan syntipukkina? Itselläni on sellainen käsitys, että narsisteja ei syytellä erityisen paljon muualla kuin tällä palstalla. Tuollahan ne narsistit porskuttavat "menestyjinä" yritysmaailmassa, politiikassa ja parrasvaloissa...
"Ymmärsin nimittäin aiemmasta viestistäsi sinun päätyneen minuun nähden toiselle kannalle."
Mitä tarkoitit tuolla? En ihan päässyt kiinni ajatukseesi.
Avasin joitain päiviä sitten keskustelun otsikolla 'Yhteisö'. Sinne tuli kirjoitetuksi:
Nykyajan syntipukkeja ovat kaikki ne toiseudet, jotka herkimmin särkyvät. Sairaus on usein yhteisössä. Sen kyvyttömyydessä suojata särkyvimpiä. Särkymisestä seuraa yleensä pirstaleita, verta, huutoa ja vahinkoa. Tämä pannaan yksilön syyksi joka särkyi. Yhteisön sairaus jätetään diagnosoimatta.
Kirjoitit edellä olevasi eri mieltä näkemyksestäni, jonka mukaan sadomasokismi-diskurssi ja narsismi-diskurssi tulisi erottaa toisistaann:
Lainaus tekstistäsi: "Olen kuitenkin eri mieltä tuosta kahdesta osapuolesta. Parisuhdedynamiikka on aina kahden ihmisen dynamiikkaa. Narsistin kanssa ei aluperinkään onnistuisi parisuhde ihmisen kanssa, jolla on oma narsismi tasapainossa. Sadomasokistista narsistin kanssa oleminen juurikin on. Narsisti ja käänteisnarsisti yhteen sopii."
Esitin tämän jälkeen kello 00:46 kolme näkökulmaa, joista katsoen perustelin omaa sinusta poikkeavaa kantaani.
Pitääpä lukea tuo ketju.
En tiedä, mität tarkoitat ilmaisulla !toiseudet", mutta olen aika lailla samaa mieltä sinun kanssasi. Itse ajattelen oikeastaan niin, että ne, jotka särkyvät, voivat olla itse asiassa ihan yhtä heikkoja tai voimakkaita kuin kaikki muutkin yhteisön jäsenet, mutta esim. toistuva kohtelu rikkoo kenet tahansa. Yhteisöissäkin on tietysti yksilöt, joista osa on luonteeltaan pakottavia, painostavia ja vaativia, joten yhteisöissä, joissa on tällaisia persoonia ja joissa ei ole uskallusta tai osaamista toimia tällaisten persoonien kanssa, tuotetaan rikkinäisiä ihmisiä.
Rikkimenneen yksilön diagnosointi auttaa tietysti häntä itseään uudelleen kokoamisessa, mutta aiheuttaja eli sairaus jää juuri tuolla kuvaamallasi tavalla diagnosoimatta. Se on ongelmallista ja surullista. Eikä varsinkaan oikeudenmukaista.
Kiitos selvennyksestä. Selvennän vielä omalta osaltanikin, että en päätynyt sinun suhteesi toiselle kannalle, vaan olin eri mieltä ajatuksestasi.
> en päätynyt sinun suhteesi toiselle kannalle, vaan olin eri mieltä ajatuksestasi.
Mitä tarkoitat ilmaisulla "sinun suhteesi"? Kirjoitin aiemmin, että haluaisin sinun perustelevan omasta ajatuksestani/näkemyksestäni poikkeavan kantasi.
Lainaus aiemmasta viestistäni: "Kirjoitit edellä olevasi eri mieltä näkemyksestäni, jonka mukaan sadomasokismi-diskurssi ja narsismi-diskurssi tulisi erottaa toisistaan
"kun pitäisi keskittyä siihen miksi tarvitsen hyväksyntää ihmiseltä joka ei tule sitä minulle antamaan ja vain mollaa."
Lähtökohta on se että kun parisuhteeseen menee, niin on jo toisen hyväksymä (tai ainakin pitäs olla) ja valmis elämään parisuhdetta..
Silloin kun ei tunne nph rakennetta tai ei ole kuullutkaan moisesta, niin narsisti osaa olla ajoittain hyväkin ja siinä läheinen menee lankaan ja luulee että suhde toimii kuitenkin vaikeuksista huolimatta ja toinen olisi viisastunut käytöksessään.
Kun oppii tuntemaan narsimin, niin siinä vaiheessa tajuaa että hyvätkin hetket ovat olleet vain illuusiota, joilla ei ole ollut narsistille mitään merkitystä.
Hyvinäkään hetkinä narsisti ei ole rakastanut kumppania vaan jostakin omista lähtökohdistaan jonkin hyödyn tavoittelun vuoksi ollut kiltimpi ja antanut ymmärtää tai jopa nimitellyt puolisoaan rakkaaksi. (siis valehdellut).
Puoliso ei periaatteessa hae hyväksyntää vaan yrittää elää parisuhteessa, kuten niissä yleensä eletään, niin on ollut ainakin omalla kohdalla. Vaikka vaikeuksia on ollut, niin eläminen on tapahtunut tietämättä siitä mitään, että on parisuhteessa tunnevammaisen ihmisen kanssa joilla tunneäly on lapsen tasolla, joilla ei edes ole minkäänlaisia edellytyksiä elää tasapainoista perhelämää.
Itsellä meni kuukausia ymmärtää nph:n todellinen luonne, se oli todella vaikea sisäistää vaikka vierestä on katsonut yli 10 vuotta. Oletan että suurimalla osalla on ollut sama tilanne.
Nyt on pitänyt laittaa käsitykset uusiksi koko liiton aikana tahatuneista tapahtumista, nyt ymmärtää monia selittämättömiä asioita vuosien varrelta.
Raskas prosessi mutta erittäin vapauttava :)
Ainakin omalta kohdalta pidän käänteisnarsimi teoriaa täysin humpuukina.
Miksi pidät sitä humpuukina ?
Oletko aina (!) sitä mieltä, että tällaisissa suhteissa on vain yksi "syyllinen" jos sitä sanaa haluaa käyttää ?
Kysyisin sinulta muutaman suoran kysymyksen : miksi pysyt suhteessa vaikka tiedostat tilanteen ja sitten täällä mollaat muijaasi idiootiksi ja pikku-lapseksi ?
Voi olla tottakin, mutta tiedätkö millaisen kuvan annat tilanteesta ?
Moni uhri itkee kuinka on vaikeaa ja on koukkua ja kaikkea kivaa mutta sinä et.
ENKÄ nyt SYYTÄ mistään vaan kysyn uteliaisuudesta. Itse teen myös samaa vaikka suhteeni on kevyempi enkä tuomitse mutta uteliaisuus vie...
Okei, olisin voinut kysyä nätimminkin mutta kysyinpä silti.
Mun mielestä tiedostamisen (!) jälkeen on ihan turha vinkua varsinkin jos ei toinen enää edes ole ihon alla (kuten kerrot pitätäväsi rajoja jne).
Mitä se suhde antaa sinulle ?
Miksi et lähde ?
Ehkä sinun tapauksessa tai jonkun muun kohdalla ei niin ole, mutta monesti on myös niin että se toisen "vamma" palvelee jotain sen toisen osapuolen kohdalla, joten miksi se asia jotenkin pitäisi salata tai siitä ei saisi keskustella?
Miten se mitätöi kenenkään kokemuksia ?
Moni saa siitäkin apua. MYÖS.
Tuo pointti mitä chhx kirjoitti on hyvin vahvasti olemassa.
Itsekään en ymmärrä tuota käänteisnarsismi käsitettä tässä yhteydessä.
Mutta vaikka suhteen alussa narsisti saa näyttämään siltä että "on jo toisen hyväksymä" ja sitähän sen pitäisi tarkoittaakin, jos toinen haluaa sitoutumista, ja siitä että luulee näin olevan ei pitäisi sitä "luulijaa" mitenkään syyttää tai katsoa sitä hänen viakseen tai puutteekseen, hänhän toimii vain normaalilla tavalla.
