Ei ole moneen kuukauteen kukaan soittanut paitsi vanhemmat. :(
Miksi mulla on edes kännykkä?
Enjaksaenää
29788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mul on ihan sama homma, vois periaatteessa irtisanoo koko liittymän....
Sen takia että vanhemmat voi soittaa?
Joo-o. Pomo ja perheenjäsenet ovat ainoita, joilta tulee viestejä tai puheluita. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa ja siksi on hyvä pitää liittymäkin voimassa. Ihmiset, jotka eivät luovuta, saavat haluamansa.
Äiti(kerran kahdessa kuukaudessa), tyttöystävä(joka toinen päivä) ovat ainoita jonka takia pidän tuota helvtin kapistusta.
Ootteko tutustuneet noiden kännykkäverkkojen taajuuksien aiempiin käyttökohteisiin(ks. Reich, CIA)?
Minä olen ja niin ollen haluan tuhota kännykkämastot mieluummin kuin yhden tai useamman vastaanottimen.
Mulla on harvoin kännykkä päällä. Joskus lataan sen ja laitan päälle, jos siitä sittenkin ois jotain iloa, mutta ei. Puhelinmyyjä vaan soittaa pari kertaa. Sitten kännykkä jää jonnekkin nurkkaan lojumaan pariks kuukaudeks.
Kenen sit sulle pitäis soittaa?
sillä hätänumeroon jos ahdistaa.
Ladatkaa niihin puhelimiin joku peli, saa luurista sitten ainakin ajanvietettä =)
Sama, mulla kyllä ihan hyvä puhelin jossa kaikkia mahollisia toimintoja, mutta tästä puuttuu se että joku joskus soittaisi tähän tai laittais viestiä. Ei mullekaan kukaan muu soittele kun vanhemmat.
Ei ole ketään kelle soittaa
Kaikki alkoi yllättäen, iski kautta takavasemman
Sanakirja kertonut ei määritelmää ajan matalan
Varttitunti vierähtänee varttitunnissa,
kuudennentoista jälkeen tarvitaan jo apua,
mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekään soittaa
Linja kertoo varattua, ääni käskee luurin laskemaan
Toinen ääni kellossa kun varautuu vain maltain maksamaan
Asialle palaamaan myöhemmin pyydetään,
kunnes aamukahvi tarpeeksi on viileää,
ei siis voine valittaa, kun ei ole aikaa mitä voittaa
Voiko siitä puhua,
kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa
Viikko tapahtuneesta on kaluttu vain vesirinkilää
Nyt niissäkin jo vähitellen alkaa homeläikät sinertää
Hyvä ylös laittaa ajatukset viivoineen
ja kolaamalla kolata myös nuoska eteiseen,
vaan miten suu nyt laitetaan, kun hanki paperista loistaa
Voiko siitä puhua,
kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa
http://www.youtube.com/watch?v=WtJGSSk7vss
on toi munkin kapula. Lokia juuri katsoin niin 3 viikkoa sitten on mutsi soittanut. Itse en minnekään
heittääkin koko typerän puhelimen kankkulan kaivoon!!!! Ärsyttää että jotkut vieläkin sitkeästi rimpauttelee tai tekstailee.... Perheenjäsenet on tietty asia erikseen ja se on kiva jos heistä kuuluu jotain, tosin oli aika jolloin olisin ollut itse aktiivisempi vaan eipä ketään kiinnostanut silloin. Nyt ei kyllä kiinnosta enää, niin eikös jotkut roikkuu kuin oka lihassa. En oikeasti kaipaa ihmisiä sillä tavalla.
Usein luuri on äänettömällä. Seinäpuhelin olis kivampi,
Kun luin vastauksianne, mietin, miksei teille soiteta. Onko se ihmisen luonteesta kiinni: ulospäin suuntautunut, pirteä, hiljainen, arka, ujo...Oletteko itse soitelleet ensin, siiitä saattaisi pää avautua ?
