Mua kiusattiin koko yläasteen ajan varsin verisesti ja se oli aivan hirveää aikaa elämässäni. Asiat kuitenkin muuttuivat myöhemmin ja nyt olen noussut asemaan jossa kavereita ja suosiota riittää.
Suosioni huipulla olen kuitenkin kokenut todella sairaan tunteen: tunnen välillä jotain kummallista halua ryhtyä kiusaamaan ihmisiä joista en pidä. Muistan kuinka kiusattuna aina vannoin itselleni etten koskaan vajoaisi niin alas että kiusaisin ketään. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että jotkin demonit sisälläni haluaisivat ottaa vallan ja että tekisi mieli vähän kiusata heikompia.
En todellakaan aio ryhtyä kiusaamaan, mutta jotenkin häkellyttävää kun tajuan että voisin helposti olla itsekin kiusaaja. Olenko sittenkin yhtä huono ihminen kuin kiusaajani aikoinaan? Jollain tavalla alan jopa ymmärtää kiusaajiani jälkikäteen vaikken heidän tekojaan koskaan anteeksi tule antamaankaan. Onko kukaan muu kokenut vastaavia tunteita? Voisiko tässä ole kyse jostain oudosta kostonhimosta?
Suosioni huipulla olen kuitenkin kokenut todella sairaan tunteen: tunnen välillä jotain kummallista halua ryhtyä kiusaamaan ihmisiä joista en pidä. Muistan kuinka kiusattuna aina vannoin itselleni etten koskaan vajoaisi niin alas että kiusaisin ketään. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että jotkin demonit sisälläni haluaisivat ottaa vallan ja että tekisi mieli vähän kiusata heikompia.
En todellakaan aio ryhtyä kiusaamaan, mutta jotenkin häkellyttävää kun tajuan että voisin helposti olla itsekin kiusaaja. Olenko sittenkin yhtä huono ihminen kuin kiusaajani aikoinaan? Jollain tavalla alan jopa ymmärtää kiusaajiani jälkikäteen vaikken heidän tekojaan koskaan anteeksi tule antamaankaan. Onko kukaan muu kokenut vastaavia tunteita? Voisiko tässä ole kyse jostain oudosta kostonhimosta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On ollut samanlaisia tunteita ja ajatuksia välillä, vaik en haluiskaan niin tuntee ja ajatella. Koen et pitkäaikainen kiusaaminen muutti mun koko persoonan. En tiedä, voiko kiusaamisen aiheuttamia traumoja koskaan korjata.
Et tietenkään oo yhtä huono ihminen kuin kiusaajasi, kun et lähde toteuttaan sitä halua kiusata. Noi tuntemukset voi olla jotain kostonhimoa tavallaan. Kun on aikoinaan kokenut olonsa tosi uhatuks, niin niinkin voi käydä et muuttuu samanlaiseks, kun kiusaajat aikoinaan. Ihmisen mieli on taipuvainen jämähtään kaikkiin traumoihin ja toistaan niitä tavalla tai toisella...joko tekijän roolissa (jos samaistuu hyökkääjään) tai uhriutumalla uudelleen.
Siitä vois olla mahdollisesti vähän hyötyä noiden ajatusten hallitsemisessa, et kun niitä ajatuksia tulee, niin yrittää tarkoituksella suunnata vihansa niihin entisiin kiusaajiin, eikä täysin viattomiin ihmisiin. (voi vaatia vähän harjoittelua) Kyse kun on kuitenkin käsittelemättömästä vihasta ja jonkinasteisesta vaikeudesta hallita sitä ajatuksen ja tunteen tasolla.
Ajattelen, että kiusaamisessa on monesti kyse enemmän eräänlaisesta "suojautumisesta", kuin varsinaisesta pahuudesta tai pahantahtoisuudesta. Silloin ihminen kiusaa toista ja asettaa toisen kiusatun asemaan, jottei itse joutuisi silmätikuksi, syrjään työnnetyksi tai kiusatuksi.
Voisiko tunteesi, että haluat kiusata toisia ihmisiä liittyä tähän? Että toivot voivasi suojata itseäsi kiusaamiselta (jonka olet jo joutunut kipeästi kokemaan) varmistamalla, että joku on alakynnessä?
Toteat, että on häkellyttävää huomata itsessä piirteitä, joista ei itse pidä tai joita pitää pahoina. Olet aivan oikeassa, se on häkellyttävää. On kuitenkin tärkeä muistaa, että kaikissa ihmisissä asuu sisällä sekä hyvyyttä että pahuutta - se on osa meidän ihmisyyttämme.
Meissä kaikissa on mahdollisuus hyvään ja pahaan eikä kukaan meistä ole täydellinen. TÄRKEINTÄ on se mitä ihminen päättää tehdä näillä mahdollisuuksillaan! Siksi olenkin ylpeä sinusta, koska olet päättänyt jättää mahdollisuutesi toisen ihmisen kiusaamiseen käyttämättä.
Jatka hyvää taisteluasi!
Hyviä vastauksia olet saanut.
Jos mietit nämä tilanteet loppuun asti, niin uskotko että tuntisit "heikkojen" kiusaamisen jälkeen tyydyttävää voimantunnetta vai ehkä sittenkin häpeää omasta heikkoudestasi ja alhaisuudestasi? Menetetyn voimantunteen tavoittelemisestako luulisit näissä tunteissa olevan kyseen? Tunnetko ehkä tarvetta sille, että ikään kuin katkaiset (tosin valheellisesti) lopullisesti siteet menneisyyteen, jolloin olit kiusattu, kuin sitä aikaa ei olisi ollutkaan vaan olisit aina ollut pinnan alla suosittu kiusaaja? Kiusaajien voitto vain on täydellinen silloin, jos kiusatusta tulee samanlainen kuin he. Silloin ei tietysti kiusaajakaan tunne itseään niin huonoksi kiusatun rinnalla, mikä helpottaa hänen mahdollista syyllisyydentunnettaan.
Luuletko, että nykyiset kaverisi tulisivat heti innolla mukaan, jos rupeaisit osoittelemaan jotakuta yksinäistä? Haluaisitko tuntea sellaista valtaa, että porukka tavoittelee hyväksyntääsi? Ehkä tunnet salaa pelkoa omia kavereitasi kohtaan, koska arvelet heidän olevan kiusaajatyyppiä, ja jotta jännitteet porukassa (heikkouden merkkien peittely itse kullakin) lievenisivät, ne haluaisi kohdistaa johonkuhun ulkopuoliseen? Oletkohan sittenkään saavuttanut sosiaalisesti mitään oikeasti tavoittelemisen arvoista?
Sanon sekä sinulle että aloittajan kirjoittajalle.
Aloittajan viesti;
Ole varovainen mitä teet! Lue lisää niin ymmärrät tilanteen seuraukset!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10186518
Kosta sellaisille ihmisille, joilla ei ole viaton tai puhdas sydän, se riittää. Mutta jos teet päinvastaisesti, et ole enää viaton ihminen.
Noin itseasiassa on käyny jo monta kertaa et kiusatusta tulee kiusaaja...
Et ole yhtä huono ihminen kuin kiusaajasi, koska tiedostat fiiliksesi. Taistele kiusaamishalujasi vastaan. Voit huomata tutustuessasi kunnolla niihin tyyppeihin joista et pidä, että he voivat ollakin ihan kivoja tyyppejä. Näin ennakkoluulot katoavat ja mieli enää tee nälviä erilaisia tyyppejä.