Kun sitten kaikki alkaa mennä päin p:tä, eivätkä uhrin itsetutkiskelut tuota mitään tulosta, sellainen ihminen joka ei tiedä mitään nph:sta, yleensä hämmentyy ja alkaa syyttämään itseään (narsistin vahvalla avustuksella). Tässä kohtaa ehkä tullaan siihen OMIEN RAJOJEN JA OIKEUKSIEN tunnistamiseen (luultavasti uhreille ominaiseen piirteeseen, mikä ei mielestäni ole mitään käänteisnarsismia - tai jos käänteisnarsismilla tarkoitetaan TERVEEN NARSISMIN puuttumista niin sitten ok.), jos omat rajat ja oikeudet olisivat täysin selvillä niin silloinhan sellaisesta suhteesta haluaisi irtaantua nopeasti. Mutta ajatuksia sekoittaa sekin, että monilla muillakin (ei-narsisteilla) ihmisillä on vaikeuksia, parisuhteessa tarvitaan myös toisen ymmärtämistä ja anteeksi antamista, usein sen kurjastikin käyttäytyvän on mahdollista muuttua jne ja jos ei ole tietoa nph:sta, joka vielä taitavasti uskottelee haluaan muuttua/muuttuneensa/ymmärtäneensä, niin tässä on myös sudenkuoppa, kun yleensä ihmiset haluaa taistella parisuhteensa puolesta ja selvittää vaikeudet, mikä on normaalia, nph:sta tietämätön ei tiedä, että narsistin kanssa tämä on mahdotonta, narsisti puhuu muuttumisestaan tarkoittamatta sitä, vain manipuloidakseen toista.
Lynett, vastaan vaikka et minulta kysynytkään.
Ehkäpä kysymyksesi ovat jotenkin oikeutettujakin mutta esimerkiksi ero on iso päätös. johon vaikuttaa niin moni asia, mistä joku kirjoittaja ei halua kakkien luettavissa olevalle palstalle edes kirjoittaa. Eropäätökseen vaikuttaa moni muukin asia kuin se että on vähän aikaa sitten todennut, että se toinen taitaakin olla narsisti. Uskon, että miesten kohdalla, joilla on lapsia, ero on vielä hankalampi, pitää punnita esimerkiksi se miten se vaikuttaa lapsiin, erossa kun kai vieläkin useimmiten äiti saa lapset, pitää puntaroida se, että kumpi vaikuttaa lapsiin negatiivisemmin ero vai perheen koossa pysyminen. Monet uhrit kertovat, että narsistivanhempi on suhteellisen hyvä vanhempana (minusta silloin kyllä tällaisessa vanhemmassa on jotain tervettäkin?) Toisaalta voi tietysti miettiä sitäkin, minkälaisen mallin lapset saavat parisuhteesta yleensäkin? Mutta nuo on kaikki henk koht ratkaisuja, jonka varmaan asianomainen tietää paremmin kuin joku tuntematon palstakirjoittaja.
"Mun mielestä tiedostamisen (!) jälkeen on ihan turha vinkua varsinkin jos ei toinen enää edes ole ihon alla (kuten kerrot pitätäväsi rajoja jne)."
Tuo mitä kirjoitit on mielestäni tosi ilkeästi kirjoitettu. "Vinkua", yök! Näissä asioissa on kysymys niin isoista asioista ja useimmilla menee montakin vuotta "vinkuessa" ennen kuin sellaisen asian kuin nph tiedostamisen jälkeen pystyy mieltämään, pystyy käsittämään täysin, pysyy tekemään isoja päätöksiä jne. Jos itse olet pystyvä tekemään päätösiä heti kun olen "tiedostanut" jonkin asian niin hyvä juttu, mutta ota huomioon, että suurin osa ei pysty. "vinkuminen" on asian käsittelemistä omassa mielessään ja sallittua ja tarpeellista.
"Oletko aina (!) sitä mieltä, että tällaisissa suhteissa on vain yksi "syyllinen" jos sitä sanaa haluaa käyttää ?"
Jos syyllinen pitää nimetä niin ehdottomasti on vain yksi syyllinen ja se on NARSISTI. Exä joka on alkoholisti, niin hänen kanssa kävin kaikki instannssit läpi Al-alanonia (omaisten kerho) myöten. Myös psykologien johtaman läheis kurssin.
Heillä oli alkoholipuoliso taustat, ensimmäinen asia mitä he teroittivat että se ei teidän syy(läheisten) ei missään tapauksessa.. Kaikki syyllisyys itse alkoholismiin pitää ensimmäisenä poistaa, muuten toipumisesta ei tule mitään. Alkoholistit syyttävät narsistin tavoin aina läheisiään omasta käytöksestään. Toinen asia oli itsestä huolehtiminen, "älä unohda koskaan itseäsi ja omaa hyvinvointia.. "
Jotkut aikuiset jotka olivat kasvaneet alkoholisti kodissa olivat syyllistäneet itsensä niin että heillä oli traumoja vielä 50 vuotiaana. Eräskin yli 50 mies itki ääneen kun hänen piti antaa syyllisyys juopolle isälleen, vaikka isä oli jo kuollut. Niin hänen piti toistuvasti sanoa "että olen syytön sinun alkoholismiin ja juopotteluun, vain sinä olet syyllinen, en minä" Koska terapeutit havaitsivat että hän kantaa niin voimakasta syylisyys taakkaa..
"
Kysyisin sinulta muutaman suoran kysymyksen : miksi pysyt suhteessa vaikka tiedostat tilanteen ja sitten täällä mollaat muijaasi idiootiksi ja pikku-lapseksi ?"
TIlanne on senverran uusi että vasta nyt olen tajunnut mikä on jutun juoni, Ei kannate hätäillä täytyy sopeutua tilanteeseen. NPh: sta on jossain vaiheessa keskusteltu ja hän on sen myöntänyt. Silloin meni vähän tiukille, oli tulla ero.
Jos minä kirjoittaisin niin paljon pahaa netissä kuin narsu on minusta kirjoittanut, niin siinä menisi kuukausia, kärähti tällaisesta pitkäaikaisesta (autan ylläpitoa) (kirosanoja on siivottu tältä sivustolta:)) jauhamisesta netissä kansavälisillä sivuilla. Ne ystävällisesti kertoi kun kysyin.. Olin kuulemma psykopaatti ja muuta mukavaa. Kyllä tunne elämä on täysin lapsen tasolla ja kyllä on niin raakoja ja häikäilemättömiä tekoja tehnyt että ihmetyttää. Välillä ei minkäänlaista inhimillisyyttä ole ollut.. En minä täältä olisi hakenut vastauksia jos minulla ei olisi todella painavaa syytä.
"!Voi olla tottakin, mutta tiedätkö millaisen kuvan annat tilanteesta ?
Moni uhri itkee kuinka on vaikeaa ja on koukkua ja kaikkea kivaa mutta sinä et.
ENKÄ nyt SYYTÄ mistään vaan kysyn uteliaisuudesta. Itse teen myös samaa vaikka suhteeni on kevyempi enkä tuomitse mutta uteliaisuus vie..."
No on sitä ollut kaikkea mahdollista, mutta ei voi täällä kertoa kaikkea, on jäljitettävissä. Olen kertonut jo aika rajoille. Miesten tilanne on hieman erilainen, ei tarvitse pelätä väkivaltaa, eikä olla niin tunteellisia, ainakaan minä että pääsis sekoittamaan pään. Apuna on tuo vanha AA tausta, josta sain jo työkalut tällaiseen. Toisaalta hoidan oman osuuteni ilman katkeruutta, nyt vain tiedän että ei voi puhua asioita kuten tavalliselle ihmiselle vaan kuten narsistille puhutaan, se selvästi auttaa rauhan säilyttämisessä..
"
Okei, olisin voinut kysyä nätimminkin mutta kysyinpä silti.
Mun mielestä tiedostamisen (!) jälkeen on ihan turha vinkua varsinkin jos ei toinen enää edes ole ihon alla (kuten kerrot pitätäväsi rajoja jne).
Mitä se suhde antaa sinulle ?
Miksi et lähde ?
"
Minusta nätisti kysyit.. :)
No nyt on ollut rauhallisempaa kuin pitkään aikaan, syynä voi olla se että pelkää eroa. Kuten sanottua se on ollut lähellä ja olen varoituksen antanut. Lisäksi on huoltajuus ja omaisuus jutut joita täytyy miettiä ja suunnitella. En minä tästä suhteesta mitään kummempaa saa irti, paljon, paljon, paljon, mielummin olisin naisen kanssa jolla olisi tunteita minua kohtaan. Tykkään tehdä asioita ihmisten kanssa, nyt joudun tekemään sellaisen kanssa joka ajattelee itseään ei ole tunteita minua kohtaa vaan minä olen välttämätön paha jota pitää sietää (karrikoitusti sanottuna). Lähes kaikesta tuli ennen negatiivista palautetta, nyt on muuttunut sen verran, että ei tule mitään palautetta mistään mitä teen. (sinänsä aivan sama, ei kai tahallaan, mutta ei vain tajua)
Kyse nph:ssa on kuitenkin sairaudesta/puutteesta johon hän ei ole syyllinen, joten en tietysti voi vaatia häneltä sitä mitä normaalilta ihmiseltä voi vaatia.