Myös minä asun yksin, mutta puhelin on hyvin ahkerassa käytössä. Minulla on ystäviä, aina joka päivä soitan ainakin yhdelle. Vastaavasti minä saan soittoja ja txt viestejä heiltä. Sukulaisistani en juurikaan välitä, mutta muutaman kanssa soittelen silti.
Minun tapauksessani on ainakin ollut oma aktiivisuuteni pääasiassa. Eivät ystävät tule taivaanlahjana, vaan asian eteen pitää tehdä paljon eli aloitteita, yhtydenottoja tavalla tai toisella.
Kun avioeron kautta jäin yksin (yhteiset sukulaiset ja tuttavat kaikkosivat kuin taivaan tuuliin), aloin ottaa yhteyttä myös vanhoihin, kouluaikaisiin ystäviin, joista en ollut kuullut mitään muutamaan kymmeneen vuoteen. Ja -kas kummaa-, sietäkin löytyi pari juttelukaveria.
Lähde ulos ihmisten pariin. Alku voi olla hankalaa, pakota itsesi silti lähtemään. tee asioita joista tykkäät: elokuvat, teatterit, konsertit, urheilu, tanssi... Yksin siellä aluksi toki istut, mutta älä välitä. Kun alat nauttia asioista, alkaa juttukavereitakin ilmaantua.
En ole mikään terapeutti, mutta näin sain oman elämäni kuntoon sen jälkeen kun jäin yksin. Nyt nautin... Voimia teille !
Miksi te ette nauti yksinäisyydestä. Miksi aina on hirveä pakko löytää joku? Itse haluan elää vain itselleni.
Sitähän mä tässä juuri teen. Nautin yksinäisyydestä.
Se ei vaan tunnu kaikille menevän jakeluun. Naapurikin tossa kerran kysyi ettenkö ole mistään kuppilasta uutta emäntää löytänyt ? Ja tasan en ala mistään baarista hakemaan. Jos kohdalle satuu vaikka kaupan jonossa niin pistetään uudelleen harkintaan. 20 vuotta sitä kotia kun tuli leikittyä niin ei oikein viitsi alkaa säätämään minkään baarikärpäsen kanssa. Nyt voi lähteä autolla tai moottoripyörällä miten haluaa.
Ei tarvitse ainakaan huutamalla järjestämään "mitä meillä tänään syötäisiin".
Hyvä asenne yksinoloon, sama vika täällä en taatusti lähde baareista jotakin juoppo retkua hakemaan.
No, joku tarvehan sinullakin oli sitä kotia leikkiä parikyt vuotta. Nyt sitten maistuu yksinolo vaihelun vuoksi. Minä olen ollut sen parikyt vuotta aikalailla yksin ja nyt maistuisi se toinen vaihtoehto. En nyt mitään kotia haluaisi ruveta leikkimään, mutta olisi kiva jos olisi edes joku, jonka kanssa keskustella.
tykkään nobodys sun asenteesta ! :)
Minulla ei ole kenkäpuhelinta, enkä sellaista hanki!
Kukaan ei häiritse, voin liikkua vapaasti, eikä kukaan tiedä missä liikun!
Ne joilla moiset vehkeet on, pitäkööt ja olkoot olevinaan tärkeitä ja olkoot muka onnellisia. Minäkin olen omalla tavallani!
Eivätpä tiedä tästä vapauden tunteesta!
Voi, mulla sama juttu, kavereita ei ole, kaikki sukulaiset asuvat lähellä, mutta eipä toi kännykkä tunnu soivan! Kaikilla on niin kiire ja oikeestaan itse olen ympäröinyt itseni jollain häkillä, enkä pidä siitä, että mun asioita perkaillaan! Kaikkea hyvää sulle, laita numeroo, niin kyllä mä ainakin soitan!!
