En ole vähään aikaan kirjoitellut tänne. Ei se kuitenkaan muuta miksikään sitä, että on sua ikävä nyt ja aina. Näin tulee aina olemaan, ja vaalin muistoa susta. Kauniit silmäsi ja niiden loiste vangitsi mut, mun sielun ja sydämen lopullisesti. Toivon, että sulla on kaikki hyvin, rakas.
Ikävä sinua
M
291851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ämmä olen ja hyvin on kaikki rakas.
Meitä ämmiä on monta.
Ei sovi sekoittaa meitä!
niin kumpi se M nyt on?
M on nainen ja vihreät silmät.
Siis juuri niinkuin minä, turha toivo, kaikki ei todellakaan ole hyvin mulla mutta se lohduttakoon sua, että olet vain osa mun ongelmista, vaali vaan mun muistoa, minä räpiköin irti tällaisesta elämästä
olen siis M -nainen, enkä kaipaa ketään M -naista...
Sehän auttaa, kun sama täällä.
En varmasti sorru tuollaiseen viestiin. Kaikki mitä on nyt, on päätöksistä ja haluamisista kiinni, mikään ei estä sitä että asiat olisivat toisin. Kukaan ei pakota olemaan tuollaisessa tilanteessa. Mikään ei käske mua korvaamaan elämääni tarkoitettua rakkautta vain jollain "muistojen vaalimisella". Missään ei ole sanottu, et tilanteisiin muka joutuu vahingossa. Kaikki on itsestä ja omista intresseistä kiinni. En suostu ikävöimään ja ruikuttamaan, koska tiedän, että ihmiset päättää haluta elää jotenkin ja ne toteuttaa sen mitä päättää. En päätä surra tilannetta, mikä voisi olla toisinkin jos olisi halua. Ja koska sitä ei ole, miksi surisisin.
Siksi tämä viesti on älyttömän ärsyttävä! Toiset osaa olla onnellisia, mutta se ei tarkoita, että pitäis olla onneton, jos ne asiat, mihin elämässä itse vaikuttaa on huonosti. Siinä on kyse vaan vastuusta. Haluatko ajatella, että tähän elämäntilanteeseen on vain vahingossa jouduttu? Ei ole mikään vahinko. HAluamisten ja tekojen seurausta, minkä olemma ansainneet, mutta minä en ala tätä surra. Miksi alkaisin, jos ihmiset haluaa elää toisin, ne voi elää. Jos ne ei halua elää toisin, on kai turha valittaa ja ikävöidä.
Älytön viesti itselläsi on, kun et tiedä mitä kävi oikeassa elämässä. Häpeä.
M niin kuin Marika?
En tietenkään häpeä, vaan seison lujasti sanojeni takana. Mitä älytöntä on siinä, että toteaa, että ihmiset tekee valintoja ja elää usein juuri sillä tavalla kuin ovat itse halunneet ja päättäneet? Senkö sinusta pitäisi ollakin huono asia ja sitäkö tässä pitäisi harmitella?
Tiedän tarpeeksi kun tiedän, että elämässä ihmisellä on valinnanvapaus ja vastuu monista asioistaan ja se tieto riittää. Kukaan ei tahtomattaan joudu siihen, että mukaharmittelee elämäänsä, jonka on itse halunnut. Siksi ikävöinti tilanteessa, missä joku on toisin halunnut on minusta puolestaan vähän älytöntä, jos on itse voinut valita, miten asioiden haluaa menevän.
Hienoa, että joku pystyy ajattelemaan noin; järjellä. Kaikilta se ei onnistu, siksi palstan nimi on Ikävä.
Älä kyseenalaista tunteitani. Kyllä sitä ikävöikin silloin kun on tilanne, minkä tietää, että ei ole vaihtoehtoja, mutta tunteita ei kannata alkaa tuhlaamaan silloin, jos on haluttu toisin. Monta kertaa ikävälle on todella kova syy. Silloin ei ole vaihtoehtoja, mut jos on ja ei ole pakko ikävöidä, niin silloin voi jo järjellä kysyä, että onko järkevää? Jos vapaaehtoisesti ikävöi, vaikkei ole pakko, niin mitä ideaa siinä on? Kiduttaa itseään, teeskennellä tunnetta, jota ei tosissaan koe? En minä ikävöi ihmisiä, jos tiedän, että minun ei ole pakko olla erossa, silloinhan sitä ei ole erossakaan. Jos haluan olla erillään ja ikävöin, se on minusta kyllä sekä tunteetonta, että järjetöntä tai itsensä petkuttamista. Sinäkö pidät sellaista aivan normaalina asiana? Siinähän on iso ristiriita.