Hänellä on nhp sukuperimä, iso suku jossa on paljon häiriöitä, (erään hänen sukuun kuuluvan mukaan).. Mutta kyllä hän tajuaa avioliiton rajat, mikä on sopivaa ja mikä ei, joten ne asiat voin vaatia..
" Moni saa siitäkin apua. MYÖS."
Totta
"usein sen kurjastikin käyttäytyvän on mahdollista muuttua jne ja jos ei ole tietoa nph:sta, joka vielä taitavasti uskottelee haluaan muuttua/muuttuneensa/ymmärtäneensä, niin tässä on myös sudenkuoppa, kun yleensä ihmiset haluaa taistella parisuhteensa puolesta ja selvittää vaikeudet, mikä on normaalia, nph:sta tietämätön ei tiedä, että narsistin kanssa tämä on mahdotonta, narsisti puhuu muuttumisestaan tarkoittamatta sitä, vain manipuloidakseen toista."
juuri noin, kokemuksesta tiedän että narsu osaa muuttua tilapäisesti erittäin herttaiseksi, ja hämätä puolisoa perusteellisesti, joka luulee että "nythän tämä alkoi sujua".. Mutta loppujen lopuksi tuollainen pakosta tehty käytös nöyryyttää ja raivostuttaa narsistia ja kun pahin uhka on väistynyt niin kosto odottaa puolisoa jonka mieltää syylliseksi tähän häpeälliseen raivostuttavaan käytökseen...
"Jotkut aikuiset jotka olivat kasvaneet alkoholisti kodissa olivat syyllistäneet itsensä"
Olen yksi heistä.
Kasvanut alkoholistisuvussa jolla oli tapana kerääntyä yhteen ja me lapset elettiin mukana.
Minusta tuli myös addikti ja tajuan sen kautta hvyin kenen syy se on tai ketä siitä voi syyllistää. Se ei ole kenenkään muun syy. Kerroin sen jo.
"nyt joudun tekemään sellaisen kanssa joka ajattelee itseään ei ole tunteita minua kohtaa... "
Sillä tiedostamisen tasolla mitä kerrot, en käsitä edelleenkään miksi käytät sanaa "tiedostaa" varsinkin kun samaan aikaan kerrot kuinka olet "írti" jo.
Se ihmetyttää.
Sen voin sanoa, että AA ei kehota katsomaan mitä muut tekee (totta kai sitä voi puida ja puidaankin paljon) mutta avain pois tuskasta on keskittyminen itseeen.
Ei kannata pitkittää suhdetta siksi että "toinen ei tajua" tai etten saa sitä tajuamaan jotain tai mitä ikinä vaan tuolla tiedon määrällä mistä puhut, en käsitä miksi on miellyttävämpää valittaa täällä kuin vain lähteä menemään.
Et ole kertonut tunnekoukuista tai muista vaan ihan muusta.
Minä erosin vuosi piinanneesta eksästäni jonka kanssa on lapsi joten tiedän mitä se on ja tiedän keinot miten se lopetetaan. Jos se ei lopu siltikään, ei se parane jäämälläkään.
Aaaah hah haa !
Korjaus
"Sillä tiedostamisen tasolla mitä kerrot, en käsitä edelleenkään miksi käytät sanaa "tiedostaa" varsinkin kun samaan aikaan kerrot kuinka olet "írti" jo.
Se ihmetyttää"
Sillä tiedostamisen tasolla ja hyvinvoinnin tasolla jota kerrot, en käsitä edelleenkään miksi käytät sanaa "joudun".
Okei, voin ensin lohduttaa siinå mutta saman läpikäyneenä totuus on se että et vain joudu (!) vaan valitset.
Mä olen Henna hyvä käynyt tuon läpi. Mulla on lapsi 10 vuotta vainonneen ihmisen kanssa jne. Mä en vain ole enää siinä kohtaa kun puhuisin siitä mutta tiedän mitä tarkoitat.
Se, että puhun nyt tästä perspektiivistä olisi raivostuttanut minutkin aikanaan.
Käytin sanaa vinkua koska se on mielestäni sitä. Sori vain.
Ihmiset taistelee elämänsä aikana monien ongelmien kautta ja musta on outoa kun joku takertuu se petti minua tai löi minua - epäkohtaan niin vankasti kuin se olisi jotain ennenkuulumatonta jota kukaan ei voi käsittää.
Kun kuvittelee kokeneensa jotain erikoista, kun kukaan ei tajua, on hukassa. Me tajutaan kyllä älä huoli. Älä huku tuohon "erikoisuuden" ajatelmaan - meitä on paljon !
EN vain käsittele nyt asiaa samoin mutta mä olen käsitellyt sitä lapsesta asti ja käynyt nuo kaikki läpi ja juuri nyt ei ole sen aika ja otan etumatkaa liikaa - siksi se ärsyttää.
Tiedän tuon vertaistuen piiristä ja olisin suurinpiirtein halunnut kuristaa ne ihmiset jotka puhuivat kuten minä puhun nyt (tai kirjoitan siis) mutta olen vain minä, tässä tilanteessa enkä muuta jaksa.
"Mutta loppujen lopuksi tuollainen pakosta tehty käytös nöyryyttää ja raivostuttaa narsistia ja kun pahin uhka on väistynyt niin kosto odottaa puolisoa jonka mieltää syylliseksi tähän häpeälliseen raivostuttavaan käytökseen... "
Tuota en itse ymmärtänyt moneen vuoteen, ihmettelin vain sitä että kun oli ollut viikon tai kaksi tosi mukava ja kohdellut minua hyvin, niin yleensä siitä seurasi sen jälkeen jotain todella kamalaa, kamalampaa kuin koskaan aikaisemmin. Ajattelin sitten että ehkä hänen mielensä toimii niin, että hän kun hän näki kasvoillani onnellisemman ja iloisemman ilmaan, kun menikin sitten paremmin, niin hän oli siitä kateellinen ja kosti sen... Mutta sitten myöhemmin avasi silmiäni paljon kun hän kertoi toisesta suhteestaan, jossa oli tiukan paikan edessä, uhkasi "ulkoruokintaan" joutuminen, jos ei käyttäydy kunnolla joten hän oli käyttäytynyt NORMAALISTI sitä ihmistä kohtaan pari viikkoa ja totesi minulle: "Nyt menee hermo, v*tuttaa niin s*atanasti, kun on joutunut teeskentelemään ja nöyristelemään tämän kaksi viikkoa". Eli hän koki normaalin teeskentelyksi ja sellaiseksi että oli joutunut NÖYRTYMÄÄN jonka sitten aikaan kosti kyllä vetämmällä turpaan.... ja "tajusin" mistä luultaasti oli myös minun kohdalla kysymys siinä, kun seesteisempiä kausia seurasi jokin "kamala tiputus" todellisuuteen. Aloin sitten jo näinä parempina kausina etukäteen pelkäämään, mitä kauheaa siitä seuraa. Silloin minulle alkoi myös valkenemaan että suhteen on loputtava.
"Tuota en itse ymmärtänyt moneen vuoteen, ihmettelin vain sitä että kun oli ollut viikon tai kaksi tosi mukava ja kohdellut minua hyvin, niin yleensä siitä seurasi sen jälkeen jotain todella kamalaa"
Sinulla henna on samalainen havainto asiasta kuin minulla, tätä on muutkin sanoneet. Kiitos että otit tämän esille, oikeen täytyy varoa että narsu ei ala kovin ystävälliseksi, siinä on koira haudattuna. Poikkeuksetta on ollut sen jälkeen suuria ongelmia tiedossa.
Jatkuva varuillana oleminen siitä että tosiaan "koira oli haudattuna" niin moneen juttuun ja varuillaan siitä, että koskaan ei tiennyt minkä käänteen suhde sai ja mitä tapahtui, oli hirmuisen kuluttavaa. Samoin viimeisen puolen vuoden aikana ne megaraivarit, joista ei tiennyt mistä ne alkoivat ja mistä johtuivat, teutaroi vaan nyrkit pystyssä ja tehden ilmaan potkuliikkeitä edessäni ja huutaen kuin palosireeni jotain ihan käsittämättömiä syytteitä (syytteli jostain mitä itse kuvitteli, ei todellisesta tai raivosi juuri noin esim. siitä että "sinun koirasi makaa keskellä lattiaa niin etten pääse rauhassa kulkemaan, lähdenpä k:n luo yöksi siellä ei ole koiraa joka makaa minun tielläni ja siellä sentään pidetään ihmistä ihmisenä" tms) sai jatkuvasti olemaan varuillaan, milloin todella hyökkää päälleni ja sai aina vaistomaisesti tarkistamaan, missä ovat kotiavaimeni, kännykkäni ja koiranremmi. Sitten kun puolen vuoden aikana tällä tavalla uhkailtuaan 5-6 kertaa viimein raivarin saadessaan (kun olin hölmänä kertonut, koska oli saanut minut uskomaan, että minun pitää olla hänelle kaikessa rehellinen, että istuin lauantai-iltana baarissa ilman häntä ja juttelin erään miehen kanssa, samaan aikaan kun hän oli ollut itse tämän k:n luona koko viikonlopun, k nainen ja heillä seksisuhde, jonka k tunnusti, puoli kylää tiesi totuuden, mutta n itse kielsi jyrkästi minulle) pahoinpiteli minua monta tuntia, niin siihen se tarina sitten loppui, heitin sen pihalle enkä ottanut takaisin. Mutta joo, se minun piti kertoa, että jatkuva varuillaan olo oli hirveää, kuluttavaa ja ahdistavaa. Sen tajuaa vasta jälkeenpäin täysin, mitä se oli.
