miksi sä sitten olet niin erilainen vaikka sitten "tutuissa piireissä" kuin esim. millaisena minä sut opin näkemään? Mikä ihme sai sut käyttäytymään niin silloin?
Nainen, yksi kysymys
:(
201060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
vaikea kysymys?
miten niin?
Millä lailla käyttäytyi?
En osaa vastata, kun en ymmärrä kysymystäsi. Ei ihminen käyttäydy samalla tavalla kaikkien länsäolevien kanssa.
Tutut piirit: ei ole sydämentunteista kysymys. Hänen seurassaan: kysymys miehen ja naisen välisistä tunteista.
En ymmärtänyt täysin mitä kysymyksesi tarkoitti, mutta yritin vastata. Enkä tiedä mitä tarkoitat noilla, onko ne minun tuttuja vai hänen tuttuja, yhteisiä meillä ei ole.
Miten hän on käyttäytynyt silloin?
johtui sinusta ja olosuhteista?? :(
Asiaa sen enemmän tietämättä,mut jännitys, ujous saa ihmiset joskus käyttäytymään tosi oudosti ja puhumaan aivan alyttömiä, varsinkin jos pitäisi vastakkaiseen sukupuoleen HYVÄ vaikutus tehdä. Loogista ja inhimillistä
Tietenkin rakkaani seurassa käyttäydyn erilailla.Olen "tarkkaavainen" hänen suhteensa,koska tiedän hänen menneisyytensä.Emme ole pitkään seurustelleet,joten kai se varovaisuus on vaan hyvästä.Iloisuuttani ja huumorintajuani kuitenkin riittää kaikille.
tarkenna pikkusen,miten, missä ,milloin ? vihjeitä, please, ehkä saat vastauksia
tuskin multa kysyt, mutta vastaan minäkin. yleensä olen koko ajan äänessä, vitsailen ja kerron mielipiteeni melko suoraan. inhoan epäoikeudenmukaisuutta ja erilaiset ihmiset lähestyvät minua helposti. vaikutan varmasti melko yltiösosiaaliselta. mutta on myös toinen puoli. jos tunnen jotain syvempää toista kohtaan, niin käytös muuttuu hieman epämääräiseksi/ ristiriitaiseksi. toinen voi ehkä tulkita väärin ja kuvittelee että olen tyly jne. osittain jännitystä, mustasukkaisuutta tms. onpahan sepustus, mutta näin se menee.
...lisään vielä että hän kai pitikin minua pääosin iloisena ja menevänä ihmisenä, vaikka pohjimmiltani olen syvällinen ja vetäytyvä. tosin hänen seurassaan en enää loppuaikoina pystynyt olemaan pelkkää hymyä, kun tunteet myllersivät niin voimakkaina ja turhautuminen puski läpi. epäilen olisiko ollut niin kiinnostunut, jos olisi tähän "synkempään" puoleeni tutustunut. rakkausasiat eivät todellakaan ole minulle "leikin asia". ne ovat yhtä tuskaa, koska olen voimakkaasti tunteva ihminen. otan kaikki niihin liittyvät vastoinkäymiset kuoleman vakavasti, valitettavasti.
Olin töissä, työminä ei ole minä.
Tuttujen kanssa olen erilainen yleensäkin kuin "tuntemattomien" ja kännissä myöskin olen erilainen kuin selvinpäin.
kysyjälle; vastailehan nyt edes jotain, kun kerran kyselit :)
asia vaan on liikaa ja aasin selkä katkeaa.
anna infoa, ketale ;)))))))
Jos sua voiskin nähdä yksittäin, mut kun ei voi niin ei voi. En ala sosialisoimaan sun koko hovin kanssa. Olen privaatti tyyppi, vaikket uskoisi.
mullekaan, mutta vastaan silti.
Sä näit musta sitä sisimpää. Sulle pystyi näyttämään sitä. Sä toit musta paljon positiivisia piirteitäni vahvemmaksi. Iloisuus oli sua miettiessä useasti herkässä. Mutta mä olin silloin myös aika rikki ja kietoutunut omaan yksinäisyyteeni. En ehkä siis pystynyt niitä näyttämään. Pelkojenkin puhumaa tuli musta paljon.
"Tutussa seurassa" olin aina oppinut olemaan piilossa itsessäni.
Silloin muiden seura ahdisti mua, koska oli usein huono olo. Leikin aina silloin iloista, mutta sisälle se toi entistä pahemman olon. Ei niille voinut näyttää sitä. Se purkautui joskus tyhmästi käyttäytymällä. Ei mitään vakavaa, mutta niin kuin alkoholin kittaaminen muka olisi auttanut. Paha olo purkautui vain muiden seurassa väärällä tavalla, koska muiden seura ahdisti ja iloisen esittäminen alkoi käydä ärsyttäväksi. Taisin olla jo ollut niin kauan yksinäinen ja päästämättä ihmisiä lähelle, että en osannut olla enää. Se kertonee kaiken siitä. Lähdin aina omille teilleni kaikenlaisesta seurasta sanomatta mitään.
Kahden kesken, suuresti luottaen, on ainut tapa jolla musta saa mut itseni varmasti esiin. Silloin näkyy positiivisuutta, paljon leikkisyyttä ja lapsekkuutta, suurta läheisyydentarvetta, kipakkuutta ja kiltteyttä, ripaus ujoutta, ripaus haikeutta.
Vahvempi nyt kuin ennen. Oppinut enemmän, tullut sitkeämmäksi, mutta vähän varautuneemmaksi, itseluottamus hieman heikentynyt, avoimuus heilahtelee.
Yhden variaatio kaltaisesta tilanteesta:
Olen sosiaalinen, iloinen ja puhe ripuli iskee usein. Minussa kun on ne kaksi puolta. Ulospäin eläväinen ja se mystinen tunneelämä.
Kun olen minulle rakkaan miehen lähellä katoaa sanat ja en uskalla ääneen sanoa mitä tunnen. Usein musiikin kautta olen ilmaissut ajatuksiani hänelle.
Jos olisi mahdollisuus puhuisin kyllä kaksin tunteistani, mutta aina paikalla oli kolmas taikka neljäs osapuoli. Silloin en vain ala tuntojani puhelee kuin ruokalistasta. ;)
Tässä toinen samanlainen :)
siksi käyttäydyin niin koska olen hirveän sinisilmäinen ihminen ja en usko että joku voisi minut iskeä...eihän kettään pakolla mutta asiat menivät sillä lailla enkä viimeiseenkään asti uskonut etä noin käy..ja alkoholilla oli myös osuutta asiaan..siis Anteeksi, jos se enää auttaa..ja sitä paitsi olin varma että sinulle on joku kun salailet asioita vieläkin ja käytöksesi on outoa..esim menoja klo 6 aamulla ouotja puheluita jne.Sitä paitsi en enää koskaan tapaa tuota miestä koska kilometrejä on 2000 välillämme. Olikohan tämä oikealle henkilölle
Ap. Laita tuntomerkkejä kenelle viestisi menee ;)
Meitä monia kaltaisiani on tusina. Vaikea arvuutella menikö viestisi oikealle lainkaan. Itsellä myös nimessä 5 tähteä ja tunnisteeksi ripari, jossa tapasimme.