sappi

Olin helmikuussa sapen poistossa. Kipulääkettä tarjottiin aamuyöstä mutten ottanut kun ei koskenut ja hoitsu ei millään tahtonut ymmärtää etten ota.
En syönyt iltapalaa vaan naukkailin vettä tipan kerrallaan,
vetelin keuhkot täyteen ilmaa ja liikuttelin jalkoja.
Aamulla normaali aamupala, istuin sängynlaidalla ja täytin ristikkoa, kipuja ei ollut.
Itsekkin yllätyin kuinka kivutonta toimenpide oli.
Kotiin sitten iltapäivällä, eikä sen kummemmin kipuja ollut.
Pientä nipistystä välillä tuntui ja kun n. viikon päästä siivoilin ja kumarruin se aiheutti jonkinlaista kipua.
Kannattaa ottaa 2-3 viikkoon rauhallisesti ja olla nostelematta painavia.
Ruokailutottumuksia en ole muuttanut ja nyt voi omppujakin syödä...
Mulla meni näin helposti joten toivotaan että sinullakin!

Kiitos kun vastasit. Oliko sinulla tähystysleikkaus. Eilen kävin hammaslääkärissä tarkasuksessa reikien ja tulehdusten varalta kun on vaatimus ennen sairaalaan menoa. Olispa kiva jos noin vähin ongelmin pääsisin minäkin.

Hei!

Eilen kävin päväkirurgisesti sappileikkauksessa, joka tehtiin tähystyksellä. Kotiin pääsin nelisen tuntia leikkauksen jäkeen, vaikka olin vielä aika kivulias, sain kipupiikin ennen lähtöä ja yhden vahvan kipulääkkeen mukaan kotiin. Minulla oli sappirakko niin isoksi venynyt ja kiviä täynnä, että poisootoaukkoa oli jouduttu suurentamaan suunnitellusta. Jos olisin tiennyt miten kivuliaaksi tulen olisin ehdottomasti jäänyt sisälle..

Leikkaava kirurgi määräsi kivunlievitykseen kotona paracetamolia (Panadol) ja tulehduskipulääkettä. Pyysin jotain vahvempaa kotiin, koska olen yhden kaverin joutunut kerran viemään saman toimenpiteen jälkeen päivystykseen erittäin kivuliaana, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että ky. lääkkeet kyllä riittävät. Aika ylimielisen oloinen oli kaiken kaikkiaankin kyseinen tyyppi.

No.. illan mittaan sitten tulin kovin kivuliaaksi. Otin lääkettä ja toista lääkettä ja taas lisää lääkettä.. ei mitään apua. Kykenin olemaan ainoastaan paikallani hiljaa ja hengittämään pinnallisesti. Sitten soitin päivystykseen kun kipu kävi sietämättömäksi.

Odotin päivystyksessä 3,5 tuntia vaikka kiireellisyysluokituksessa minut arvioitiin aika ylos. Oli vain ruuhkaa. Otettiin verikokeita, koska lääkäri tutkittuaan arveli että olisi tullut vatsakalvontulehdus (kipu viittasi siihen). Onneksi ei kuitenkaan tällaista, olin vaan mennyt kipusokkiin, mikä ei sekään vaarton ole. Sain kipupiikin ja kotiin vahvaa lääkettä ja kehoituksen soittaa aamulla sairaalaan, kuten teinkin. Vasta sitten sain lääkettä, joka oikeasti kipuun auttaa. Yön aikana en siis juurikaan nukkumaan pystynyt piikistä huolimatta, vaikka se terän siltä pois veikin.

Tätä en missään tapauksessa kirjoita pelottelumielessä vaan ainoastaan siksi, että VAADI kunnon kipulääkettä kotiin heti, vaikka sitten vain varmuuden vuoksi. Toivon että sinulle tulee kohdalle lääkäri, joka tajuaa että sappileikkaus on kuitenkin iso, vaikka tähystyksenä tehdäänkin. Itselläni ainakin koko toinen puoli vatsasti turvonnut ja edelleen arka.

Nyt kun lääkitys kohdillaan, kipua on, mutta siedettävää, voi kulkea suorassa ym. Eli kyllä se tästä. Hienoa kuitenkin että sappikivut todennäköisesti jäävät nyt historiaa, niitä ei tule ikävä =).

