Kohdunpoisto ja vaihdevuodet

En ole kuullut, että kohdunpoisto vaikuttaisi munasarjojen toimintaan,mutta sinullahan on mahdollisuus nyt käyttää pelkkää estrogenia.joka kyllä lopettaa vaihtarioireet.

Kohdunpoisto

Jos lääkehoidoista ei ole riittävästi apua tai niitä ei voida käyttää, on aika harkita kohdunpoistoa. Tutkimustulokset osoittavat, että potilaan elämänlaatu kohenee kohdunpoiston myötä huomattavasti ja kivut sekä masennus ja ahdistuneisuus helpottavat. Kohdunpoisto ei ilmeisesti myöskään vaikuta seksuaalielämään.

Kohdunpoisto heikentää kuitenkin munasarjojen toimintaa ja aikaistaa vaihdevuosioireiden ilmaantumista.
terveyskirjasto.fi

Kiitos..Täytyy myöntää, että poisto on kohentanut paljonkin elämänlaatua, ei ole enää hurjan runsaita vuotoja, eikä ole kiinni kuukautisissa. Lapsetkin on jo tehtynä.
Tässä mietin, että mistä sitä huomaa vaihdevuosien olevan tulossa, kun ei ole kuukautisten epäsäännöllisyyttä ynm. niistä ilmoittamassa?

Minulla ei ole ollut mitään vaivaa kohdunpoiston jälkeen, elämänlaatuni on tosiaan parantunut. Minulla kohtu poistettiin section yhteydessä. Epämääräiset alamaha kivut hävisivät ja runsas vuoto jäi pois, vuosin tosiaan kun niagaran putous. Ikävää on jos tosiaan sulle "harmittaa kuitenkin"on käynyt noin.
Minä tässä olen miettinyt noita vaihdevuosi asioita, että miten tuo kohdunpoisto vaikuttaa niiden aikaistumiseen ja miten niiden tulon huomaa(alkamisen)?

Eihän se mitenkään sen kummemmin oireile, tunkee vaan suoli ulos.

Välillä tuntuu inhottavalta jalkojen välissä, kun tuntee kuinka alkkarit hiertää. Täytyy yrittää huomaamattomasti parannella alkkareitten asentoa, tai sitten vaan yksinkertaisesti mennä vessaan painamaan suolta takaisin sisälle.

Ja mikä tässä on kurjinta, ei tämä tästä parane, huonommaksi menee, kokoajan enemmän ja enemmän sitä sieltä ulos tunkee.

Leikkauksella se kai pystytään korjaamaan, mutta ei houkuttele näin pian uusi suurehko leikkaus. Toisaalta, eipä tässä kohta taida vaihtoehtoja olla.

Olis kyl ollut ihan kiva kuulla etukäteen, olisin ehkä kuitenkin vielä harkinnut. Nyt se on jo myöhäistä!

Kaikki tuntuu olevan yksilöllistä, vaivatkin. Pahan endometrioosin vuoksi kohtuni poistettiin ollessani n. 30-vuotias. Huonokuntoiset munasarjani jatkoivat reipasta toimintaansa eikä endo suostunut loppumaan. Vaihdevuosista ei ollut tietoakaan. Muutaman vuoden kuluttua oli pakko poistaa m. sarjatkin. Leikkausta seuraavana yönä hyökkäsivät vaihdevuosioireet. Seuraavana aamuna sain hormonilaastarin ja tilanne rauhoittui parin tunnin sisällä. Hormonaalinen muutos ja oireeni olivat niin rajut, että tarvitsin siis lääkityksen heti pysyäkseni työkykyisenä. Olen käyttänyt korvaushoitoa koko ajan. Nyt olen 47-vuotias ja noin vuoden ajan olen tuntenut normaaleja vaihdevuosikuumotuksia, lääkkeestä huolimatta. Nämä oireet ovat kuitenkin sen verran lieviä, että yritän (vaihtelevalla menestyksellä) olla huomaamatta, vaikka kuumottaa ja välillä punoitakin. Kylmä juoma tai vaikka pikavisiitti ulkoilmassa helpottaa. Olen harkinnut vähitellen luopuvani korvaushoidosta, mutta ajatuskin jännittää. Toisaalta tilani voi olla jo huomattavasti stabiilimpi, eikä pahoja oireita tulekaan. Tällaisen pienehkön kuumotuksen kanssa vielä pärjääkin, mutta mielialan muutoksen ja huonon yöunen mahdollisuus askarruttaa. Näistä sain osviittaa jo endon (epäonnistuneen hormonaalisen) hoidon ja munasarjaleikkauksen yhteydessä. 'Viralliset' vaihdevuosioireet nainen siis huomannee vaistonvaraisesti, mutta kuten sanottu, yksilöitähän me olemme ja kroppamme toimivat omilla tavoillaan. Kannattaa käydä säännöllisesti gynegologilla ja puhua arkailematta mieltä askarruttavista asioista. Kunpa se ei vaan olisi niin kallista.