Olin naisystäväni kanssa kävelyllä helsinkiläisessä lähiössä. Kävelimme erään kaljakuppilan terassin ohi, niin yksi arviolta kolmenkymmenen kieppeillä oleva mies alkoi huutamaan peräämme suureen ääneen. Hei lesboja, kattokaa. Te ootte lesboja, kyllä mä tiedän. Sä oot se miesmäisempi. Enempää emme kuulleet, koska jatkoimme matkaamme.
Olimme menossa äänestämään eurovaaleja, metsäläisten puolesta näkojään! Kyllä pisti vihaksi!
Olimme menossa äänestämään eurovaaleja, metsäläisten puolesta näkojään! Kyllä pisti vihaksi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa ollaan koettu, huutoja perään: "Hei, kato lesboja!", "Ootteks te lesboja, vai?" ym.
Onhan noita kuultu, mutta myös ihan asiallisia kommentteja.
Saadaan mekin tyttöni kanssa kuulla joskus huutoja (ei asuta Helsingissä), tai pari ohikulkevaa tyyppiä voi kommentoida toisilleen tai meille "Lesboja..."
Joillakin on ihme tarve kommentoida kaikkea vastaantulevaa. Onkohan ne kertomassa meille, että olemme lesboja - ihan niin kuin ei sitä itse tiedettäisi? Vai onko tarkoitus varmistaa, ettei viereiseltä kaverilta vaan jää vahingossa näkemättä sellainen luonnonoikku kuin ilmielävä lesbopariskunta?
Joskus tekisi mieli kääntyä kommentoijiin päin ja vastata jotain "älykästä", kuten:
"Ihanko totta? Voi herra varjele!"
"Ei kai? Missä?"
"Niin ollaan - onko se sulle ongelma?"
Riippuu tietenkin tilanteesta, yleensä on kai turvallisinta olla sanomatta mitään ja vilkaista vaan sopivasti ällistyneen näköisenä, ilmeellä joka viestittää "tartteeko tätäkin ihan tosiaan kommentoida? Missä tynnyrissä oot kasvanut?"
..on että idioottimaista käytöstä löytyy vielä tänäkin päivänä, mutta pitää muistaa, että se kertoo aina käyttäytyjästä itsestään.
Sitä tässä vaan mietin, että mitä todellisuudessa nuo huutelijat hakevat. Huomiota, kontaktia, ovat ilkeitä ja pahansuopia vai mitä?
Ihan sama kuin menis kauppaan ja alkais huutamaan, ei helvetti miten paljon täällä on heteroita!!
tapasi kerrallinen opettaja sanoa häiriköistä.
Olen joskus ikävän ihmisen astuessa kehään miettinyt, -tätäkinkkö asiaa, huokaa jo joku teistä- miten reagoisi tuo kotiolojensa kuuluuttaja, jos aivan tyynesti menisi keskustelemaan ja lempeästi puhuisi hänelle anteeksiannosta, lähimmäisenrakkaudesta, ystävyydestä, keskustelemisen tärkeydestä jne.
Täälläkin viime aikoina niin usein siteerattu, ja tulkittu, maailmankirjallisuus kertoo, että lempeydellä ja kaiken yli käyvällä rakkaudella on taltutettu suuretkin joukot -etteikö siis yks´ pikku herhiläinen kerrallaan. ;)
Joo, tuttua tuttua. Esim. käveltiin vapunpäivänä tyttöystävän kanssa käsikkäin jokivarressa, ja eikös siinä ollut joku teinikollektiivityyppinen älykkyyden tihentymä, josta sitten kuului näitä "lesbojaa, hei kattokaa, lesbojaa!". Virittelin sitten vastakeskustelua ja tokaisin, että "mitäs rumia neitsytpoikia täällä oikein on", ja voi, kylläpä tuli hiljaista..