Hei kaikki! Tiedän, että tulen vielä saamaan syytöksiä, että olen provo ja että olen kyylä ja kaikkea muutakin. Kerron kuitenkin.
Elän mukamas tasapainoisessa, tavallisessa suomalaisessa perheessä; isä, äiti ja minä. Kaikki on kuitenkin vain ulkokullattua ja pinnan alla kiehuu. Alkoholi on suurin syypää. He molemmat juovat päivittäin humalahakuisesti, mutta minun onnekseni, menevät aikaisin nukkumaan. Olen pitkään katsellut hiljaa vierestä ja myötäillyt heitä asiassa kuin asiassa (minun kasvatuksestani en välttämättä halua kertoa, mutta sen sanon; minut on kasvatettu pelossa ja pidetty aina lyhyessä talutushihnassa). En ole pahemmin tuonut omia mielipiteitäni esille reaktioiden pelossa. Olen aina totellut ja tehnyt kaiken, mitä he ovat pyytäneet.
Nyt, sain tarpeekseni heidän juomisestaan ja huomautin asiasta. Minulle suututtiin kaikilta tahoilta ihan hirveästi ja nyt minulla ei ole ketään, jolle puhua. Tai on minulla kaksikin kaveria, mutta haluaisin puhua tästä läheiselle aikuiselle. Tällaista minulla ei ole, paitsi vanhempani. Nyt minulle pidetään mykkäkoulua. Kukaan ei puhu minulle perheessäni. Yritin luoda juttua ja vastauksena tuli "Aina sä jaksat mäkättää.". Miten niin aina? Tämän kerran kun toin mielipiteeni esille, minusta tulee mäkättäjä. Ovat he minua ennenkin haukkuneet vaikka miten, mutt olen yrittänyt sivuuttaa sen.
En tiedä, mitä tehdä.. Puhuminen ei auta, sillä he kääntävät selkänsä ja lähtevät pois vastaamatta mitään. Haluaisin puhua asiat halki, jotta ne selviävät, mutta he eivät. He kokevat olevansa nyt äärimmäisen loukattuja vain siksi, että toin tosiasiat julki. Onko kukaan muu samassa tilanteessa? Miten olette toimineet?
Elän mukamas tasapainoisessa, tavallisessa suomalaisessa perheessä; isä, äiti ja minä. Kaikki on kuitenkin vain ulkokullattua ja pinnan alla kiehuu. Alkoholi on suurin syypää. He molemmat juovat päivittäin humalahakuisesti, mutta minun onnekseni, menevät aikaisin nukkumaan. Olen pitkään katsellut hiljaa vierestä ja myötäillyt heitä asiassa kuin asiassa (minun kasvatuksestani en välttämättä halua kertoa, mutta sen sanon; minut on kasvatettu pelossa ja pidetty aina lyhyessä talutushihnassa). En ole pahemmin tuonut omia mielipiteitäni esille reaktioiden pelossa. Olen aina totellut ja tehnyt kaiken, mitä he ovat pyytäneet.
Nyt, sain tarpeekseni heidän juomisestaan ja huomautin asiasta. Minulle suututtiin kaikilta tahoilta ihan hirveästi ja nyt minulla ei ole ketään, jolle puhua. Tai on minulla kaksikin kaveria, mutta haluaisin puhua tästä läheiselle aikuiselle. Tällaista minulla ei ole, paitsi vanhempani. Nyt minulle pidetään mykkäkoulua. Kukaan ei puhu minulle perheessäni. Yritin luoda juttua ja vastauksena tuli "Aina sä jaksat mäkättää.". Miten niin aina? Tämän kerran kun toin mielipiteeni esille, minusta tulee mäkättäjä. Ovat he minua ennenkin haukkuneet vaikka miten, mutt olen yrittänyt sivuuttaa sen.
En tiedä, mitä tehdä.. Puhuminen ei auta, sillä he kääntävät selkänsä ja lähtevät pois vastaamatta mitään. Haluaisin puhua asiat halki, jotta ne selviävät, mutta he eivät. He kokevat olevansa nyt äärimmäisen loukattuja vain siksi, että toin tosiasiat julki. Onko kukaan muu samassa tilanteessa? Miten olette toimineet?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.