Pelon ilmapiiri. Sen tajuaa tosiaan vasta kun siitä on päässyt. Kun on tavalla tai toisella päässyt sen ylitse, että joko ei vaan pelkää, tai ei tarvitse pelätä.
"Ainakin omalta kohdalta pidän käänteisnarsimi teoriaa täysin humpuukina. "
Tuo ei yllätä minua, tekstiesi perusteella oli jo voinut päätellä, ettet halua pohtia omaa osuuttasi, vaan todellisen uhrinarsistin tavoin katsot vain sitä parisuhteen toista osapuolta. Jos kuluttaisit yhtä paljon aikaa ja energiaa ymmärtääksesi omaa persoonaasi, niin hyvä! Vaarana tuossa sinun ja Hennan tyylisessä ajattelutavassa on se, että omat ongelmat ulkoistetaan vain toiselle. Se on tietysti sellainen tilanne, että mikään ongelma ei todellisuudessa ratkea, koska toisen ominaisuuksien syyttely ja osoittelu "tuntuu helpottavalta", mutta on todellisuudessa vastuun siirtämistä omalta itseltä toiselle.
Tuotapa juuri tarkoitin!
Ei se MUUTA NARSISTIA mitenkään, jos uhri pohtii omaa osuuttaan!
Jos/kun? uhri käyttää yhtä paljon aikaa ja energiaa ymmärtääkseen omaa persoonaansa, se ei muuta narsistia mitenkään, eikä muuta suhdetta yhtään paremmaksi. Päinvastoin, jos uhri pohtii vain omia puutteitaan mutta ei tiedosta narsistin toimintatapoja ja uhri omat puutteensa havaittuaan syyttää vaikeuksista vain itseään, niin silloinhan narsistin tavoite on saavutettu, on saatu toinen kynnysmatoksi, jota narsisti voikin sitten syyttää vaikeuksista, jotka itse aiheuttaa.
"Vaarana tuossa sinun ja Hennan tyylisessä ajattelutavassa on se, että omat ongelmat ulkoistetaan vain toiselle". Täyttä höpinää! Ajattelutapa on täysin oikea, jos narsistin ongelmia ei oteta oman itsen ongelmiksi vaan tajutaan se kirkkaasti, että narsistin ongelmat ovat narsistin ongelmia ja oman itsen ongelmat ovat niitä omia ongelmia, ja ne omat ongelmat ei synnytä narsistin ongelmia vaan ne ovat narsistissa itsessään. Tämän selkeä tajuaminen estää sitä muutamien halveksivasti ilmaisemaa uhriutumista, kun tuon tiedostaa, alkaa pystyä hallitsemaan omaa elämäänsä eikä ajaudu enää kenenkään uhriksi.
"Jos kuluttaisit yhtä paljon aikaa ja energiaa ymmärtääksesi omaa persoonaasi, niin hyvä! Vaarana tuossa sinun ja Hennan tyylisessä ajattelutavassa on se, että omat ongelmat ulkoistetaan vain toiselle."
Voit lukea minun kommentit lynetille, olen "vanha sotaratsu" näissä itsetutkiskelu asioissa. Ensimäisenä pitää aina selivittää ongelman lähde. Tämä sama lääketieteessä jos jollakin kovia kipuja, niin ei särkylääke hoitoa kovin pitkään vaan tutkimuksia, voi muuten käydä kuin erääll etutulle joka hoti särkyjä särkylääkkeellä ja taustalla olikin syöpä, apu tuli liian myöhään.
.
Narsitin omaisella on työ on vaikeaa niin kauan kun ei tiedä nph:sta mitään..
Yrittää turhaan olla kiltti ja vaikka mitä, kaikki menee kuitenkin päinseiniä.
xcch, ihan suoraan sanottuna ei sinullakaan ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Kerroit eräässä keskustelussa, että olet puolisosi (jota kutsut narskuksi) kanssa edelleen lähinnä rahan takia (kun vaimo veisi puolet avioerossa).
Teksteistäsi päätellen sinulla ei ole myöskään halua tai osaamista tutkiskella omaa osuuttasi. Sovit hyvin hennan pariksi, yhteinen harhanne tuntuu teistä varmasti jopa liittolaisuudelta tai ystävyydeltä: samiksia kun olette.
Ei ihan hirveän mukavalta kuulosta. Emme myöskään tiedä yhtään, mitä vaimosi ajattelee sinun persoonastasi. Sinun kertomanasi kaikki on sinun omaa näkemystäsi.
"Ei se MUUTA NARSISTIA mitenkään, jos uhri pohtii omaa osuuttaan!"
Henna hyvä, itsetutkiskelu on tarkoitettu oman tilanteen parantamiseen ja siitä poispäämiseen eikä liity mitenkään siihen narskuun ja hänen valintoihin
Musta Xcch omaa hyviäkin ajatuksia mutta homma seilaa hieman edestakaisin. Jos lähtisin palstavainoihin, heittäisin jotain mitä mun ei kannata sanoa.
Xcch ja Henna, monesta asiasta ollaan samaa mieltä mutta kaikki me puolustuskannalla takerrutaan yksioikoisesti puolustamaan "tiedän että se on narsisti tai "ei ne kaikki ole parantumattomia" - linjalle.
Selkeästi kaikki tietää mistä on about kyse mutta ilmiasu, ilmaisutapa ja olemus vain tökkii.
Se, että kuvittelee kaiken täällä kirjoitetun liittyvän vain oman itsen jahtiin tai kaltoinkohteluun kertoo vain äärimmäisestä itsekeskeisyydestä, että kaikki kiinnittää juuri minuun huomiota manipuloidakseen tms.
Ei vois vähempää kiinnostaa.
Sinä päivänä kun saan keskustelun aikaan "sinun " kanssasi muusta näkökulmasta (vaikka väistämättömästi tulevasti turhasta vainosta), perun puheeni. tai kirjoitukseni.
Tiedän mistä puhut muuten ja olen kirjoittanut siitä itsekin ja koetan pitää sen mielessä, vaikkakin huonolla menestyksellä kun en ole "siinä vaiheessa". Just nyt. Ehkä olen vielä. Välillä raotan. Teen parhaani,nyt ei jaksa.
Ei sun tartte lyne aina jaksaa. :)
Ehkäpä minä olen sitten tutkiskellut itseäni, kun tilani on parantunut ja olen suhteesta narsistin kanssa päässyt pois jo vuosia sitten ja ihan omasta aloitteestani niin etten ole tullut jätetyksi.
Siihen itsetutkiskelukehotukset ei kuitenkaan auta, että muuttaisin mielipiteitäni siitä MINKÄLAISIA narsistit ovat mutta kiitos vaan neuvoista.
Lynett, älä nyt vedä hirveitä raivareita kun kerron mikä sinun kirjoituksessasi ärsyttää. Joskus olet hermostunut täysin ko. asiasta. Vilpittömästi en kuitenkaan (ainakaan tässä kirjoituksessa :) ) v*ttuile sulle vaan haluan herättää sinussa ajatuksia.
(no, jos saat ne raivarit, niin sillekään en mitään voi)
Minua ärsyttää se, että mielestäni edelleen puolustelet jollain tavoin kaltoinkohtelijaa tai haet siihen syytä jostain muusta kuin kaltoinkohtelijasta itsestään, tämä tunne on säylynyt vaikka miljoonaan kertaan olet vakuuttanut, ettet niin tee. Ja siitä minulle on herännyt ajatus (ilman mitään ilkeyttä, ymmärtäisin jos niin olisi) että kun olet kertonut vanhemmistasi aika kamalia asioita joskus täällä, en tiedä oletko ne viestit poistanut enkä toista niitä, mutta siitä on herännyt ajatus, että onko niin, että jos selkeästi olisit sitä mieltä, että kaltoinkohtelu (narsistin teot) ovat ainoastaan kaltoinkohtelijan (narsistin) syytä ja niihin ei pidä lähteä hakemaan syyllistä mistään muualta, niin silloin samalla ikään kuin tuomitsisit oman isäsi ja äitisi? Aikuisenakin omien vanhempien tuomitseminen tai sen myöntäminen että he ovat syyllisiä ihan itse niihin pahoihin tekoihin on luultavasti vaikeaa.