Minä joudunkin yöpymään sairaalassa leikkauksen jälkeen kun ei ole ketään kotona ja yksin eivät päästä samana päivänä pois. Leikkaus on minulla parin viikon kuluttua. En uskokkaan että pelottelet mutta ihan hyvä kun kerroit että voi varata lääkkeitä kotiin. On noita sappikohtauksia ollut että kiireesti pitänyt mennä päivystykseen ja päivittäin tuntuu kyljessä kuin jokin möykky painaisi vyötärössä. Joutaa leikata pois riesakivet.

Hei, mulla oli tähystysleikkaus ja ilmeisesti sappirakko oli hiukka puhjennut kun olivat puhdistaneet antibiootilla, jotenkin näin ymmärsin. Tipassa olin yön mutten tiedä oliko se antibioottia, mutta ei tosiaan se sappineste edes aiheuttanut mitään tulehdusta tms. Kotiin en lähtisi samana päivänä ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja kannattaa tosiaan hiukka katsoa mitä pistää suuhunsa, odotin pari kuukautta ennenkuin esim.
kaalia söin.
Tsemppiä, hyvin se menee!

Olen kovasti kiitollinen kaikille vastaajille, olette ihania.

Kipu lääkkeitä kannattaa ottaa leikkauksen jälkeen kun niitä tarjotaan, vaikkei kipua olisikaan. Pari päivää Paracetamoolia on hyvä ottaa muutamia päiviä leikkauksen jälkeen vaikkei tosiaan sitä kipua olisi. Koska jos kipu tulee esim vasta jälkeen päin se siis kroonistuu tavallaan ja paracetamol ei enään pure tähän kipuun, joka tulee myöhemmin. Näin vältytään turhiltä reissultä sairaalaan.

Eli kannataa ottaa niitä Para tabseja mitä tarjotaan, vaikkei kipuja olisi. Paracetamol on ihan sopiva lääke sappipotilaile leikkauksen jäkeen useimmiten.

Opioidit, kuten morfiini ei välttämättä auta sappikipuihin, koska lisää kuitenkin sappitiehyen puristavaa voimaa kivien ympärille. Tämän sanon siksi, että aina kaikki luulee että morfiini on paras ja kovin kipulääke. Kipulääkkeillä on erilaisia vaikutuksia, toiset tehoaa parhaiten tulehduksellisiin ja toiset kipuviesteihin esim. ja niillä saattaa olla lisävaikutuksia.

Kiitos kovasti neuvosta. Leikkaus on viikon kuluttua maanantaina. Edellisenä päivänä täytyy vielä ottaa pari tölkillistä jotain juomaa ja leikkaus aamuna 1 tölkki. Apteekista ostan samalla kun käyn kotiin särkylääkkeet.

Itseltäni poistettiin sappirakko tammikuussa 2011 tähystyksellä, johon olin odotellut aikaa parisen kuukautta. Leikkausta edeltävässä ultraäänessä näkyi 2 kiveä mutta leikkauksen jälkeen niitä olikin 3 kpl.

Saavuin sairaalaan aamusta, jolloin sain vaihdettavakseni sairaalavaatteet. Tämän jälkeen tapasin hoitajan, joka kertoi alustavasti leikkauksen kulusta, mittasi verenpaineen, kyseli terveydentilasta ja antoi minulle lääkesekoituksen, joka koostui kipulääkkeistä ja rauhoittavasta lääkkeestä. Tämän jälkeen istuskelin odotushuoneessa, katselin rauhassa telkkaria ja tapasin sitten leikkaavan kirurgin.

Hetken istuskeltuani alkoi rauhoittava lääke vaikuttamaan ja pian hoitaja tulikin ilmoittamaan, että vuoroni tuli. Kävelin itse hoitajan kanssa leikkaussaliin, siellä kiipesin leikkauspöydälle. Päälleni sain lämpimiä peittoja, olkavarteeni laitettiin verenpainemittari, otsaani joku vekotin (en tiedä nimeä) ja käteeni kanyyli, jota kautta anestesialääkäri sitten laittoi nukutusaineen. Hoitaja toivotti hyvät yöt, hetken siinä jo ehdin ajatella, että ei tämä mitään vaikuta, kunnes valot sammuivat niin nopeasti etten sitä itsekään tajunnut. Seuraavaksi heräsin heräämössä, olo oli sekava. Ainoa kipu jonka tunsin oli kädessä kanyylin kohdalla. Hoitaja kävi ja kertoi leikkauksen menneen hyvin. Suuta kuivasi ja sain alkuun jotain pahanmakuista litkua, myöhemmin sain vettäkin. Siitä sitten pikkuhiljaa heräilin enemmän ja minut kärrättiinkin huoneeseen.

