Mä en kestä enää. Syön paniikkihäiriöön Cipramilleja (20mg/pvä). Kyllä ne auttaa huomattavsti mutta kaupassa en pysty maksaan jos mieheni on siinä ja eräitä ihmisiä en pysty näkemään vaikka haluaisin. VITTU!!! En voi kuvitellakaan meneväni ikinä töihin, en pysty meneen työhaastatteluun,en voi mennä opiskelemaan koska en pysty oleen vieraiden ihmisten keskellä. Mun elämä on pilalla. Tän takia joudun jättämään tekemättä asioita mitä haluaisin! Helvetti. Mitä pahaa mä oon tehny että mun pitää olla ahdistunut?? Olen ihan nätti, 22 vuotias äiti. Suvussamme on alkoholismia, masennusta jne. Itsellekin kalja maistuu kun lapsi on hoidossa, tulee vapautunut olo. Ja ei tuota vaikeuksia juoda 3 päivääkin putkeen, jopa aamusta iltaan. VIHAAN ITSEÄNI.
En jaksa enää!!
Turhaa
51132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No etpähän sinä itse syyllinen sairauteesi ole, joten älä vihaa itseäsi menee vain turhaan energiaa hukkaan=) ...Minullakin oli tuo samainen lääke samalla annostuksella, mutta sittemmin se nostettiin 40 mg:aan... Tuo suurempi annoskaan minua ei auttanut, joten vaihdettiin lääkemerkkiä, ja tämä nykyinen on auttanut paremmin. Kärsin vieläkin jonkinnäköisistä paniikkioireista, mutta jaksan silti suunnitella tulevaisuutta jotenkuten.. että kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä jos tuntuu ettei lääkityksesi/annostuksesi ole kohdallaan. Tuosta juomisesta, ainakin minulle se aiheuttaa vaan lisäahdistuneisuutta joten jouduin lopettamaan alkoholin käytön tykkänään sairastuttuani paniikkihäiriöön. Samoin tupakka aiheuttaa minulle ahdistusta, ja liiallinen kahvinjuonti samoin. Paniikkihäiriöön voi vaikuttaa yllättävän paljon kiinnittämällä huomiota omiin elintapoihin, eli edellisten lisäksi huolehtii pois univelkat ja on paljon raittiissa ilmassa, liikkuu, kuntoilee, on ihmisten seurassa. Pahinta mitä voi tehdä on jäädä yksin neljän seinän sisälle. Vaikka tiedän todellakin miten vaikeaa se liikkeelle lähteminen on, niin kannattaa silti. Esimerkiksi itse en pysty ajamaan autolla yksin vieläkään, mutta keksin aina jonkun ratkaisun.
Yritä nauttia niistä asioista mistä pystyt, kyllä varmasti vielä joskus voit tehdä niitäkin asioita mitä et vielä pysty. Älä ajattele, että elämäsi olisi pilalla, ei se tähän lopu. Tsemppiä. Toivottavasti tästä vertaistuesta oli jotakin apua ;) ...et todellakaan ole ainut paniikkihäiriön kanssa sinnittelevä.
Hei
Suosittelen vaihtamaan lääkitystä, jos kyseinen lääkkeesi ei auta...
Joko Seromexiin ta Seroniliin..
Itse sain niistä avun..
Kyllä se siittä, tiedän kokemuksesta....
Luota vain itseesi !!
HYvää kesää
Sairastuin paniikkihäiriöön v. 2000 saatuani uuden työpaikan, jossa en viihtynyt, ja aluksi sain siihen Cipramil 20mg, joka oli samalla myös masennukseen. Lääkitys ei ollut kuitenkaan riittävä ja hermoromahdusksen partaalla pääsin omasta "vaatimuksestani" psykiatriselle osastolle, koska en kestänyt kohtauksia, joita tuli lähes joka päivä pienistäkin syistä. Kamala ahdistus oli lisäksi koko ajan.
Sain heti uuden lääkkeen nimeltä Rivatril, joka on epilepsialääke varsinaisesti, mutta osaston psykiatrin mukaan erittäin tehokas myös paniikkiin. Paniikkihäiriö ilmoitteli itsestään sairaalassa ekalla viikolla jopa ruokajonossa ja pahinta oli nukkumaanmeno.. Koin kuitenkin todella turvalliseksi hoitajien läsnäolon ja kannustukset.
Rivatril oli minulle juuri oikea lääke. Sain paniikin hallintaan kuukauden kuluttua aloittamisesta! Käytin Rivatrilia 2 vuotta pudottaen hiljalleen annostusta. Ohella minulla oli Diapamia ja vuoden ajan masennukseen Remeron pienimmällä annostuksella.
Nyt olen 2 vuotta pärjännyt pelkällä Cipramililla 10 mg, enkä tänä aikana ole saanut yhtäkään paniikkikohtausta!
Minulla todettiin 2000 vuonna paniikkihäiriö ja olen pakollisen asioiden kanssa kamppaillut.Usein on ollut todella vaikeaa esim. työpaikkoihin mentäessä ja ihmisten seurassa ahdistanut ja tullut levoton olo. Rauhottavia olen syönyt silloin tällöin ja niistä ei ole paljon apua ollut. Haluaisin tietää mitä apua kannattaisi hakea nyt kesällä ja pitäisi taloudellisista syistä mennä johonkin töihin mut ei pysty ku jännittää ja vatsavaivat.
Näistä kirjoista voisi olla uutta apua kokeemaasi:
Olavi Noronen: Elämän kirja ja Jännittäjän kirja