"xcch, ihan suoraan sanottuna ei sinullakaan ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Kerroit eräässä keskustelussa, että olet puolisosi (jota kutsut narskuksi) kanssa edelleen lähinnä rahan takia (kun vaimo veisi puolet avioerossa).
"
Muisteleppa tarkemmin..
"Musta Xcch omaa hyviäkin ajatuksia mutta homma seilaa hieman edestakaisin. Jos lähtisin palstavainoihin, heittäisin jotain mitä mun ei kannata sanoa."
Homma ei ole sekaisin, olen sanonut että olen tällä opettelemassa ja kaikki mitä olen itsestä kertonut on totta. Se olenko ollut narsun yksityiskohdissa oikessa kaikissa asioissa, niin alussa en varmaan ollut. Luulin esim. että nph on paranettavissa, sitä se ei todellakaan ole. Kirjoitit vertaistuesta aiemmin, että narsu ei ota komentoja ylhäältä vastaan. Se on totta, mutta mistä sille vertaistukea hankkii kun suomessa ei ole yhtään parantunutta narskua..?
Lähettäsin sen heti ryhmään, jos joku antaa osoitteen..
"Teksteistäsi päätellen sinulla ei ole myöskään halua tai osaamista tutkiskella omaa osuuttasi."
Se olisi sama kuin puolisolla olisi syöpä ja terve tutkisi omaa osuttaan siihen kuukausia. Toiseksi et ole lukenut tekstejäni, historia toistaa itseään, minä en ole ensimmäinen mies narskulla, kuulin myöhmmin että kaikki suhteet on päättyneet katasfrofiin. Hänen lähisukulainen sanoi että, kaikki hänen suhteensa ovat olleet aivan sairaita. Tätä en tiennyt kun olin suhteeseen menossa, enkä paljon muutakaan. Olisi pitänyt kysyä muilta. Muutama vuosi sitten kun oli hyvä kausi menin kehumaan hänen lähisukulaiselle että meillä menee hyvin että, puoliso on edistynyt. Hän totesi vain lakoonisesti että " sinä et tunne häntä" Olipas mokoma vaan oikeassa..
" Sovit hyvin hennan pariksi, yhteinen harhanne tuntuu teistä varmasti jopa liittolaisuudelta tai ystävyydeltä: samiksia kun olette."
Kiitos tämä on suuri kunnia, olen tavannut joskus harvoin hennan tapaisia ihmisiä, helppoja ihmisiä, heidän kanssaan tulee niin hyvin toimeen. En tarkoita että tarvitsee olla aina samaa mieltä asioista (vaikka olen ollut hennnan kanssa kaikesta samaa mieltä, tietysti henna on kokemuksellaan narsimista oikonut monta väärää käsitystä minulta, tosin tietämättään :)
Ei me olla harhassa, tuntuu kummalliselta kun on hennan kanssa niin samantyyliset kokemukset, vaikka emme tunne toisia ja olemme eri sukupuolta. Tämä todistaa selvästi sen mitä narsimi todella on ja mitä tuhoa narsismi tekee parisuhteessa.
"Se olisi sama kuin puolisolla olisi syöpä ja terve tutkisi omaa osuttaan siihen kuukausia."
Vertauksesi ovat kyllä tosi selventäviä :D Jos tuosta ei joku ymmärrä, niin sanon, että silloin ei haluakaan ymmärtää :)
Kukaan ei ole kieltänyt myös itsetutkiskelun tärkeyttä, mutta se ei liity mitenkään siihen jos kirjoittaa että minkälainen narsisti on ja miten toimii. Mikä on kymmeniä kertoja todettu. Tunne-elämältään suht terveelle ihmiselle se itsetutkiskelukin kuuluu ihan normaaliin elämään ja on ihan automaattista ilman eri kehoituksiakin mutta ei sillä tosiaankaan selvitetä toisen ihmisen vakavia tunne-elämän vammoja.
"Kiitos tämä on suuri kunnia, olen tavannut joskus harvoin hennan tapaisia ihmisiä, helppoja ihmisiä, heidän kanssaan tulee niin hyvin toimeen. En tarkoita että tarvitsee olla aina samaa mieltä asioista (vaikka olen ollut hennnan kanssa kaikesta samaa mieltä, tietysti henna on kokemuksellaan narsimista oikonut monta väärää käsitystä minulta, tosin tietämättään :)"
Kiitos :D
Kyllä mä ainakin uskon, että Suomessa on omat Sam Vaknininsa. Mutta että missä...
Ja parantuneiden narsistien vartaistukuryhmä on varmaan ihan eri asia kuin narsistien vaertaistukiryhmä... Jossa jos keskusteltaisiin uhreista, olisi ihan suotava uhreille osallistua?? Valepuvussa :D
Pitää kirjoittaa taas hitaammin ihan selvästi, koska tää kymmensormijärjestelmä ei meikällä toimi vieläkään kunnolla.. :/
Henna, ei Lynett puolustele kaltoinkohtelijoita, SINÄ vain ihan tarkoituksella aina YMMÄRRÄT asiat väärin. Ja jos et ymmärrä tarkoituksella väärin, ymmärrät tiedostamattasi väärin. Molempipahempi. Koeta hankkia EDES VÄHÄN itsetuntemusta, niin ei tarvitse vetää raivareita joka kerta, kun joku yrittää saada sua pois tuosta paatuneisuudestasi.
Raivarit ?
Kerran totesin että en voi keskustella kanssasi siitä aiheesta koska koin sen täysin mahdottomaksi ja turhaksi. Se siittä turhaumastani silloin, muuten en ole vihainen.
Mä olen tuominnut vanhempani hillittömällä tunnemyrskyllä (lähinnä raivolla) ja kantanut sitä mukanani melkein koko elämäni. He ovat syyllisiä huonoihin valintoihinsa jne mutta miten minun pitäisi (ns) se nyt tuoda esiin ?
Olen kyllä käsitellyt sitä raivoa ja keskustellut siitä täälläkin ja nutissa mutta nyt ei vain ole ollut sen aika.
Helppo esimerkki : faija vetää lärvit ja alkaa mätkimään porukkaa. Persoona muuttui niin kuin addikteilla aina voimakkaasti. Kun itse luulin mm etten koskaan voisi addiktoitua niin, olin sokea sille pitkään. Inhosinhan sellaista niin paljon.
Kun näin kävi (noh, en kyllä mätki perheenjäseniäni), se oli aika avartavaa. Se voi tapahtua myös minulle ja näin mörkö sen päältä poistui vaikka hän olikin itse syyllinen tekoihinsa, totta kai. Samoin olin minä.
Hän ei selvänä puhunut juuri koskaan sanakaan, huomioinut mitenkään (siis mitenkään) tai sai sitten vastavuoroisesta totaalisia haukkumakohtauksia (myös kännissä) ja melskasi ympäriinsä... mietin ettei ole todellista, sekopää.
Kunnes huomasin pahoinvoivana myös itse sortuvani myöhemmässä elämässäni purkamaan oloani niille joille se ei kuulunut.
Kunnes huomasin myöhemmin olleeni itsekin uhriuttaja. Ja uhriutuja toisaalla.
Kun kävin näitä kokemuksia joita pidin epäinhimillisinä valintoina heidän "kasvatuksessaan" läpi toimimalla samoin (no en nyt samoin täysin tietenkään)...se vain jotenkin helpotti "irtipäästämistä" ja sen ymmärtämistä että kävipä paska tsäkä. Se ei ole ns henkilökohtaista vaikka se hassulta kuulostaakin.
Heh...huono kuvaus mutta en ole vain nyt pitkään aikaan kokenut tarvetta käsitellä asiaa siltä kantilta, ehkä joskus vielä taas jos siltä tuntuu.
Voisinhan mä ajatella (ja olen ajatellutkin melkein aina) että "he tekivät minusta tällaisen vammaisen", alkaen varhaislapsuudesta kun aloin käyttäytymään asosiaalisesti ja käyttämään kamaa, lopetin koulunkäynnin (peruskoulu) eikä ketään kiinnostanut muuta kuin hieman tölviä kun tilaisuuden sai mutta kun se vastuu on nykyään sitten mulla vuorostani, ja hekin olivat omien vanhempiensa "uhreja", keskityn siihen etten uhraisi nyt sitten omaa jälkikasvuani samoin.
