Olen 15-vuotias tyttö. Mun ongelma on isäni.
Iskä menee aina iltaisin kellariin juomaan ja polttamaan. Kun se tulee pois sieltä, se on ihan outo. Se huutaa päin naamaa jos keksii pienenkin syyn. Sitten hän polttaa autossa, avaa kyllä ikkunan, mutta ei se auta mitää, vaan savut suoraan naamalle. Kerran tapahtui niin, kun isä oli selvänä niin se huomasi että kaikki viisi donitsia on syöty. Siitä alkoi koko illan huuto ja se syytti minua, veljeä ja mun kavereita. Kerran unohdin television pääkaapelin dvd-laitteeseen kiinni ja televisio ei näkynyt. Sitten siitä alkoi huuto kun meni uutiset ohitse. Silloin minä huusin itku silmässä että mä en kestä sitä. Juoksin vessaan itkemään ja odotin että äiti tulisi kotiin. Vaikka isä huomaa että mulla on sen takia paha mieli ja itken, niin silti se huutaa ja syyttää mua. Aamullakaan se tuskin muistaa koko riitaa. Ehkä kerran vuodessa se riitelee äidin kanssa kovasti. Kun oltiin hieman pienempiä niin iskä tukisti tukasta ja napsautti sormilla päähän. Myös löi risulla sormille. Ehkä alle vuosi sitten isä hermoistui kun ei saanut televisiota näkyviin "mun takia". Laitoin pitkän huudon jälkeen viestiä kaverille omista asioista ja silloin isä tuli kysymään että kelle viestitän. Jos olisin sanonut että äidille, niin se olisi varmasti lyönyt mua. Iskä on haukkunut minua ja minun isosiskoani "itsekkääksi paskaksi" ja kaikeksi muuksi. Kerran se huusi, kirosi ja haukkui minua kun unohdin laittaa yhden puun uuniin. Kuuntelen myös saksalaista musiikkia ja sitten isä saattaa ärähtää ja haukkua natsiksi.
Minä joudun todella useina öinä itkemään itseni uneen tämän asian takia. Kerran isä ja äiti riiteli, niin isosiskoni lähti kylälle rauhoittumaan, mutta minä ja pikkuveljeni jäimme kotiin. Kun isosisko tuli niin lähdin minä vähissä vaatteissa ja peloissani itkien kylälle. Jos olen kylällä käymässä niin isä saattaa soittaa vihaisena tai normaalina että mun täytyy tulla kotiin. Sillon joudun koko kotimatkan keräämään rohkeutta. Myös koulusta tuleminen vaatii rohkeutta.
Nuorempana oltiin veljen kanssa leikkisiä ja lelut jäivät aina lattialle. Sen takia iskä kerran uhkasi laitoksella. Psykologille olen tästä sanonut, mutta hän ei tee mitään. Hän sanoi että voidaan ottaa isä ja äiti keskusteluun mutta tiedän että sen jälkeen iskä huutaa ja haukkuu.
Lyönyt hän ei vielä ole, mutta tiedän että joku päivä sekin tapahtuu. Kerran isä ja äiti riiteli, niin iskä kannusti äitiä lyömään ja ssanoi meille että katsokaa kun äiti lyö. Mummo tietää että vihaan isää, äiti tietää että vihaan isää ja joudun pelkäämään koko ajan, mutta se ei vain uskalla erota. Kerran ne jo melkein erosivat, mutta ei. Mitään yhteistä äidillä ja isällä ei ole, he eivät ole kihloissa tai mitään muuta sellaista. Mua vain yksinkertaisesti pelottaa kamalasti.. mitä mä oikein teen? mitä teen kun ne riitelee seuraavan kerran?
Iskä menee aina iltaisin kellariin juomaan ja polttamaan. Kun se tulee pois sieltä, se on ihan outo. Se huutaa päin naamaa jos keksii pienenkin syyn. Sitten hän polttaa autossa, avaa kyllä ikkunan, mutta ei se auta mitää, vaan savut suoraan naamalle. Kerran tapahtui niin, kun isä oli selvänä niin se huomasi että kaikki viisi donitsia on syöty. Siitä alkoi koko illan huuto ja se syytti minua, veljeä ja mun kavereita. Kerran unohdin television pääkaapelin dvd-laitteeseen kiinni ja televisio ei näkynyt. Sitten siitä alkoi huuto kun meni uutiset ohitse. Silloin minä huusin itku silmässä että mä en kestä sitä. Juoksin vessaan itkemään ja odotin että äiti tulisi kotiin. Vaikka isä huomaa että mulla on sen takia paha mieli ja itken, niin silti se huutaa ja syyttää mua. Aamullakaan se tuskin muistaa koko riitaa. Ehkä kerran vuodessa se riitelee äidin kanssa kovasti. Kun oltiin hieman pienempiä niin iskä tukisti tukasta ja napsautti sormilla päähän. Myös löi risulla sormille. Ehkä alle vuosi sitten isä hermoistui kun ei saanut televisiota näkyviin "mun takia". Laitoin pitkän huudon jälkeen viestiä kaverille omista asioista ja silloin isä tuli kysymään että kelle viestitän. Jos olisin sanonut että äidille, niin se olisi varmasti lyönyt mua. Iskä on haukkunut minua ja minun isosiskoani "itsekkääksi paskaksi" ja kaikeksi muuksi. Kerran se huusi, kirosi ja haukkui minua kun unohdin laittaa yhden puun uuniin. Kuuntelen myös saksalaista musiikkia ja sitten isä saattaa ärähtää ja haukkua natsiksi.
Minä joudun todella useina öinä itkemään itseni uneen tämän asian takia. Kerran isä ja äiti riiteli, niin isosiskoni lähti kylälle rauhoittumaan, mutta minä ja pikkuveljeni jäimme kotiin. Kun isosisko tuli niin lähdin minä vähissä vaatteissa ja peloissani itkien kylälle. Jos olen kylällä käymässä niin isä saattaa soittaa vihaisena tai normaalina että mun täytyy tulla kotiin. Sillon joudun koko kotimatkan keräämään rohkeutta. Myös koulusta tuleminen vaatii rohkeutta.
Nuorempana oltiin veljen kanssa leikkisiä ja lelut jäivät aina lattialle. Sen takia iskä kerran uhkasi laitoksella. Psykologille olen tästä sanonut, mutta hän ei tee mitään. Hän sanoi että voidaan ottaa isä ja äiti keskusteluun mutta tiedän että sen jälkeen iskä huutaa ja haukkuu.
Lyönyt hän ei vielä ole, mutta tiedän että joku päivä sekin tapahtuu. Kerran isä ja äiti riiteli, niin iskä kannusti äitiä lyömään ja ssanoi meille että katsokaa kun äiti lyö. Mummo tietää että vihaan isää, äiti tietää että vihaan isää ja joudun pelkäämään koko ajan, mutta se ei vain uskalla erota. Kerran ne jo melkein erosivat, mutta ei. Mitään yhteistä äidillä ja isällä ei ole, he eivät ole kihloissa tai mitään muuta sellaista. Mua vain yksinkertaisesti pelottaa kamalasti.. mitä mä oikein teen? mitä teen kun ne riitelee seuraavan kerran?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.