Siellä olo oli todella unelias ja vatsaan sattui. Sain lisää kipulääkettä pyydettäessä. Minulle tarjottiin juotavaa ja syötävää, mutta mikään ei maistunut, yritin kuitenkin syödä jotain. Vasta sitten kun nousin ylös jaloittelemaan, iski pahoinvointi ja minut kärrättiinkin samantien takaisin huoneeseen. Siitä sitten pikkuhiljaa olo koheni kohti iltaa ja pääsinkin kotiin saattajan kanssa 19 aikaan illalla.

Kotosalla kaaduin suoraan sohvalle, niin väsynyt olin. Mitään suurempia kipuja ei tässä vaiheessa enää ollut, ainoastaan liikkuessa tuntui. Oxynormin otin ennen yötä ja sainkin nukuttua ihan hyvin. Aamulla olo oli huomattavasti selkeämpi, päänuppi toimi, vaikkei kroppa ollut kunnossa. Vatsa oli turvoksissa, mutta hartiapistoksia ei ollut. Seuraavana päivänä hoitaja soitti kyselläkseen vointia. Suositteli ottamaan Panadolia siitä huolimatta, vaikkei kipuja olisikaan. Tämä pienentäisi samalla tulehdusvaaraa.

Siitä sitten alkoi varsinainen paraneminen. Noin viikon kuluttua olo tuntui jo ihan ihmiseltä. Pieniä pistoksia tuntui rintalastan alapuolella haavakohdassa ja välillä liikkuessa enemmänkin. Kahteen viikkoon en saanut nostella painavaa, vaikka oloni puolesta olisin kyllä voinutkin.

Nykyään vatsa toimii hyvin, sappivaivat ovat tiessään, mitään vaivoja tai komlikaatioita ei leikkauksen jälkeen ole ollut. Vain 4 arpea muistona tästä. Ne sappikivut vaihtaa kyllä pieniin arpiin milloin vain.

Kaiken kaikkiaan sappileikkaus oli yllättävänkin mukava kokemus, vaikka sitä etukäteen hermoilinkin. Hoitajat todella ystävällisiä ja asiansa osaavia, kiittelinkin hyvästä palvelusta sieltä lähtiessäni.

Kiitoksia vastauksistanne. Nyt ei minuakaan enää pelota mennä leikkaukseen. Ensi maanantai aamuna menen, jos nyt en vaan sairastu flunssaan. Ei olekkaan ollut moneen vuoteen niin nytpä eilen alkoi tuntua kurkkukipua ja pärskittää. Toivottavasti ei ala ettei tartte siirtää leikkausaikaa sen takia.

Kirjottelehan tänne sitten kuinka leikkaus sujui! :)

Minäpä ilmoittelen ensiviikolla jonakin päivänä. Tänä aamuna vielä soitin sairaalaan varmistaakseni ettei nyt tarvitsisi perua leikkausta pienen nuhan takia. Ei ollut esteenä kun ei ole kuumetta ja vielä on viikonloppu aikaa parannella.

Nyt on sappi leikattu ja kotona parannellaan. Leikkattiin aamulla ja jouduin yöpymään sairaalassa kun asun yksin ja toinen syy yöpymiseen oli oksentelu joka johtui nukutusaineesta. Eikä ole suurempia kipuja, vähän turvonnut vatsa. Paikalleen sulavat tikit , ei tartte poistattaa. Sairaalasta pääsin eilen ja kävellen tulin kotiin kun matkaa on vain alle 1 km. Kotimatkalla oli pientä hartiakipua. Kotiin sain vain Paratabs reseptin, ei muuta lääkettä. Lääkäri ja hoitajat hyviä ammatissaan ja ystävällisiä. Ei ollenkaan paha kokemus.

Nopeasti se aika kuluu. Leikkauksesta nyt viikko mennyt. Haavat ei ole tulehtuneet ja särkylääkkeitä en enää tarvitse. Hiukan vielä turvotusta ja navan alue vähän aristaa mutta kaikenkaikkiaan nopeasti siitä toipuu. Ei tarvitse kenenkään pelätä sappileikkaukseen menoa.