Mä käytin kännykkää tänään ekan kerran moneen päivään kun netti ei lähtenyt käyntiin. Pelästyin ja soitin asiakas palveluun ja kysyin et miks nettini ei toimi. Ne totesi et lasku oli maksettu ja tolleen ettei ne tiennyt mikä oli vialla.No joku 2 minsaa puhelun jälkeen alkoi netti toimimaan ja pääsin esim facebookkiin ja kaikkiin muihinkiin palveluihin. Melkeen järkytyyin kun netti ei toiminutkaan keten pitää....
Mie olin koko kesän ilman nettiä. Meni vähän kauan korjauksessa.. Muutaman kerran kävin vanhempien tai siskon luona ollessani koneella.
Minullekaan ei kukaan enää soittaa yksi ainut ystävä vaan. Mutsi tietty laittaa viestiä päivittäin jos on jotain asiaa, mut ei se nyt lohduta. Välillä tulee jotai pikavippimainoksia tai puhelinmyyjä soittaa. Niille en ees vastaa..
Mulla on kännykkä siksi, että soitan hätänumeroon tarvittaessa..
En siksi että pelastuisin, vaan siksi etten joutuisi kitumaan pitkään..
Lehtien myyjät soittelee, eivätkä usko kieltoa, joten lehtien tilaajat maksavat nämä turhat puhelut..
Mulla on kännykässä Mini-mobiililaajakaista jolla voi surffata ym
Se on sitten myös varanetti jos ja kun tavan laajakaista on poikki.
Kytken vain tietsikan kännyn avulla nettiin jos tarve vaatii.
Mun täytyy myös soitella terkkariin labratuloksista kerran kuussa
Tartteehan kännyä kun varaa aikoja vaikka autohuoltoon tai hammasläkäriin jne...
Kyllähän kännykkä on nykyään tarpeellinen vaikkei varsinaisia
henk.koht. puheluita juuri olisikaan.
Minulla ei ole ikinä ollut omaa puhelinta. Sen ajan sinne hammastarkastukseen voi käydä varaamassa paikan päältäkin. Eikä maksa paljoo.
Voi poikakulta,itkettää teidän surunne ja yksinäisyytenne. Ei tässä maailmassa mitään saa jos ei ensin itse anna, täytyy vaan etsiä elämää ja ihmisiä tai sitten niin paljon tekemistä että aika kuluu, kyllä siinä ihmisiäkin mukaan kertyy, meitä on paljon jotka emme löydä täältä kotia.Elämäkyllä loppuu aikanaan niin kannattaa kokeilla kaikkea vielä kun ehtii, eiköhän se kolmas maailmansotakin sieltä tule........
"Liian helpolla saatu", niinhän se menee että kun ei koskaan ole tarvinnut nähdä pienintäkään vaivaa minkään eteen sitten ei osatakkaan tehdä itsealoitteisesti mitään kun hopeatarjotinpalvelu loppuu.
Kuten tässäkin tapauksessa, AP ei viitsi kertoa kenellekään että on edes elossa! Kuinka muut tietää ja osaa lähestyä häntä kun hän on itse ensin tehnyt vain haalean tutustumistarjouksen vain muutamalle kymmenelle ihmiselle; jos sitäkään.
Vaatii aivan pikkuisen vaivaa liittyä eri ryhmiin, osallistua, antaa itsestään muille eikä vain veltosti manaillen ja muita syyttäen valittaa kun kukaan ei ota yhteyttä.
Miksi ottaisikaan, ethän sinäkään ole kiinnostunut mistään tai kenestäkään!
Hei sinä jolla ei puhelin soi harvoin, niin oletko itse kuinka aktiivinen pitämään yhteyksiä muihin? Jos yhteydenpito on jäänyt vähälle syystä tai toisesta, niin ainahan sen voi aloittaa uudelleen. :)
Ja yks hyvä vinkki muuten, ettei kannata olla heti ns. valittava persoona, ettei karkoita muita läheltään.
Kyllä se siitä, tsemiä!
Itelläkin vähän hylätty olo. Porukat ja luokanvalvoja joskus soittelee :I