Jos joku vaikka menehtyy tai elää toisella puolen maapalloa tai joutuu sairaalaan tai eristetyksi, ymmärrän ikävän, muuten en, jos se on itseaiheutettua eikä pakollista erossaoloa.
Ja en puhu tässä nyt jostain lievästä kaipauksesta, jota kokee johonkin ihmiseen, jonka voisi haluta nähdä, ja ei aina voi, vaan ihan isosta ikävästä, oikeasta eronikävästä. Tunteet ja järki ei sulje toisiaan pois. Mut voi helpottaa erittäin paljon koettua mukaikäväänkin kun tajuaa, että kaikki tilanteet ei ole tosissaan ikävän paikkoja, vaan haluttuja ja valittuja tietoisia juttuja.
Voisit alkaa pitää mt-potilaan päiväkirjaa täällä.
Tunne voittaa aina järjen normaalisti. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Vain laskelmoiva ihminen pystyy voittamaan tunteen järjellä.
Ota häneen suoraan yhteyttä. Tee hänelle tunteesi selviksi. Kuinka kauan olet miettinyt häntä? Jos sitä on jatkunut jo kauankin niin silloin tunteesi ovat vakavampia. Rohkeasti otat häneen yhteyttä, sinnikkyys yleensä palkitaan... Jos osoitat hänelle selvästi tunteesi,
Tuo on todella typerää romanttista bullshitiä. Miksi yrität antaa ihmisille neuvoja mututuntumalla. Olet minusta ärsyttävä pikkuviisas vosu ja lihava.
Eipä ole mikään ihme että tämä 987--6543 nimimerkillä kirjoittaja on jäänyt keikkumaan tänne ikäväpalstalle. Toivottavasti hän saa viettää mahdollisimman yksinäisen elämän. Tai ainakin joutuu vastaamaan tuon tyyppisistä kommenteista omassa henkilökohtaisessa elämässään.
vangin numero?
Kukas nyt on ilkeä?
-M- on mies.
Moi! minun silmiäni on joskus kehuttu kauniiksi ja kaipailen kuollakseni erästä naista. Voisitko vähän kertoilla millaista henkilöä ikävöit? Voisin sanoa täysin samat sanat sinulle/hänelle.
"Minun" -M-:llä on todella ihanat ja iloiset silmät, ruskeat, eivät liian tummat. Ensi katseella ei edes huomaa, että ne ovat ruskeat. Ensimmäisenä huomaa vain pilkkeen silmäkulmassa :-)
Ootko Mikko ?
Sinulle ap "M" vihreäsilmä;
Milloinpa olet ikävöimääsi viimeksi tavannut?
Liian kauan sitten, ei kuitenkaan vuotta ole kulunut. Tajusin tavanneeni hänet sattumalta viime vuoden puolella pimeydessä ja kylmyydessä, enkä tuolloin päässyt juttelemaan, kun en tunnistanut häntä. Tämä viesti on ensimmäistä kertaa sitten 2.10.2011 viestini, yli kuukauden olin tänne tulematta.
Olen nainen, nimeni alkaa M-kirjaimella, vihreät silmät ja vaaleat hiukset. Rationaalinen olen, mutta tunnistan kyllä, koska tapasin sielunkumppanini. Antaisin mitä tahansa, jos kelloa voisi kääntää vuoden taakse päin. Ulkopuoliselle tiedoksi, en mokannut omalta kohdaltani mitenkään, elämän tilanteet joskus vaativat liikaa / korvaamattoman hinnan.
Koska tulet helpottamaan ikävääsi ? Tiedät kai, että minäkin olen ikävöinyt.
Niin tosiaan, miksi et ottaisi yhteyttä kaipaamaasi henkilöön? Minäkin haikailen täällä eräitten ruskeitten silmien perään ja tiedän, että minuakin haikailee joku, jonka kanssa on "yhteyskatko"... Tartu tilaisuuteen, et menetä mitään, vaikka hän ei tuntisikaan samoin. Oletpahan ainakin varmistanut asian ja voit jatkaa elämääsi eteenpäin, jos hän ei ole kiinnostunut. Toivottavasti tienne kohtaa!