Viime lauantaina alkoi kovat vatsakivut. Sunnuntai aamuna oli pakko mennä ensiapuun kun en saanut koko yönä yhtään nukuttua. Aamulla suoritetussa verikokeessa maksa-arvot oli korkeat. Lääkäri luuli mun ryypänneen rajusti vaikka en juo ollenkaan alkoholia. Tulehdusarvo oli vain 3. Kuumetta ei ollut yhtään. Ultraäänessä mulla todettiin sapen olevan täynnä kiviä ja sakkaa. Vasta viidentoista tunnin jälkeen kipujen alkamisesta sain särkylääkettä. Illalla kuume nousi 37,7 asteeseen ja tulehdusarvot alkoi nousta. Piti jäädä sairaalaan yöksi sapen tulehdusvaaran vuoksi.

Yöllä pystyin särkylääkkeiden ansiosta toteamaan kipupisteen olevan vatsan oikealla puolen. Maanantai aamuna lääkäri päätti poistaa sappirakon ja päivällä mut kärrättiin leikkaussaliin. Herättyäni kipu oli poissa. Siitä alkoi parantuminen.

Jouduin silti pysymään sairaalassa keskiviikkoon asti jolloin tulehdusarvoni oli 112. Nyt olen toipilaana. Uudet maksa-arvot otetaan kuukauden sisään. Eli vielä on epäselvää mistä johtuu kohonneet maksa-arvot. Liikkuminen on vielä vaivalloista. Sata metriä sujuu ehkä alle kahden minuutin... Mut kyllä se tästä..

Minulla oli myös maksa-arvot koholla kun sain alkukesällä rajun sappikohtauksen ja menin sairaalaan päivystykseen, jouduin yöksi osastolle ja olin tiputuksessa mutta kuumetta ei ollut. Kuukauden kuluttua otettiin uudet maksakokeet jotka oli jo normaalit ja parin kuukauden kuluttua tuli leikkaukseen kutsu ja kolme viikkoa on nyt mennyt leikkauksesta, ei mitään oireita tai kipuja enää. Toivottavasti sinäkin paranet ja kaikki arvot normalisoituvat. Niin ja ei minullakaan löytynyt erityistä syytä maksa-arvojen kohoamiseen.

Kiva lukea kokemuksista, mullakin olis sappileikkaus edessä kuukauden päästä. Jännittää kyllä kovasti mutta odotan kyllä leikkausta. Sillä nyt on alkanut tulla sappikohtauksia miltei joka päivä, Litalgin ei auta, mitään ei voi syödä ettei alkais sapettaa... Onko muillakin oireet pahentuneet leikkauksen lähentyessä?? Itse toivon että saisin olla sairaalassa muutaman päivän, kotona odottaa 3 lasta josta kaksi on pieniä. Nuorin 1 vuotias.

Sinulla vähän hankalampi tilanne sen suhteen kun on pieni lapsi ja minkään painavan nostelua vältettävä pari kolme viikkoa ettei ponnistelun takia tulisi tyrää. Olisi varmaan hyvä jos voisit jäädä sairaalaan muutamaksi päiväksi. Kivuista puheen ollen, ei kohtauksia ollut moneen viikkoon ennen leikkausta mutta istuessani tuntui kipua kyljessä.Burana vähän auttoi. Nyt leikkauksesta tänään kolme viikkoa ja on täysin parantunut, tikin päät irronneet pois ja pienet punaiset arvet enää jäljellä. On niin hyvä olla kun kipu poissa ja ei tarvitse pelätä milloin tulee kohtaus. Paranemista sinullekkin.

Parempaan suuntaan ollaan menossa. Satanen menee jo alle minuutin...

Suurin muutos mistä haluan kertoa teille hyvät ihmiset on se, jota en heti tajunnutkaan. Nimittäin; enää minun ei tarvitse rynniä vessaan hetikoht syömisen jälkeen. Nyt ei ole mitään kiirettä. Ilmeisesti täysinäinen sappirakko esti sappinesteen pääsyn vatsalaukkuun, joka siten esti ruuan normaalin "sulamisen". Tässä suhteessa olen kuin uusi mies! Olin jo niin tottunut tähän vaivaan, ettei mulle tullut mieleenkään, että ongelmaani olisi ollut jokin tepsivä ratkaisu.

Eli jos jollakulla on vastaava vaiva niin kannattaa käydä ultrassa tutkituttamassa sappirakko. En usko, että on edes kallis toimenpide...

