Osaa sitä aikuinen ihminen ollakin tyhmä ja hölmö..Menee ihastumaan ja saa sitten siitä vain sydänsurua itselleen. Tämä tapahtui ihan hiljattain..mies on varattu,kuten minäkin,mutta jotain paljon vahvempaa ja käsittämätöntä tapahtui välillämme niissä katseissa ja pienissä kosketuksissa. Mies on ujo, mietin pelkääkö hän lähestyä minua nyt enään kun ei ole vastannut viesteihini..vai mitä mies pelkää? Elämäntilanteemme ovat osittain samat,mutta myös tavallaan erilaiset. Pitäisikö antaa hänelle aikaa vai miten toimisin? En halua tyrkyttää itseäni hänelle, jos hän tietoisesti jättää viesteihini vastaamatta.
ihastuin ja petyin..
hölmökö??
8501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jos kerran kumpikin olette varattuja, niin anna olla. Siitä tulee muuten surua monelle osapuolelle.
Jos se mies ei halua rikkoa omaansa ja sun liittoa pelkän ihastumisen takia. Eikö sun kannattaisi jättää se nykyinen miehesi ensin ennen kuin hommaat uutta tilalle, se olisi reilumpaa sun nykyiselle miehelle vai kiehtooko se jännitys, että on 2 miestä yhtä aikaa. Onko se sitten enää jännittävää ja mukavaa, jos kärähdät rysän päältä kiinni. Miksi olet vielä sen nykyisen kanssa, jos et hänestä piittaa minkään vertaa. Entäpä, jos se sun ihastuksen kohde rakastaakin yhä puolisoaan, eikä halua loukata häntä, jonkun ihastuksen takia.
Älä toimi mitenkään. Ei kannata.
Voisi olla järkevää,mutta usein ihastuneena ei ajattele järkevästi.. en ole koskaan aiemmin elämässäni kokenut mitään yhtä vahvaa tunnesidettä keneenkään. Kuin olisin tuntenut hänet aina, hänen katseessaan oli jotain herkkää ja ihanaa.. sielunkumppanuutta? Hankala pukea tunteitani sanoiksi,mutta siinä oli vaan sitä jotain sellaista mitä ei kaikkien kanssa vain tunne.
Vaikka tuolta tuntuisi, niin ei sielunkumppaneita ole aina tarkoitettukaan yhteen. Varattukin voi ihastua, se on ihan luonnollista, mutta ihastuminen menee yleensä ohi kun sitä ei ala suotta ruokkimaan. Kaikella on tarkoituksensa, nyt sinun on ehkä tarkoitus oppia jotain tästä tilanteesta.
Mies taitaa olla puun ja kuoren välissä. Arvostaa perhettään. Pelkää että viet hänen kauniin sielunsa. Ei pysty vastustamaan kiusausta pelkää seurauksia, mikäli käry käy. Pelkää myös muiden ulkopuolisten huomaavan vahvat kemiat välillänne mikä on hieman piinaavaa. Nauttii sinusta turvallisen matkan päästä, jotta pystyy paremmin hallitsemaan kiintymystään. Luo tilanne, missä pääset hänen lähelleen ja ylitä reviiri ovelasti luonnollisesti puoli huomaamattomasti. Painaudu häntä vasten kuin vahingossa ja viivähdä siinnä hetki. Jos pihkaa on tarpeeksi jäätte napeistanne jumiin...
Olen kans lukenut ettei sielunkumppaneita ole aina tarkoitettu yhteen. Vain hetkeksi oppimaan jotain toisiltaan? Kiitän siis siitä hetkestä jonka hänen kanssaan sain. Nyt en tiedä mitä siitä opin,mutta ehkä se valkenee minulle myöhemmin. Yritän nyt tässä sekalaisessa ajatusmaailmassa kuitenkin jatkaa elämääni samaan tapaan kuin ennenkin. Minulla on ihana perhe,mutta pitkässä parisuhteessa usein tunteet viilenee ja sitä tahtoo unohtaa mitä se rakkaus olikaan. Uudessa tuttavuudessa ehkä ihastuin siihen ihastumisen tunteeseen ja jännitykseen. Olla haluttu ja kehuttu. Onhan haaveilukin ihanaa.. En tiedä olisinko hänen kanssaan edes mennyt viesteilyjä pidemmälle, olisin vain halunnut tutustua häneen.
Kuten sanoit, pitkässä parisuhteessa tunteet usein viilenee monestakin syystä. Mutta ne tunteet voi saada omalla ja puolison "työllä" jälleen lämpenemään. Aloita itsestäsi!
Omalla kohdallani vauva- ja pikkulapsivuodet yöheräämisineen ja opiskelu- ja työkiireineen teki sen, ettei kumppanille oikein meinannut riittää aikaa eikä energiaa, kun ei sitä meinannut riittä itsellekään. Siihen saumaan pikku ihastus (ilman sen kummempaa toimintaa tai tunteiden paljastamista) toi pientä piristystä. Mutta kun elämäntilanne taas tasoittui ja jaksoimme puolison kanssa hoitaa taas suhdettammekin, alkoi sekin jälleen kukoistaa. Olen tyytyväinen, etten alkanut siinä tilanteessa säheltämään.