He ovat syyllisiä tekoihinsa, Minä olen syyllinen tekoihini. Isovanhempani ja heidän vanhempansa ovat syyllisiä tekoihinsa. Ja valintoihinsa.
En ole koskaan, edes lapsena, kuvitellut että heidän käytöksensä johtuisi minusta vaan koin sen epäreiluksi ja olin raivoissani siksi. Ihan pienenä totta kai pelkäsin alkuun pirusti mutta ja ala-asteella se muuttui todelliseksi angstiksi =)
Silloin kun "hylky" totaalisesti tuli kun en sitä enää hyväksynyt vaan toin asian ilmi - jouduin käsittelemään tunteen etten ole jotenkin hyväksyttävä omalle vanhemmalleni, mutta kun tarkastelin niitä ongelmia jotka siihen toivat, ymmärrän ettei näin ole.
Itsetutkiskelu tässä tapauksessa tarkoitti vain sitä, että kuositin itseäni kondikseen päästäkseni siitä kokemuksestani irti, vapauttaakseni voimavarojani asioihin joihin voin vaikuttaa. Ja sitä, että huomaisin ne negatiiviset mallit ja käytöshäiriöt jotka olen omaksunut. Jotta se kierre loppuisi...joskus.
Mutta suap nähä miten käy =)
Kyllä musta tuntuu, että esim addiktiryhmissä on osa "narskujakin" muita häröisiä, ei kaikki tietenkään.
Kaikilla heistä on kuitenkin ollut änpeehoon käytösmallit joskus.
Mutta ne, joista näkee 20 vuoden raittiudenkin jälkeen etteivät oikein ole "parantuneet", ovat oppineet (tarpeeksi halutessaan ja jos siitä käytöksensä seurauksesta on kyennyt itseään muistuttamaan tarpeeksi usein, eli vähintään päivittäin) hillitsemään käytöstään tai ainakin havainnoimaan sitä - tietynlaista "hallintaa" siis.
Siellä kuulee paljon juttuja kovin eri tavoin häröisiltä ihmisiltä.
"Pahimmilta" jotka ovat jaksaneet keikkua mukana, kuulee usein sen, että jos he eivät aktiivisesti koko ajan muistuta itseään siitä tai jatka sitä palavereissa käyntiä (ne jotka eivät ole niin häröisiä, ihmettelevät miksi joku ramppaa vielä 10 vuodenkin jälkeen joka pvä vertaistuessa mutta taitaapa syy olla juuri tuo), he irtaantuvat todellisuudesta, alkavat taas kuvitella itsestään kaikenlaista ja palaavat vanhoihin käytösmalleihin. Koko ryhmäkin alkaa tuntumaan ihan idioottien touhulta ja siellä kävijät pelleiltä.
Käytännössä en tiedä miten tuollainen "hoitomuoto" saataisiin esim narsististen piiriin käyttöön, koska sinne hakeutumisessa on ongelmansa kuten kaikki tietää, mutta uskon, että auktoriteettijohtoinen "hoito" on ongelmallisinta heille. Niin on addikteillakin.
Idean suurin pointti on varmaan se, että "hoitoa" saa vaikka 5 kertaa päivässä, ilman auktoriteetteja ja siellä joutuu ns oppimaan sosiaalisemmaksi eikä kukaan ihmettele vaikka mitä sanoisit tai tekisit jne.
Toiset istuvat esim 2 vuotta kädet puuskassa siellä puhumatta mitään mutta vähitellen se "manipulaatio" laskee suojamuureja. Osalla. Toiset lähtee sitten menemään kun homma tulee liian iholle.
Ok.
Kovaa elämänkoulua olet käynyt jo lapsesta saakka!
Itselläni ei mitään läheskään noin rankkaa takana ja sitten kun koin sen miten narsisti minua kohteli, olin kai jonkinlaisessa "shokissa" monta vuotta, minun oli vaikea uskoa todeksi sitä, että kukaan voi kohdella toista ihmistä sillä tavalla. Vaikka ikääkin oli suhteen alkaessa jo tarpeeksi ja pitkä avioliittokin ei-narsistin kanssa, niin "maailmankuvani" oli kai aika sinisilmäinen, oli vaikea uskoa, että niin pahaa tekeviä ihmisiä on olemassakaan vaikka tietenkin olin tavannut elämäni aikana kaikenlaisia k-päitäkin mutta en ketään, joka olisi ollut samanlainen kuin narsisti.
Tuo tekstisi oli helppo ymmärtää ja noin se varmaankin on kuten kirjoitit.
Mulle tuli tuosta mieleeni eräs kaverini nuoruudesta : hänellä oli aivan ihanan lämpimät vanhemmat ja suhde oli muutenkin erikoisen hyvä, kunnon yhteisöllisyyttä suvun ja naapureiden kanssa, sitä ja tätä.
Tämä likka oli niin yltiöpositiivinen, avulias ja "sinisilmäinen" että mietin aina kuinkahan tuossa käy. Sitten tuli itse Don juan ja vei jalat alta.
Mua otti aina pannuun seurata sitä sivusta ja itkuunhan se päätyi. Hänen maailmankuvansa oikeasti tuntui romahtavan ja musta se oli ihan käsittämätöntä koska mulla ei ole koskaan ollut sellaista maailmankuvaa joka häneltä vietiin.
Mä tavallaan näen sellaisen maailmankuvan haihatteluna ja kuvittelen omani olevan realistisempi (HAH HAH) joka taas tuottaa ongelmia siinä mielessä etten ihastu koskaan kehenkään. Se on mielestäni haihattelua.
Mä luulin joskus aikanaan että kaikissa perheissä eletään kuten meillä.
=)
En mä edes ihmetellyt että valitsin ekaksi puolisokseni faijani kopion, se oli normaalia kun siskollakin oli sellainen mies (on muuten vieläkin). Mutta mullepa ei kettuiltu koska olin päättänyt ettei mua kohdella enää siten tai etten ole kuten äitini tai isäni (ja olin heitä molempia silti yhtäaikaa)...joten koeta siinä sitten elää "tervettä parisuhdetta"...hah hah=)
Mutta, sellaista se oli.
Mä kuitenkin lapsellisesti kiitän sitä ekaa 6 vuoden suhdettani siitä, että se opetti (jälkikäteen) todella paljon muista ihmisistä mutta pääasiassa itsestäni enkä usko että vähempi olisi mulle riittänyt. Sen suhteen jälkeen muutuin kuin eri ihmiseksi koska valitsin seurani toisin ja uskon, että "kaltaisteni" ihmisten on pakotettava itsensä selaliseen jos haluaa "parantua" yhtään.
Sitten mentiin taas takapakkia mutta harjoitellaan, harjoitellaan.
Jos on lapsena kokenut välinpitämättömyyttä ja muita "pahoja" asioita ja verrattuna siihen, että lapsuus on ollut "normaali" niin luulen, että tällaiset ihmiset suhtautuvat suhteessa narsistin kanssa eri tavoin siihen mitä narsisti tekee ja miten toimii. Minulla oli myös täysin outo maailma se, että exäni oli aika pahasti alkoholisoitunut ja hänen kaveripiirinsä muodostui paljolti toisista alkoholisoituneista, jopa sellaisista jotka käyttivät huumeita ja olivat tehneet rikoksia. Olin varmaan heidän mielestään "outo ja erilainen" kun kuitenkin exäni kautta olin tekemisissä jonkin verran myös hänen kavereidensa kanssa, kun omassa lapsuudenkodissani ei juotu ollenkaan, itse aikuisiällä kävin tietenkin jonkin verran baareissa mutta hyvin harvoin olin esim. kunnolla kännissä, ja suht pitkän avioliittoni aikana juotiin alkoholia lähinnä uutena vuotena, vappuna ja juhannuksena tai silloin kun oli jotkut erityiset juhlat. Vaikka exäni mukana olin välillä suht useinkin baareissa niin jatkoin "entisellä linjalla" usein juoden kahvia tai limua. Toki joskus alkoholiakin mutta ryyppääminen ei koskaan ollut samanlaista kuin exälläni tai hänen kavereillaan. Usein varmaan hänen kaverinsa kokivat, että tulen "vain kyttäämään ja arvostelemaan" heidän juomistaan ja minä katselin silmät pyöreinä sitä mikä heidän "maailmassaan" oli normaalia. Hirmu paljon ihmettelin sitä, että samassa ravintolapöydässä ollessaan saattoi kaksi kaverusta kyyneleet silmissä vannoa ikuista ystävyyttä ja vannoa, että ovat kaikessa toisen tukena ja apuna, halailla ja sitten jos esimerkiksi ravintolasta poistuessa nähtiin toinen näistä kaveruksista sammuneena jonnekin, oli jo pakkastakin ja sanoin tälle toiselle ikuista ystävyyttä vannoneelle kaverille, että veisi sammuneen jonnekin turvaan ja ei jättäisi maahan makaamaan, niin tämä saattoi todeta, että ei kuulu minulle, hoitakoon ihan itse itsensä. Tosin kyllä oli sellaistakin, että "juopot" pitivät toisistaan huoltakin mutta koskaan ei voinut tietää, mikä fiilis oli, pitikö huolta vai ei.