Nyt on leikkaus tehty. Pääsin onneksi aiemmin leikkaukseen kun sappi oireili joka päivä. Tulehtunut sit oli mutta tähystys onneksi onnistui. Sappirakko myös puhkesi leikkauksen aikana. Kymmenkunta pakasteherneen näköisiä kiviä oli kuulemma. Minut kyllä yllätti se kipu mikä oli kun heräsi nukutuksesta ja senkin jälkeen oon ollu aikamoisen kipeä. Johtuu kuulemma puhjenneesta rakosta vaikka heti aloittivat antibiootin ettei tulis tulehdusta. Onneksi mies voi olla kotona, muuten ei tulis mitään kotona olosta lasten kanssa. Leikkauksesta on huomenna viikko ja edelleen täytyy liikkua varovaisesti. Haavat ovat parantuneet. Kipu tuolla syvemmällä. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Nyt on kuitenkin paremmalla puolen sinunkin leikkaus vaikka oletkin kipeämpi. Minun leikkauksesta tuli tänään jo 6 viikkoa ja pienet punaiset arvet muistona. Jälki kipua oli minullakin jonkin verran vielä 4 viikkoa leikkauksen jälkeen silloin tällöin. Hieno juttu että miehesi pystyy olemaan kotona ja saat parannella itsesi.

Leikkauksesta 3 viikkoa,aika normaali olo on jo.Isoin haava,joka on navassa,ei ole vielä kunnolla parantunut.Pääsin kotiin samana päivänä,kun leikattiin.Olin niin lääketokkurassa,että vasta kotona huomasin,kuinka kipeä olen.Jouluvalmistelut on jäänyt tekemättä,kun on pitänyt olla vain rauhassa.Joulutunnelma ja joulurauha ovat tärkeimpiä ja se että tänä jouluna voin syödä kunnolla.

Minulla myös navassa oleva haava kesti kauimmin ennenkuin parantui. Nyt leikkauksesta jo 2 kk ja tosi hyvä olo ja leikkausarvissakaan ei pienintäkään aristuksen tunnetta enää. Kaikkea voi syödä ilman kipuja. Nopeasti leikkauksesta toipuu kuitenkin.

Täällä yksi 3 päivää sitten leikattu. Minulla oli takana 6 viikon sairastelu välillä sairaalassa haimatulehduksessa ja välillä kotona. Sappirakko oli kuulemma puumainen ja tulehtuneen oloinen, sanoi kirurgi.

Olin yön yli sairaalassa, kun olo ei ollut kovin hyvä. Sappea pääsi vähänvatsaonteloon lirahtamaan ja sain myös antibiootin suoneen.
Maha on kipeä sisäpuolelta. Leikkaushaavat eivät juurikaan. Otin haavalaput pois eilen ja menin suihkuun. Haavat ovat siistit, ei varmaan jää paljon arpia.

Eniten vaivaa mahassa oleva ilma sekä suolissa että vatsaontelossa (leikkauskaasu). Vatsa kyllä toimii, mutta kurisee ja on kipeä. Nukkuminen vähän huonoa. Olen ottanut iltaisin rauhottavaa unilääkkeeksi. Pitäisi pikkuhiljaa kyllä vierottautua niistä, kun on tullut käytettyä jo monta viikkoa, ettei jää koukkuun.

Pikkuhiljaa toivutaan. Käppäilen täällä sisällä edestakaisin ja välillä huilaan. Ulos en ole vielä uskaltanut, kun on liukastakin. Jos tänään kävisi vähän katsomassa.

Minulta poistettiin sappirakko 9.2. ja kotiin pääsin viikon päästä kun leikkaus oli normaalia hankalampi ja olin aika kivulias leikkauksen jälkeen. Hartiapistosta oli ja leikkauksessa oli joku suoni jäänyt tihkuttamaan ja minua oli heräämössä vielä paikkailtu. Ensimmäisenä iltana piti vielä käydä kirurgin juttusilla kun haavoista vuosi verta ja kun siteen otti pois niin veri valui pitkin vasenta kylkeä. Vuoto oli kuitenkin tyrehtynyt itsekseen ja veri vain oli jäänyt siteen alle.

