mä toimin niinkuin toimin. En aina tiedä miksi. Jotkut haavat vain vaikuttavat tiedostamatta. Vähitellen, pikku hiljaa ymmärrän joitakin asioita. Ja se lähteminen, se on minussa. Se on koodattu minuun, enkä tiedä miten sen saa purettua. Taistele tai pakene. Siinä vaihtoehdot. Joskus mietin, mikä minusta olisi tullut, jos asiat olisivat olleet toisin. Mutta sitä en saa koskaan tietää. Pelko on ja se pysyy. Ehkä joskus löytyy jokin rakentava tapa käsitellä sitä. Kunnioitan haavojani, en halua niitä lisää.
Niin
19+3
1115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se lähteminen satuttaa pahiten, jos se on ollut se syntynyt haava. Et halua haavoja itsellesi lisää, mutta aiheutat niitä ehkä jollekin toiselle. Niinhän se menee. Ketään syyllistämättä.