Sama vika mulla, en osaa kirjoittaa hitaasti (tai tehdä mitään muutakaan hitaasti tai harkiten...) ja nykyään kun ei enää kirjoita niin paljon, esim satoja sivuja päivässä kuten aiemmin elämässä niin ei tuo järjestelmä tottele (hyi hyi, tuhma systeemi!) kunnolla =)
Tana.
Varmaan ostettava parempi näppäimistö =)
Tostakin on ollut puhetta täällä. Miks aina muuten käytän sanaa puhetta...kirjoittelua siis.
Että mua ei vain järkytä samalla tavalla jokin *uorittelu tai väkivalta, lukuunottamia muutamia kertoja elämässä jolloin olen mennyt johonkin ihme "tilaan" jonka jälkikäteen tulkitsin joksikin ihme taantumaksi lapsuudentilaan (jokin todella varhainen tilanne) koska tilanne oli niin yllättävä tai samankaltainen.
Muuten ei hetkauta.
Mulla on tavallaan henkinen ja fyysinen kipukynnys aika suuri mutta kyllä munkin päätä voi sekoittaa kun en ole "kunnossa" just silloin. Tai sitten hyökkään vastareaktiona takaisin esim vielä rumemmin sanoin ja olenkin siinä live-elämässä helkutin hyvä vaikka itse sanonkin.
Se tuo "turvaa" (vähän huono sana) ja tunteen hallinnasta kun ns eivät pärjää.
Mulla oli vuoden parin sisään tässä sellainen ajanjakso että olin jotenkin ihan nars. alavireessä jos termiä käyttää ja aivan sekaisin kaikinpuolin. En oikein edes tajunnut mistään mitään ja olin ihan hukassa. Tuli kyytiä aika pahastikin koska seurani oli juuri sellaista mitä kuvasit : asosiaalisia, väkivaltaisia, narsisistisia ja pahasti päihdeongelmaisia rikollisia.
Se maailma on aika sairas kun sitä katsoo ulkopuolelta ja välillä vlopun menoissa istuin yhdeltä yöllä siellä baarissa ja rupesin yhtäkkiä katsomaan sitä menoa enkä käsittänyt mitä ihmettä teen siellä.
Tuli aika pahoja läheltä piti-vaaratilanteita joissa olisi voinut tapahtua todella pahoja asioita mutta useimmiten selvisin hyvin koska naisena on myös helppo saada "tukiverkkoja" ja ohjailla ihmisiä (sori A) mm seksuaalisella virittämisellä, ilman toimintaa mutta muuten.
Mutta siellä on myös aika turvaton ja kun jouduin mm kylämme diagnosoidun sosiopaatin "kynsiin" yhdessä vaiheessa, oli aika tukalia tilanteita muutamia.
Mutta sellasta se oli...
Siellä vannotaan sitä ikuista kaveruutta ja sitten samat jätkät saattaa päättää päivän puukottamalla toista. Se on sairasta. Tai ollaan juuri noin välinpitämättömiä mikä lisäsi omaa "kylmyyttäni" myös kamalasti. Mikään ei tunnu enää miltään, ihan sama. Sitä tulee jo niin itsetuhoiseksikin tavallaan, että antaa tulla vaan, antaa mennä vaan ja suorastaan nauttii siitä "itserankaisusta" kun ei voi sietää itseään ja elämäänsä mitä elää.
Onneksi olen irrottautunut lähes 100 % kaikista heistä vaikka välillä nähdäänkin. VIelä olisi tuo "kotinarsu" jäljellä, joka tuossa taas sekoilee enemmän kuin aikoihin mutta en valita, tiedän missä uunissa pääni on ja aion sen siellä pitää niin kauan kuin tarvitsee =)
Mä olin yhdessä vaiheessa kuten sinä, eli holistien seurassa selvänä suurinpiirtein ja halveksuin sitä sisälläni, ihmettelin ettei ole totta. En vielä tiennyt sisälläni asuvasta alkoholistista ja siksikin sen myöntäminen oli entistä vaikeampaa. En oikein osaa sitä nytkään vaikka tiedon tasolla sen tunnistan.
"Mikään ei tunnu enää miltään, ihan sama. Sitä tulee jo niin itsetuhoiseksikin tavallaan, että antaa tulla vaan, antaa mennä vaan ja suorastaan nauttii siitä "itserankaisusta" kun ei voi sietää itseään ja elämäänsä mitä elää."
Kun näin, että minkälaista exäni meno ja hänen kavereittensa meno oli, tuntui siltä että pitää itseni kohdalla valita se että joko "pidän oman entisen itseni" tai annan vain mennä, menen virran mukana. Minut kai "pelasti" se, että inhoan "ihan luonnostaan" olla humalassa, siis "sekopäänä" kännissä usein, inhoan itse sellaista olotilaa, alko on kiva asia, jos sitä käyttää hauskanpitoon ja jonkinlaiseen vapautumiseen silloin tällöin mutta ei muuten. Ja tuosta "ominaisuudestani" olen tosi kiitollinen, enkä koe olevani sen vuoksi mitenkään parempi ihminen, ei se ole minun tietoinen valintani olla tällainen kuin olen vaan ehkä joku ihan geneettinen juttu, niin kuin sellaisella, joka alkoholisoituu helposti, ei sekään ole tietääkseni hänen oma päätöksensä vaan siihen on esimerkiksi peritty alttius, mihin ihminen ei ole voinut itse vaikuttaa. Ja ehkäpä esimerkiksi lapsuuden olosuhteet vaikuttaa, en tiedä.
Siis tarkoitan sitä, että se valinta oli mulle suhteellisen helppo, koska olen ihmisenä sellainen että en kaipaa olla viinan turruttavan ja pään sekoittavan vaikutuksen alaisena yleensä vaan se tuntuu minusta itsestäni vastenmieliseltä.
Juu, onhan sitä ihan tutkittukin, että kaikista ei vain tule juoppoja vaikka toisaalta juopoksi tuleminen vaatiikin perinnöllisellä alttiudellakin ankaraa reeniä =)'
Toisaalta moni on kertonut, että se oli ekasta kerrasta siinä, että siitä se lähti. Tavallaan muistan saman vaikka olen välillä ollutkin vuosia ilman mitään erityistä päätöstä juomatta tai juonut harvoin. Mutta aina kun otan...se ei ole normaalia =)
Ekasta kerrasta lähtien karkasi mopo.
Missäs viimeksi oli taas uutta tietoa oreksiinista (muistankohan oikein) jota vähän erittävillä ei mm ole taipumusta riippuvuuksiin. Niin, se oli noiden narkoleptikoiden kohdalla joilla todetaan hyvin vähän riippuvuuksia (eivät koukutu piristäviin lääkkeisiin samoin).
Juu, se siittä.
Tämä on tunnevammaisten "sairaus" tai kuten addiktit sanoo "sielun-ja tunne-elämän sairaus/vamma" johon käytetään itsehoitona väärää lääkettä. Ja kierre pahenee. Moni holisti vaikuttaa lapsellisen narsistiselta, impulssikontrolli on hukassa ja ihmissuhdetaidot tunne-elämä mukaan lukien on aivan hukassa.
Onhan tutkittu, että lapsena aloitettu päihteidenkäyttö tavallaan "pysäyttää" henkisen kehityksen ja siksi ei varmaan ole helppoa 50 veenä lopettaa ja alkaa käyttäytymään kuin aikuinen....
Tiedän käyttäväni addiktioita ahdistukseen, tunteiden vaimentamiseen (mitä ei kuitenkaan sitten siedä kun tekee niin vaan haluaa tuntea mutta ei "uskalla"), tylsistymiseen, narsistisen suojakuoren nostattamiseen, väärän minäkuvan ylläpitämiseen, pakenemiseen ja kontrollintunteeseen.
Kyllä, siihenkin vaikka silloin se kontrolli aina lopulta menee mutta alussa kun se ei vielä ole mennyt - se tuntuu mahtavalta.