Sappirako oli ollut ohutseinäinen ja tulehtunut, tämä yllätti sillä luulin että sappi kipuilisi enemmänkin. Nyt leikkauksen jälkeen on kipuja ollutkin sitten senkin edestä. Onneksi on mies kotona auttamassa sellaisissa askareissa mihin en itse pysty ja kantaa kauppakassit :D

Sain osastolla vahvoja kipulääkkeitä ja huonekaverilla oli todettu joku tarttuva ulostebakteeri, minullakin oli ripulia heti kun maha alkoi toimia niin meidät molemmat eristettiin omiin yhden hengen huoneisiin, aika meinasi käydä vähän pitkäksi kun huoneessani ei ollut edes telkkaria eikä nähnyt ulos saati käytävälle.

Loppujen lopuksi kävi ilmi ettei eristystä olisi tarvittu ja normaali käsienpesu käsidesillä lutraaminen olisi riittänyt kun kyse ei ole mistään kovin vaarallisesta pöpöstä ja hygieniahoitaja oli vähän liioitellut ohjeissa kun olisi voinut käyttää maalaisjärkeä.

Kotiin sain 3 x vrk 1G parasetamolia ja 600mg ibusalia sekä pitkävaikutteiseksi 100mg tramalia 2 x vrk otettuna sekä tukivyön joka on ollut tarpeen. Tramal vain tekee olon aika tokkuraiseksi kun sitä aamulla ottaa, iltaa vasten se taas nukuttaa mukavasti. Tänä aamuna kolme päivää kotiutumisen jälkeen en pystynyt ilman tukivyötä laittamaan itse edes sukkia jalkaan. Sairaslomaa sain 3 viikkoa, jos ei riitä niin haen työterveyslääkäriltä lisää.

Sinulla onkin ollut hankalampi toipuminen leikkauksesta ja koko leikkaus tavallista vaivalloisempi. Yleensä leikkauksesta toipuu hyvin ja vähin kivuin kuten itsekkin toivuin. Olin yön yli sairaalassa kun oksetti nukutusaine, mutta seuraavana päivänä kävelin kotiin sairaalasta ja ei ollut kipua kuin pientä nipistelyä ja haavat, joita oli 4, parani kahdessaviikossa kokonaan. Toivon sydämestäni että olet jo parantunut.

Olen 18vuotias ja olin sappileikkauksessa noin 3 vuotta sitten. Äidilläni oli ollut samana vuonna, muutama kk ennenkuin mulla todettiin perinnöllinen sappivika. Toivuin siitä nopeasti, mutta sen muistan että nukkuminen oli todella hirveää. Nukkuma-asennot olivat rajallisia ja tuskallisia. Nykyään tähystys haavani näyttävät hyvältä eikä niitä juuri huomaa. Yksi vähän muita pidempi haava vielä vähän 'pullottaa' mutta eipä sekään enään niin pahasti. Sen verran ruokavaliostani, että en voi syödä kun rajallisen määrän omenia päivässä (2). En juurikaan syö omenia niin tämä ei haittaa :) mutta sama juttu kurkussa! Rakastan kurkkua enkä voi sitäkään ihan älyttömästi syödä kun muuten kipu on sietämätöntä.

Olen 18vuotias ja olin sappileikkauksessa noin 3 vuotta sitten. Äidilläni oli ollut samana vuonna, muutama kk ennenkuin mulla todettiin perinnöllinen sappivika. Toivuin siitä nopeasti, mutta sen muistan että nukkuminen oli todella hirveää. Nukkuma-asennot olivat rajallisia ja tuskallisia. Nykyään tähystys haavani näyttävät hyvältä eikä niitä juuri huomaa. Yksi vähän muita pidempi haava vielä vähän 'pullottaa' mutta eipä sekään enään niin pahasti. Sen verran ruokavaliostani, että en voi syödä kun rajallisen määrän omenia päivässä (2). En juurikaan syö omenia niin tämä ei haittaa :) mutta sama juttu kurkussa! Rakastan kurkkua enkä voi sitäkään ihan älyttömästi syödä kun muuten kipu on sietämätöntä.

