Heissulivei! Nyt tuulelle vastaan,
tuudittaa puita kuin äiti pienokaistaan.
Tullut lie yöllä, näkee sen huomen,
tuntee voiman oksissa tuomen.
Nähnyt on maita, mantuja päältä,
äitinsä koti on kaukana täältä.
Minne lie lentää mertenkin taa,
taakse jää moni tuttukin maa.
Milloin on vastaan, milloin on myötä,
luovivan purjeissa riittää aina työtä.
Menee vaan kerskuen taidosta siitä,
milloinkaan voimasta tuulta ei kiitä.
Tiellänsä rikkaudet ja kurjuudet maan,
kaikille samoin aina puhaltaa vaan.
Viillettää viimana arolla myrsky,
keinuttaa laivaa merellä vaahtopää tyrsky.
Silti vaimenee tämä ankara mahti,
työtön melkein purjelaivassa vahti.
Tehtävä täytetty, silloin tasataan paineet,
puhdistuu puut ja rauhoittuu laineet.
tuudittaa puita kuin äiti pienokaistaan.
Tullut lie yöllä, näkee sen huomen,
tuntee voiman oksissa tuomen.
Nähnyt on maita, mantuja päältä,
äitinsä koti on kaukana täältä.
Minne lie lentää mertenkin taa,
taakse jää moni tuttukin maa.
Milloin on vastaan, milloin on myötä,
luovivan purjeissa riittää aina työtä.
Menee vaan kerskuen taidosta siitä,
milloinkaan voimasta tuulta ei kiitä.
Tiellänsä rikkaudet ja kurjuudet maan,
kaikille samoin aina puhaltaa vaan.
Viillettää viimana arolla myrsky,
keinuttaa laivaa merellä vaahtopää tyrsky.
Silti vaimenee tämä ankara mahti,
työtön melkein purjelaivassa vahti.
Tehtävä täytetty, silloin tasataan paineet,
puhdistuu puut ja rauhoittuu laineet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heissulivei pp! :D
Meno ja meiniki kuin villissä lännessä... voi elämä..
Vaikka mielessä on parinpäivän takaiset myrskytuulet,
kun puut olivat kaksinkerroin,,niin
tästä runosta ei voi kuin tulla hyvälle - - tuulelle... ;•))))
http://www.savonsanomat.fi/multimedia/dynamic/00164/asta-myrsky_164370a1.jpg
Vauhdikas ja rento
on syystuulen lento,
ei turhaa tee majaa,
tunne esteitä ei rajaa.
Kiirii kautta rantain,
hyvän tuulen antain.
Mielessä sen monta,
tarinaa hyvää, ajatonta.
Luoteeseen se liitää,
lännestä usein kiitää,
pahaa pohjan akkaa,
rakeilla niskaan nakkaa.
Lämmin lounatuuli,
kesän kutsun kuuli,
sinne lähti ilma nätti,
meidät tänne kylmään jätti.
Vauhdikasta ja sulavaa riimittelyä. Lukijasta tuntui, kuin olisi ollut itsekin tuulen pyörityksessä, niin keinuvaa ja liikkuvaa oli runosi.
Paitsi että pidin kovin runostasi, en voinut olla mieltymättä myös nimimerkkiisi:))
Lyyrinen ja vaatimaton...mielikuvia synnyttävä.
Ylös katsoin, kaukaa kuulin
tulevan sen myötätuulin.
Kuljen vain piennarta ojan,
polkuja pienen paimenpojan.
Jo puiden lehdet irtotyvin,
tietää sen saman varsin hyvin.
Länsi puhuu pohjan suulla,
näkee sen kun alkaa tuulla.
Kertoo aina karua kieltä
kun lähti pois kotoansa sieltä,
miten ypöyksin matkallaan,
kulkee, kulkee ja kulkee vaan.
Matkallansa luo katseen tiehen,
näkee pienen matkamiehen.
Hetken huoaa, katse jotain kysyy,
pienen matkan samalla tiellä pysyy.
Hyvä runo sinulta jälleen :)
No, nyt onkin luvassa tuulta
kovaa
sitä syyssateiden tuomaa.
Villanen silloin lämmittää
ja kynttilät tietysti..
mutta kaikki tämä
ilman kännykkää.
Ihan Rauhassa kuunnellaan.
Ja nautitaan.
Myrskystä. Ja syksystä.
Tuuli käy min silmä kantaa,
periksi ei voi yhtään antaa,
Tyynellä on niin pieni piiri,
ei liikahda edes tuuliviiri.
Lyö myrsky silmää, tuulta kantaa,
viirillekään ei voi rauhaa antaa.
Koivun oksista vitsat katkoo,
sillä pahatkin riidat ratkoo.
Virkeänä on aikaan kukonlaulun,
viillättää siinä yli kellotaulun.
Yön pimentoon kun päivä hukkuu,
tuuli levähtää ja vähän nukkuu.
Aamuun asti aika saa luvan,
tuudittaa uneen tuulentuvan.
Ummistaa silmät sudenhetken,
aikainen aamu tuo uuden retken.
Lennähti harakka kauhuissaan
tuulen raivoisan sulkiinsa tarttuessaan
Löi sade silmät sokeiksi
voisko harakkaa luulla lokeiksi
kaarsi talon päältä
vannoi lentävänsä kauas täältä
meni vasen siipi miltei maassa
katosi luulot lentäjästä parhaasta
Nauroi raju tuuli lepattajaa katkerasti
heitti vedet, lehdet puista ravisti
Puhaltaa lämpö tuulen vielä hento,
päättynyt on kesäinen perhosen lento.
Kuin juopuneena lehdet vaeltaa tiellä,
lintujen laulu ei kuulu enää siellä.
Muistoja kesän kera auringon saaton,
kaikuja kantaa tuo tuuli vain maaton.
Minne lie matkalla tämänkin kerran,
menee kai sinne mihin tahto on Herran.
Kesällä kulki pitkin piennarta pellon,
kuuli keijujen kuiskeen ja soiton kissojenkellon.
Auringon lämpöinen retki luo kesäistä harhaa,
ei näy keijuja ei enää kukkientarhaa.
Aivan huikea , lähes täydellinen sonetti
Loistava runo sopisi hyvin lasten runo/lorukirjaan!
Pidin tosi paljon!
Pieni tuuli äänen kuiskaa,
hipsuttelee sadun huiskaa,
kutittelee korvan takaa,
hymyhuulet poskiin jakaa.
Kesätuuli soi lempeästi,
laulaa laulun hempeästi.
Syksytuuli jonkun kerran,
itkee kesää hetken verran.
Talvituuli taikoo jäätä,
putsaa pöydän oikopäätä.
Tuulella on monta mieltä,
puhuu joskus sadun kieltä.