Tätä mietin, kun olen aina ollut ihmisenä hirveän epävarma ja teen yleensä kamalan suojamuurin ympärilleni. Mistä se on saanut alkunsa?
En usko olevani tarpeeksi "hyvä" varsinkaan vieraampien seurassa. Ajan myötä ja tietyn luottamuksen syntyessä epävarmuus yleensä häviää.
Mutta mitä näet tästä?
En usko olevani tarpeeksi "hyvä" varsinkaan vieraampien seurassa. Ajan myötä ja tietyn luottamuksen syntyessä epävarmuus yleensä häviää.
Mutta mitä näet tästä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Ei kyllä näy ulospäin sinusta mikään epävarmuus.
Olet jotenkin hassusti opetellut uskomaan että olet epävarma, vaikkei se pidä paikkaansa. Ajattelutapa tarkista.
Olet hyvin pidetty ihminen sekä työ että yksityiselämässä.
Ihmiset on joskus hurjan ankaria itselleen, enpä muuta sano, ja ihan syyttä suotta kiusaavat tuttua ihmistä=itseään.
Jokaista meistä pelottaa ja jännittää, muttei se ulospäin näy.
Se pitää meidät inhimillisinä.
T. "mama"
En ole vieraammassa seurassa mikään suupaltti, joten näkyy se ainakin siten ulospäin. Saatan joskus panikoida niin että pää "tyhjenee".. silloin voi unohtaa jopa hetkeksi oman nimensä. Kamala tunne. No vanhemmiten tuo on kai tainnut edes Vähän parantua toivon.
Kiitos kauniista ja kannustavista sanoistasi, ihana kuulla.
Piti korjata, että panikointi liittyy ennemmin, jos on joutunut lisäksi turhan negatiivisen arvostelun kohteeksi, ei ns. normaaliin jännittämiseen.
Mutta kukapa kiusaamiseen neutraalisti suhtautuisi.