Hieman vanhahko topic, mutta koska en uudempaakaan löytänyt niin ajattelin tulla oman sanaseni sanomaan tähän ketjuun. Sunnuntai-iltana tätä ketjua lueskelin jännittyneenä, maanantaina aamulla oli leikkaus.
Seitsemältä piti olla ilmoittautumassa, kahdeksan jälkeen hieman kävin (tärisevin) jaloin saliin. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja viimeinen mitä muistan ennen nukahtamista olivat anestesialääkärin sanat "kauniita unia, me pidetään susta hyvää huolta" ja ystävällinen hoitajan hymy.
Operaatio kesti parisen tuntia ja heräämössä kävi lääkäri moikkaamassa ja kertomassa toimenpiteestä. Kauheasti en siitä muista kun olin vielä pökkyrässä. Pääasiassa oli mennyt hyvin, sappi oli ollut hieman normaalia suurempi joten yhtä haavaa oli jouduttu isontamaan. Oli myös hieman alkanut maksa tihkuttamaan verta, mutta se oli saatu kuriin ihan vaan painamalla taitoksella sitä jonkin aikaa.
Toimenpidepäivänä pääsin kotiin, joka omalla kohdallani ok, mutta jos pieniä lapsia kotona tai asuu yksin, niin olisin jäänyt yöksi sairaalaan. Nukuin oikeastaan koko vuorokauden. Tiistai päivä meni vielä suurimmaksi osaksi sängyssä, vaikka kehotus oli että liikkua pitää niin ei vielä ollut sellainen olo että jaksaa.
Nyt keskiviikkona olen tehnyt jo kevyitä kotitöitä ja vaikka haavat muistuttavat olemassaolostaan, niin kovin kipeää ei tee. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokemus, 10 päivää sain sairauslomaa jossa ajassa kuvittelen kyllä toipuvani työkuntoiseksi. Selällään olen yöt nukkunut, jalat sohvatyynyn päällä jotta vatsan alue on rentona. Tänään jo pötköttelin vasemmalla kyljellänikin.
Pienempi paha leikkaus on kun sappikivut, joten kaikki te kotona jännittävät - rohkeasti leikkaukseen vaan!

no kerronpa minäkin tarinani.Leikkaus oli viime keskiviikkona.Aamulla seittemäksi sairaalaan osastolle sisälle,yhdeksältä leikkuriin ja heräsin kaheltatoista heräämössä.kipuja ei tuntunut kun oli lääkitys päällä, heräämössä kävelin jo itse vessaan pissulle(olin ollut hereillä n.tunnin).osastolle siirrettii aika pian ku olin vessassa käynyt.sielä osatolla tuli sitte hoitaja kyselemään josko pitäs pissalle mennä mutta kuultuaan että kävin jo heräämössä oli kovin hämmästynyt.ruokaa sain jo neljän aikoihin(makkarakeittoa) ja kun kotia pääsemisestä kyselin nii sanottii että jos ruoka pysyy sisällä ni kotia pääsee.No illalla kuuden aikoihin tulin kotia.lääkityksenä panadol 1g ja burana 600mg.ekat kaksi päivää oli kipeimpiä mutta nyt kun kulunut tasan vko leikkauksesta ni tuntuu jo olo melkein normaalilta.leikkauksessa pumpattua ilmaa vatsassa on vieläkin mutta se kuulemma haihtuu sieltä itestään pois.saikkua tuli 10 päivää.kaikkea olen jo uskaltanut syödä ja mistään ei ole tullut kipeeksi.ihanaa!sairastin 20 v sappikivitautia joka tänä vuonna oireili jokapäiväisesti.Onneksi se on nyt ohi!!Tse,mppiä vaan kaikille leikkaukseen meneville!!

Hei, kirjoitanpa minäkin leikkaustarinani, kun etukäteen lueskelin muiden viestejä. Tähystyksessä tehdystä sappileikkauksesta nyt kolme päivää ja olo on kaikinpuolin hyvä. Nukutuksesta ensimmäisen havaintoon heräämössä kesti n. kolme tuntia; tosin mulle tehtiin samalla sappitiehyiden kuvaus ja otettiin koepala maksasta (koska maksa-arvot nousivat hirmulukemiin sappikohtauksen aikana). Yön yli pitivät sairaalassa, mikä näin jälkikäteen oli tosi hyvä vahvojen kipulääkkeiden takia (aika tokkurainen olo oli ensimmäiset tunnit). Nyt pystyn liikkumaan jo suhteellisen normaalisti, vähän leikkauskohtia kivistää ja muutoinkin olen välttänyt painavien tavaroiden nostamista. Sairauslomaa sain kaksi viikkoa. Jännitin leikkausta etukäteen tosi paljon, mutta omalla kohdallani kaikki on mennyt odotuksia paremmin. Toivon, että toipuminen etenee samalla tavalla ja ihaninta on, että sappikivikohtaukset ovat nyt toivottavasti takanapäin.

