Taas oli kolme kuukautta mennyt ja diabetespolilla tarkastuksen aika. Yllätys yllätys, hba1c melkein 13! Tuntuu ettei tätä tautia jaksa hoitaa vaikka se on ollut jo yli kymmenen vuotta. Onko kohtalotovereita? Äitinä oma hyvinvointi tulee aina viimeisenä vaikka tämän taudin kanssa ei olisi leikkimistä...
Yllätys yllätys..
Katri
5919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselleni ei nykyään tule enää noita yllätys-korkeita Hba1c-arvoja, koskapa mittailen sokereita itse sen verran tiiviisti, että tiedän, jos tilanne alkaa menemään selvästi huonompaa suuntaan. Sillon muutan itse insuliiniannoksia tai otan yhteyttä diabeteshoitajaan.
Toista oli vuosia sitten, jolloin en itse paljoa sokruja mittaillut. Aina oli täysi yllätys mitä arvot olivat. Ja olivatkin aina siinä 9-11%.
Mutta kyllähän se lapsenkin hyvinvointi riippuu siitä miten hyvin äiti voi. Tsemppiä vaan ja yritä saada sokerit aisoihin.
t.Antsu1
ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen että äidin terveys on vähintään yhtä tärkeä kuin lapsen, jotta lapsi saisi pitää äitinsä mahdollisimman pitkään. Se kyllä tehosi.
Täällä yksi kohtalotoveri.. Olen 25-vuotias nainen.
Itselläni on usein huono omatunto kun ei tule hoidettua itseään kunnolla. Olen sairastanut diabetesta 16 vuotta. Minulla on myös pieni tytär ja huomaa että oma syöminen usein jää kaiken tohinan keskellä, sitten illalla iskee nälkä ja makeanhimo, tai yöllä joutuu nousta syömään. Tänään kävin diabetespolilla ja Hba1 oli laskenut viime käynnistä, silloin oli 11,3 ja nyt oli 8,7. Tuli tosi hyvä mieli, vaikka se olikin yllätys sillä mielestäni en ole mitenkään erityisesti hoitanut itseäni. Jaksaisi vain liikkua enemmän ja syödä vähemmän.Onneksi avomies usein patistaa liikkeelle kun itse ei millään jaksaisi. Usein sitä päättää että nyt aloitan kunnon dieetin, ei karkkia yms ja käyn lenkillä. Sitten se on vaan muutaman päivän jälkeen jotenkin "unohtunut"...
Minulla se on ainakin tahdonvoimasta kiinni, ei mistään muusta.
Kyllähän tulevaisuus joskus mietityttää, ja sitä haluaisi tehdä parhaansa ja huolehtia itsestään. Se ei vaan ole aina niin helppoa.
Mutta koitetaanhan jaksaa eteenpäin ja nautitaan elämästä. Hyvää kesää sinulle! minä päätin taas tänään sairaalakäynniltä polkiessani, että nyt alkaa kunnon dieetti!jospa se tällä kertaa onnistuisi, pitää jaksaa ajatella positiivisesti :)
Mittaa useammin. Myös yöllä. Älä ole pimennossa missä mennään. Tuolla keskiarvolla ongelmat saattavat tulla muutamassa vuodessa. Et kai halua tulla sokeaksi?
Diabetes kannattaa hoitaa hyvin. Uskoaksi erilaiset läpimurrot ovat muutaman vuoden päässä. Ole kunnossa kun ne tulvat.
mul oli kans justiins ja oli 12.9! ei millää jaksais hoitaa kans, on ollu jo yli 8 vuotta. Mut otin itteeni niskasta kii ja nyt menee jo paremmin. Mul on monia tuttuja kun on kuollu sen takii ku ei oo hoitanu itteensä. Mulle saa mailata, juttelen mielellään.