Sitten istuu tuolla työttömien juoppojen kanssa paksu lompakko takataskussa (mulla on tarrakin jossa lukee että väistäkää että lompakkoni mahtuu ohi) ja tarjoaa säälistä pari bisseä ja valittelee duunijutuista ja on niin paljon parempaa väkeä että... =)
Eihän mulla mitään ongelmaa ole, katto noita...huh huh... mä en sentään...
Sitten kun itkee tuolla vessassa 10 tuntia oksentamassa ja tärisee unettomana taas päivätolkulla hirveissä morkkiksissa ja kaikki on mennyt päin peetä...vannoo ettei ikinä...en ikinä... ainakaan ennen ens perjantaita kun on taas "parantunut" joten eihän se pari haittaa.
Ongelma mulla on se, että yksi on liikaa mutta 10 liian vähän.
Mutta edelleen uskon että "saa mitä tilaa".
Koska luulen olevani omavoipainen ja kontrolloivani kaikkea, "sairastuin" näin jotta joudun toteamaan olevani paskanjauhaja.
Sitä tarkoitan itse "sitä saa mitä tilaa" - ilmiöllä.
Sama koskee montaa läheisriippujaakin : koska toivoo voivansa kontrolloida tai klassisesti muuttaa toista...sitä ajautuu tiedostamattaankin sitten siihen tilanteeseen ja yrittää ja yrittää...
> Että mua ei vain järkytä samalla tavalla jokin *uorittelu tai väkivalta, lukuunottamia muutamia kertoja elämässä jolloin olen mennyt johonkin ihme "tilaan" jonka jälkikäteen tulkitsin joksikin ihme taantumaksi lapsuudentilaan (jokin todella varhainen tilanne) koska tilanne oli niin yllättävä tai samankaltainen.
Muuten ei hetkauta.
Luulen että ... Useimmilla meistä on akilleen kantapää jonka olemaassaolosta emme itsekään tiedä. Liittyy johonkin traumaattiseen kokemukseen, joka on torjuttu muistoistakin.
> Tai sitten hyökkään vastareaktiona takaisin esim vielä rumemmin sanoin ja olenkin siinä live-elämässä helkutin hyvä vaikka itse sanonkin.
Se tuo "turvaa" (vähän huono sana) ja tunteen hallinnasta kun ns eivät pärjää.
No niin. Ymmärretään. Hyvä että on sinulla aina pysynyt sanojen asteella.
> useimmiten selvisin hyvin koska naisena on myös helppo saada "tukiverkkoja" ja ohjailla ihmisiä (sori A) mm seksuaalisella virittämisellä, ilman toimintaa mutta muuten.
Onhan se nyt kehittyneempi ja vaarattomampi tapa kuin käyttää teräaseita. En minä paheksu.
"Kukaan ei ole kieltänyt myös itsetutkiskelun tärkeyttä, mutta se ei liity mitenkään siihen jos kirjoittaa että minkälainen narsisti on ja miten toimii. "
Totta ja ongelmat koostuu siitä että narisisti ei tutki itseään vaan olettaa olevansa jotakin. Kuten totesit, normaali ihminen tutkii aina itseään, mutta narsistin puolisona tämä prosessi voi häiriintyä ja saada sairaita muotoja. Ihminen voi luopua hyvistä periaatteista ja alkaa jopa syyttämään itseään ongelmiasta kun ei tunne nph:ta.
Sama ongelma on usein alkoholismipuolella, kun tulee selväksi mistä on kysymys, niin puoliso voi alkaa korjaamaan haavojaan, jota narsismi on aiheuttanut: Jopa silloinkin kun suhde toistaiseksi jatkuu.
Henna ja xcch, olette varsinainen taistelupari ilman asiallista tietoa. Suoraan sanottuna alatte vaikuttaa käänteisnarsistipersuilta, joille ei vain mene tieto perille. Koettakaa pärjätä. Muistakaa myös, että omaa kärsimystään voi itse vähentää, siihen tosin täytyy tehdä itse työtä, joten todennäköisesti ihan turha ohje teille.
Jos x olisi masokisti ja käyttäisi nimimerkkiä y, niin hän varmaankin nimimerkillä z kirjoittaisi y:stä juuri noin kuin tänään kello 1.16 päivätyssä viestissä.
Kiitos aloittajalle. Hyvä kysymys on taustalla.
Palstalaislta on irronnut taas tähänkin ketjuun sanottava. Hyvä niin.
Muistakaa yksi asia: trauman vaiheet.Jokaisella se kestää aikansa. Autetaan kanssakulkijaa, jos omat voimat eivät riitä (A sanoi mulle joskus tuon). Kaikilla on silti toivoa. Koska muuten kukaan ei olisi valmis tälle matkalle. Ja vaikka he kieltäisivät tai väheksyisivät merkitystä, matkalla he ovat silti.
Muuten tympeän oloinen ketju. Toistetaan taas kerran juuri sitä, mitä itse asiassa ei haluta. Tykkään noista ylläolevista kirjoittajista kyllä. Mutta nyt ei vaan jaksa...ei vaan enää jaksa...keksikää puhetta välillä vaikka tuhannen pillun päreistä, mutta rauhoittukaa jo.
:DD
*halaa*
Kiitos halauksesta Karitsa. Taisin olla sen tarpeessa.
*halaa takaisin*
Hyvää sunnuntaita muuten palstalaiset!
"Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen."
On aivan hirveää olla NPHU, NPH narsistit jotka tämän saa aikaan pitäisi kieltää lailla ja laittaa kaikki pakkoterapiaan niin pitkäksi aikaa että paranevat yhtesikunta kelpoisiksi. Ilman NPH:ta ei olisi NPHU:ta, eikö totta?..
..tai ilman NPHU:ta ei olisi NPH:ta, eikö totta? :) Ei toista ilman toista. Ei valoa ilman varjoa, eikä varjoa ilman valoa.
Xcch mitäs jos joku joku on ollut NPHU tekee toisesta NPHU : n vaikka monessa sukupolvessa ? Mites sitten ?
Kaasukammioon koko suku ja jälkeiläiset ?
Jooooku joku....joooooku joka =)
"Xcch mitäs jos joku joku on ollut NPHU tekee toisesta NPHU : n"
Ilman NPH:ta ei ole yhtään NPHU:ta, rikkaruohotkin pitää nyhtää juurineen eikö totta, muutenhan tekee hyötykasveista nphu kasveja :). Ei hyöty kasvit vahigoita toisiaan..
"tai ilman NPHU:ta ei olisi NPH:ta, eikö totta? :)" M.B, syy ja seuraus, sulla on seuraus ja syy :) Ilman naisen raskautta ei ole miehikään.. :0
Ilman miestä ei nainen tule raskaaksi, paitsi raamatun kertomuksissa ;D
Lääketieteellistä kloonaamista ei lasketa...
Mutta jos pojasta A kehittyy NPHU NP vanhempien alla ja hän siirtää tätä eteenpäin tekemällä omasta vaimostaan ja lapsistaan mahd Nphuun ja tämä kierre jatkuu - missä istuu se lopullinen paholainen valtaistuimellaan ?
Tai jos se on perinnöllistä tai "aivovika" - kuka on syyllinen ? Lopulta ?
Eli kasvaa nasistiseen "suojakuoreen" lapsesta, tuhoaa siksi tietämättäänkin ympäristöään ja vaikka omat lapsensa, joista yksi (vaikka kolmesta) jatkaa tätä "perintöä" - kuka on pahis ?
Tähän ketjuun pitää lisätä vielä se, että käänteisnarsisti EI TIEDÄ olevansa käänteisnarsisti YHTÄÄN SEN ENEMPÄÄ kuin narsistikaan.
"Ilman NPH:ta ei ole yhtään NPHU:ta"
NPHU:t syntyvät kuitenkin vanhempien kasvatuksen seurauksena (myös NPH:t), eivät parisuhteissa. Jos on parisuhteessakin nphu, on tullut sellaiseksi lapsuudessa ja nuoruudessa, EI parisuhteessa. Tätä eivät monet "uhrit" ymmärrä, vaan syyttävät "omaa narsistiaan".
Ei ole alkuperäisiä pahiksia.
Todellisia pahiksia ovat vain ne, jotka eivät suostu katsomaan itseensä.
Tuo siis vastauksena lynskiksen viestiin.
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
`Ohutnahkainen toivoo kaiken aikaa löytävänsä sellaisen ihmissuhteen, joka lopulta poistaisi hänen pahan olonsa. Toivosta huolimatta hän asettuu usein sadomasokistisen suhteen toiseksi, kärsimystä ja riippuvuutta tuntevaksi osapuoleksi. Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin Huojuva talo tai Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta. "
käänteisN,
suurkiitokset tuosta linkistä!!! Todella asiantuntevaa ja asiallista psykoterapeuttista tietoutta juuri tästä ilmiöstä!