Minulla oli sappikivileikkaus tähystyksellä 8 päivää sitten.Leikkaus meni hyvin,tosin navan yläpuolella olevaa haavaa oli pitänyt isontaa suuren kiven vuoksi.Ultrassa näkyi 4,5 cm kivi.Kotiin pääsin n.6 tuntia leikkauksen jälkeen,suurempia kipuja ei ollut ja särkylääkkeitä otin leikkauspäivänä ja seuraavana päivänä.
Viikko on mennyt hyvin,ei kipuja ja aika rauhallisesti olen ottanut.Tosin kotihommia on pakko tehdä kun yksinhuoltaja olen ja jonkun verran nostellut,ei kovin raskasta.Nyt viime yönä oli sen verran kipuilua hartioissa ja ylämahassa,että piti ottaa 400 mg särkylääke.Onko normaalia,että viikko leikkauksen jälkeen tulee kivut.Kipu ei ole kovaa,mutta sellaista inhottavaa turvotuksen tuntua on mahassa koko ajan.

vanha ketju mutta minulla oli sappikivet "liimautuneet" yhteen 2014 . olen viiskymppinen mies. meni avoleikkaukseksi tampereen päiväsairaalassa eli julkinen puoli sappi poistettiin putki maksasta suoleen jäi. oikealla noin 10 cm navan alla 20 cm haava. sairaalassa useita päiviä. lihakset kait katkastu. oikealle tulee kumpu kuin yritän käyttää vatsalihaksia esim suoraan ylösnousu. vasen ok mutta oikealle tulee kumpu kuin nainen 9kk raskaana. sanoivat että hermoja on katkennut ja lihakset eivät toimi. ei korjattavissa. kaikenlaiset verkot ei hyödytä. lisäksi tuli napatyrä joka nyt leikataan. vähättelyä ja kiertelyä kun kyselee korjausta. sanoivat että napatyrä on tullut muutenkin. ennen leikkausta vatsalihakset ok voimaa oli ja napa ok. kysyin invalideettiakin. ei. käskevät kuntoilemaan ja pudottaa painoa 80 kiloon. pituus on 178. olin 114 kg ja ruokavaliolla 14 kiloa pois. sitten kysyin että auttaako se 80kg paino tohon kumpuun niin vastaus oli ei mutta se olisi pienempi ... miten saa vielä 20kg pois kun ei voi mennä salille, juosta ja 1km kävely alkaa ottaa selkään kun vatsalihaksista ei ole apua. no istuminen ja makaaminen ei aiheuta kipua tai turpoamista. jatkan kun olen napatyrän leikkauksesta selvinnyt. jos ei kuulu niin sössivät senkin sitten pahemmin.

Miehen sappikivet tähystysleikattiin. Seurauksena vakava haimatulehdus. Sen seurauksena pseudokysta ja yksi märkäpesäke josta sitten dreeni ulos. Puolitoista kuukautta kului sairaaloissa.

Kirjotan minäkin omaa stooriani,sain leikauksesta kroonisen sappiripulin.On kuulemma harvinainen mutta ei paljon lohduta kun omalle kohdalle sattuu.mitään ei voinut syödä ku hetioli paskat hosussa.Onneksi on tämä netti ,ja toisiakin samassa tilassaolevia löytyi.Lääkitystäkin neuvoivat.Terkkarissa oli potilasta kuunteleva lääkäri,määräsi lääkkeen ja tämän kanssa mennään.Mutta hankaloittaa elämää aika lailla,napatyrän sain kassa että aika tumpelot oliasialla.

Anteeksi tyhmyyteni, mutta jos on sappikiviä poistetaanko aina sappirakko ?
Luulin, että kivi poistetaan vain.
(Mulla on ollut yksi kivi, joka ehkä on liikkunut johonkin sappirakon kaulaan)

Sappikivivaivoja vaihtelevasti viikkojen tai kuukauksien välein. Tosi kivuliaita. Oik kylkiasento lievitti kipuja ja litalgin. Leikkauksen jälkeen 4h jälkeen kotiin. Seuraavana päivänä kivut tulee esiin. Olkapää viiltävää kipua ja vatsan alueella kipua. 10 päivää oli sopiva sairasloma, sen jälkeen rauhallista työtä voi tehdä.
Puoleen vuoteen ei ole tullut kohtauksia ,eikä muita ongelmia.